Halusin kolme lasta ja sain. En vain tiennyt että jokaisella lapsella tulee olemaan neurologista pulmaa ja elämömme on terapiaa, lääkkeitä, palavereja..

Minulla on lukihäiriö mutta sehän ei periydy. Miehelläni taas uskon olevan adhd, on taiteellinen ja energinen mutta myös keskittmiskyvytön ja nopeasti kyllästyvä. Hyvä isä kuitenkin. Olemme olleet yhdessä 12vuotta ja lapsia tuli tosiaan sen toivomanani kolme: Tyttö 10vuotta, poika 8vuotta ja tyttö 4vuotta.
Esikoinen on hyvin herkästi tulistuva, ikäistään lapsenomaisempi, äitiin takertuva. Diagnoosit hänellä monimuotoinen kehityshäiriö, laaja-alainen kehitysviivästymä ja add. Keskimmäisellä on klassinen adhd ja nuorimman tutkimukset kesken mutta voimakkaita asperger-piirteitä, on hyvin rutiineihin takertuva, sulkeutunut ja aistiyliherkkä.
Elämämme on päällisen puolin hyvää: meillä on oma talo ja vakituiset työt .Mutta arki erityislapsten kanssa nakertaa ja välillä on heitetty jopa ero ilmaan vaikka mitä se ratkaisisi, lapset olisivat edelleen nepsyjä mutta kahdessa kodissa!

Myönnän että olisin jättänyt lapsiluvun yhteen jos esikoinen olisi saanut diagnoosin ollessaan vielä ainoa lapsi...