Lue keskustelun säännöt.
Mies arvostaa enemmän äitiään kuin vaimoaan
05.10.2015 |
Oma äiti tuntuu olevan aikuiselle, perheelliselle miehelle tärkeämpi kuin vaimo ja omat lapset. Jos vaimon ja lasten kanssa on sovittu jotain menoa, niin se peruuntuu heti kun miehen äiti pyytää jotakin. Esim. oltiin miehen kanssa sovittu, että mennään lasten kanssa päättäjäislauantaina Särkänniemeen. Torstaina tästä vielä puhuttiin, perjantaina miehen äiti oli soittanut että appi tarvii apua autokatoksen pystyttämisessä lauantaina ja totta kai mies oli heti lupautunut menemään. Mies vaan meinasi, että mennään sit sunnuntaina Särkänniemeen... no vähän paha mennä jos se on suljettu. Mä totesin, että mun ja lasten kanssa oli jo sovittu menosta eikä sitä noin vaan aleta perumaan. En kyllä ymmärrä tota appea ja anoppiakaan, ensinnäkin ilmoitetaan asiasta vasta edellisenä päivänä ja ei sit mitenkään onnistunut autokatoksen pystytys sunnuntaina, kun mies olisi voinut mennä.
Ja sit miehen suusta on alkanut kuulumaan hyvin usein "mun äiti sanoi, että...". Ihan kiva, kun mä olen saattanut sanoa miehelle ne samat asiat jo pari viikkoa sitten, mutta mene perille vasta kun äitinsä sanoo. Ihan tuntuu kuin mä olisin joku typerä ämmä, joka ei tiedä mistään mitään.
Tänään kärähti käämit taas ton miehen kanssa, kun mä tein lihapullia. "Mun äiti paistaa ne aina pannulla, tulee parempia". Ymmärtäisin, jos suhde olisi tuore, mutta kun mies on vasta 10 vuoden yhdessä olon jälkeen tainnut tajuta, että äitinsä tekee kaiken paremmin...
Jokunen aika sitten ehdotin miehelle risteilylle lähtöä, mutta ei sopinut mikään ajankohta eikä laiva. Äitinsä maksamalle "perheristeilylle" mies suvaitsi kyllä lähteä, vaikka ei häneltä mitään ajankohdan sopivuudesta kyselty. Kysyin, että miksi sopi lähteä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa risteilylle, mutta ei mun - vastaus oli että kun se matka oli valmiiksi maksettu. Ja minähän se meillä olen se, joka maksaa risteilyt ja muut lomamatkat... Ala tollasen kanssa sitten kilpailemaan, kun anopilla on vissiin paremmat rahatkin kuin omalla vaimolla!
Näin kirjoitettuna tuo kuulostaa vähän porvoolta, mutta on kyllä ihan mun elämästä.
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:09"]Kyllä mun mies arvostaa mua enemmän, on jopa oman äitinsä heittänyt meiltä ulos kun alkoi liikaa puuttumaan asioihin!
[/quote]
Meinasin juuri tulla kirjoittamaan samoin ! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:08"]
Mitä appi sanoi, kun kysyit etteikö katosta voi pystyttää sunnuntaina? Eikös muuten noita molempia olisi voinut tehdä lauantaina. Mies olisi voinut tulla pystytyksen jälkeen teidän perään Särkkikseen.
[/quote]
Ei kuulemma sunnuntai sopinut anopille. Vaikka olivat sunnuntaina ihan kotona. Oli sitten joutunut vaivaamaan vävymiehet lauantaiksi apuun. Toinen vävy on vain arkisin töissä ja toinen enimmäkseen työttömänä kotona. Jotenkin se on kai helpompi käskyttää sitä omaa poikaansa apuun kuin niitä vävyjä, jotka anoppilassa käyvät muutenkin lähes kerran viikossa.
Toi anoppi nyt vaan on sellainen, että kaikki pitää tapahtua just silloin kun hän haluaa. Mm. kerran kun oltiin miehen kanssa aamulla lähdössä ajamaan mun kaverin häihin, niin miehen olisikin pitänyt lähteä kyytimään anoppia Helsinkiin. Kun anoppi ei just sinä päivänä mitenkään voinut mennä junalla Helsinkiin niin kuin yleensä. Molemmat lapset oli kerran yhtä aikaa vatsataudissa ja minä myös, niin miehen olisi pitänyt lähteä jotain venettä hakemaan mökiltä just silloin. Jotenkin noi anopit pyynnöt tuntuu osuvan aina sellaisiin ajankohtiin, kun meillä olisi jotain muuta. Eikä koskaa kysytä etukäteen, aikaisintaan edellisenä päivänä. Ja nykysin miehelle tuntuu aina sopivan, kun äitinsä jotain pyytää, vaikka olisi jo sopinut mun kanssa jotain muuta.
Ja joo, ois se mies varmaan voinut tulla Särkänniemeen perässä...meillä vain yksi auto ja matkaa Tampereelle jotain 150 km.
Ap
Mies on alkanut arvostamaan ja kunnioittamaan vanhempiaan. Tietää, ettei mikään ole ikuista.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:06"]
Tuolla jo joku kysyi, että etkö aiemmin huomannut?
[/quote]
Katsopa edellinen vastaus. Eli, mies alkoi vasta pari vuotta sitten pitää äitiään jotekin tärkeämpänä ihmisenä. Miten sen olisi voinut aikaisemmin huomata, jos mies ei aikaisemmin käyttäytynyt tuolla tavalla?
Ap
[/quote]Mitä mies sanoo kun keskustelette asiasta? Olette varmaan sen kaksi vuotta puhunut, mutta ei vaan selkiinny?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:13"]
Ehdottomasti eroon tuollaisesta miehestä. Ei ole kasvanut aikuiseksi ja napanuora vielä kiinni.
[/quote]
Mutta jos se mies oli 8 vuotta käyttäytynyt ihan aikuismaisesti? Vai oisko ap niin sokea, että huomasi miehensä käytöksen vasta äskettäin? Oisko ennemminkin, että mies on lasten synnyttyä todennut, ettei haluakaan olla aikuinen ja luo uudestaan napanuoraa äitiinsä?
Pojan etu on aina äidin sydäntä lähinnä. Vaimo ei ajattele siten vaan voi olla itsekäskin.
Luonnollista siis.
Aloituksen mies on kyllä vätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheen ei päde, soittelee isälleen silloin tällöin, mutta äidilleen ei luullakseni koskaan. Ei pidä äidistään, en tiedä oikein miksi.
Tuo olisi niin pelottavaa! Miehelläni ei ole onneksi tuollaista suhdetta äitiin. Minä olen aina ollut isän tyttö ja tiedostan nyt aikuisena, että olen ehkä hiukan nostanut isääni jalustalle. Mieheni joskus ihan hyväntahtoisesti totesi, että hei ota huomioon että en oo samanlainen ihmemies ku isäs. Kyse oli raksaprojektista. Miehenikin on toki kätevä, mutta koska isäni on opettanut minut tekemään kaikkea tuollaista oletin että miehenikin osaa ja tekee mun kanssa. Muuten mieheni on pelottavan paljon isäni kaltainen ja ollaan kyllä naurettu, että "tytär valitsee isänsä kaltaisen miehen" käy kyllä tässä niin toteen. Mieheni on taas minulle todennut, että luojan kiitos en ole millään tavalla hänen äitinsä kaltainen. Ap:n mies kyllä käyttäytyy kummallisesti. Ehkä toi särkänniemi-juttu vielä menee jos on kerta luullut että se on myös su auki. Mutta "mun äiti paistaa lihapullat, tulee parempia" kuulostaa ihan 10 vuotiaan suusta tulleelta. Pitäskö ihan kysästä mieheltä, että pitäskö sun mennä sinne äitille pullille jos se kerta tekee parempaa? Vois ehkä ääni muuttua kellossa. Tommoset puheet ei kyllä tee kenestäkään miehekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:06"]
Tuolla jo joku kysyi, että etkö aiemmin huomannut?
[/quote]
Katsopa edellinen vastaus. Eli, mies alkoi vasta pari vuotta sitten pitää äitiään jotekin tärkeämpänä ihmisenä. Miten sen olisi voinut aikaisemmin huomata, jos mies ei aikaisemmin käyttäytynyt tuolla tavalla?
Ap
[/quote]Mitä mies sanoo kun keskustelette asiasta? Olette varmaan sen kaksi vuotta puhunut, mutta ei vaan selkiinny?
[/quote]
Joo, ei selkiinny, kun mies vastaa en mä tiedä / en mä muistanut että oltaisiin sovittu jotain muuta / kyllä mulle on perhe tärkeä / kyllä hän arvostaaminua. En vaan saa suoraa vastausta, miksi tottelee äitinsä käskyjä joka asiassa eikä tunnu arvostavan mun mielipiteitä missään asiassa. Mun pyyntöjä ei pahemmin noteerata. Jos pyydän vaikka miestä kiinnittämään verhotangon, koska hän pituutensa vuoksi saa sen helpommin tehtyä kuin minä, niin hyvinkin voi puoli vuotta kulua ennen kuin on verhotanko seinässä. Anoppi jos ilmoittaa miehelle, että hän on ostanut uudet verhotangot, niin johan mies lähtee niitä tankoja viimeistään samana iltana kiinnittämään. Ja asuuhan siellä talossa anopin lisäksi appikin, jolla on myös porakone..mä vähän koen, että olen jotenkin eri arvoisessa asemassa. Etenkin kun anoppi ei ole mikään sairaalloinen vanhus, vaan hyväkuntoinen ja vielä työelämässä oleva.
Arvatkaapa muuten kuka pesi anopin matot tänä kesänä? No mies tietysti. Ja meidän matot pesin minä, koska se miehen mielestä on akkojen hommia...
Ap
Sano miehelle, että jollei napanuora katkea ja roti muutu, niin se on heipat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava ketju. Meillä samantapainen tilanne. Mies on henkisesti edelleen äidin pieni poika, eikä muutosta ole tapahtunut pian kymmenessä vuodessa. Pikemminkin tuntuu, että on kovasti lähentynyt äitinsä kanssa parin viime vuoden aikana.
Valitettavasti en tajunnut tilanteen vakavuutta avioituessani. En ollut koskaan nähnyt kuin sellaisia aviopareja, jotka todella ovat itsenäistyneet vanhemmistaan, joten en vain käsittänyt, että tällaista voisi ollakaan.
Äitinsä kanssa juttelee puhelimessa tai kasvokkain pitkät ja eloisat pätkät päivittäin, minulle ei oma-aloitteisesti mitään. Usein ei vastaa edes kysymyksiini. Osittain ongelmana on omaisuus: äidillään on sitä paljon, mieheni on ainoa perillinen ja huoltavat tätä omaisuutta kahdestaan. Minulla ei osaa eikä arpaa, kun en ole syntynyt yhtä onnellisten tähtien alla.
Ap:n mies sentään vastaa esitettyihin ongelmiin. Oma mieheni ei lähde asiasta keskustelemaan
Minulla on kolme sisarusta ja olen toiseksi vanhin poika eroa isoon veljeen vuoden verran. No tähän tarinaan ei tarvita tuotakaan tietoa, mutta en arvosta äitiäni pätkääkään kaikki ymmärtäisivä, jos olisi kysymys juoposta. Minäkin yritän häntä ymmärtää ollut sotalapsena Ruotsissa ja sitä rataa, minulla olisi paljonkin sanomista teininä jopa yritin.
En varmaan juuri kaipaa jos kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 21:47"]
Nyt vasta huomasit kun on jo naimisiin menty ja lapset tehty? Luulitko voittavasi miehen itselle kun pyöräytät jälkikasvua...menit vanhanaikaiseen.
Ap vielä tarkentaa (vaikkakin ihan turhaan, koska ei tältä palstalta taida saada asiallisia vastauksia): ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kymmenisen vuotta, mutta vasta pari vuotta sitten alkoi tämä ihmeellinen äitinsä nostaminen jalustalle. Jos se mies olisi alusta alkaen ollut tuollainen, niin ei mulla olisi tällaista ongelmaa - kyllä toi mies äiteineen olisi silloin jonkun toisen naisen riesana eikö mun. Mutta voihan se tietty ollakin, että mies on aina ollut tuollainen, mutta mä olen vasta naimisiin menon ja lasten synnyttämisen jälkeen huomannut sen... koska vikahan on aina naisessa, eikö vaan :D
Piti päästä itkemään, että vika on aina naisessa. No, mäkin voisin kertoilla täällä vaimoni idioottimaisuuksista, mutta enpä viitsi sitä tehdä, koska loppupeleissä minä olen se tosi idiootti, kun suostun sellaista menoa katselemaan.
Ehdottomasti eroon tuollaisesta miehestä. Ei ole kasvanut aikuiseksi ja napanuora vielä kiinni.