Te vanhemmat, antakaa hyviä elämänohjeita 22-vuotiaalle

No hö..

Olemme täällä kokemassa ja oppimassa,elämänsä "ulkoistamien" ja muiden ohjeiden mukaan eläminen

ei ole se mikä kasvattaa ja opettaa ihmistä.

Jokainen saa ja pitää tehdä  ne omat virheensä ja oppia niistä. :)

Jos epäilee kuolemattomuuttaan kannattaa mennä kokeneelle henkilölle kavannttihypnoosiin,tai regressioon. Googlaa esim. Hannah Rohkea :)

Hyviä ja hyviä ohjeita:

-naimisiin ei ole kenenkään nykyään enää pakko mennä, sen voit päättää ihan itse, punnitse kumppanisi kanssa naimisiin menon hyviä ja huonoja puolia

-lapsia ei myöskään ole nykyään enää kenenkään pakko tehdä, tässä asiassa kannattanee kuunnella kaikkein tarkimmalla korvalla itseään

-bilettääkin voi niin monella tavalla, valitse sellainen bileporukka, jonka seurassa bilettäminen on mielestäsi oikeasti hauskaa ja jonka arvot tukevat omia arvojasi esimerkiksi alkoholin käytön suhteen

Vierailija kirjoitti:

Opiskele itsellesi hyvä ammatti ja sellainen mistä todella pidät.

Harmittaa vanhemmiten kituuttaa huonolla palkalla,työssä joka ei kiinnosta.

Nimim.kokemusta on.

Mitä jos ei ole mitään alaa, joka edes kiinnostaisi? Ties missä ammatinvalinnanohjaajilla ja ammatillisissa kuntoutusselvityksissä yritetty keksiä suuntaa, mutta kaikki lähinnä kauhistuttaa.

Taidan olla tuomittu vihaamaan työtäni koko elämäni, oli se sitten mitä tahansa. Aika masentavaa.

Sama kuin Urho Kekkosella:

"Kuse aina kun voit."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskele itsellesi hyvä ammatti ja sellainen mistä todella pidät.

Harmittaa vanhemmiten kituuttaa huonolla palkalla,työssä joka ei kiinnosta.

Nimim.kokemusta on.

Mitä jos ei ole mitään alaa, joka edes kiinnostaisi? Ties missä ammatinvalinnanohjaajilla ja ammatillisissa kuntoutusselvityksissä yritetty keksiä suuntaa, mutta kaikki lähinnä kauhistuttaa.

Taidan olla tuomittu vihaamaan työtäni koko elämäni, oli se sitten mitä tahansa. Aika masentavaa.

Joku tutkinto täällä Suomessa olisi hyvä kuitenkin olla, koska täällä niitä tutkintoja vaaditaan. Muista että nykyään on vallalla ajatus, että samaa työtä ei enää tarvitse tai ole mielekästä tehdä eläkeikään asti. 

Voisit ehkä lähestyä tätä asiaa siitä näkökulmasta, kuinka kauan olet valmis istumaan koulunpenkillä, mikä on sellainen juttu, jota olet tykännyt opiskella peruskoulussa tai onko sinulla joku harrastus tai muu mielenkiinnon kohde, jota voisit opiskella jossain koulussa?

Älä ota liikaa paineita ja anna elämän kantaa ja ohjata sinua eteen päin. Koeta rohkaista mieltäsi ja luottaa itseesi. Kaikki menee ihan kivasti! : )

Sen kanssa kannattaa mennä naimisiin, jonka seurassa tuntee olevansa onnellinen.

Kannattaa opetella olemaan armollinen itseään kohtaan. Harva asia on niin vakava, kuin miltä se saattaa nuorena tuntua.

Vanheneminen ei haittaa, jos ymmärtää hyvän terveyden merkityksen. On paljon sairauksia, joita vain sattumalta tulee vaikka eläisi kuinka terveellisesti, joten kannattaa olla onnellinen terveydestä tai ainakin siitä ettei ole nykyistä sairaampi. Vanheneminen on terveyden menettämisen rinnalla pikkujuttu.

Elämä on tärkeää elää, mutta sijoittaminen on nousukkaiden harrastus. Ryhdy siihen vasta sitten, kun tunnet talousasioiden perusteet hyvin ja tiedät, mitä teet.

- tutustu riittävän kauan aikaa siihen ihmiseen, johon ihastut, älä ryntää avioon liian nopeasti, sillä vasta arki osoittaa, millainen se toinen on

- pidä huoli, että seurustelukumppanilla on samat arvot kuin sinulla ja hän arvostaa sinua oikeasti luonteen perusteella ja on luotettava

- ravintolasta ei kannata etsiä seuraa

- ei kannata bilettää, siellä tulee tehtyä mokia ja virhearvioita, elämässä paljon hauskempaa on mielenkiintoiset harrastukset

- rakkaus lapsia kohtaan on erilaista kuin rakkaus miestä kohtaan, ja se sisältää paljon vastuuta ainakin 20 vuodeksi eteenpäin, tehkää päätös siitä sitten kun olet löytänyt varmasti hyvän kumppanin ja olet aviossa hänen kanssaan

- rukoile Jumalalta ohjausta kaikkiin asioihisi

Yksi ohje:

Jos voit olla menemättä naimisiin, ole. Jos et voi, mene.

Kyllä sen tietää, kun sopiva kohdalle osuu. Ei välttämättä se, joka vie jalat alta ja hurmaa tajuttomaksi, saa sydämen sykkimään ja posket punehtumaan. Tämä tyyppi tuo myös syvimmät sydänsurut.

Sopivampi on se, kenen lähellä on hyvä olla. Voit luottaa ja olla oma itsesi. Juhla on tärkeää, mutta arkea on enemmän.

Työasiat ehtii muuttumaan elämäsi aikana monesti. Jatkuvaa uuden oppimista. Ei palkka ole pääasia, vaan se että toimeentulo on ja viihdyt työssäsi.

Itse sanoin: Puutarhurin palkkaa ei makseta rahassa, vaan työn suomassa nautinnossa.

Lapset. Niitä haluaa tai ei. Niitä saadaan tai ei. Itse en halunnut, mutta ympärillä tosi paljon lapsia, ketä helliä, kenen kanssa tehdä eväsretkiä. Olen "kummitus" kolmelle.

Kohoa siivillesi - elämä kantaa. Erehdy, opi, usko itseesi ja toisiin. Ystävät on tärkeät.

Tässäpä alkuun🤔🤔🤔

Tsemppiä👍

Ei kannata kajota vanhempiin miehiin, niissä voi houkutella muka-kypsyys, mutta nelikymppinen mies joka tsiigailee parikymppisiä naisia ei todellakaan ole mitenkään erityisen kypsä. Youtubessa on kanava nimeltään The Blondcast, jossa kaksi nuorta naista keskustelee mm. kamalista kokemuksistaan vanhempien miesten kanssa jaksossa "Kauheimmat treffikokemukset". Kertovat esimerkiksi, että kaikki heidän tuntemansa naiset ovat myöhemmin katuneet suhteitaan vanhempiin miehiin. Suosittelen katsomaan.

Elämän tarkoitus on elää joka päivä hyvää elämää. Tämä pätee 22 vuotiaalle ja 51 vuotiaalle ihan yhtä hyvin. 

Teet niin kuin itsestä kulloinkin hyvältä tuntuu. 

Kuuntele sisäistä ääntäsi.

Jos joku asia tuntuu pahalta, kuuntele sitäkin ja ole tarvittaessa tekemättä sitä, mikä tuntuu itsestä pahalle.

Älä automaattisesti kuuntele muita ja tee kuten muut sanoo tai neuvoo, esim. "kannattaa nyt opiskella", "kannattaa sitä ja tätä".

On toki hyvä olla järkeväkin, mutta silläkin on rajansa.

Uskalla kulkea omia polkujasi. Oma tapakin voi olla omalla tapaa järkevä, vaikka se olisi erilainen kuin muilla (vertaan esim. itseeni, kun nuorena lähdin ulkomaille töihin lukion jälkeen ja kaikki hoki "mieti nyt" ja "sun täytyy mennä opiskeleen"  ym.).

Tietty jos vaan biletät, vedät huumeita, ryyppäät, meinaat hypätä sillalta -silloin kannattaa kuunnella muita, jos joku neuvoo rauhoittuun ja olla tekemättä sisäisen äänesi mukaan, jos se käskee hypätä alas kaiteelta :D

Luota itseesi ja siihen, että elämä kantaa kyllä, vaikka joskus tuntuisi, että kaikki kaatuu.

Joskus  tulee suunta parempaan, joskus siinä vaan kestää.

Saa tuntua joskus pahallekin, vaikka kaikki sanoisi "sä oot nuori, nauti nyt". Haistakoot... Koko elämästä voi yrittää nauttia, ei elämä lopu nuoruuden jälkeen. Joskus menee huonostikin, ihan minkä ikäisellä vaan.

Aina ei tarvi tietää, mikä itestä tulee "isona". Voi kokeilla eri juttuja. Ainakin oppii tietään, mitä ei halua tehdä. :D

Toki lapsensaanti vaikeutuu vanhemmiten, mut siinäkin kantsii mennä sillä, mikä tuntuu itestä hyvälle. Jos tuntuu, ettei nyt, niin sit ei. :)

Jokaisen elämä on joikaisen oma. En ala neuvomaan, koska kaikkien pitää tehdä omat ratkaisut mutta voin jakaa omani. En varsinaisesti kadu mitään mutta jotakin olisi voinut tehdä aikaisemmin elämässä.

1. opiskelin väärää alaa, sinänsä olen kiinnostunut kyseisestä alasta ja vaikka itse sanonkin olen hyvä ja paikallisesti arvostettu ja tunnettu asiantuntijatyössäni. Palkka on huono verrattuna muihin aloihin ja työnäkymät kohtalaiset tai huonot, riippuen paikkakunnasta. Toisaalta vaihtuvuus työpaikoissa on pientä, jos johonkin pääset ja hoidat homman hyvin niin saa kyllä pitää paikkansa (maatalousalan kuntahallintotehtävät).

2. Tehtiin lapset vasta 35v jälkeen, olisi pitänyt tehdä aikaisemmin.

3. Ajankäyttö, olen koko ajan jossain eikä ole aikaa perheelle niin paljon kuin haluaisin.

4. Muutimme maalle liian myöhään elämässä, olisi pitänyt muutta aikaisemmin. Viihdyn täällä paremmin kuin kaupungissa. Luonto alkaa 20 askeleen päästä kotiovelta, väsyttää vähemmän, heräät linnunlauluun etkä naapurin ääniin. Ihmisiä täällä näkee vähemmän mutta enpä ollut kaupungissakaan juurikaan enempää ihmisten kanssa kanssakäymisessä. Toki tämä vaatii enemmän oma-aloitteisuutta, arjen suunnittelua ja omaa tekemistä asua täällä kuin kaupungissa.

5. Haaveilen enemmän harrastuksista kun itse asiassa harrastan.

Aikalailla tekisin mitä huvittaa ja mikä hyvältä tuntuu. En loisi suunnitelmia muuta kuin pienesti työurastani.

Itse olisin valinnut itselleni eri ammatin, mutta isäni oli siinä oikeassa että IT-alalla kun tekee töitä saa sen verran rahaa, että vapaa-ajalla ei tarvi miettiä onko rahaa harrastaa ja elää.

Käyttäisin aikaa opiskeluun ja ehdottomasti opiskelijabileisiin, koska niistä kontakteista on ollut yllättävän paljon hyötyä työelämässä.

Kannattaa myös panostaa mukaviin harrastuksiin, ne kantaa mielenterveyttä pitkälle. 

Paskoja suhteita ei kannata hyväksyä, aina voi erota.

Lapsia voi tehdä muulloinkin kuin vasta sitten kun on omakotitalo ja "paras suhde". Sain ensimmäisen lapseni opiskeluaikaisen poikakaverin kanssa nuorena ja lapsi oli ja on edelleen parasta vaikka suhde ei jatkunutkaan. Vanhemmuus toimii myös jaettuna, ja joskus jopa paremmin kuin sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa on suhteessa. 

Ei kannata ikinä matkia muita tai tehdä jonkun olettamuksen mukaan, kannattaa kuunnella itseään. Eikä kannata lukea ohjeita nettipalstoilta :D 

 

Olen 60+.

Naimisiin menin ihmisen kanssa, jota ilman ei voinut elää ei hengittää - eli olin hyvin rakastunut häneen.

Lapsia syntyi, kaikki ihania ja tervetulleita.

En ole bilettäjä-tyyppiä, eikä harmita, että jäi sellainen aika vähiin.

Se voisi harmittaa, etten lapsena päässyt partioon, koska olisi jo pienenä oppinut hyödyllisiä erätaitoja.

Aika on nyt Nyt!

Ei kannata odottaa.

Älä ylitulkitse muiden sanoja tai tekoja, kukaan ei todellisuudessa ajattele tai pohdi sinua, vaikka nuorena niin luuleekin. Kaikilla on oma elämä ja omat huolet elettävänä ja kädet täynnä sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

...Eniten kadut tekemättömiä asioita, ei tehtyjä.

Itse en bilettänyt opiskeluaikoina yhtään, en tipan tippaa. Enkä kadu sitä yhtään, en tipan tippaa; olen siihen bilettämättömyyteeni erittäin, erittäin tyytyväinen.

Äärimmäisen harvat ovat katuneet sitä että ovat alkaneet elää elämäänsä Jeesus matkakumppaninaan ja vilpittömästi hänen ohjeidensa mukaan; he päinvastoin pitävät tuota päätöstä yleensä aina elämänsä parhaimpana päätöksenä. (Ja he myös taitavat noin keskimäärin elää muuta väestöä terveempinä ja iäkkäämmiksi.)

- Onko OK bilettää? En tykkää kun olen aika introvertti, mutta saatan vanhempana kaduta että en pitänyt nuoruudessani hauskaa

Elä itsellesi, älä muille. Eli älä lähde siihen mukaan, että biletät bilettämisen takia tai siksi, että "niin kuuluu tehdä nuorena" - elät siten, mikä sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta.