Tutkimus: Tasa-arvo ei Suomessa ulotu koteihin, naiset uupuvat

Vierailija kirjoitti:

Muutama ehdotus:

- luokkakoot pienemmiksi, ja enemmän henkilökuntaa kouluun, että opettaja pystyy opettamaan asiat oppilaille. Oppimistavoitteet alemmas ja kaikki sekoilu uusien opetussuunnitelmien kanssa pois. Perusasiat kunniaan ja ne opetetaan rauhassa ja hyvin. Koulun jälkeen läksyparkki, missä ohjattua läksyapua lapsille. (tässä hyvä osa-aikatyö nuorille) ja sen jälkeen koulun tiloissa harrastustoimintaa, jossa saisi aikaa viettää neljään tai viiteen saakka. Ei teemapäiviä, ei turhia viestejä Wilmaan tyhjänpäiväisyyksistä, vain asiaton käytös ja muu ehdottoman tarpeellinen viesteinä kotiin.

- kunnon veroalet siivouspalveluihin, ruokapalveluihin, pyykkipalveluihin. Näitä täytyisi olla varaa käyttää kaikille perheillä, joissa vanhemmat ovat normitöissä.

-vanhustenhoito kuntoon 

-perheverotus

Yllä mainitut helpottaisivat huomattavasti elämääni. Minä voin tunnustaa, että mulle on vaikeaa olla reagoimatta koulun viesteihin tai osallistumasta luokkaretkirahaston mokkapalamyyjäisiin ja lukuhaaste-kampanjoihin. Tai olla valvomatta lapseni koulun käyntiä, sillä tiedän että opettaja ei aidosti ehdi opettaa yrittäessään pitää lapsia turvassa oireilevilta oppilailta. Tai en pysty kieltämään harrastuksia lapsiltani. Tai syöttämään eineksiä joka päivä tai elämään siivottomassa kodissa. Tai olemaan vastaamatta muistisairaiden vanhempien puheluihin ja ajamaan taas turha lenkki, kun ne silmälasit olivatkin päässä koko ajan. Miehelleni tämä on paljon helpompaa. Joten ymmärrän, että tämä ei ole hänen ongelmansa vaan minun. Faktuaalisesti on täysin mahdollista laittaa lapsi likaisissa vaatteissa kouluun ja antaa hänen oppia siellä jotain jos oppii. Ja olemaan käymättä harrastuksissa tai valita vain niistä joihin pääsee pyörällä. Ja syödä uuniranskalaisia ja nakkeja joka päivä, hyvältähän ne maistuu. Ja olla menemättä hammashoitolaan vuositarkastukselle, jos ei muista niin ei muista. Ja laittaa puhelin äänettömälle, niin ei hurupäät illalla soittele. Minä en vain pysty, ja tunnustan sen. 

En minäkään pysty ja hyvä niin.

Aika moni asia, jotka minun mieheni pystyy vain jättämään ja olemaan huomiomatta ja minä en, on sellaisia, jotka hoitamatta vain aiheuttavat lisää työtä ja/tai ongelmia.

Olen tätä ketjua lukiessa ajatellut, että meille nykyisille työssäkäyville äideille on käynyt se 'vallankumous syö lapsensa'-ilmiö.

Minun äitini oli nuori, työssäkäyvä äiti 70-luvulla. Ja kohkasi kovasti tasa-arvosta ja kohkaa edelleen.

Siihen tasa-arvoon riitti, että kävi töissä ja tienasi.

Lapset hoidatettiin kätevästi mummoloissa tai jonkun naapurin tädin luona ja ihanhan ne pärjää keskenäänkin ja menevät siinä sivussa.

Nykyisin ollaan tasa-arvoisesti töissä, kyllä, ja tienaan saman kuin mieheni. Ja uuvuin. En töihini, vaan koti-elämään.

Vaatimukset ovat kasvaneet, ja en tosiaankaan puhu nyt siivouksesta, vaan juuri tuosta, että ennen lapsenhoidoksi riitti, että pysyivät suurinpiirtein hengissä, nyt oikeasti halutaan hoitaa lapset hyvin. Ja se on pelkästään hyvä asia, mutta vaatii todellista vaivannäköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen: käy töissä, vie lapset kouluun, päikkäriin, harrastuksiin, huolehtii kodin

Mies: käyt töissä

Nainen: käy töissä, kuskaa lapsia aamuin illoin, hoitaa vanhenevia omaisia, huolehtii kodin

Mies: käy töissä

Aika paljon näkee miehiä kuskaamassa lapsia päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin. Onpa monessa joukkueessa miehiä valmentajinakin. Vanhenevien omaisten hoito lienee pääosalle harvinaista ja tuskin mitenkään sukupuolittunutta. Kommenttisi tuntuvat aika tarkoituksenhakuisilta.

Omaishoitajista 95 % on naisia. Miksi, siksi että naisten elinajanodote on huomattavasti korkeampi kuin miesten. Naiset hoitavat myös laoset yhä enemmön kuin miehet, joka ei näy mm. eläkekertymässä.

MIKSI?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ensinäkään ymmärrä, miten ihmet saa ongelma lapsen kaverisynttäreistä. Jos mies osallistuu, mies antaa rahan, sanoo lapselle, että käy sillä hakemassa lahjan. Eihän ne miehen kavereita ole, joten miksi miehen tulisi ryntäillä kaupoissa etsien jollekin jotain lahjaa?

Isompi lapsi voi hyvin etsiä itse saamallaan rahalla lahjan kaupasta. Taapero tuskin osaa vielä, joten jos vanhemmat haluavat jotain antaa, se on heidän päätös sitten.

Ennen ainakin 80-luvulla äiti leipoi synttärikakun ja sitten oli jotain sipsejä ja keksejä myös ja karkkia.

Nykyvanhemmat haluavat hienot barbikakut ja kaikkea mahdollista niin ei ihme, jos uuvutaan. Ei riitä myöskään aasinhäntäleikit vaan pitää ostaa kalliilla hoplopista juoksentelua.

Kyllä äidit voisivat vähän mennä itseensä tässäkin, jos pelkät synttärit uuvuttavat.

Ai laitat kolmevuotiaan itse ostamaan lahjan, etsimään varusteet ja kulkemaan? Justiinsa näitä aivopieruja.

jos nyt kolmevuotiaana mitään kaverisynttäreitä edes on, niin ei sinne suurella vaivalla mitään lahjaa etsitä. Sankarin vanhemmalta kysytään mitä tuodaan ja haetaan toivottu Prismaasta/Citymarketista. Vähän vanhempien lasten kanssa menin lähimpään lelukauppaan, kun silloin Toys *r Us oli vielä pystyssä. Sanoin, että kympillä valitaan jotain. Pientä kyselyä ja aika äkkiä ne lahjat oli hankittuna. Eipä ne lasten saamatkaan lahjat mitään ihemeellisiä olleet. Legoja, pikkuautoja, petsejä, mylittlepony jne.

Kolmevuotias ei voi mennä itse shoppailemaan, ei osaa lukea joten ei osaa myöskään selvittä miten pukeutua eikä hän myöskään pysty itse sinne kulkemaan.

Eikä edes nelivuotias, viisivuotias, eikä kuusivuotias.

Seitsenvuotias osaa ehkä lukea, muttei välttis osaa silti itse etsiä varusteita, kaikkialla ei edelleenkään voi mennä yksin kauppaan eikä pääse bileisiin yksin.

Täydellinen aivopieru.

3-6 vuotias nyt pukeutuu synttäreille samoin kuin muinakin päivinä. Ei niistä kaverisynttäreistä kannata tehdä liian isoa numeroa, niin pääsee paljon helpommalla. 

Hauskaahan tässä on se, että alkuperäisessä tutkimuksessa kukaan ei viitsi edes kysyä  miesten (isien) uupumisesta. Kun tätä asiaa ei kartoiteta, niin voidaan vedota siihen, että eihän miehet uuvu vaan naiset ainoastaan. Ja se taas on seurausta miesten tarkoituksellisesta laiskuudesta.

Minä tiedän paljon perheellisiä miehiä, joilla on valtavia ongelmia jaksamisen ja loppuunpalamisen kanssa. Yrittävät valittamatta sinnitellä ja jaksaa kaikin keinoin koska, jos et jaksa niin ero tulee ja arvatkaapas kuka saa lapset? Tilastollinen fakta on että ne menee erossa äidille.

Varmaan ymmärrätte että meidän miesten on aika mahdoton ostaa tuota feminismi-ideologiaa vaikka kuinka yrittäisimme. Kun joka tutkimus tähtää osoittamaan, että miehet on syvältä. Tuossakin tutkimuksessa todetaan, että Suomi on maailman tasa-arvoisin maa mutta eipä olekaan vaan miehet onkin laiskoja kotitöiden vieroksujia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ensinäkään ymmärrä, miten ihmet saa ongelma lapsen kaverisynttäreistä. Jos mies osallistuu, mies antaa rahan, sanoo lapselle, että käy sillä hakemassa lahjan. Eihän ne miehen kavereita ole, joten miksi miehen tulisi ryntäillä kaupoissa etsien jollekin jotain lahjaa?

Isompi lapsi voi hyvin etsiä itse saamallaan rahalla lahjan kaupasta. Taapero tuskin osaa vielä, joten jos vanhemmat haluavat jotain antaa, se on heidän päätös sitten.

Ennen ainakin 80-luvulla äiti leipoi synttärikakun ja sitten oli jotain sipsejä ja keksejä myös ja karkkia.

Nykyvanhemmat haluavat hienot barbikakut ja kaikkea mahdollista niin ei ihme, jos uuvutaan. Ei riitä myöskään aasinhäntäleikit vaan pitää ostaa kalliilla hoplopista juoksentelua.

Kyllä äidit voisivat vähän mennä itseensä tässäkin, jos pelkät synttärit uuvuttavat.

Ai laitat kolmevuotiaan itse ostamaan lahjan, etsimään varusteet ja kulkemaan? Justiinsa näitä aivopieruja.

jos nyt kolmevuotiaana mitään kaverisynttäreitä edes on, niin ei sinne suurella vaivalla mitään lahjaa etsitä. Sankarin vanhemmalta kysytään mitä tuodaan ja haetaan toivottu Prismaasta/Citymarketista. Vähän vanhempien lasten kanssa menin lähimpään lelukauppaan, kun silloin Toys *r Us oli vielä pystyssä. Sanoin, että kympillä valitaan jotain. Pientä kyselyä ja aika äkkiä ne lahjat oli hankittuna. Eipä ne lasten saamatkaan lahjat mitään ihemeellisiä olleet. Legoja, pikkuautoja, petsejä, mylittlepony jne.

Kolmevuotias ei voi mennä itse shoppailemaan, ei osaa lukea joten ei osaa myöskään selvittä miten pukeutua eikä hän myöskään pysty itse sinne kulkemaan.

Eikä edes nelivuotias, viisivuotias, eikä kuusivuotias.

Seitsenvuotias osaa ehkä lukea, muttei välttis osaa silti itse etsiä varusteita, kaikkialla ei edelleenkään voi mennä yksin kauppaan eikä pääse bileisiin yksin.

Täydellinen aivopieru.

3-6 vuotias nyt pukeutuu synttäreille samoin kuin muinakin päivinä. Ei niistä kaverisynttäreistä kannata tehdä liian isoa numeroa, niin pääsee paljon helpommalla. 

Se vaatetus kuule riippuu ihan siitä missä ne synttärit on.

Ollaanko sisällä. Ollaanko ulkona. Ollaanko sisäleikkipuistossa. Ollaanko tavallisessa leikkipuistossa. Ollaanko kotona.

Ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaahan tässä on se, että alkuperäisessä tutkimuksessa kukaan ei viitsi edes kysyä  miesten (isien) uupumisesta. Kun tätä asiaa ei kartoiteta, niin voidaan vedota siihen, että eihän miehet uuvu vaan naiset ainoastaan. Ja se taas on seurausta miesten tarkoituksellisesta laiskuudesta.

Minä tiedän paljon perheellisiä miehiä, joilla on valtavia ongelmia jaksamisen ja loppuunpalamisen kanssa. Yrittävät valittamatta sinnitellä ja jaksaa kaikin keinoin koska, jos et jaksa niin ero tulee ja arvatkaapas kuka saa lapset? Tilastollinen fakta on että ne menee erossa äidille.

Varmaan ymmärrätte että meidän miesten on aika mahdoton ostaa tuota feminismi-ideologiaa vaikka kuinka yrittäisimme. Kun joka tutkimus tähtää osoittamaan, että miehet on syvältä. Tuossakin tutkimuksessa todetaan, että Suomi on maailman tasa-arvoisin maa mutta eipä olekaan vaan miehet onkin laiskoja kotitöiden vieroksujia.

Kas kun tieteelliset tutkimukset aina rajaa sen tutkimuskysymyksen. Ei ne muuten olisi katos tutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Omaishoitajista 95 % on naisia. Miksi, siksi että naisten elinajanodote on huomattavasti korkeampi kuin miesten. Naiset hoitavat myös laoset yhä enemmön kuin miehet, joka ei näy mm. eläkekertymässä.

MIKSI?

Pääosin parisuhteissa mies on vanhempi, joten sekin vaikuttaa, että omaishoitajaksi nainen joutuu herkemmin. 

Mikäli kotityöt sinua ahdistavat, niin kannattaa arvioida tekeekö turhia kotitöitä. Pääsisikö helpommalla, jos jättäisi jotain tekemättä. Ellei kumppaninnne tai lapsenne kykene osallistumaan kotitöihin, niin jossain on menty vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaahan tässä on se, että alkuperäisessä tutkimuksessa kukaan ei viitsi edes kysyä  miesten (isien) uupumisesta. Kun tätä asiaa ei kartoiteta, niin voidaan vedota siihen, että eihän miehet uuvu vaan naiset ainoastaan. Ja se taas on seurausta miesten tarkoituksellisesta laiskuudesta.

Minä tiedän paljon perheellisiä miehiä, joilla on valtavia ongelmia jaksamisen ja loppuunpalamisen kanssa. Yrittävät valittamatta sinnitellä ja jaksaa kaikin keinoin koska, jos et jaksa niin ero tulee ja arvatkaapas kuka saa lapset? Tilastollinen fakta on että ne menee erossa äidille.

Varmaan ymmärrätte että meidän miesten on aika mahdoton ostaa tuota feminismi-ideologiaa vaikka kuinka yrittäisimme. Kun joka tutkimus tähtää osoittamaan, että miehet on syvältä. Tuossakin tutkimuksessa todetaan, että Suomi on maailman tasa-arvoisin maa mutta eipä olekaan vaan miehet onkin laiskoja kotitöiden vieroksujia.

Kas kun tieteelliset tutkimukset aina rajaa sen tutkimuskysymyksen. Ei ne muuten olisi katos tutkimuksia.

Ja kun kysymys on feminististen järjestöjen rahoittamasta näennäistieteestä, niin tutkimus rajataan aina hyvin ovelasti siten, että miesten uupumista ei tarvitse käsitellä (eli sitä ei mukamas ole).

Vierailija kirjoitti:

Se vaatetus kuule riippuu ihan siitä missä ne synttärit on.

Ollaanko sisällä. Ollaanko ulkona. Ollaanko sisäleikkipuistossa. Ollaanko tavallisessa leikkipuistossa. Ollaanko kotona.

Ja niin edelleen.

Eiköhän se lapsi pueta joka päivä, joten ne kaverisynttärit ei tilannetta muuksi muuta. Usein puin lapsia monta kertaa päivässä, kun olivat pieni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vaatetus kuule riippuu ihan siitä missä ne synttärit on.

Ollaanko sisällä. Ollaanko ulkona. Ollaanko sisäleikkipuistossa. Ollaanko tavallisessa leikkipuistossa. Ollaanko kotona.

Ja niin edelleen.

Eiköhän se lapsi pueta joka päivä, joten ne kaverisynttärit ei tilannetta muuksi muuta. Usein puin lapsia monta kertaa päivässä, kun olivat pieni. 

I-di-oot-ti.

Toistan: se vaadittava vaatetus on erilainen eri olosuhteissa.

Tuskin sinäkään sentään puit lapsen napapaitaan paljasjaloin kun oli pakkasta tai toppahaalariin 30 asteen helteellä.

Vaikka idiootti oletkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vaatetus kuule riippuu ihan siitä missä ne synttärit on.

Ollaanko sisällä. Ollaanko ulkona. Ollaanko sisäleikkipuistossa. Ollaanko tavallisessa leikkipuistossa. Ollaanko kotona.

Ja niin edelleen.

Eiköhän se lapsi pueta joka päivä, joten ne kaverisynttärit ei tilannetta muuksi muuta. Usein puin lapsia monta kertaa päivässä, kun olivat pieni. 

I-di-oot-ti.

Toistan: se vaadittava vaatetus on erilainen eri olosuhteissa.

Tuskin sinäkään sentään puit lapsen napapaitaan paljasjaloin kun oli pakkasta tai toppahaalariin 30 asteen helteellä.

Vaikka idiootti oletkin.

Teetkö nyt oikeasti jonkin suuren ajankäytöllisen ongelman lapsen pukemisesta? Voi ei, lapsi menossa sisähuvipuistoon kaverisynttäreille. Mitä ihmettä puemme... Montako tuntia tarvitset ratkaisemaan tämän ihmiskuntaa vuosia vaivanneen ongelman? Tai jos lapsi meneekin kaverille synttäreille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset uupuvat, koska miehen tekemät kotityöt eivät heille kelpaa. Jos mies tyhjentää astianpesukoneen, niin astiat ovat väärissä kaapeissa, mikä naisen maailmassa on täydellinen katastrofi. Jos laittaa lapselle valmiiksi perunamuusia lautaselle, niin se on laitettu väärään kohtaan lautasta. Joka s******n asia, jonka mies tekee kotona on aina väärin. Naisen mielestä asioiden tekemiseen on aina vain yksi ja ainoa oikea tapa ja se on - yllätys, yllätys - juuri se hänen tapansa. Ja ikinä nainen ei voi pitää tätä oikeaa tapaa omana tietonaan, vaan räväkkänä naisena se täytyy tietenkin kovaäänisesti julistaa. Sitten naiset ihmettelevät, jos mies ei osallistu enempää kotitöiden tekemiseen.

Kuvasit juuri osuvasti ja täsmällisesti jokaisen parisuhteeni. Jokaisessa suhteessani nainen on valittanut että en tehnyt mitään vaikka totuus on kuitenkin että tein mutta eritavalla kuin nainen on tottunut tekemään

Ihan samat kokemukset, takana 12 vuoden avioliitto ja muutama lyhyempi suhde. Kaikilla naisilla on ollut tarve neuvoa ihan pikkujutuistakin. En ymmärrä mikä siinä on.

Astiat menee väärin pesukoneeseen. Astiat päätyy vääriin paikkoihin, esimerkiksi haarukat ja veitset vaihtavat lokeroa. Nainen tietysti vaihtelee tavaroiden paikkaa mielensä mukaan ja pitää minua höppänänä kun en löydä tavaroita enää.

Aivan kaikesta olen saanut kuulla.

No miksi ne ruokailuvälineet menee vööriin lokeroihin?? Dementia, adhd?? Mikä vaivaa miestä?

Et sä voi työpaikallakaan laittaa tavaroita mihin sattuu, koska työkaverin täytyy tietää, että ne ruuvimeisselit on siellä työkalukaapissa koon mukaan jörjestyksessä! Et voi elää kuin pellossa työpaikallas, miks sitten kotona voisit?

Muehen työpaikalla työkalujen paikalleen vieminen tuntuu olevan iso ongelma, kun jokaisella seinällä on iso kyltti "vie työvälineet paikalleen käytön jälkeen". Kuulemma silti aina joutuu etsimään jotain. Siellä sentään työkalujen etsimiseen käytetystä ajasta saa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kokeilu jos 20 vuotta tehtäis niin, että miehet vastaisi perheessä lasten- ja taloudenhoidosta samalla kun käyvät töissä. Naiset kävisi vain töissä ja menisi kavereiden kanssa perjantaina viinille ja viikonloppuna shoppailemaan ja twerkkaamaan, samalla kun mies hoitaa kotia. Katsottaisiin sitten kuinka meni.

Kannatetaan!

Mun onnellisimmat kaverit on muuten kaksi eronnutta äitiä, joilla on exiensä kanssa viikko-viikko systeemi. Eli joka toinen viikko molemmat saavat vuorotellen omaa aikaa ja miehet hoitavat puolet kaikista lasten jutuista silloin kun lapset on heillä, siis ihan kaikista. Ne miehet on molemmat sanoneet kuinka kotiin ja lapsiin liittyvä työmäärä yllätti ja ennen kaikkea se että koko ajan oli jotain mikä piti muistaa hoitaa. Ja mikä härdelli alussa oli kun ei ollut tottunut muistamaan....kun se oli aina ollut  se vaimo joka huolehti ja muisti.

Tämä juuri. Itsekin olen joskus haaveillut tuosta järjestelystä, että mies joutuisi hoitamaan esim. viikon ajan KAIKKI lasten asiat. Luulen että moni mies ei ymmärrä sitä, miten paljon naiset tekevät kaikkea suunnittelua ja asioiden hoitamista.

Meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja minusta tuntuu että juuri se ”metatyö” uuvuttaa eniten, esim. lasten kouluasioiden hoitaminen, Wilma-viestit, harrastuskyydeistä sopiminen, lasten ruokien ja eväiden huolehtiminen, kaveririidat, lääkärikäynnit jos lapsi on kipeänä ym. Ja meillä minä hoidan yleensä aina nämä asiat. Mies tekee kyllä kotitöitä, mutta niistäkin saa usein aina sanoa/pyytää: esim. käytkö kaupassa, laitatko pyykit, imuroitko, käytätkö koiran ulkona, haetko lapsen harkoista ym. Mies ei myöskään koskaan herätä lapsia kouluun pyytämättä. Monesti joudun myös etukäteen suunnittelemaan milloin ehdin/pääsen omiin harrastuksiin tai menoihin, mies vaan käy niissä. Viime aikoina olen kyllästynyt siihen, että hoidan lähes kaikki asiat itse ja sanoin siitä miehelle. Suutuin kerran miehelle kun hän oli sopinut kysymättä harrastusmenon arkiaamulle, vaikka minulla oli työhaastattelu samaan aikaan. Mies vaan oletti että vien lapset kouluun ja hoidan kaikki aamutoimet. Silloin sanoin, että voisit joskus miettiä käykö menosi perheen aikatauluun ja kysyin myös että ymmärtääkö hän miten paljon joudun aina tekemään/ järjestämään/huolehtimaan asioista. Mies ei ymmärtänyt pointtiani vaan sanoi että tee sitten joku lista mitä pitää aina tehdä ..😑

En ole lukenut koko ketjua, mutta siinä on kyllä pointtinsa, että miehelle pitää myös antaa tilaa tehdä kotitöitä ja hoitaa lasten asioita - ja ihan omalla tavallaan. Lisäksi on tärkeää, että kun molemmat on lastensaamisen jälkeen takaisin työelämässä, tehtäviä tietoisesti jaetaan (tyypillisesti lapsia kotona hoitaneelta työssä olleelle).

En ole koskaan valittanut, että mies tekisi kotona jotain väärin (paitsi äitiyslomalla pyykinpesusta, mutta ymmärsin virheeni). Lapset saa pukea miten parhaaksi näkee. Lasten reissukamat saa pakata samoin, en puutu, en tarkasta. Lääkäri-, päiväkoti-, ym. menoja on tietoisesti jaettu (ei silti lasketa kuka tehnyt mitäkin). Wilmaa lukee molemmat, minä huonommin. Kaverisynttäreitä hoitaa molemmat. Jne. En ikinä ajattele, että jokin asia olisi vain mun vastuulla tai osaisin sen jotenkin paremmin. Mies pärjäisi lasten kanssa ilman mua mainiosti. On toiminut hyvin. Ainut mitä ei ole ollut kätevää jakaa on lasten vaatehankinnat. Niistä on kertynyt jo niin paljon kokemusta, että säästää aikaa ja rahaa, kun minä hoidan. Harrastevälineiden ostamista voi silti esimerkiksi jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vaatetus kuule riippuu ihan siitä missä ne synttärit on.

Ollaanko sisällä. Ollaanko ulkona. Ollaanko sisäleikkipuistossa. Ollaanko tavallisessa leikkipuistossa. Ollaanko kotona.

Ja niin edelleen.

Eiköhän se lapsi pueta joka päivä, joten ne kaverisynttärit ei tilannetta muuksi muuta. Usein puin lapsia monta kertaa päivässä, kun olivat pieni. 

I-di-oot-ti.

Toistan: se vaadittava vaatetus on erilainen eri olosuhteissa.

Tuskin sinäkään sentään puit lapsen napapaitaan paljasjaloin kun oli pakkasta tai toppahaalariin 30 asteen helteellä.

Vaikka idiootti oletkin.

Teetkö nyt oikeasti jonkin suuren ajankäytöllisen ongelman lapsen pukemisesta? Voi ei, lapsi menossa sisähuvipuistoon kaverisynttäreille. Mitä ihmettä puemme... Montako tuntia tarvitset ratkaisemaan tämän ihmiskuntaa vuosia vaivanneen ongelman? Tai jos lapsi meneekin kaverille synttäreille. 

Idiootti se jatkaa.

Minä sanoin että se 3-6-vuotias ei kykene itsw huolehtimaan tuollaisesta kuten väitettiin vaan tarvitsee siihen aikuisen.

Ja sanoin että vaatetus riippuu siitä missä juhlitaan.

Mitä sinä et nyt tästä millään hahmota? Oletko kännissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vaatetus kuule riippuu ihan siitä missä ne synttärit on.

Ollaanko sisällä. Ollaanko ulkona. Ollaanko sisäleikkipuistossa. Ollaanko tavallisessa leikkipuistossa. Ollaanko kotona.

Ja niin edelleen.

Eiköhän se lapsi pueta joka päivä, joten ne kaverisynttärit ei tilannetta muuksi muuta. Usein puin lapsia monta kertaa päivässä, kun olivat pieni. 

I-di-oot-ti.

Toistan: se vaadittava vaatetus on erilainen eri olosuhteissa.

Tuskin sinäkään sentään puit lapsen napapaitaan paljasjaloin kun oli pakkasta tai toppahaalariin 30 asteen helteellä.

Vaikka idiootti oletkin.

Teetkö nyt oikeasti jonkin suuren ajankäytöllisen ongelman lapsen pukemisesta? Voi ei, lapsi menossa sisähuvipuistoon kaverisynttäreille. Mitä ihmettä puemme... Montako tuntia tarvitset ratkaisemaan tämän ihmiskuntaa vuosia vaivanneen ongelman? Tai jos lapsi meneekin kaverille synttäreille. 

Idiootti se jatkaa.

Minä sanoin että se 3-6-vuotias ei kykene itsw huolehtimaan tuollaisesta kuten väitettiin vaan tarvitsee siihen aikuisen.

Ja sanoin että vaatetus riippuu siitä missä juhlitaan.

Mitä sinä et nyt tästä millään hahmota? Oletko kännissä?

Kyllä aikuinen tarvitsee ehkä kaksi minuuttia ja sen lapsen asu on valittu. Tämäkö on sinusta suuri uuvuttava seikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vaatetus kuule riippuu ihan siitä missä ne synttärit on.

Ollaanko sisällä. Ollaanko ulkona. Ollaanko sisäleikkipuistossa. Ollaanko tavallisessa leikkipuistossa. Ollaanko kotona.

Ja niin edelleen.

Eiköhän se lapsi pueta joka päivä, joten ne kaverisynttärit ei tilannetta muuksi muuta. Usein puin lapsia monta kertaa päivässä, kun olivat pieni. 

I-di-oot-ti.

Toistan: se vaadittava vaatetus on erilainen eri olosuhteissa.

Tuskin sinäkään sentään puit lapsen napapaitaan paljasjaloin kun oli pakkasta tai toppahaalariin 30 asteen helteellä.

Vaikka idiootti oletkin.

Teetkö nyt oikeasti jonkin suuren ajankäytöllisen ongelman lapsen pukemisesta? Voi ei, lapsi menossa sisähuvipuistoon kaverisynttäreille. Mitä ihmettä puemme... Montako tuntia tarvitset ratkaisemaan tämän ihmiskuntaa vuosia vaivanneen ongelman? Tai jos lapsi meneekin kaverille synttäreille. 

Idiootti se jatkaa.

Minä sanoin että se 3-6-vuotias ei kykene itsw huolehtimaan tuollaisesta kuten väitettiin vaan tarvitsee siihen aikuisen.

Ja sanoin että vaatetus riippuu siitä missä juhlitaan.

Mitä sinä et nyt tästä millään hahmota? Oletko kännissä?

Kyllä aikuinen tarvitsee ehkä kaksi minuuttia ja sen lapsen asu on valittu. Tämäkö on sinusta suuri uuvuttava seikka?

Minä sanoin ettå lapsi ei pysty sitå itse huolehtimaan. Edelleenkin sanon että lapsi ei pysty sitä itse huolehtimaan.

Toistan: lapsi ei pysty sitä itse huolehtimaan.

Pitääkö tavata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vaatetus kuule riippuu ihan siitä missä ne synttärit on.

Ollaanko sisällä. Ollaanko ulkona. Ollaanko sisäleikkipuistossa. Ollaanko tavallisessa leikkipuistossa. Ollaanko kotona.

Ja niin edelleen.

Eiköhän se lapsi pueta joka päivä, joten ne kaverisynttärit ei tilannetta muuksi muuta. Usein puin lapsia monta kertaa päivässä, kun olivat pieni. 

I-di-oot-ti.

Toistan: se vaadittava vaatetus on erilainen eri olosuhteissa.

Tuskin sinäkään sentään puit lapsen napapaitaan paljasjaloin kun oli pakkasta tai toppahaalariin 30 asteen helteellä.

Vaikka idiootti oletkin.

Teetkö nyt oikeasti jonkin suuren ajankäytöllisen ongelman lapsen pukemisesta? Voi ei, lapsi menossa sisähuvipuistoon kaverisynttäreille. Mitä ihmettä puemme... Montako tuntia tarvitset ratkaisemaan tämän ihmiskuntaa vuosia vaivanneen ongelman? Tai jos lapsi meneekin kaverille synttäreille. 

Idiootti se jatkaa.

Minä sanoin että se 3-6-vuotias ei kykene itsw huolehtimaan tuollaisesta kuten väitettiin vaan tarvitsee siihen aikuisen.

Ja sanoin että vaatetus riippuu siitä missä juhlitaan.

Mitä sinä et nyt tästä millään hahmota? Oletko kännissä?

Kyllä aikuinen tarvitsee ehkä kaksi minuuttia ja sen lapsen asu on valittu. Tämäkö on sinusta suuri uuvuttava seikka?

Minä sanoin ettå lapsi ei pysty sitå itse huolehtimaan. Edelleenkin sanon että lapsi ei pysty sitä itse huolehtimaan.

Toistan: lapsi ei pysty sitä itse huolehtimaan.

Pitääkö tavata?

Niin ei pysty, muttei se silti ole mikään asia mitä normaali ihminen edes huomioi. 3-6 vuotiaita puetaan lukuisia kertoja päivässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vaatetus kuule riippuu ihan siitä missä ne synttärit on.

Ollaanko sisällä. Ollaanko ulkona. Ollaanko sisäleikkipuistossa. Ollaanko tavallisessa leikkipuistossa. Ollaanko kotona.

Ja niin edelleen.

Eiköhän se lapsi pueta joka päivä, joten ne kaverisynttärit ei tilannetta muuksi muuta. Usein puin lapsia monta kertaa päivässä, kun olivat pieni. 

I-di-oot-ti.

Toistan: se vaadittava vaatetus on erilainen eri olosuhteissa.

Tuskin sinäkään sentään puit lapsen napapaitaan paljasjaloin kun oli pakkasta tai toppahaalariin 30 asteen helteellä.

Vaikka idiootti oletkin.

Teetkö nyt oikeasti jonkin suuren ajankäytöllisen ongelman lapsen pukemisesta? Voi ei, lapsi menossa sisähuvipuistoon kaverisynttäreille. Mitä ihmettä puemme... Montako tuntia tarvitset ratkaisemaan tämän ihmiskuntaa vuosia vaivanneen ongelman? Tai jos lapsi meneekin kaverille synttäreille. 

Idiootti se jatkaa.

Minä sanoin että se 3-6-vuotias ei kykene itsw huolehtimaan tuollaisesta kuten väitettiin vaan tarvitsee siihen aikuisen.

Ja sanoin että vaatetus riippuu siitä missä juhlitaan.

Mitä sinä et nyt tästä millään hahmota? Oletko kännissä?

Kyllä aikuinen tarvitsee ehkä kaksi minuuttia ja sen lapsen asu on valittu. Tämäkö on sinusta suuri uuvuttava seikka?

Minä sanoin ettå lapsi ei pysty sitå itse huolehtimaan. Edelleenkin sanon että lapsi ei pysty sitä itse huolehtimaan.

Toistan: lapsi ei pysty sitä itse huolehtimaan.

Pitääkö tavata?

Niin ei pysty, muttei se silti ole mikään asia mitä normaali ihminen edes huomioi. 3-6 vuotiaita puetaan lukuisia kertoja päivässä. 

Toistan: Täällä väitettiin että kaverisynttärit eivät millään tavoin aiheuta lisävaivaa, koska lapsi itse huolehtii.

Ei huolehdi. Ei lahjasta, ei vaatteista/varusteista eikä kulkemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vaatetus kuule riippuu ihan siitä missä ne synttärit on.

Ollaanko sisällä. Ollaanko ulkona. Ollaanko sisäleikkipuistossa. Ollaanko tavallisessa leikkipuistossa. Ollaanko kotona.

Ja niin edelleen.

Eiköhän se lapsi pueta joka päivä, joten ne kaverisynttärit ei tilannetta muuksi muuta. Usein puin lapsia monta kertaa päivässä, kun olivat pieni. 

I-di-oot-ti.

Toistan: se vaadittava vaatetus on erilainen eri olosuhteissa.

Tuskin sinäkään sentään puit lapsen napapaitaan paljasjaloin kun oli pakkasta tai toppahaalariin 30 asteen helteellä.

Vaikka idiootti oletkin.

Teetkö nyt oikeasti jonkin suuren ajankäytöllisen ongelman lapsen pukemisesta? Voi ei, lapsi menossa sisähuvipuistoon kaverisynttäreille. Mitä ihmettä puemme... Montako tuntia tarvitset ratkaisemaan tämän ihmiskuntaa vuosia vaivanneen ongelman? Tai jos lapsi meneekin kaverille synttäreille. 

Idiootti se jatkaa.

Minä sanoin että se 3-6-vuotias ei kykene itsw huolehtimaan tuollaisesta kuten väitettiin vaan tarvitsee siihen aikuisen.

Ja sanoin että vaatetus riippuu siitä missä juhlitaan.

Mitä sinä et nyt tästä millään hahmota? Oletko kännissä?

Kyllä aikuinen tarvitsee ehkä kaksi minuuttia ja sen lapsen asu on valittu. Tämäkö on sinusta suuri uuvuttava seikka?

Minä sanoin ettå lapsi ei pysty sitå itse huolehtimaan. Edelleenkin sanon että lapsi ei pysty sitä itse huolehtimaan.

Toistan: lapsi ei pysty sitä itse huolehtimaan.

Pitääkö tavata?

Niin ei pysty, muttei se silti ole mikään asia mitä normaali ihminen edes huomioi. 3-6 vuotiaita puetaan lukuisia kertoja päivässä. 

Niin. Eli puetaan. Lapsi ei siis sinulla edes pue itse. Täällä väitettiin että lapsi pukee itse.

Se juhlapaikka määrää vaatetuksen ja se pitää huomioida pukiessa.

Esimerkiksi jos menee leikkipuistoon, pitää huolehtia siitä wttei ole mitään mistä jäädä kiinni jonnekin.

Jos taas on tavalliset kotisisäsynttärit, voi laittaa mekon.

Jos ollaan ulkona koko juhlat, pitää olla tarpeeksi lämpimät ulkovaatteet.

Joita ei taas tarvitse ollenkaan jos juhlii sisällä.

Sisällä taas tarvitsee sisätossut joita ei tarvitsw ulkona.

Onko tää nyt sulle ihan hebreaa?

Vai alatko taas seuraavalsi sössöttää miten lapsi huolehtii itse?