Tunnetko olevasi keskimääräistä parempi vai huonompi vanhempi?

Miksi pitäisi verrata itseään muihin? Suomessa lapset voivat tosi hyvin, paremmin kuin koskaan. Valtaosalla vanhemmista menee tosi hyvin. Pienellä osalla vanhempia ja lapsia menee entistä huonommin. 

Niin ja uskon olevani aika hyvä vanhempi, monella tapaa. Lapseni ei ole koskaan kokenut taholtai fyysistä tai henkistä väkivaltaa, eikä pelännyt. Olen tasapainoinen, salliva ja rakastava. Käytän rahaa ja aikaa lapseeni. 

Huonompi. Syy? Lapseni eivät kiinnosta minua. Väkipakolla pitää esittää vanhempaa. Onneksi mies hoitaa.

Lapsi on vasta 2-vuotias, mutta sen perusteella minkälainen hän on, sanoisin olevani hyvä äiti. Jaksan touhuta, enkä ensimmäisenä huuda, jos lapsi tekee jotain kiellettyä. Lapsen ei tarvitse roikkua minussa kiinni koko ajan koska tietää, että olen aina lähellä, jos hän tarvitsee.

Olen luonteeltani rauhallinen ja uskoisin, että lapsella on turvallinen olo kotona.

Mieltä lämmitti kun tuo tuli yhtenä päivänä halaamaan mua kun istuin lattialla ja totesi "ihana äiti". :)

Parempi, tämän uskallan sanoa nyt kun lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Lapset ovat hyvätapaisia huolimatta siitä, että toinen on erityinen. Molemmat opiskelevat, he pystyvät puhumaan asioista kanssani avoimesti. He hoitavat raha-asiansa mallikkaasti, osaavat hoitaa asuntonsa yms. ja heistä yleisesti pidetään.