Oliko ihmiset ennen vanhaan parempia ihmisiä (uskovaisia) ja mm aviot kestivät?

Niin ja nämä paremmat ihmiset hakkasivat vaimojaan ja pettivät ihan ilman seurauksia.

Oi niitä aikoja.

Ja uskovaiset väittää, etteivät pidä itseään muka parempina kuin ei- uskovaiset :DDD

Ja tämä näkyin mm kansakunnan kukoistuksessakin jolloin varaa kertyi ja maata rakennettiin. "Vähän" eri meininki nykyään

Ei.

Naisilla ei ollut varaa erota.

Onneksi takakireä kirjauskovaisuus on vähenemässä.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja nämä paremmat ihmiset hakkasivat vaimojaan ja pettivät ihan ilman seurauksia.

Oi niitä aikoja.

Älä unohda r'isk**mista, se oli täysin luvallista ja eräiden mielestä on vieläkin, avioliitossa siis.

Meneepäs ei-uskovaisilla tunteisiin. Mutta luulen että pitkät avioliitot olivat myös siunausta hyvästä elämästä. Eihän tätä kaikki ei-uskovaiset usko mutta sanotaan nyt kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ja uskovaiset väittää, etteivät pidä itseään muka parempina kuin ei- uskovaiset :DDD

Ap todennäköisesti on trolli eikä mikään uskovainen.

Ehkä realistisempia. Sometuulenpesiä ei ollut, elämä ja kuolema olivat ehkä helpompia hyväksyä.

Ei oltu sen parempia, oltiin vain epätoivoisempia ja julmempia mustia lampaita kohtaan. Jokainen voi ihan vapaasti nykyäänkin mennä naimisiin ja elää uskollisesti saman tyypin kanssa loppuun asti, mutta enää se ei ole mikään pakko.

Ihmiset olivat ennen ihan yhtä kauheita, mutta kaikki kauheudet tehtiin salassa ja pidettiin ulospäin kulissit pystyssä, hampaat irvessä. Kukaan järjissään oleva ei halua palata takaisin sellaiseen aikaan.

Ennen avioliitot kestivät, koska ei kehdattu erota ja kulisseja pidettiin pystyssä kuolemaan asti. Naisilla ei myöskään usein ollut varaa erota, ei ammattia tai koulutusta niin tyhjän päälle olisivat jääneet lasten kanssa. En tykkää tästä nykyajan tyylistäkään (erotaan pikkuasioiden takia), mutta ei se avioelämä ennenkään aina mitään auvoa ollut.

Täytyy ottaa huomioon historian eri aikoina vallinnut yhteiskunnallinen tilanne. Kai ihmiset läpi historian ovat olleet inhimillisiä erehtyväisiä ihmisiä? Aiemmin ehkä avioerot olivat vaikeita saada, ei ollut toimeentuloa yksin, ei vanhuuseläkkeitä jne. oli pakko järjestää toimeentulo ja "vakuutus" sairauden ja vanhuuden varalta perheyhteisön päälle. Että on se puoliso ja saadaan lapsia, jotka sitten hoitavat sinut vanhoilla päivillä. Lisäksi ehkäisyä ei samassa mielessä ollut, joten lapsia vain "tuli" eikä sitä kai mietitty halusiko niitä nyt niin paljon vai ei, ainakaan samassa mielessä kuin nyt mietitään.

Ei kai wanhoina hywinä aikoina kaikki avioliitot huippuonnellisia olleet. Perheväkivaltaa, pettämisiä, alkoholismia jne. ei siitä sitten vaan kai noin vain päässyt pois kuin nykyaikana vaikka sai turpaansa säännöllisesti tai muuta...

Ennenvanhaan ihmiset yrittivät enemmän ja ottivat toisen ihmisen ja parisuhteen tosissaan.

Nykyään erotaan helposti kun itsellä ei olekaan kokoajan kivaa avioliitossa ja pitää päästä toteuttamaan omaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Meneepäs ei-uskovaisilla tunteisiin. Mutta luulen että pitkät avioliitot olivat myös siunausta hyvästä elämästä. Eihän tätä kaikki ei-uskovaiset usko mutta sanotaan nyt kuitenkin.

Olet menestysteologiaan kallellaan? Kun on oikein mielin kielin yläkertaan, tulee palkinnoksi muhkea osakesalkku, isot*ssinen blondi vaimoksi, huvijahteja ja yksityissuihkareita?

Ihmiset ovat yleensä siitä ristiriitaisia, että vapaus saa sekoilemaan ja ohjailu saa onnettomaksi. Miten löytää joku tasapaino tuohon, koska vapaa ei kuuntele ketään ja ohjattu pelkää kaikkea?

Uskonnot pitäisi kieltää ja hihhulit laittaa pakkohoitoon ja pakkotöihin.

Ja sen takia tein tämän ketjun, koska on semmoinen mielikuva että ihmiset olisivat olleet parempia uskovaisia muinoin ja uskovaisuus oli tärkeää ihmisille. Nykyään monet ovat luopuneet uskosta ja se taitaa näkyä tilastoissa mm avioeroissa. Ja vaikka jotkut väittävät vastaan, niin selvät syy-seuraus suhteet on nähtävissä.

Kykyaikana monet pitävät "tavallisena" sitä että ollaan ikäänkuin "toisella kierroksella" naima-asioissa ja muodostetaan uusio perheitä. Ei ollut tämmöinen entis aikojen ihanne. Niinne ajat muuttuu, enkä voi väittää että paremmaksi yhteiskunnan osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Ennenvanhaan ihmiset yrittivät enemmän ja ottivat toisen ihmisen ja parisuhteen tosissaan.

Nykyään erotaan helposti kun itsellä ei olekaan kokoajan kivaa avioliitossa ja pitää päästä toteuttamaan omaa itseään.

mä uskon, että jos sama yhteiskunnallinen tilanne olisi ennenvanhaan vallinnut niin avioerotilastot olisivat aika samat. Eli ero olisi hallinnollisesti ja taloudellisesti turvattua ja elämä jatkuisi hyvin eron jälkeenkin. Eron jälkeen on mahdollista saada oma kiva koti, käydä töissä ja nähdä ihmisiä. Ei joutua jonnekin vaivaistaloon ja sosiaalisesti vaikeaan tilaan.

t.yksi jolle avioliitto on iso arvo henkilökohtaisesti mutta samalla tunnustaa sen, että valinnan mahdollisuudet ja ympäröivä yhteiskunta on aina vaikuttanut ihmisten elämäään.

Nainen varsinkaan ei voinut lähteä, koska ei ollut sosiaaliturvaa, työtä ja usein lapsikatraan elätettävänä.

Oma äidinäitini oli tällainen tapaus. Hänen mies oli ihan kunnon mies ennen sotaa, metsätyönjohtaja. Laittoivat pystyyn torpan pienen kaupungin laitamille, vähän pienviljelystä, omenia ja marjapuskia, usein oli yksi sika joka talven alla teurastettiin ja joskus lehmäkin. Mutta ei varsinainen maatila. Äidinäiti huolehti kodin ja eläimet. No, lapsia tuli, kun ei vielä ehkäisyäkään oikein ollut ja kirkossakin puhuttiin että olisi hyvä tehdä lapsia. Heille niitä tuli 9.

Mutta tuli sota ja mies palasi sieltä muuttuneena. Hän oli saanut etulinjassa sirpaleen päähänsä ja oli nyt juoppo ja kipulääkeaddikti. Juovuksissa oli myös väkivaltainen. Mutta minnepä tuollainen pirtin akka, 9 lasta helmoissaan, olisi lähtenyt, millä he olisi eläneet? Köyhää oli vaikka oli mies talossa, ilman olisi uhannut nälkäkuolema. Joten äidinäiti jai ja siesi, jotta olisi eloonjäämisen mahdollisuus hänelle ja eritoten lapsille. Onneksi nykyään ei tarvitse kenenkään enää pysyä avioliitossa tällaisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneepäs ei-uskovaisilla tunteisiin. Mutta luulen että pitkät avioliitot olivat myös siunausta hyvästä elämästä. Eihän tätä kaikki ei-uskovaiset usko mutta sanotaan nyt kuitenkin.

Olet menestysteologiaan kallellaan? Kun on oikein mielin kielin yläkertaan, tulee palkinnoksi muhkea osakesalkku, isot*ssinen blondi vaimoksi, huvijahteja ja yksityissuihkareita?

Voi tosiaan olla että uskovaisella työnteonmoraali sekä se ettei tuhlannut varojaan sai aikaan hyvät oltavat. Minä jollain tasolla uskon siunaukseen että hyväkin palkitaan elämässä, vaikka se olisikin karmaa tai vastaava mutta onhan hyväkarmakin parempi.