Oliko ihmiset ennen vanhaan parempia ihmisiä (uskovaisia) ja mm aviot kestivät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) uskovaiset eivät ole parempia ihmisiä kuin muut, vaikka toki itse kuvittelevat olevansa

2) liitoissa pysyttiin, koska ei ollut hyväksyttävää erota, vaikka olisi ollut miten karmea liitto tahansa

Minä monesti pidän uskovaisia ihmisiä parempina kuin ei-uskovaisia ja en nyt tarkoita itseäni. Mielestäni uskovaisilla on monesti parempi moraali, paremmat opit, henkisesti kehittynyt ja kasvanut ihmisenä, elämä kunnossa. Olen nähnyt ja tavannut mm Jehovan todistajia sekä lestadiolaisia ja niillä kaikilla vaikuttaa elämä olevan kunnossa. Vai monestiko näette näitä oksentelemassa humalassa laivalla jne?

Humalassa laivalla oksentaminen ei ole ollenkaan pahimmasta päästä asioita mihin ihminen voi sortua.

Sen sijaan pelolla hallitseminen, yhteisön jäsenten (naiset) alistaminen, lasten hyväksikäyttö, lisääntymään pakottaminen, ihmisten elämän kaikenlainen kontrollointi ym. sekä näiden systemaattinen peitteleminen ja vähättely on sen luokan tekoja, että joku humaltuminen ei paina sen rinnalla mitään.

Osa uskovaisista on ihan ok ihmisiä, mutta sitten on näitä läpimätiä tyyppejä jotka uskonnon varjolla tekee kaikenlaisia hirviömäisiä tekoja.

Minun tuntemani ei-uskovaiset on kunnollisia ihmisiä, jotka ei alista ja moralisoi muita, vaan elävät omaa elämäänsä kaikessa rauhassa.

Mikä sinun mielestä määrittelee moraliin tai lait sekä säännöt? Ihminenkö vai politiikka? Vai mikä?

Oletko kuullut filosofiasta ja sen alalajista, etiikasta?

Onhan se pelottava ajatus, että jyrisevän mielikuvituspapparaisen tilalle tulisi, ja on tullut, moniarvoinen, moniääninen yhteiskunnallinen keskustelu.

Joo, mun uskovaiset isovanhempani olivat naimisissa toisen kuolemaan saakka.

Kerran isä kantoi humalaisen ja riehuvan isänsä eri huoneeseen. Kerran mummo makasi verilätäkössä, jonne Ukki oli sen hakannut. Nämä tapaukset vain alle 5 vuotiaan silmien alla. Tilanteita oli enemmänkin.

Toinen mummo tajusi erota. Se oli joko viina tai hän.

Sauna, viina ja kirves ei naurata, kun koti, uskonto ja isänmaa edustaa itselle niin fyysistä kuin henkistäkin väkivaltaa suljettujen ovien takana.

Olen itse uskovainen, mutten silti ole koskaan ole ymmärtänyt, miksi avioliiton pituutta pidetään jonain meriittinä. Avioliitto on toki tärkeä ja sitä pitää vaalia, mutta joskus se ero on parempi vaihtoehto kuin jatkaa suhdetta, jolla ei ole tulevaisuutta. Ihmisiä ei kuulu muutenkaan lokeroida hyviin tai huonoihin, mutta hyvyys näkyy siinä miten muita kohtelee, ei avioliiton kestossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äiti on uskovainen ja hän oli isän kanssa naimisissa 55 vuotta. Siinä avioliitossa ei rakkautta ollut. Koti oli tunnekylmä paitsi raivoisien riitojen aikana. Isä pystyi mököttämään viikkoja putkeen. Kuka ihailee tuollaista avioliittoa? Kodin ulkopuolella käyttäydyttiin mielin kielin.

Tämä on monesti ongelmana näissä liitoissa missä vain toinen on uskovainen. Jos isäsi olisi ollut uskovainen olisi hän varmaan myös omaksunut opit siitä miten hyvin aviopuolisoa kohtaan pitäisi käyttäytyä, ainakin noin ihanteena. Nyt niitä arvoja ei tainnut olla.

Oli isäkin uskovainen, mutta ei niin pahasti mitä äiti. Minä en ole ja osaan kohdella puolisoani hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen avioliitot kestivät, koska ei kehdattu erota ja kulisseja pidettiin pystyssä kuolemaan asti. Naisilla ei myöskään usein ollut varaa erota, ei ammattia tai koulutusta niin tyhjän päälle olisivat jääneet lasten kanssa. En tykkää tästä nykyajan tyylistäkään (erotaan pikkuasioiden takia), mutta ei se avioelämä ennenkään aina mitään auvoa ollut.

Samaa mieltä kaikesta muusta, mutta ihmettelen aina tätä "nykyään erotaan pikkuasioiden takia". Siis miten muka? Mikä se pikkuasia on josta erotaan? Eikai kukaan eroa pienestä, vaan kyseiselle henkilölle se on sen verran iso asia että se riittää haluamaan eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliittojen kestävyys johtunut uskonasioista, vaan siitä ettei naisilla ollut ammattia eikä tuloja. Oli pakko kestää vaikka silmät mustana.

Minä taas uskon, että ihmiset olivat ennen enemmän uskovaisia. Kirkossakin kävi ennen enemmän väkeä kuin nykyään.

Kyllä ihmiset ovat nytkin uskovaisia. Nyt on monia tapoja harjoittaa uskoa. Esim. Lukeminen, radio, tv7 ym. Moni haluaa rukoilla ja pitää Jumalaan yhteyttä kotona.

Heh ei todellakaan. Ennen vaan oli vaikeampaa saada avioero ja ihmiset pelkäsivät häpeää. Avioeroa paheksuttiin enemmän. Sitä en muista, pitikö sitä varten olla tekevinään aviorikos. Avioeroon "tuomittiin".

Mielestäni olivat. Ei ollut aikaa miettiä turhia..ja pinna parisuhteen kannalta oli huomattavasti kovempi. Avioero oli pienehkö häpeä ja tuo kasvattti sietokykyä, kestää parisuhteeseen liittyviä haasteita.  Onnelliseen hetkeen riitti lauantaina se sauna, tai lämpimät voileivät ja suurjuhlapyhän vapaat olivat rauhoittumisen aikaa. Kaupat ei olleet auki jne.

mies54v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja nämä paremmat ihmiset hakkasivat vaimojaan ja pettivät ihan ilman seurauksia.

Oi niitä aikoja.

Eikä naisten tarvinnut tehdä töitä! Työssäkäyvä aviovaimo on häpeäksi miehelle.

Tuo ei koskenut ainakaan maanviljelijäperheitä eikä työläisperheitä. Lapsetkin joutuivat töihin heti kun pystyivät.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot pitäisi kieltää ja hihhulit laittaa pakkohoitoon ja pakkotöihin.

Pakkohoitoon, kyllä. Pakkotyöhön... mitähän ne tekisivät kun erityososaaminen on tiinehtiminen tai putkirempan ovelta ovelle-pakkomyynti vanhuksille.

1901 syntynyt mummuni sanoi, että parempi ero kuin surkea liitto. Pappa hakkasi ja raiskasi häntä sodasta palattuaan aina 1980-luvulle asti, sen jälkeen vain pakotti yöllä pesemään kustut pyjamanhousunsa ja solvasi.

Mummulla ei ollut voimia lähteä, hän oli nujerrettu.

Ja tätä joku (mies vaiko vanhapiika?) pitää ihanana elämänä.

Ennen ei ollut avioliittoa kohtaan jotain ylimitoitettuja "upeaa seksiä ja jännitystä joka päivälle" -paineita.

Jos oli tavallisen rauhallinen ja hyväntuulinen pari, isäntä ja emäntä kuksivat lauantaisaunan jälkeen ja hellyys oli sitä että isäntä kopaisi emäntää pakarasta välillä, niin se riitti hyvän avioliiton mittapuuksi.

Nykyihmiset eivät osaa tulla sen överikuplan ulkopuolelle.

Venäjällähän tuo ihana, vaimon hakkaamisen mahdollistava laki on voimassa, joten sinne siis, ap.

Eikö seiso muuten?

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei ollut avioliittoa kohtaan jotain ylimitoitettuja "upeaa seksiä ja jännitystä joka päivälle" -paineita.

Jos oli tavallisen rauhallinen ja hyväntuulinen pari, isäntä ja emäntä kuksivat lauantaisaunan jälkeen ja hellyys oli sitä että isäntä kopaisi emäntää pakarasta välillä, niin se riitti hyvän avioliiton mittapuuksi.

Nykyihmiset eivät osaa tulla sen överikuplan ulkopuolelle.

Jos sinä ja kumppanisi tuohon elukoitten puuhaan tyydytte niin ok. Mutta älä tyrkytä yksinkertaisuuttasi muille.

Sinusta varmaan kaikki opiskelukin on ihan turhaa.

Menneiden haikailijoilta unohtuvat menneisyyden huonot puolet: raskas ruumiillinen työ, nälkä, varhainen loppuunkuluminen ja ennenaikainen kuolema.

Hammasproteesi rippilahjaksi, ou jeah!

Tässäkin keskustelussa unohdetaan lapsi. Nykyaikaiset puolustavat omaa oikeuttaan erota, mitä hän on käytännössä? Yhmamma joka on pe ja exä on narsisti mut tinder toimii.. Ydinperhe on lapsen paras, ei aina toki mut melkein.

Pe=pa

Up

Ennen siedettiin epämukavuuksia ja ymmärrettiin että kaikki ei ole ihanaa ja mukavaa sekä muutenkin ymmärrettiin yhteiselo. Nykyaikana ajatellaan ainoastaan minä minä minä ja ei siedetä mitään epämukavuuksia

Naitiin ristiin rastiin pahimmillaan kuolemanrangaistuksen uhalla. Jep jep.