Hei, te 60/70/80-luvulla eläneet!! Olivatko ihmiset silloin ennen erilaisia kuin nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Hoikempia ja parempikuntoisia. Esimerkiksi lihavia lapsia ei käytännössä ollut.

Kyllä oli myös lihavia lapsia. Muistan, kuinka heitä koulussa nimiteltiin. Näkeehän lihavia vanhoissa luokkakuvissakin noilta ajoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikempia ja parempikuntoisia. Esimerkiksi lihavia lapsia ei käytännössä ollut.

Kyllä oli myös lihavia lapsia. Muistan, kuinka heitä koulussa nimiteltiin. Näkeehän lihavia vanhoissa luokkakuvissakin noilta ajoilta.

”Läskit ja rillipäät älkää vaivautuko.” Kokemukseni mukaan koulussa oli paljonkin kiusaamista 80-luvulla.

Elämä ei ollut koko ajan mielihyvästä toiseen menemistä. Vaivaa piti nähdä monen asian eteen, mitä nykyään ei enää tarvitse ja palkkiolta kuluneen viikon vaivannäöstä tuntui, kun lauantai-iltana saunan jälkeen sai katsoa telkkarista jotain hyvää ohjelmaa ja syödä jotain hyvää.

Minusta 80-luvulla oltiin samanlaisia kuin nykyäänkin. Mutta se johtuu ehkä siitä, että tunsin useimmat tuttuni jo silloin, eivätkä he ole miksikään muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska kuinka joillakin on niin ruusuiset muistot ja sanoisin kuvitelmat menneestä. Ei pidä paikkaansa. Toki oli asioita jotka ovat nykyiseen verrattuna olivat paremmin, mutta oli paljon ongelmiakin.

Voi kuule, kyllä se pitää paikkansa. Ja jos aletaan ongelmista puhua, nykypäivänä niitä vasta onkin. Ongelmien syy löytyy peilistä, kokeile ja näe.

Niin no, ihmisen on vaikea muuttaa itseään sellaiseksi mitä ei edes ymmärrä mahdolliseksi. Että sinänsä en syytä ihmisiä. Mutta toivoisin että tämä perusteeton edistysusko voitaisiin unohtaa ja myöntää, että vaikka jotkin asiat ovat edenneet, samalla on saatu liuta uusia ongelmia, jotka minua ainakin huolestuttavat kovasti koska olen nähnyt nuo menneetkin vuosikymmenet. 

Minäkin uskoin nuorena, että ihmisistä saa enemmän ja paremman irti kun heidän vapauttaan lisätään. Sittemmin olen oivaltanut, että vapaus on erittäin kinkkinen juttu. Täydellinen rajattomuus ei tee ihmiselle hyvää, ja vastuullisuus menetetään jos sitä ei nosteta vapauden kanssa vähintään yhtä tärkeäksi asiaksi. 

Maailma ei ollut avartunut niin paljon kuin nykyään. Ihmisillä oli kuitenkin tiedonjano ja uteliaisuus uutta kohtaan, myös eri maita kohtaan.

Jos joku tuttu oli päässyt ulkomaille, häntä tentattiin tarkkaan millaista siellä oli ollut ja valokuvat tai diakuvat matkalta katsottiin mielellään.

Samalla sai haaveilla, että joskus itsekin pääsisi matkustamaan, koska mikään itsestäänselvyys se ei ollut. Ei varsinkaan 60-70-luvuilla.

Olivat keskimäärin paljon ystävällisempiä, melkein kaikki osasivat keskustella ja suurella osalla oli hyvät sosiaaliset taidot. Nykyään noi pätee enää vähemmistöön.

Olen v. 1978 syntynyt neljäkiloinen norsu. Kyllä meitä silloinkin oli… Nykyään 180 cm pitkä ja normaalipainoinen. Siskopuoleni on syntynyt 1980, painoi 5,3 kg. Nykyään 165 cm pitkä keijukainen.

Vierailija kirjoitti:

Lapset syntyivät normaalikokoisena, eivät neljäkiloisina norsuina.

Nuoret eivät halveksineet vanhempaa sukupolvea yhtä paljon kuin nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret eivät halveksineet vanhempaa sukupolvea yhtä paljon kuin nykyisin.

Totta, nuorten ja keski-ikäisten välillä ei ollut sellaista yleistä vihaa kuin nykyään. Enemmän oli yhteistä ja puhuttiin kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Aivan erilaisia kuin tänä päivänä. Miehet oli miehiä, naiset naisia. Jokainen sai olla oma itsensä, erilaisia yksilöitä oli paljon. Perheet olivat ehjiä ja vanhemmat onnellisia, siis suurelta osin. Ihmiset myös todella paljon nauravampia ja iloisempia.

Ai jokainen sai olla oma itsensä? Saiko homot olla homoja ilman paheksuntaa ja ilkeilyä? Ei ainakaan Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Perusluonne ei ole muuttunut mutta jotkut kulttuuriset piirteet ja tavat toki. Nämä tulee mieleen ainakin omasta elämänpiiristä lapsena 20 000 as. pikkukaupungissa ja opiskeluaikana Turussa:

- Naisten esineellistäminen oli arkea ja huumoria, jota näki telkkarissa, apu-lehdessä jne. Naisten piti myös oppia elämään sen kanssa että pojat/miehet/sedät lähentelee ja puhuu kaksimielisiä. Ei ollut vielä me-too muotia.

- Varsinkin pienillä paikkakunnilla ihmiset oli uskomattoman juntteja. Vain varakkaat oli matkustelleet, ruoaksi vedettiin perunaa ja lihaa joka päivä, kaikenlaisia outoja ulkomaan ruokia ja tapoja halveksuttiin. Jopa ravintolassa syöminen oli hyvin harvinaista, sellaista muuten kuin juhlana pidettiin rikkaiden ihmisten turhana tuhlauksena.

- Ihmiset haisivat, koska kerran viikossa saunaan ja ei deodorantteja oli vielä tavanomaista eritoten vanhemmilla ihmisillä ja maalla. Ja deodorantit mitä sai kaupoista oli myös aika tehottomia. Itsekin teininä löyhkäsin jonkun fiin ja monta päivää pesemättömän hien vinkeälle sekoitukselle. 

- Avoin mutta tietyllä tapaa viaton rasismi. Tämäkin eritoten muualla kuin isoissa kaupungeissa. Kun olin lapsi, kotikaupunkiini muutti eka värilliinen mies. Ihmiset julkisesti päivittelivät miten tämä Tansanialainien mies olikin musta, haisikin erilaiselta kuin valkoiset, olettivat että on jotenkin lapsen kaltainen ja primitiiivinen (vaikka oli insinööri). Mutta ei siinä ollut vihaa, vain sitä ettei tiedetty että samanlaisia ihmisiä ovat kuin mekin.

- Yleensäkin iso ero isojen kaupunkien ja maaseudun välillä.

- 

Jotenkin minua jäi huvittamaan tämä viesti. Minusta se edustaa samanlaista viatonta rasismia tuon ajan ihmisiä kohtaan. Ikään kuin meillä olisi oikeasti aikuinen näkökulma tuohon maailmaan ja nyt kaikki olisi lopultakin hienosti. Eikä meitä tule kukaan vuorollaan arvostelemaan, koska mehän sentään emme haise.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea addiktoimassa.

Mentiin aikaisemmin nukkumaan, kun esim. TV ohjelmat päättyivät hyvissä ajoin, kuten myös ravintolat suljettiin aikaisemmin.

Ihmiset eivät loukkaantuneet joka asiasta.

Oli enemmän iloa elämässä ja vapaampaa olemista.

Ihmiset oli mukavampia ennen, nyt valtaosa on pahantahtoisia.

Vaikea sanoa, olivatko ihmiset varsinaisesti erilaisia tai muuttuneet ajan saatossa. Jokainen on oman aikakautensa tuote.

Lapsia ei erityisesti paapottu, vaan muksut juoksentelivat kaikki päivät ulkona kavereiden kanssa. Nykyäänhän lapsi on yleensä ihan perheen keskipiste, ennen lapset kulkivat siinä sivussa. Aikuisten asiat olivat paljon tärkeämpiä kuin lasten. Tässä oli puolensa ja puolensa.

Kyläilykulttuuri kukoisti. Perheet vierailivat paljon toistensa luona. Tapaamisia ei tarvinnut sopia viikkokausia etukäteen. Muksuina kävimme myös siskoni kanssa kylässä tietysti kavereiden, mutta myös kylämme vanhusten luona ilman eri ilmoitusta. Etenkin vanhemmat ihmiset olivat aina iloisia, kun lapset kävivät kylässä. Hankala olisi nykyään kuvitella alle 10-vuotiasta lasta kyläilemässä jonkun vanhuksen luona, joka ei olisi lähisukulainen.

Tuo yhteisöllisyys on jäänyt itsellenikin mieleen, kuten muillekin ketjuun kirjoittaneille. Kylässä, jossa asuimme, kaikki tietysti tunsivat toisensa. Tämä ei ollut ollenkaan huono asia, vaan toi turvallisuuden tunnetta. Jos jollakin oli hätä tai hankala tilanne, aina autettiin.

Ihmiset olivat hyvin sosiaalisia. Nykyisin ihmiset tuntuvat olevan sosiaalisia käytännössä vain netissä.

Varmaan netti ja älylaitteet ovat se suurin mullistus, joka on tapahtunut vuosikymmenten saatossa. Sen vaikutuksesta työelämä ja sosiaalinen elämä on mullistunut. Tietoa saa maailman tilanteesta reaaliajassa. Toisaalta on tietoa ja ”tietoa”. Joillakin tietämys asioista on netin myötä vain taantunut.

Olen hemmetin iloinen, että sain elää lapsuuteni ja nuoruuteni ilman nettiä, sen houkutuksia ja lieve-ilmiöitä. Yhtään kieltämättä sitä, että älylaitteet ovat tehneet elämän myös paljon helpommaksi.

Seiskari ja kasari oli MAHTAVAA aikaa. Yhtenäiskulttuuri. Kaikki puhui suomea, oli suomalaisia, samanlainen kulttuuri, kaikkiin pystyi luottamaan.

Naapurusto vahti lapsia ja auttoi, lapset uskalsi pyytää apua naapurin tädiltä tai sedältä.

Oli talkoohenkeä ja autettiin, ajateltiin yhteisön prasta. Oma napa ei ollut tärkein vaan yhteinen hyvä. Ihmiset ei olleet narsistisia, eivät itsekkäitä, eivät bimboilleet instragramkuvilla ja selfieillä.

Oli TURVALLISTA ja luotettavaa ja sellainen elämänilo kupli. Kaikki uskoi tulevaan, kaikki uskoi hyvään, kaikessa oli tulevaisuudenuskoa.

Parasta aikaa all time ever. Vaihtaisin nykyajan sekuntiakaan miettimättä tuohon aikaan.