Hei, te 60/70/80-luvulla eläneet!! Olivatko ihmiset silloin ennen erilaisia kuin nykyään?

Perusluonne ei ole muuttunut mutta jotkut kulttuuriset piirteet ja tavat toki. Nämä tulee mieleen ainakin omasta elämänpiiristä lapsena 20 000 as. pikkukaupungissa ja opiskeluaikana Turussa:

- Naisten esineellistäminen oli arkea ja huumoria, jota näki telkkarissa, apu-lehdessä jne. Naisten piti myös oppia elämään sen kanssa että pojat/miehet/sedät lähentelee ja puhuu kaksimielisiä. Ei ollut vielä me-too muotia.

- Varsinkin pienillä paikkakunnilla ihmiset oli uskomattoman juntteja. Vain varakkaat oli matkustelleet, ruoaksi vedettiin perunaa ja lihaa joka päivä, kaikenlaisia outoja ulkomaan ruokia ja tapoja halveksuttiin. Jopa ravintolassa syöminen oli hyvin harvinaista, sellaista muuten kuin juhlana pidettiin rikkaiden ihmisten turhana tuhlauksena.

- Ihmiset haisivat, koska kerran viikossa saunaan ja ei deodorantteja oli vielä tavanomaista eritoten vanhemmilla ihmisillä ja maalla. Ja deodorantit mitä sai kaupoista oli myös aika tehottomia. Itsekin teininä löyhkäsin jonkun fiin ja monta päivää pesemättömän hien vinkeälle sekoitukselle. 

- Avoin mutta tietyllä tapaa viaton rasismi. Tämäkin eritoten muualla kuin isoissa kaupungeissa. Kun olin lapsi, kotikaupunkiini muutti eka värilliinen mies. Ihmiset julkisesti päivittelivät miten tämä Tansanialainien mies olikin musta, haisikin erilaiselta kuin valkoiset, olettivat että on jotenkin lapsen kaltainen ja primitiiivinen (vaikka oli insinööri). Mutta ei siinä ollut vihaa, vain sitä ettei tiedetty että samanlaisia ihmisiä ovat kuin mekin.

- Yleensäkin iso ero isojen kaupunkien ja maaseudun välillä.

- 

Olivat. Rahaa oli vähemmän käytettävissä. Monet asiat tehtiin itse, ei ostettu kaupasta. Naapureita ja tuntemattomia autettiin. Huijauksia oli vähemmän. TV:ssä mikäli sellainen oli, oli vähemmän kanavia, mutta enemmän katsottavaa.

Juoppoja oli katukuvassa enemmän ja politiikka oli kuin uskontoa joillekin.

Elämänrytmi oli hitaampi, ei ollut sellaista paikasta toiseen säntäilyä ja kiirehtimistä kuten nykyään. Siitäkin huolimatta, että esim. kaupat ja päiväkodit menivät aikaisemmin kiinni kuin nykyään, en muista että perusarjessa olisi juuri hätäilty. Ja jos esim. maito loppui, sitä saattoi mennä mukisematta lainaamaan naapureilta, eipä ollut iso asia. 

Turvallisempaa oli, ehdottomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Todella.

Ei ollut pinnallista väkeä jonka elämä pyörii ulkonäön ympärillä.

Oli sellainen yhteen puhaltamisen meininki.

Ja ihmiset oli paljon ulkona, ei lärvi kiinni somessa kuten nykyään

Hmm. Varsinkin nuorena oli silloiikin kovat ulkonäköpaineet ja myös vaatteiden oikeat merkit ja tyyli oli tärkeitä, määrittelivät oletko suosittu vai et. Osasivat ne vanhemmatkin, äitini ja naapurin rouvatkin kovin juorusivat toisten rupsahtamisista, itsensä (ehkä lasten jälkeen) lihomaan päästämisistä, vaatteista jne. Liian hieno oli vähintään yhtä paha synti kuin liian homssu.

Yhteen puhaltamisen sijaan muistan nykyistä enemmän kateutta ja juoruilua. Niin kauan kun pysyit huomaamattomana, olit ok ja ihmiset oli ystävällisiä. Mutta jos esim. menestyit, alkoi juoruut ja ilkeys. Isäni alkoi jossain vaiheessa 1980-lukua olla usein paikkakunnan eniten tienaavien listoilla ja meni jopa ostamaan mersun, ja kyllä alkoi vieroksunta ja juorut.

Somea ei toki ollut, mutta kyllä monet kaupungeissa vietti paljon aikaa sisällä, telkkari, lukeminen, käsityöt jne.

Oli koska ei ollut älylaiteita ,ei älypuhelimia!

Vierailija kirjoitti:

Ankeampia. Kaikesta murjotettiin, kaikki uudistukset olivat aivan saata-nasta, elämän piti mennä iänikuisilla rutiineille, "herroille" kannettiin kaunaa ja siis olihan 70-luku ihan järkyttävää aikaa.

Punikit ovat aina olleet oma ihmisryhmänsä, kaikkina aikoina. Nyt kysyttiin muiltakin.

Olin sen ajan lapsi ja nuori. Sain elää niin hyvän lapsuuden että jäi pääasiassa hyviä muistoja ja tippa silmässä joskus kun muistan yksityiskohtaisia muistoja. Sen ajan elokuvat tuovat myös ihania ja haikeita muistoja.

Aikuiset olivat vähän asiallisempia, ei ollut tekokynsiä, hiuspidennyksiä, pintakiitoa, kiroilua, melua kodissa, ruutuja auki päivällä, twiittailua, viinaa ja ei ollut yhtä paljon aikuisia jotka luovat lapselle/nuorelle levottomuutta. Vaikka osalla sitäkin esiintyi, eli toiselle kiva ja toiselle tyly. Lapsille haluttiin antaa hyvä Esimerkki ja oli sopivan rauhallista. Vanhemmat eivät olleet takamus pitkällä instassa, hississä tai kuntosalin peilissä pullistumassa ulos. Jokaisella ei ollut lemmikkejä runsaasti kuten nyt, vaikka niitäkin oli. Liikennettä oli vähemmän, nyt joka sivukadulla ravaa autot koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Hoikempia ja parempikuntoisia. Esimerkiksi lihavia lapsia ei käytännössä ollut.

Rouvat olivat tällä kylällä pulskia ja isotissisiä. On jäänyt mieleen, että isotissisiä emäntä joka talossa.

Vierailija kirjoitti:

No en kyllä usko ihmisten muuttuneen periaatteessa mihinkään vaikka olosuhteet olivat tietenkin silloin erilaiset.

Aika huolestuttavaa. Ei siis mielestäsi ole henkistä kehitystä tapahtunut inhimillisyyteen? Kai sentään joillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan elämä silloin muutenkin monella  tavalla erilaista. Jos ne samat ihmiset siirrettäisi tähän aikaan samassa elämänvaiheessa kuin he silloin olivat, tuskin paljonkaan nykyisistä eläjistä poikkeaisivat.

Kyllä poikkeaisivat. Ihmisen arvot ja odotukset ovat ne mihin hän on kasvanut, on vaikea hyväksyä muutoksia huonompaan näissä asioissa. Ihmiset olivat aivan toisella tapaa sosiaalisia tuolloin. Lapsena kävin joka huushollissa meidän kadulla läpi omin päin tupatarkastuksella, ja minua kohdeltiin todella ystävällisesti joka paikassa. Samoin äiti ruokki ja saunotti naapurin teinipojan kavereineen, meillä kun oli uima-allas. Ihmisillä oli huomattavan paljon laajemmat sosiaaliset piirit. Olen kotoisin eri läänistä kuin mieheni, mutta hänen isosiskonsakin on käynyt lapsuudenkodissani, koska heidän enonsa oli opettajani. 

En sopeudu nykymaailmaan, jossa ihmiset nököttävät suljettujen oviensa takana tietämättä ja piittaamatta toistensa asioista mitään. Oma lapseni piti käsittämättömänä sellaista, että ihmisten koteihin voisi mennä. Asutaan maalla. 

Tämä.

Silloin oli vahvasti olemassa yhteisöllisyys. Ja se on sellainen asia, mikä oli joka paikassa. Lapsia oli enemmän ja kaikki vanhemmat pitivät huolta omista ja muistakin lapsista, kuten tuossa lainaamassani kommentissa kirjoitetaan.

Nykypäivän vitsaukset, umpimielisyys ja itsekkyys, loistivat poissaolollaan. Se oli hyvää aikaa, kun nyt on vain aikaa. Jokin on muuttanut ihmiset itseensä kietoutuneiksi egoisteiksi, joille tärkeää on vain minäminäminä.

Ainakin silloin oli ihan pienessä maalaiskunnan terveyskeskuksessakin todella ammattitaitoinen, ,pätevä ja erittäin hyvä lääkäri. Ja ystävällisiä ja mukavia vielä siihen päälle.

Nyt täällä vähän isommassakin kunnassa, en tiedä mistä ne noita puoskareita löytää? 

Oli se elämä erilaista 60-70- 80 luvulla kun ei ollut näitä somejuttuja, sitä lähdettiin koulun jälkeen vaan kattelee onko kaverit kotona, eipä ollut vielä puhelintakaan meillä että ois voinut soittaa, eikun oven taa vaan kolkuttelee, sitte polkupyörillä ajelee pitkin teitä ja mettäpolkuja, etuhaarukkaan laitettu semmoinen pahvilappu joka räpätti pinnoja vasten, oi elämää...poliisia ja rosvoa leikittiin, kaikenlaista pientä pilaa keksittiin, ei mitään paikkoja rikottu ei töhritty, talvella suksien päällä viiletettiin, rintintin piti mustavalko telkusta kattoa, lassie ja bonanza ne oli meidän viihdettä, ja muut länkkärit, kyllä kyllitätikin muistetaan vesiväreineen, papupyssyjä tehtiin, ritsoja, nuolipyssyjä katajasta väännettiin, kun hiukan ikää tuli niin sitten vaan reginasta seuranhakuilmoituksiin vastauksia, kuumeisesti aina ootettiin mitä posti tuo, ja kun ajokortti niin sitten vaan minillä kartsalle kiertelee korttelia, tyttöjä vonkaamaan, toisinaan poliisit sakotti *piip* rallista 30mk, hyviä muistoja kuitenkin, ensisuudelmat morris minin takapenkillä;-) heh...kiitos vaan Arja, ensisuudelma ei unohdu, nyt jo pian 68 v mutta muistot säilyy.

Nykyään kaikki ahneita paskiaisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en kyllä usko ihmisten muuttuneen periaatteessa mihinkään vaikka olosuhteet olivat tietenkin silloin erilaiset.

Aika huolestuttavaa. Ei siis mielestäsi ole henkistä kehitystä tapahtunut inhimillisyyteen? Kai sentään joillakin.

Anteeksi mutta mitä ihmeen henkistä kehitystä inhimillisyyteen? Puhun yleisesti ihmisten luonteista, en kenenkään yksittäisen ihmisen henkisestä kasvusta. Ja ei, en usko, että nykyään oltaisiin jotenkin”kehittyneempiä” kuin tuolloin.

Lasten vanhemmat ja ylipäänsä aikuiset olivat "aikuisia", tasapainoisempia ja jotenkin vahvempia henkisesti. 

Käytöstapoja opetettiin heti ihan taaperoillekkin ja niistä ei annettu periksi. Ei voinut vedota mihinkään diagnoosiin tai "impulssikontrollini on heikko" tekosyihin, vaan heikkolahjaisemmatkin ihmiset saivat oppia käytöstavat. 

Aikuisia joiden persoonallisuus oli kuin 3-vuotiaalla tai 5-vuotiaalla että "tekee mieli lyödä ja varastaa, niin sitten teen niin", näitä oli vain ne harvat aidosti kylähullut jotka olivat kehitysvammaisen asteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en kyllä usko ihmisten muuttuneen periaatteessa mihinkään vaikka olosuhteet olivat tietenkin silloin erilaiset.

Aika huolestuttavaa. Ei siis mielestäsi ole henkistä kehitystä tapahtunut inhimillisyyteen? Kai sentään joillakin.

Inhimillisyys tänä päivänä tuntuu olevan heikkouden merkki ja henkinen kehitys on taantunut liki olemattomaksi. Tästä pitäisi olla huolissaan, mutta kun sekin on heikkoutta, itsekkyys kukoistaa ennennäkemättömällä tavalla. Joitakin oikeita, aitoja ja inhimillisiä ihmisiä on, mutta kun hekin ovat näitä 60-70-80 luvuilla eläneitä, kohta hekin ovat kadonneet. Jäljelle jää vain omasta mielestään vahvat, mutta itsekkäät ihmiset.

Hauska kuinka joillakin on niin ruusuiset muistot ja sanoisin kuvitelmat menneestä. Ei pidä paikkaansa. Toki oli asioita jotka ovat nykyiseen verrattuna olivat paremmin, mutta oli paljon ongelmiakin.

Olen syntynyt 60- luvun alussa. Elämä oli erilaista. Rauhallisempaa, käytöstavat olivat paremmat. Koulussa tunneilla 60-70- luvun loppuun istuttiin hiljaa, opettajan kanssa ei ns. juteltu, vaan opettaja oli selkeä auktoriteetti. Ihmiset olivat vähemmästä kiitollisia. Tv:ssä kaksi ja sitten kolme kanavaa. Jokin hyvä elokuva niin sitä oikein odotettiin. Ruokapöydässä ei olisi tullut mieleenkään narista ruoasta. Ulkona oltiin paljon enemmän, pihaleikit jne. Yleisesti ihmiset käyttäytyivät luonnostaan paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Hauska kuinka joillakin on niin ruusuiset muistot ja sanoisin kuvitelmat menneestä. Ei pidä paikkaansa. Toki oli asioita jotka ovat nykyiseen verrattuna olivat paremmin, mutta oli paljon ongelmiakin.

Voi kuule, kyllä se pitää paikkansa. Ja jos aletaan ongelmista puhua, nykypäivänä niitä vasta onkin. Ongelmien syy löytyy peilistä, kokeile ja näe.