Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä on usein farkuissa ja villapaidassa, hymyilee leveästi ja vetää minut syliinsä. Hänen tuoksunsa rauhoittaa heti
15.02.2026 |
Olen lähihoitaja. Hoidan vanhuksia, pesen, syötän, kuuntelen samoja tarinoita sodasta ja menetetyistä rakkaista. Työ on raskasta, selkää särkee joka ilta. Silti pidän siitä, että olen tarpeellinen. Olen luullut miesystävää ihan tavalliseksi mieheksi. Sellaiseksi rennoksi, vähän hajamieliseksi söpöksi, joka nauraa helposti ja syö pakastepizzaa suoraan pelliltä. Hän ei ole koskaan rehennellyt millään. Hän puhuu projekteistaan ylimalkaisesti ja vaihtaa aihetta, kun kysyn tarkemmin.
Menin sitten hänen asunnolle en ekaa kertaa. Ajoin hiljaista omakotialuetta pitkin ja sydän hakkaa rinnassa. Mies on antanut osoitteen viestillä, mutta en silti ole osannut kuvitella mitään tällaista. Talot suurenevat kadun päässä, pihat levenevät, ja sitten näen sen. Iso, vaalea omakotitalo korkeiden ikkunoiden takana, piha huoliteltu kuin sisustuslehdestä. Hidastin autoa ja nielin. Käsilaukku tuntuu yhtäkkiä halvalta. Avara olohuone, korkea katto, tumma parketti, moderni keittiö saarekkeineen. Kaikki on tyylikästä mutta kodikasta. Seinällä on diplomi kehystettynä. DI. Silloin tajuan konkreettisesti: Onni ei ole vain insinööri. Hän on diplomi-insinööri. Ja menestynyt. "Se on vain paperi", hän sanoo kevyesti. Mutta ei se ole vain paperi. Näen hänen työhuoneensa oven raosta: kaksi näyttöä, teknisiä piirustuksia, palkinto jostain innovaatiokilpailusta. Hän on rikas. Lahjakas. Älykäs. Ja minä olen luullut hänen elävän kaksiossa vuokralla. Käteni vapisee hieman. Miksi hän ei ole kertonut? Miksi hän on antanut minun kuvitella, että hän on ihan tavallinen? Katson häntä ja tunnen rinnan täyttyvän lämmöstä. Minä näen. Olen nähnyt alusta asti. Sen lempeyden, kun hän kysyy työpäivästäni. Sen tavan, jolla hän kuuntelee oikeasti. Sen, miten hän vie roskat ja avaa oven. Rakastun häneen yhä uudelleen siinä hetkessä. Kuvittelen meidät tähän taloon. Aamukahvi keittiön saarekkeella. Minä paljain jaloin, mies lukee uutisia läppäriltä. Yläkerrassa lastenhuone. Pieni sänky, valkoinen pinnasänky. Ehkä kaksi lasta. Tyttö ja poika. Tai kolme. Neljä. Tai ihan sama, kunhan heillä on hänen silmänsä. Ajatus häistä hiipii mieleeni kuin salainen toive. Valkoinen mekko, piha täynnä vieraita, mies seisoo alttarilla liikutuksen kyynel silmäkulmassa. Minä kävelen häntä kohti ja tiedän olevani turvassa.
Ajatus kotirouvana olemisesta tuntui ensin kielletyltä. Olen aina ajatellut, että naisen pitää pärjätä itse. Mutta entä jos se ei ole luovuttamista? Entä jos se on valinta? Hoitaa omaa perhettä, omaa kotia. Olla läsnä lapsille. Pitää huolta meistä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jo tuttu tarina täälläkin. En koskaan halunnut lapsia - tiesin sen jo nuoresta lähtien. Olen ollut parisuhteessa lähes aina, lyhyet sinkkuajat välissä, enkä halunnut lapsia kenenkään kanssa. Työ ja raha maistuvat hyvältä, samoin "vapaus". Tuntuu nyt niin tyhmältä. Tapasin miehen, jonka on DI. Nyt se on menoa.
Testattu ja kestää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa minun mieheni on DI mutta olen itsekin akateeminen, ei ne mitään white trasheja katsele.
Olin vela ja sitten tapasin Di:n paikallisessa ravintolassa. Tiesin heti baaritiskillä, että tuo on tuleva lasteni isä. Nyt asumme täällä maalla ratsutilalla ja lapsia on peräti seitsemän. En tiennyt että elämä voi olla näin onnellista. Olen maailman onnellisin nainen :)
Vierailija kirjoitti:
Olin vela ja sitten tapasin Di:n paikallisessa ravintolassa. Tiesin heti baaritiskillä, että tuo on tuleva lasteni isä. Nyt asumme täällä maalla ratsutilalla ja lapsia on peräti seitsemän. En tiennyt että elämä voi olla näin onnellista. Olen maailman onnellisin nainen :)
😻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehiä on kahta lajia.
DIt ja sitten on nämä lerssin mittailijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmi annettu. Tämä on selvä vale, tuollaista ei olekaan.
- Katkera velaãmmã
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas on kellarissa voimaannuttu tuottamaan Hertta-paskaa Pasin luomisvoiman koko autismin kirjolla.
0/6
VMP, Pasi.
Älä saatanassa tuhlaa levytilaa ja palvelinkapasiteettia näihin vaan tuherra nämä ruutuvihkoon ja polta se kun alkaa liiaksi hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuu syvälle. Entinen ystäväni on nyt naimisissa DI:n kanssa... Ei elämän näin pitänyt mennä. Munhan se piti saada DI ja omakotitalo. Vedin välit poikki - kateudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskan tunnistaa siitä, ettei ole kappalejakoa. Lisäksi teksti alkaa epäkiinnostavasti.
Äidinkielestä max. 7 noilla eväillä.
Yhtä mukaansatempaava kuin Joroisten Auvon rakkausrunot, yök.
Vierailija kirjoitti:
Älä jätä päivätyötäsi.
Ai lähihoitajaan hommaa? Kannattaa jättää ja jäädä kotirouvaksi
Vatsatauti alkoi olla ohi mutta nyt alkoi uudestaan oksettaa.
🤮🤮🤮
Vierailija kirjoitti:
Paskan tunnistaa siitä, ettei ole kappalejakoa. Lisäksi teksti alkaa epäkiinnostavasti.
Äidinkielestä max. 7 noilla eväillä.
Yhtä mukaansatempaava kuin Joroisten Auvon rakkausrunot, yök.
Ymmärrän. Naisista jää ihan märkä vana lattialle, jos havaitsevat DI:n jossain. Miksi et lukenut teekkariksi itse?
Vierailija kirjoitti:
Vatsatauti alkoi olla ohi mutta nyt alkoi uudestaan oksettaa.
🤮🤮🤮
Kateus kalvaa syvältä
Varmaan jo tuttu tarina täälläkin. En koskaan halunnut lapsia - tiesin sen jo nuoresta lähtien. Olen ollut parisuhteessa lähes aina, lyhyet sinkkuajat välissä, enkä halunnut lapsia kenenkään kanssa. Työ ja raha maistuvat hyvältä, samoin "vapaus". Tuntuu nyt niin tyhmältä. Tapasin miehen, jonka on DI. Nyt se on menoa.