Mistä lihomisenne on johtunut?

Syö enemmän kuin kuluttaa.Ei siihen muita syitä ole.

Toki, näinhän se menee.

Lihoin ehkä kahdessa vuodessa tasaisesti sen 10kg ihan tasan siksi, että join ja juon edelleen liikaa alkoholia. Syön hyvin ja hyvää ruokaa ja urheilen, mut alkoholista tulee imettyä ne lukuisat ylikalorit.

Selkäkipu ja liikuntakyvyttömyys + alkoholi.

Jos arvelette, että alkoholi on ollut yhtenä syynä lihomiseen, niin kuinka paljon olette juoneet, esim. viikossa, kuukaudessa?

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 16:27"]

Selkäkipu ja liikuntakyvyttömyys + alkoholi.

[/quote]

Sairastuminen täälläkin syynä. Aiemmin ihan vaan ikääntymisen tuoma aineenvaihdunnan hidastuminen mutta sen handlasin katsomalla jatkossa mitä söin ja ennen kaikkea liikkumalla tarpeeksi pitkäkestoisesti (kuluttaa ja pitää pois ruokapöydästä ;) ).

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 16:29"]Jos arvelette, että alkoholi on ollut yhtenä syynä lihomiseen, niin kuinka paljon olette juoneet, esim. viikossa, kuukaudessa?
[/quote]

Ehkä neljä annosta päivässä keskimäärin. Ei siis joka päivä välttämättä, mut myös viikonlopun riennot jaettuna muille arkipäiville. Yhdessä Crowmoorissakin on jo 200kcal, että siitä tulee jo 800 ylikaloria per päivä.

Aineenvaihdunta muuttaa ylimääräisen ravinnon läskiksi.

Tarinani alkaa siitä, että olin innostunut kuntoulusta ihan täysillä. Sain puolessa vuodessa reilun 30kg pois kuntoilemalla ja syömällä kurinalaisesti.
Sitten tuli henkilökohtaisia vastoinkäymisiä ja ongelmia, sohva kutsui useammin kuin sali. Kuvioon myös astui herkut. Karkit, Daim-kakut, limpparit, roskaruoka.
Salilla käynnit harveni nollaan, kuten myös kaikki muukin liikunta. Ja herkkujen määrä kasvoi vauhdilla.
Lihoin puolessa vuodessa, vuodessa 40kg. Märehdin olotilaani 2 vuotta. Kuvittelin et mun vaan täytyy olla läski lopun elämääni ja "tyydyin" kohtalooni.

Ongelmat menivät pahempaan suuntaan kun jouduin todella pahan työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Työpaikka mitä olin halunnut ja toivonut sen katkaisevan työttömyyteni. Työttömyys jäi ja menetetty terveys. Burn out sai vatsani ja koko kroppani oireilemaan todella voimakkaasti ja lääkärissä tuli ravattua. Mitään vikaa ei löydetty, selityksenä stressi.
Masennuin ja söin lisää sontaa. Kuvittelin olevani hyvännäköinen läskinä. Kuvittelin, että luonteellani saan kyllä ihmiset minusta tykkäämään.

Viime juhannuksena tuli stoppi kaikelle. Aloin miettimään elämääni, miettimään syömisiäni ja oireilujani. Jätin vehnän -> ja sain heittää hyvästit KAIKILLE vatsaoireilleni samantien.
Aloin juomaan enemmän vettä, koska tiesin juovani aivan liian vähän päivisin. Virtsa oli tummaa ja voimakkaan hajuista.
Jätin karkit, herkut yms vehnää sisältävät pöperöt pois (kattaa aika paljon ruokia ja herkkuja!). Aloin huomaamattani laihtumaan.
Nyt on juhannuksesta kulut muutama kk ja painoa tullut melko tasaseen kg/vko alaspäin.
Läski olen edelleen, mut nyt olen myös saanut itseluottamusta mukaan, että uskallan kävellä ryhti suorana ja pää pystyssä ihmisten ilmoilla.
Pukeudun vaatteisiin joita en ole voinut käyttää yli vuoteen ja olen iloisempi ja energisempi.

Paino putoaa tällä hetkellä tasasta tahtia ja olen joka vko iloisempi pienemmästä vaaka lukemasta.
Työtä on vielä monta kiloa edessä, mut suuntimat on vihdoin oikeat. En ole vieläkään tyytyväinen itseeni, mutta olen tällä hetkellä tyytyväisempi mitä 6kk sitten.

Enkä nyt kaipaa tekstiini kenenkään "Vitun tankki mee lenkille" tai "Et sä mitään kaunis ole, laardivalas". En ehkä olekaan, vaan nyt viime päivinä on peilistäni tuijotellu takaisin ihan kivan näköisellä pärställä omattu nainen, jolla ihokin on pitkästä aikaan aivan loistavassa kunnossa! :)

En tiedä ap, vastasinko kysymyksiisi, mutta tässä minun tarinani. :)

Ei mitään hajua, jokunen vuosi sitten lihoin puolessa vuodessa yli  10kg, tutkittiin, mutta syytä ei löytynyt. Vidutti pitkään, kolme vuotta sitten laihdutin 15kg neljässä kuukaudessa, enkä sen koommin ole voinut syödä paljoakaan. Lihon heti, jos syön normaaliin tapaan. Eli syön vain kahdesti päivässä, viikonloppuna vain kerran päivässä, niin paino pysyy tässä.

172/67

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 16:38"]

Tarinani alkaa siitä, että olin innostunut kuntoulusta ihan täysillä. Sain puolessa vuodessa reilun 30kg pois kuntoilemalla ja syömällä kurinalaisesti. Sitten tuli henkilökohtaisia vastoinkäymisiä ja ongelmia, sohva kutsui useammin kuin sali. Kuvioon myös astui herkut. Karkit, Daim-kakut, limpparit, roskaruoka. Salilla käynnit harveni nollaan, kuten myös kaikki muukin liikunta. Ja herkkujen määrä kasvoi vauhdilla. Lihoin puolessa vuodessa, vuodessa 40kg. Märehdin olotilaani 2 vuotta. Kuvittelin et mun vaan täytyy olla läski lopun elämääni ja "tyydyin" kohtalooni. Ongelmat menivät pahempaan suuntaan kun jouduin todella pahan työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Työpaikka mitä olin halunnut ja toivonut sen katkaisevan työttömyyteni. Työttömyys jäi ja menetetty terveys. Burn out sai vatsani ja koko kroppani oireilemaan todella voimakkaasti ja lääkärissä tuli ravattua. Mitään vikaa ei löydetty, selityksenä stressi. Masennuin ja söin lisää sontaa. Kuvittelin olevani hyvännäköinen läskinä. Kuvittelin, että luonteellani saan kyllä ihmiset minusta tykkäämään. Viime juhannuksena tuli stoppi kaikelle. Aloin miettimään elämääni, miettimään syömisiäni ja oireilujani. Jätin vehnän -> ja sain heittää hyvästit KAIKILLE vatsaoireilleni samantien. Aloin juomaan enemmän vettä, koska tiesin juovani aivan liian vähän päivisin. Virtsa oli tummaa ja voimakkaan hajuista. Jätin karkit, herkut yms vehnää sisältävät pöperöt pois (kattaa aika paljon ruokia ja herkkuja!). Aloin huomaamattani laihtumaan. Nyt on juhannuksesta kulut muutama kk ja painoa tullut melko tasaseen kg/vko alaspäin. Läski olen edelleen, mut nyt olen myös saanut itseluottamusta mukaan, että uskallan kävellä ryhti suorana ja pää pystyssä ihmisten ilmoilla. Pukeudun vaatteisiin joita en ole voinut käyttää yli vuoteen ja olen iloisempi ja energisempi. Paino putoaa tällä hetkellä tasasta tahtia ja olen joka vko iloisempi pienemmästä vaaka lukemasta. Työtä on vielä monta kiloa edessä, mut suuntimat on vihdoin oikeat. En ole vieläkään tyytyväinen itseeni, mutta olen tällä hetkellä tyytyväisempi mitä 6kk sitten. Enkä nyt kaipaa tekstiini kenenkään "Vitun tankki mee lenkille" tai "Et sä mitään kaunis ole, laardivalas". En ehkä olekaan, vaan nyt viime päivinä on peilistäni tuijotellu takaisin ihan kivan näköisellä pärställä omattu nainen, jolla ihokin on pitkästä aikaan aivan loistavassa kunnossa! :) En tiedä ap, vastasinko kysymyksiisi, mutta tässä minun tarinani. :)

[/quote]

Juuri tällaisia stooreja on kiva lukea. Jotain vertaistukea tähän jojoiluun! :-)

Tiedän, että jos vain hillitsisin itseni ja jättäisin esimerkiksi herkuttelun illalla pois/mieluusti en söisi klo 18 jälkeen mitään, niin kyllä nämä kilot alkaisi hiljalleen tippua ilman lisättyä liikuntaakin. Mutta on se vaan olevinaan vaikeaa... Että kun elämä on muutenkin yhtä vaakalentoa, niin pitääkö vielä luopua lohtusyömisestäkin :-(

Liian suuret annokset ruokaa. Syön periaatteessa terveellisesti, paljon kasviksia jne, enkä hirveästi herkuttele, mutta annoskoot ovat valtavia :(

Ohhoh, hatunnosto itsekurista! Sulla on lukemat, joissa itsekin toivoisin olevani... Mutta vaatisi kyllä minulta kovempaa luonnetta ja tahtoa, jotta voisin noudattaa vastaavaa ateriarytmiä. Meillä kun lapset syö säntillisesti 5krt/pvä (mukaan lukien välipala) niin itsekin luisun usein samaan, kun saman pöydän ääressä kuitenkin ollaan. Annoskokojen pitäisi olla todella pieniä, jos viisi kertaa päivän aikana syö. Tämäkin on tottumiskysymys. Kun vaan saisi itseään niskasta kiinni...

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 16:50"]

Ohhoh, hatunnosto itsekurista! Sulla on lukemat, joissa itsekin toivoisin olevani... Mutta vaatisi kyllä minulta kovempaa luonnetta ja tahtoa, jotta voisin noudattaa vastaavaa ateriarytmiä. Meillä kun lapset syö säntillisesti 5krt/pvä (mukaan lukien välipala) niin itsekin luisun usein samaan, kun saman pöydän ääressä kuitenkin ollaan. Annoskokojen pitäisi olla todella pieniä, jos viisi kertaa päivän aikana syö. Tämäkin on tottumiskysymys. Kun vaan saisi itseään niskasta kiinni...

[/quote]

Vastaus tarkoitettu 11:lle :-)

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 16:44"][quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 16:38"]

Tarinani alkaa siitä, että olin innostunut kuntoulusta ihan täysillä. Sain puolessa vuodessa reilun 30kg pois kuntoilemalla ja syömällä kurinalaisesti. Sitten tuli henkilökohtaisia vastoinkäymisiä ja ongelmia, sohva kutsui useammin kuin sali. Kuvioon myös astui herkut. Karkit, Daim-kakut, limpparit, roskaruoka. Salilla käynnit harveni nollaan, kuten myös kaikki muukin liikunta. Ja herkkujen määrä kasvoi vauhdilla. Lihoin puolessa vuodessa, vuodessa 40kg. Märehdin olotilaani 2 vuotta. Kuvittelin et mun vaan täytyy olla läski lopun elämääni ja "tyydyin" kohtalooni. Ongelmat menivät pahempaan suuntaan kun jouduin todella pahan työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Työpaikka mitä olin halunnut ja toivonut sen katkaisevan työttömyyteni. Työttömyys jäi ja menetetty terveys. Burn out sai vatsani ja koko kroppani oireilemaan todella voimakkaasti ja lääkärissä tuli ravattua. Mitään vikaa ei löydetty, selityksenä stressi. Masennuin ja söin lisää sontaa. Kuvittelin olevani hyvännäköinen läskinä. Kuvittelin, että luonteellani saan kyllä ihmiset minusta tykkäämään. Viime juhannuksena tuli stoppi kaikelle. Aloin miettimään elämääni, miettimään syömisiäni ja oireilujani. Jätin vehnän -> ja sain heittää hyvästit KAIKILLE vatsaoireilleni samantien. Aloin juomaan enemmän vettä, koska tiesin juovani aivan liian vähän päivisin. Virtsa oli tummaa ja voimakkaan hajuista. Jätin karkit, herkut yms vehnää sisältävät pöperöt pois (kattaa aika paljon ruokia ja herkkuja!). Aloin huomaamattani laihtumaan. Nyt on juhannuksesta kulut muutama kk ja painoa tullut melko tasaseen kg/vko alaspäin. Läski olen edelleen, mut nyt olen myös saanut itseluottamusta mukaan, että uskallan kävellä ryhti suorana ja pää pystyssä ihmisten ilmoilla. Pukeudun vaatteisiin joita en ole voinut käyttää yli vuoteen ja olen iloisempi ja energisempi. Paino putoaa tällä hetkellä tasasta tahtia ja olen joka vko iloisempi pienemmästä vaaka lukemasta. Työtä on vielä monta kiloa edessä, mut suuntimat on vihdoin oikeat. En ole vieläkään tyytyväinen itseeni, mutta olen tällä hetkellä tyytyväisempi mitä 6kk sitten. Enkä nyt kaipaa tekstiini kenenkään "Vitun tankki mee lenkille" tai "Et sä mitään kaunis ole, laardivalas". En ehkä olekaan, vaan nyt viime päivinä on peilistäni tuijotellu takaisin ihan kivan näköisellä pärställä omattu nainen, jolla ihokin on pitkästä aikaan aivan loistavassa kunnossa! :) En tiedä ap, vastasinko kysymyksiisi, mutta tässä minun tarinani. :)

[/quote]

Juuri tällaisia stooreja on kiva lukea. Jotain vertaistukea tähän jojoiluun! :-)

Tiedän, että jos vain hillitsisin itseni ja jättäisin esimerkiksi herkuttelun illalla pois/mieluusti en söisi klo 18 jälkeen mitään, niin kyllä nämä kilot alkaisi hiljalleen tippua ilman lisättyä liikuntaakin. Mutta on se vaan olevinaan vaikeaa... Että kun elämä on muutenkin yhtä vaakalentoa, niin pitääkö vielä luopua lohtusyömisestäkin :-(
[/quote]

Mäkin luulin et herkuttelun lopettaminen olisi hankalaa. Toki mulla vaikuttaa se, ettei vatsa kestä vehnää yhtään (hirveät kivut, kouristukset, ripuli ja jopa verta tulee) niin on ollu todella helppoa jättää kaikki pois.

Iltaisin olen joskus pahinpaan nälkään popsinu esim riisikakkuja.
Tosin, syön päivässä 3 pienehköä ateriaa ja illasta saatan antaa joskus itelleni luvan myös herkutella esim jollain rahkalla tms. :)

Toisin sanoen, älä liian jyrkästi kiellä itseltäsi herkkuja, silloin repsahdat varmiten. Kun annat itsellesi luvan aina joskus herkutella pienesti, saat paremman mielen etkä stressaa asioista liikoja. :)

Mä olen opetellu ton tyylin ajatella, et jos tekee mieli karkkia voin ostaa yhden suklaapatukan itelleni ja saan sen syödä. Nykyisin se riittää turruttamaan mun makeanhimon jota on ehkä kerran 2-3 viikos. :D

Ole siis itsellesi armollinen ja anna lupa herkutella, kunhan pidät sen ettei herkkuja mene isoja määriä joka päivä. :) Voithan vaikka ottaa tavaksesi karkkipäivän. Kerta viikkoon yhtenä päivänä annat itsesi herkutella kunnolla ja sitten taas sen viikon muut päivät olet ruodussa ruokavaliosi kanssa. :)

4-vuotta sitten aloitin ehkäisypillerit ja samalla masennuin. Hitaasti mutta varmasti paino nousi 5kiloa. Se tuli jotenkin niin hitaasti ettei sitä oikein huomannut. Vasta sitten kun kerran huvikseni kävin vaa'alla. Olin saada slaagin. Nyt on mennyt vuosi ilman ehkäisypillereitä ja masennusta. Liikuntaa harrastan ja syömiset kirjaan ylös, lasken kalorit ja punnitsen ruuan, hiilihydraatit minimissä. Paino on tippunut yhden vaivaisen kilon. En tiedä onko vikaa kilpparissa kun väsymys on valtava kokoajan..

Liiasta syömisestä.

Ei keskitysleireillä ollut lihavia ihmisiä?

Vaikka varmaan kaikenlaisia tauteja olikin riesana. Itsepetos on syy lihomiseen. Jos kulutat enemmän kuin syöt et voi olla laihtumatta. Se on vaan raaka matemaattinen totuus.

Koko ajan nälkä ja ruoka on niin hyvää. Tylsiä juttuja tehdessä tai rankan päivän jälkeen sallin itselleni herkkuja. Esim gradun teon lomassa voi tilata pitsaa, syödä suklaapatukkaa että jaksaa!

Aloitin työt umpihomeisessa työpaikassa (en tiennyt sitä vielä silloin). Lihominen alkoi muutamassa kuukaudessa. Aineenvaihdunta ja suolisto meni homemyrkyistä (mm. sädesientä löytyi) aivan sekaisin. Lopulta neljän vuoden aikana kiloja tuli 12 lisää. Kaksi vuotta tuolta työpaikalta lähdön jälkeen, olen laihtunut takaisin omaan painooni, laihduttamatta.