Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi vihasin anoppiani
13.04.2022 |
En varsinaisesti vihaa ketään ja tajusin juuri, miksi en enää vihaa anoppiakaan. Riittää että hän pysyy poissa elämästäni, niin ei ole tarvetta vihata.
Vihan tunne ainakin omalla kohdallani syntyy pitkälti siitä, että on pakko olla tekemisissä. Se laantuu, kun vain poistaa tuollaiset elämästään, joita ei voi arvostaa ja joista ei voi pitää.
Samalla täytyy todeta, ettei se aina ole mahdollista. Taivaan kiitos yksikään työkaveri ei ole tuollainen ollut. Yhden luodin väistin, kun en ottanut vastaan työpaikkaa, jonka pomosta tuli erittäin huonot vibat hänen makeilevasta käytöksestään huolimatta. Luotin intuitiooni, vaikka palkkatarjous oli erinomainen, ja myöhemmin selvisi, että ko. työpaikalla oli erittäin riitaisaa.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan itsekö keksit?
Keskustelun seurauksena kuten usein käy. Jokin asia tulee päätökseen usein vasta pitemmän ajan kuluttua, kun se on vajunut jo mielen pohjalle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan itsekö keksit?
Keskustelun seurauksena kuten usein käy. Jokin asia tulee päätökseen usein vasta pitemmän ajan kuluttua, kun se on vajunut jo mielen pohjalle. Ap
Vajunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko siitä mielestäsi haittaa, jos tänne kirjoittaa päiväkirjamaisen merkinnän?
Olen pitänyt unipäiväkirjaa aivan äskettäin (osallistuin tutkimukseen) ja merkinnyt unia muistiin aiemminkin, mutta varsinaista päiväkirjaa en ole pitänyt sitten nuoruusvuosien. Ehkä siksi, että siitä puuttuu vuorovaikutuksellinen aspekti, mikä mielestäni on tärkeää, että voisi oppia jotakin itsestään ja muista.
Mutta jos ei olisi luottamuksellisia ihmissuhteita, voisi varmasti saada tällaista piirrettä esille palaamalla entisiin merkintöihinsä myöhemmin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan itsekö keksit?
Keskustelun seurauksena kuten usein käy. Jokin asia tulee päätökseen usein vasta pitemmän ajan kuluttua, kun se on vajunut jo mielen pohjalle. Ap
Vajunut?
Muistihan on eräänlainen siivilä, missä ohuemmaksi muuttunut, esimerkiksi tunneaineistosta tyhjentynyt aines ei ole aktiivisesti esillä. Osa tästä aineistosta (jos siihen ei liity tunteita) poistuu kokonaan eli unohtuu. Loput saavat uusia tulkintoja, kun ne palautuvat taas aktiivisen muistiaineksen joukkoon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan itsekö keksit?
Aivan kuin sinulla olisi tarve ivailla aloitustani. Mistähän se mahtaa johtua. Ap
Viha on sekundäärinen tunne, jonka alla on muita tunteita, kuten pelkoa ja huolta. Mitä tunteita sinun vihasi takana oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viha on sekundäärinen tunne, jonka alla on muita tunteita, kuten pelkoa ja huolta. Mitä tunteita sinun vihasi takana oli?
Itse asiassa viha ei ole sekundääritunne, vaan perustunne. Perustunteet perustuvat evoluutiobiologiaan eli niiden taustalla ei välttämättä ole mitään kokemusperäistä tunnesisältöä. Esimerkiksi, kun läheiselle tehdään jotakin pahaa (kuten tapauksessani), tunnemme vihaa ilman aiempaa kokemusta ko. asiasta. Ap
Minä taas rakastan anoppiani kovasti. Ei ollenkaan sellainen tiukkapipoinen nalkuttava pihtari kuin tyttärensä. Käyn rakastamassa anoppia viikoittain.
M45
Alue: Aihe vapaa
Ihan itsekö keksit?