Nuoruuden seksuaalinen hyväksikäyttö. Tunnen yhtäkkiä valtavaa häpeää. Olen antanut ihmisten kohdella itseäni kuin nukkea.

Up

Katsoin eilen Tommy Hellstenin videota youtubesta. Se oli todella lohduttavaa, etenkin kun siellä ihmiset saivat kysellä kipeitä asioita. Pystyin samaistumaan ja aihe kyllä rauhoitti mieltäni. Kannamme niin monen sukupolven traumoja, että pitäisi antaa itselleen aikaa toipua. Se ei tapahdu hetkessä ja prosessi kestää pitkän aikaan eikä se ole kilpailu saatika mikään asia, jota voimme vauhdittaa. On vain kuunneltava itseään.

Tuo on totta, voin paremmin kun kuuntelen itseäni ja intuitio vahvistuu sen myötä.

Pystyy erottamaan tietoisuuden tasolla sen mitä kohti mennä ja olen sen joskus kokenutkin. Valitettavasti hylkäsin itseni, joten siksi menin vielä kerran tuohon lankaan ja yritin hakea rakkautta sieltä, missä sitä ei ollut.

Toivottavasti saan vielä tietoisuuteeni kokea ja voimakkaan intuition, joka minulla on ollut. Ei se varmaan lopullisesti kadonnut vaan lakkasi vain näkymästä kun en itseäni kuunnellut. Tässä on varmaan työ ja se oikea tie mitä kohti minun pitää mennä jotta toipuisin. Pitää alkaa tunnustelemaan ja olemaan itsensä puolella, kuulla mitä sanottavaa sisimissäni on eikä vain hiljentää sitä oman häpeän vuoksi. Täytyy alkaa vain katsomaan omia kipuja taas "silmiin" ja käsitellä tätä kaikkea.

Ap

Kyllä sinä selviät ♥

Hyväksikäytetyn häpeä on hyvin yleistä, luultavasti jokaisen kohdalla näin tapahtuu.

Häpeä kuuluu tekijälle, ei uhrille.

Hyväksikäytetty tuntee itsensä huonoksi ja pahaksi. Että on ansainnut pahan olonsa. Ja näinhän se ei ole.

Ainoa syyllinen on se joka hyväksikäyttää. 

Trauma jota ei ole käsitelty toistaa itseään.  Siinä on todellakin syy masennukseesi ja mielenterveysongelmiisi.

Olisi hyvä päästä puhumaan näistä jonnekin jonkun turvallisen ihmisen kanssa. Vertaistukiryhmistä on valtavan suuri apu, olen itse sen kokenut. Itse osallistuin Setlementtiyhdistyksen järjestämään ryhmään jossa oli kaksi traumaterapeuttia vetäjinä ja meitä osallistujia oli 16. Tehtiin monenlaista harjoitusta joiden avulla purettiin traumaa ja etsittiin keinoja hoitaa sitä ja vahvistaa omaa jaksamista. Oli mielikuvaharjoituksia, psykodraamaa (joka oli oma suosikkini), ihan kaikenlaista. 

Tästä oli valtavan suuri apu ja ryhmä tuli hyvin tiiviiksi ja yhtenäiseksi. Oli haikea olo kokoontumisten päättyessä. En tiedä miten näitä järjestetään ja minkalaisia järjestetään, mutta jos tällaiseen törmäät suosittelen ehdottomasti.

Joka tapauksessa et ole syyllistynyt yhtään mihinkään. Häpeä ei kuulu sinun harteillesi. Toivon että löydät sopivan keskusteluavun tai vastaavanlaisen ryhmän tai muun. Et menetä mitään, ainoastaan voitat jos osallistut!

Hyväksikäytetyn häpeä on hyvin yleistä, luultavasti jokaisen kohdalla näin tapahtuu.

Häpeä kuuluu tekijälle, ei uhrille.

Hyväksikäytetty tuntee itsensä huonoksi ja pahaksi. Että on ansainnut pahan olonsa. Ja näinhän se ei ole.

Ainoa syyllinen on se joka hyväksikäyttää. 

Trauma jota ei ole käsitelty toistaa itseään.  Siinä on todellakin syy masennukseesi ja mielenterveysongelmiisi.

Olisi hyvä päästä puhumaan näistä jonnekin jonkun turvallisen ihmisen kanssa. Vertaistukiryhmistä on valtavan suuri apu, olen itse sen kokenut. Itse osallistuin Setlementtiyhdistyksen järjestämään ryhmään jossa oli kaksi traumaterapeuttia vetäjinä ja meitä osallistujia oli 16. Tehtiin monenlaista harjoitusta joiden avulla purettiin traumaa ja etsittiin keinoja hoitaa sitä ja vahvistaa omaa jaksamista. Oli mielikuvaharjoituksia, psykodraamaa (joka oli oma suosikkini), ihan kaikenlaista. 

Tästä oli valtavan suuri apu ja ryhmä tuli hyvin tiiviiksi ja yhtenäiseksi. Oli haikea olo kokoontumisten päättyessä. En tiedä miten näitä järjestetään ja minkalaisia järjestetään, mutta jos tällaiseen törmäät suosittelen ehdottomasti.

Joka tapauksessa et ole syyllistynyt yhtään mihinkään. Häpeä ei kuulu sinun harteillesi. Toivon että löydät sopivan keskusteluavun tai vastaavanlaisen ryhmän tai muun. Et menetä mitään, ainoastaan voitat jos osallistut!

Vierailija kirjoitti:

Totta on se, että ei nyt minkäänlaisia suhteita. Terapian aloitan syksyllä näillä näkymin. Jos vain kelalta tulee myöntävä päätös.

En vain tiedä miten jaksan sinne asti. Masennuslääkkeet aloitettu ja henkinen uupumus on valtava taakka ollut tuon viimeisimmän suhteen jälkeen. Nyt kun on yksin niin kaikki vyöryy päälle. Ei kai auta kuin itkeä pois tuskaansa ja toivoa, että tästä kaikesta selviän joskus.

Ap

Toivottavasti pääset terapiaan. 

Olen kyllä varma, että selviät. Olethan nyt jo alkanut itse käsitellä tuota asiaa! Siihen asti, kun terapia alkaa, yritä suhtautua nuoreen itseesi rakastavasti, ei häveten. Jos sinä tietäisit nyt, että joku tuntemasi teini-ikäinen tyttö joutuu tuollaisen hyväksikäytön kohteeksi, et varmastikaan häpeäisi häntä, vaan olisit huolissasi, yrittäisit puuttua asiaan.

Et voi muuttaa menneisyyttä, mutta nykyisyydessä voit suhtautua nuoreen itseesi kuin turvallinen aikuinen. Turvallinen aikuinen tietää, että kyllä niiden aikuisten miesten olisi pitänyt ymmärtää, että tuo on väärin. Turvallinen aikuinen ei vieritä hyväksikäytön syytä teini-ikäisen harteille, varsinkaan sellaisen teini-ikäisen, joka on selvästi rajaton.

Sinä olet arvokas, ja nuori sinä oli ja on arvokas, vaikka hänelle tehtiin asioita, jotka ovat väärin.

Kiitos, itku tulee kun viestejänne lukee.

Tänään olen jo rauhallisempi. Eilen vyöryi ja haluan rakastaa itseäni. Haluan todella vaalia minussa olevaa ihmistä ja ymmärtää, rakastaa ja antaa aikaa toipua. Olen liian kauan syyttänyt itseäni ja elänyt häpeässä. En ole antanut itselleni vuosiin lupaa rakastaa itseäni vaan tuhonnut eri keinoin. Se saa nyt kääntyä ja alan tekemään töitä. Olen nyt itsekäs tässä asiassa.

Vertaistuen piiriin aion varmasti mennä vielä. Kaupungissani sitä järjestetään, olen jo katsonut. Minun on hakeuduttava oikeiden ihmisten äärelle ja tulla kuulluksi ja antaa myös toisten tulla nähdyksi, peilaus on varmasti hyvä keino toipua ja luoda rakkautta ympärille. Paljon hyvää jokaiselle teille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Up

Pitää alkaa tunnustelemaan ja olemaan itsensä puolella, kuulla mitä sanottavaa sisimissäni on

Ap

Näin juuri. Minusta tuo on aivan oleellinen oivallus. Nimenomaan itsensä puolella oleminen ja oman sisimpänsä kuuntelu ovat varmasti tie eteenpäin. Se suojaa ja vahvistaa, ja auttaa sinua olemaan elämässäsi juuri oma itsesi.

En voi kuvitellakaan, miten pitkä ja vaikea tie sinulla on ollut päästä tähän oivallukseen. Olisit tarvinnut turvallisia, hyviä aikuisia ympärillesi, niin kuin kaikki meistä. Sen sijaan olet ilman omaa syytäsi joutunut kokemaan hirveitä asioita. Oman itsensä arvostaminen ja tunteminen voi olla vaikeaa hyvistäkin lähtökohdista, ja nostan todellakin sinulle hattua, että kertomasi jälkeen olet onneksi pääsemässä / päässyt jo sille tielle!

Terapia on varmasti tarpeen, ja luulen, että pystyt saamaan siitä apua, kun olet jo näin pitkällä "oikeilla jäljillä". Olet hyvin vahva, kaikkea hyvää sinulle jatkossa!

Jatkan vielä tuohon viimeisimpään viestiisi, että juuri näin!!! Totta joka sana, kuulostaa juuri oikealta!

T. Edellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Up

Pitää alkaa tunnustelemaan ja olemaan itsensä puolella, kuulla mitä sanottavaa sisimissäni on

Ap

Näin juuri. Minusta tuo on aivan oleellinen oivallus. Nimenomaan itsensä puolella oleminen ja oman sisimpänsä kuuntelu ovat varmasti tie eteenpäin. Se suojaa ja vahvistaa, ja auttaa sinua olemaan elämässäsi juuri oma itsesi.

En voi kuvitellakaan, miten pitkä ja vaikea tie sinulla on ollut päästä tähän oivallukseen. Olisit tarvinnut turvallisia, hyviä aikuisia ympärillesi, niin kuin kaikki meistä. Sen sijaan olet ilman omaa syytäsi joutunut kokemaan hirveitä asioita. Oman itsensä arvostaminen ja tunteminen voi olla vaikeaa hyvistäkin lähtökohdista, ja nostan todellakin sinulle hattua, että kertomasi jälkeen olet onneksi pääsemässä / päässyt jo sille tielle!

Terapia on varmasti tarpeen, ja luulen, että pystyt saamaan siitä apua, kun olet jo näin pitkällä "oikeilla jäljillä". Olet hyvin vahva, kaikkea hyvää sinulle jatkossa!

Tämä oli rohkaisevaa luettavaa. Kiitos kovasti

Vaikeiden asioiden ja selittämättömän pahan olon vuoksi on tullut nyt aika vain käydä nämä läpi. Olen kyllä tavallaan tiennyt mistä kaikki ikävät tunteet kumpuaa mutta ne on ollut helpompi sivuuttaa ja jatkaa elämäänsä. Oikeastaan kuitenkin kaikista turvallisinta on sittenkin katsoa totuutta silmiin.

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen kuunnellut rauhallista musiikkia, ilman sanoja. Antanut luvan olla täysin itseni omassa seurassa. Olen siivonnut, järjestellyt kaappeja ja heittänyt kaikenlaista turhaa pois. Koen, että samalla siivoan elämääni nyt. Olen niin kauan vain antanut kaiken olla ja siivonnut mielummin toisten kaappeja ihan kirjaimellisesti auttaakseni ja saadakseni hyväksyntää ja rakkautta. Nyt teen tämän itselleni, hoidan itseäni - en muita. Ei tämä suorittamista ole vaan huomioimista ja elämäni järjestelyä. Hiljalleen tänään olen tehnyt, kuunnellut tosiaan itseäni ja välillä itkenyt. Tänään itku ei ole ollut sellaista tuskaa ja repivää vaan puhdistavaa, hyväksyvää ja se on tuntunut hyvältä. Pysähtyä vain hetkeen ja antaa tulla sen mitä tunnen ja hyväksyä itseni.

Tämä on nyt se käännös jota tarvitsen. Aion jatkaa tästä ja pitää sen mielessä, että saan hoitaa itseäni näin.

Ap

Olen myös miettinyt miten minun tulisi suhtautua omiin vanhempiini?

Ehkä se selviää ajallaan ja ollut vuoristorataa sekin. Joskus olen inhonnut käsitellessäni asioita, pistänyt välit hetkeksi poikki. Nykyään olen ehkä antanut anteeksi. Sillä ymmärrän, etteivät he ole myöskään saaneet tulla kuulluksi. He ovat kärsineet. Silti on myös toinen puoli joka kertoo, että siitä huolimatta heidän olisi pitänyt olla vastuullisempia.

Olivat hyvin ristiriitaisia vanhemmiksi, oli huolenpitoa ja rakkautta mutta myös totaalista hylkäämistä. Se oli vaihtelevaa. Kun luuli jo kaiken olevan hyvin niin toisena hetkenä matto vedettiin jalkojen alta ja näin todella järkyttäviä asioita. Edelleenkin ovat alkoholisteja mutta onneksi nykyään voi jättää huomioimatta halutessaan.

On kaksi tunnemaailmaa joissa elän enkä ole varma kumpaan puoleen tuudittautua heidän suhteen.

Ap

Sinä olit pelkkä lapsi, mistä olisit voinut tietää? Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen opastamaan ja ohjaamaan elämässä, sulla ei ollut sellaista, joten olit hukassa. Selvästi sun sisäinen lapsi tarvitsee nyt lohdutusta. Sulla ei ollut turvallista aikuista, mutta nyt voit olla turvallinen aikuinen sun sisäiselle lapselle. Ota hänet syliin, halaa ja lohduta. Kerro, että hän on arvokas ja anasaitsee suojelua ja rakkautta. Ota kädestä kiinni niin, että hänelle tulee turvallinen olo. Kerro ettei tarvitse enää olla yksin, selviätte kaikesta yhdessä.

Olet viisas ihminen, koska olet jo oppinut näkemään asioita eri tavalla, ymmärtänyt, että et ole arvostanut itseäsi. Mutta et sinä ole kohdellut itseäsi väärin, ne muut ovat niitä väärintekijöitä. He hyväksikäyttivät haavoittuvaista lasta. Olet rohkea, olet uskaltanut pyytää apua. Olet vahva, tämä paska yhteiskunta rikkoo ihmisen, mutta sinä olet vielä jaloillasi. Sulla on tahtoa ja voimaa selviytyä! Itse olen päättänyt kostaa jokaiselle väärintekijälleni, tavalla tai toisella. Odotan vain oikeaa hetkeä. Tämä ei ole se rakentava tie, mutta sen olen valinnut, koska saan vihasta valtavasti voimaa.

^

Täytyy kyllä sanoa, etten yksin selviä näiden asioideni kanssa. Nyt yritän hakeutua aktiivisesti vertaistuen piiriin. Vaikka ymmärrän paljon ja olen kertonut ajatuksiani niin kovin vaikeaa on laittaa ne käytännön tasolla toimimaan oman mieleni vuoksi. Pelko ja häpeä ohjaa. Täytyy rohkaistua. Parasta on kuitenkin se, että olen tässä siviilissä elämässäni yksin. Juuri minkäänlaisia ihmissuhteita ei ole, se on sillä tavalla hyvä, että voin rauhassa tutkia mieltäni nyt. Vertaistukiryhmät otan nyt tämän päivän asiaksi. 

Ap

Täällä yksi hyväksikäytetty! Se häpeä on loputon, vaikka kuinka koettaisi todistella itselleen että oli vasta lapsi eikä voinut aikuiselle ihmiselle mitään. 

Kai tän kanssa voi oppia elämään, mutta silti se tuntuu katkeralta että toisilla on ollut lapsuus, vanhemmat ja elämää edessä ja takana, itsellä on vain muistot joiden ympärillä maailma pyörii.

En osaa sanoa mitään rohkaisevampaa kuin että se mikä on mennyt, on jo tapahtunut jo, mikä merkitsee on kuinka sen kanssa elää. Se sitten on eri asia. Mutta eiköhän me pärjätä :)

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi hyväksikäytetty! Se häpeä on loputon, vaikka kuinka koettaisi todistella itselleen että oli vasta lapsi eikä voinut aikuiselle ihmiselle mitään. 

Kai tän kanssa voi oppia elämään, mutta silti se tuntuu katkeralta että toisilla on ollut lapsuus, vanhemmat ja elämää edessä ja takana, itsellä on vain muistot joiden ympärillä maailma pyörii.

En osaa sanoa mitään rohkaisevampaa kuin että se mikä on mennyt, on jo tapahtunut jo, mikä merkitsee on kuinka sen kanssa elää. Se sitten on eri asia. Mutta eiköhän me pärjätä :)

Olen pahoillani sinunkin puolestasi. Kyllä siitä uhrille jää raskas taakka kantaa. Mietin itsekin samanlailla, että hieman on katkera olo kun ei ollut niitä onnellisia nuoruusmuistoja. Tai no oli.. mutta meni ihan yli asiat. Lapsuudessa hyviä muistoja mutta valitettavasti nuo päihteet hallitsee liikaa ja saastuttaa ihmissuhteet. 

Joo, eiköhän me pärjätä. Kiitos ja tsemppiä sulle elämään paljon! :) 

Ap 

Hyi helvetti mitä miehiä..... 

Sun äidin tai jonkun olisi pitänyt oikeasti puuttua tuohon. Harmittaa puolestasi. 

Älä viitti. En lukenut edes sun juttua. Voin varmaan lyödä paremmaksi melkein mun jutuilla mutta ihan hyvin olen henkeä saanut enkä pahemmin valitellut tai inissyt kenellekään. Se on yksinkertaisesti tyhmää. Jotkut meistä eivät halua keskustella tai jakaa asioita toisten kanssa ja sallittakoon se niille, jotka haluavat näin.

Isäpuoli täälläkin teki pahojaan kun olin 12v

Se häpeä, miten sen saa pois? Ei ollut pakotietä, piti vaan kestää. Olen 50 nyt ja lapsia, elämä ulospäin kunnossa. Sisin taas noh.

Kaikki mies suhteeni ovat olleet huonoja.

Tuo mitä sanoit että itseä pitää kuunnella, on hyvä oivallus. Se mitä sulle on tehty, on ollut väärin. Terve ihminen ei käytä puolustuskyvytöntä.

Hyvä että olet terapiaa saamassa, auttaa jäsentämään asioita ja ajatuksia.

Selviät kyllä koska olet rohkea ja kirjoitit tänne.

Haluaisin auttaa enemmän. Iso lämmin halaus. Olet arvokas itseäsi muista se!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta on se, että ei nyt minkäänlaisia suhteita. Terapian aloitan syksyllä näillä näkymin. Jos vain kelalta tulee myöntävä päätös.

En vain tiedä miten jaksan sinne asti. Masennuslääkkeet aloitettu ja henkinen uupumus on valtava taakka ollut tuon viimeisimmän suhteen jälkeen. Nyt kun on yksin niin kaikki vyöryy päälle. Ei kai auta kuin itkeä pois tuskaansa ja toivoa, että tästä kaikesta selviän joskus.

Ap

Toivottavasti pääset terapiaan. 

Olen kyllä varma, että selviät. Olethan nyt jo alkanut itse käsitellä tuota asiaa! Siihen asti, kun terapia alkaa, yritä suhtautua nuoreen itseesi rakastavasti, ei häveten. Jos sinä tietäisit nyt, että joku tuntemasi teini-ikäinen tyttö joutuu tuollaisen hyväksikäytön kohteeksi, et varmastikaan häpeäisi häntä, vaan olisit huolissasi, yrittäisit puuttua asiaan.

Et voi muuttaa menneisyyttä, mutta nykyisyydessä voit suhtautua nuoreen itseesi kuin turvallinen aikuinen. Turvallinen aikuinen tietää, että kyllä niiden aikuisten miesten olisi pitänyt ymmärtää, että tuo on väärin. Turvallinen aikuinen ei vieritä hyväksikäytön syytä teini-ikäisen harteille, varsinkaan sellaisen teini-ikäisen, joka on selvästi rajaton.

Sinä olet arvokas, ja nuori sinä oli ja on arvokas, vaikka hänelle tehtiin asioita, jotka ovat väärin.

Häpeää vastaan voi taistella rakkaudella, mutta ei se joka päivä luonnistu. Sen voi silti taltuttaa. Minä aloin naureskella näille häpeäaalloille ja vedin ne överiksi. Että juu, Kennedytkin tapoin ja naapurin koiran taisin syödä vaikken ihan tarkkaan muistakaan.  Ajattelin ettei häpeässä uiminen lopu koskaan, mutta kyllä se alkaa helpottaa ja yksi kaunis kerta jalkojen alla tuntuu maata. 

Vierailija kirjoitti:

Älä viitti. En lukenut edes sun juttua. Voin varmaan lyödä paremmaksi melkein mun jutuilla mutta ihan hyvin olen henkeä saanut enkä pahemmin valitellut tai inissyt kenellekään. Se on yksinkertaisesti tyhmää. Jotkut meistä eivät halua keskustella tai jakaa asioita toisten kanssa ja sallittakoon se niille, jotka haluavat näin.

Kyllä se sallitaan. Jätä silti ap rauhaan, hän ei ole tyhmä. Sullekin saattaa tulla eteen päivä, jolloin et enää pure ihmisiä ympäriinsä. Muistele silloin sitä mitä aapeelle on sanottu, sama koskee sua.