Ovatko mielestäsi puoliksi suomalaiset suomalaisia?

Vierailija kirjoitti:

eiköhän se ole parempi painua sinne neekereidenluo kolumpiaa, siellä olet kaltaisesi luona.

Sulla taitaa olla yleissivitys aika hukassa jos luulet että kolumbialaiset ovat erityisen tummia koska eivät ole. Suurin osa on espanjalaisia vain hiukan tummempia. Ap

Minusta saman tekevää, että mistä muut tulevat ym. Tärkeintä aina minulle löytää ne oikeat ystävät ja mies, siis ihan sama minulle, mistä maasta tulee. Kunhan vain tullaan toimeen ja kemiat kohtaa. Itse olen ihastunut valkovenäläiseen mieheen, erittäin älykäs ja komea ja hänen silmistään näkee, että on nähnyt ja kokenut aika rankkoja juttuja ja silti empaattinen mies. Emme koskaan puhuneet keskenämme, mutta jos sanotaan että ihmisten silmät ovat kuin sielunpeili, niin näin kaiken hänen silmistään ja uskon, että hän näki myös sen saman minusta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä oon syntynyt ulkomailla, äiti suomalainen ja isä sveitsiläinen. Olin noin 2-vuotias kun muutettiin Suomeen. Koen itseni suomalaiseksi, kun lähes koko ikäni asunut Suomessa ja kasvanut tähän kulttuuriin. En edes osaa kunnolla saksaa, mikä on Sveitsin yksi äidinkielistä.

. Eli schwitzerdütschiä, joka on jo ihan erilaista kuin standardisaksa eli "hochdeutsch". Mun saksan kieltä ja kulttuuria Jyväskylän yliopistossa opiskellut vanhin isosisko oli au parina vuosina 2009-10 Sveitsissä lähellä Zürichiä suomalais-sveitsiläiseen perheessä, jossa äiti on suomalainen ja isä sveitsiläinen ja sanoi Sveitsissä puhuttavan olevan ihan erilaista siitä saksasta, jota opetetaan koulussa. Toi mulle myös Suomessa käydessään matkamuistona Sveitsissä puhuttavan saksan kielen sanakirjan, jonka myöhemmin ottikin itselleen. Puhui siellä Sveitsissä perheen lapsille suomea ja perheen isän kanssa saksaa. Pääsi au pairiksi suhteilla suomalais-sveitsiläiseen perheeseen, kun sen perheen äiti on jotain kaukaista sukua meille.

T: M28 joka on aloittanut saksan kielen opiskelun aikoinaan vanhimman isosiskonsa vanavedessä ensimmäisenä vieraana kielenä peruskoulussa ja joka havittelee sitä yhdeksi sivuaineeksi neljättä kertaa tänä keväänä Helsingin yliopistossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oon syntynyt ulkomailla, äiti suomalainen ja isä sveitsiläinen. Olin noin 2-vuotias kun muutettiin Suomeen. Koen itseni suomalaiseksi, kun lähes koko ikäni asunut Suomessa ja kasvanut tähän kulttuuriin. En edes osaa kunnolla saksaa, mikä on Sveitsin yksi äidinkielistä.

. Eli schwitzerdütschiä, joka on jo ihan erilaista kuin standardisaksa eli "hochdeutsch". Mun saksan kieltä ja kulttuuria Jyväskylän yliopistossa opiskellut vanhin isosisko oli au parina vuosina 2009-10 Sveitsissä lähellä Zürichiä suomalais-sveitsiläiseen perheessä, jossa äiti on suomalainen ja isä sveitsiläinen ja sanoi Sveitsissä puhuttavan olevan ihan erilaista siitä saksasta, jota opetetaan koulussa. Toi mulle myös Suomessa käydessään matkamuistona Sveitsissä puhuttavan saksan kielen sanakirjan, jonka myöhemmin ottikin itselleen. Puhui siellä Sveitsissä perheen lapsille suomea ja perheen isän kanssa saksaa. Pääsi au pairiksi suhteilla suomalais-sveitsiläiseen perheeseen, kun sen perheen äiti on jotain kaukaista sukua meille.

T: M28 joka on aloittanut saksan kielen opiskelun aikoinaan vanhimman isosiskonsa vanavedessä ensimmäisenä vieraana kielenä peruskoulussa ja joka havittelee sitä yhdeksi sivuaineeksi neljättä kertaa tänä keväänä Helsingin yliopistossa

Joo sitä schwitzerdütschiä oon paljo kuullu kun isän mukana kulkenut Sveitsissä. Se on tosiaan ihan erilaista kuin saksa, vaikka virallisesti äidinkieli on saksa, niin monet saksalaisetkaan ei sitä ymmärrä. Mulla taitaa olla se sama sanakirja. Se on oikeastaan aika mukavan kuuloista se Sveitsin murre. Isä puhuu sitä sveitsiläisille, mutta saksalaisille sitten eri tavalla.

En yleensä pohdi onko joku suomalainen vai ei. Yleensä kuitenkin on niin että jos ihminen puhuu, lukee ja kirjoittaa suhteellisen sujuvaa suomea, niin en epäile hänen suomalaisuuttaan. Jos kielessä on niin paljon puutteita, että on vaikea tulla ymmärretyksi, niin on todennäköistä ettei kyseessä ole suomalainen.

Meillä molemmat vanhemmat ovat Suomen kansalaisia, kuten myös lapset jotka ovat Suomessa syntyneitä. Päältä katsottuna lapset ovat kuitenkin tummahipiäisiä. Pikkulapsivuodet katselimme Suomen "kehitystä" ja muutimme muualle.  Näin monen vuoden jälkeen voin todeta että päätös lähteä oli oikea, vaikkakaan ei helppo.

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat vanhemmat ovat Suomen kansalaisia, kuten myös lapset jotka ovat Suomessa syntyneitä. Päältä katsottuna lapset ovat kuitenkin tummahipiäisiä. Pikkulapsivuodet katselimme Suomen "kehitystä" ja muutimme muualle.  Näin monen vuoden jälkeen voin todeta että päätös lähteä oli oikea, vaikkakaan ei helppo.

Erikoista

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaatii todella hyvän integroitumisen. Ei pelkällä kansalaisuuden saamisella tulla suomalaiseksi.

Pohjimmiltani olen kyllä sitä mieltä, että oikealla suomalaisella on suomalaiset vanhemmat ja sukujuuret.

Suomalaiset ovat tulleet Uralilta. Se on Euroopan ja Aasian rajalla. Kuinka monen sukupolven jälkeen he Suomeen tultuaan olivat mielestäsi ”oikeita”

suomalaisia?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaatii todella hyvän integroitumisen. Ei pelkällä kansalaisuuden saamisella tulla suomalaiseksi.

Pohjimmiltani olen kyllä sitä mieltä, että oikealla suomalaisella on suomalaiset vanhemmat ja sukujuuret.

Siitä sitten geenitestiä tekemään...