Tinder-profiilissa: "Eihän sinulla ole tai ole ollut mielenterveysongelmia"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaisin ihan vain uteliaisuuttani kysyä profiilin tekijältä, että mitä hän tarkalleen ottaen tarkoittaa mielenterveysongelmilla. Treffeille en lähtisi, jos hän pyytäisi.

Antaisitko kakkosta ilman treffejä, silloin ei tarvitsisi katsoa sen ärsyttävää naamaa?

Kommentti sivusta:

Millainen ihminen esittää tuntemattomalle näin karsean kysymyksen??????

Kakara, joka ei tajua ķeskustelevansa täällä äitinsä kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli lievää masennusta 12-vuotiaana isäni kuoleman johdosta. Kävin puolen vuoden aikana juttelemassa psykologille kerran kuussa. Harmi, etten siksi kelpaa tuollaiselle prinssille/prinsessalle.

Aika usein ainakin palstalla huomataan aikuisena, että se lapsuuden masennus olikin osa suurempaa mielenterveysongelmien kirjoa, joten kumppanisi saisi todennäköisesti koko ajan kokemuksiaan refektoivan puolison, joka ei erota lapsuudenmuistoja feikeistä.

Onpa omituinen kommentti. Sehän on hyvä asia jos on nuorena jo oppinut prosessoimaan surua ja kanavoimaan sitä terveellä tavalla. Ja kuten sanoin, kävin kerran kuukaudessa puolen vuoden ajan juttelemassa. Eli kuusi kertaa 30 minuuttia. Enpä usko, että tuo isäni poismeno ja siitä johtuvat ruhtinaalliset kolme tuntia terapiaa on ole aiheuttanut minulle mitään omituisia feikkejä lapsuusmuistoja tai tuonut esiin piileviä mielenterveysongelmia. Eipä ole kumppaninikaan sellaista huomannut. Ihan normaali aikuinen minusta tuli, jolle jäi terveelliset, hyvät muistot isästään ja pääsi pienellä ammattilaisen avulla terveellä tavalla surun yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kategorisen negatiivinen suhtautuminen aiheeseen kertoo, ettei henkilö luultavasti myöntäisi ja suostuisi hoitamaan ongelmiaan jos sellaisia hänelle itselleen joskus tulee. Kumppani joutuisi terapeutin rooliin.

Jos naisella on psykologista silmää, niin eikö se voisi ottaa tuollaisen miehen hoidettavakseen? :)

Parisuhde ei ole hoitosuhde. Palkkaa henkilökohtainen avustaja siihen tarkoitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuommoinen on yksityisasia, josta ei todellakaan uskouduta jollekin ventovieraalle netissä ennen kuin on tutustuttu.

Tulee mieleen, että kysyjä on jollain lailla rajaton tapaus. En tykkää ihmisistä, jotka tulee tuolla lailla heti ”iholle” ja alkaa kysellä yksityisasioista, jotka ei heille kuulu. Samaan kategoriaan kuuluu mm. raha tivaajat, jotka haluavat lukuja tiskiin heti ensimmäisellä kerralla kun tavataan. Mikä ihmisiä vaivaa? Kukaan fiksu ei ala huudella terveysasioitaan, tai raha-asioitaan jollekin tuikituntemattomalle.

Jos on totaali yksinäinen ihminen ja haluaa epätoivoisesti ystäviä, niin silloin helposti kertoo heti kaiken suoraan, että huomaa heti, kuinka toinen reagoi ettei tuhlaa kummankaan aikaa, jos persoonat ei natsaa.

Tuntuu, että nykyaikana ainakin kaikki korkeasti koulutetut ihmiset pitävät kunnia-asiana hoitaa asianmukaisesti omaa terveyttään, myös mielenterveyttään. Jos joku kirjoittaa Tinderissä "Eihän sinulla ole tai ole ollut mielenterveysongelmia", hän ei luultavasti kuulu näiden ihmisten joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta seurustelusta mielenterveysongelmaisen kanssa ja eihän se pidemmän päälle kestänyt. En silti ehdottomasti rajaisi poiskaan, koska kuten tuolla alussa joku sanoi niin mt- ongelmia on tosi iso skaala eikä kaikki ole yhtä vakavia tai vaikeita kuin toiset.

Kylläpä se yleensä selviää tutustumisvaiheessa jos henkinen tasapaino vaakalaudalla ja toisaalta tervekin ihminen voi vaipua esim. syvään masennukseen vaikkei mitään aiempaa taustaa mt- ongelmista olisikaan.

Riippuu edelleen niin paljon millaisesta mielenterveysongelmasta on kyse. Itse olen seurustellut mielenterveysongelmallisen kanssa nyt 15 vuotta, mielenterveysongelmat alkoivat kymmenen vuotta sitten. Sairastui burnoutiin, kun oli liian kauan tehnyt 60 tuntisia työviikkoja. Burnoutin jälkeen masennus alkoi oireilla. Kävi terapeutilla, sai lääkityksen ja kahdessa vuodessa toipui. Eli nyt jo 8 vuotta normielämää alla. En koe tätä mitenkään rankkana tai ajatellut esim avioeroa.

Tämä vain esimerkkinä siitä, että mielenterveysongelmia on erilaisia ja aina ne ei tarkoita, että suhde on tuhoon tuomittu.

Miten tuollainen ihminen kestää oman sairastumisensa? Ajaako välittömästi rekan keulaan?

Ap on tollo. Vain rautakanki ei vikaannu, mutta kaikki sitä monimutkaisempi kyllä.

Ethän ole ikinä ollut flunssassa.

Mun mielestä enemmän outoa on se, että yksilön pitäisi kelpuuttaa puolisokseen ja mahdollisten jälkeläistensä vanhemmaksi ihan vaan joku, ilman poissulkevia kriteerejä.

Ihan vain siksi ettei jollekin palstaulille tule paha mieli.

Jos ei halua:

Läskiä

Mt ongelmaista

Lyhyttä

Sinisilmäistä

Pisamakasvoista

Porvoolaista

Polkupyöräilevää

Tai vaikka hattiwattia kumppanikseen, niin

MIKSI SE ON TEILLE ONGELMA?

Lähipiirissäni on muutama mielenterveyspotilas.

Rehellisyyden nimissä, ovat kyllä todella raskaita seuralaisia. Eikä se ole heidän vikansa, minkä sairaudelleen voi.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi minun tulisi pitää heitä potentiaalisina kumppaneina parisuhteeseen, jos koen heidän seuransa raskaaksi jo nyt.

Säälistä?

Velvollisuudentunnosta?

Avaisiko joku tätä logiikkaa mulle, että miksi en saisi seuranhaussa sulkea heitä pois?

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollainen ihminen kestää oman sairastumisensa? Ajaako välittömästi rekan keulaan?

Romahtaa. Ei kestä nöyrtyä elämän edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaisin ihan vain uteliaisuuttani kysyä profiilin tekijältä, että mitä hän tarkalleen ottaen tarkoittaa mielenterveysongelmilla. Treffeille en lähtisi, jos hän pyytäisi.

Antaisitko kakkosta ilman treffejä, silloin ei tarvitsisi katsoa sen ärsyttävää naamaa?

Kommentti sivusta:

Millainen ihminen esittää tuntemattomalle näin karsean kysymyksen??????

Trolli, joka nauraa ääneen, kun joku ottaa sen tosissaan? :D

En kyllä välttämättä kertoisi totuutta, vaan ihan mielenkiinnosta tutustuisi tyyppiin, ja mahdollisuuksien mukaan panisin. T: mielenterveyspotilas.

Hylkyynhän tuo menisi. Btw, miten te löydätte tinderistä jotain fiksua seuraa? Mä karsin paidattomat ja muut urpot. Silti saan ihan liikaa "oot kaunis", "voinko tulla sun luo nyt heti" jne kakkaa todella paljon. Ihan normaalit kuvat mulla on. N40

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni on muutama mielenterveyspotilas.

Rehellisyyden nimissä, ovat kyllä todella raskaita seuralaisia. Eikä se ole heidän vikansa, minkä sairaudelleen voi.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi minun tulisi pitää heitä potentiaalisina kumppaneina parisuhteeseen, jos koen heidän seuransa raskaaksi jo nyt.

Säälistä?

Velvollisuudentunnosta?

Avaisiko joku tätä logiikkaa mulle, että miksi en saisi seuranhaussa sulkea heitä pois?

Siis eihän kukaan tässä ole sanomassa, että sinun tulisi pitää heitä potentiaalisina kumppaneina jos koet heidän seuransa raskaaksi. Mielenterveysongelmainen tai ei, niin kenenkään ei tulisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka seura on raskasta.

Eli totta kai saat seuranhaussa sulkea heidät pois, mutta kyse on siitä, millä tavalla sen teet. Onko oikeasti tarvetta mainita se tökerösti jo profiilitekstissä? Eiköhän asia selkene suht nopeasti, jolloin sinun ei tarvitse samalla vaikuttaa törpöltä. Vaihtoehtoisesti myös, vaikka laittaisit tuon tekstin, niin et voi mitenkään tietää, onko sinun kanssa matchaavilla silti jotain ongelmaa, jota he eivät tiedä/tiedosta/hyväksy itsessään. Eli teksti antaa "false sense of security" sinulle.

Lisäksi eniten tässä kritisoidaan sitä, että myös entiset mielenterveysongelmaiset olisivat jotenkin huonoja kumppaneita ja että kaikki mielenterveysongelmaiset niputetaan samaan ryhmään, oli kyseess sitten parantumaton, vaikea sairaus tai ohimenevä lievä masennus.

Mieti sitä tältä kantilta. Moni ei halua seurustella sairaalloisen ylipainoisen kanssa. Kirjoittaisitko siti profiiliisi "Läskit älkää vaivautuko." Uskon, että et, koska kaikki tietävät tuon olevan tökeröä, rumaa ja antaa sinusta huonon kuvan. Joudut siis selvittelemään asian toista kautta. Toki ylipainoisuus on helpompi huomata, koska se näkyy ulospäin, mutta prosessi on sama - joudut selvittämän, sopiiko ihminen sinulle ja täyttääkö kriteerit, ilman, että kirjoitat vaatimuslistan kaikkien nähtäville. Tämä on sitä deittailua, oli kriteerisi sitten ihan mikä tahansa, mielenterveys, laihuus, halu saada lapsia, korkea koulutus, hyvä huumori jne jne. Kriteerien ja vaatimusten lataaminen jo profiilitekstiin ei anna millään tavalla hyvää kuvaa sinusta, vaikka kriteerit ja vaatimukset ovatkin ihan normaalia ja kaikilla niitä on.

Jännä että tässä ketjussa moni laittaisi viestin hylkyyn, mutta kun ystävämme palsta-Allulle vastataan, niin kärjessä miinuksena on hänen mt-ongelmansa. Kuinka moni hylyn antajista jaksaisi oikeasti seurustella Allun tapaisen ihmisen kanssa, ihan oikeasti? Ja miksi ei saisi esittää kyseistä toivetta? Ehkä tindertyypillä on kokemusta mt-henkilön kanssa seurustelusta, eikä hän halua enää sellaista. Se on minunkin mielestä liikaa pyydetty, jos ihmisellä on joskus ollut mt-ongelma, mutta tervehtynyt siitä. Toki heillä saattanee olla varmaan uusiutumisen riski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skip!

En tietenkään ehdoin tahdoin etsi mitään mielenterveyspotilasta, mutta esim teini-iän masennuksen ja hoitamattoman skitsofrenian väliin mahtuu vaikka mitä.

Jos ihminen ei tätä tajua, niin ei kiitos. Ja milläköhän kyseinen ihminen takaa, ettei esim itse sairastu masennukseen tulevaisuudessa? Vai onko silloin ok että kumppani nostaa kytkintä?

Noh, niin tai näin, empatiakyvyttömät ihmiset ei kiinnosta.

Tätä itsekin mietin, että jopa ennen mielenterveysongelmista kärsineet eivät kelpaa. Vaikka olisivat tervehtyneet täysin. Mielestäni olisi vain plussaa jos potentiaalinen puoliso olisi käynyt psykologilla ja työstänyt tällä tavoin itseään. Sehän on vaan hyvä merkki, että ottaa oman elämänsä haltuun, parantaa itseään ja priorisoi omaa terveyttään.

Reaalielämässä on paljon ihmisiä, joiden ajatusmaailmassa pätee: kerran hullu, aina hullu. Vähintään saa pelätä, milloin sen pää brakaa uudelleen. Siksi mt-kuntoutujaa ei palkata koulutustaan vastaavaan, vastuulliseen työhön. Ja vakuutusyhtiö ei anna sairausvakuutusta. (Entinen) hullu on heille iso riski; kuten sanoin sen "entisen" voi jättää pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tulis mieleenkään seurustella mt-tapauksen kanssa. Mutta kannattaako sitä erikseen mainita, se on toinen asia.

Harva meistä haluaa "mt-tapauksen" kanssa seurustella, mutta mielellään kuulisin millaiset ihmiset kyseiseen kategoriaan laitat?

Ihan vaan esimerkkinä, ovatko esim. nämä mielestäsi "mt-tapauksia"?

- Murrosiässä kipuillut nuori, joka söi masennuslääkkeitä vuoden. Ei mitään muita oireita tai ongelmia, nyt 35v, korkeasti kouluttautunut ja normaalisti työelämässä (tämähän ei tuon aloituksen kommenttiin sopisi)

- Nainen, joka masentui äitinsä kuoleman jälkeen, kävi psykologilla pari vuotta juttelemassa, nyt jo 10 vuotta terveenä. (Ei myöskään kelpaisi)

- Burnoutista toipuva ammattilainen, joka on palannut työelämään, mutta käy edelleen kerran kuussa työterveyspsykologilla juttelemassa, jotta tervehtyminen varmasti onnistuu.

- Suljettuja paikkoja pelkäävä nainen, joka saa välillä ahdistuskohtauksen metrossa, ei muuta ongelmaa.

Ihan näin esimerkkejä sellaisista "mt-tapauksista", joiden kanssa voisin ihan hyvin seurustella. Eri asia sitten pitkäaikaiset mt-sairaudet, esim persoonallisuushäiriöt, skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, syömishäiriö tai vakava PTSD.

En ole tuo, jolta kysyt, mutta luulisin että nuo "eihän sinulla ole mt-ongelmia" eivät tarkoita läheisen kuolemasta johtuvaa surua tai aiempaa burn outia, vaan pikemminkin juuri jotain kaksisuuntaista, epävakaata persoonallisuushäiriötä, mt-sairauksia tms.

Mun Tinder-profiilissa lukee:

"En tupakoi, enkä voi sietää tupakointia"

Sekä

"Etsin miestä, jolla ei ole alle teini-ikäisiä lapsia"

Onko tämä teidän mielestänne ok?