Mies ryyppää joka vkoloppu, muuttuuko tää koskaan?

Jos miehellä ei ole raitistumiseen omaa tahtoa, niin tuskinpa se muuttuu. Ei kai tuossa auta muu kuin keskusteleminen, yrittää miehen kanssa puhua tuosta lapsiasiastakin, että kai hän ymmärtää että jos talossa on lapsi(a) niin entinen meno ei käy, että onko hän siihen valmis?

Sä olet vaarallisilla vesillä, jos haluat vähentää miehen dokailut ja baarireissut. Sen pitää tapahtua jotenkin muuten kuin nalkuttamalla ja esittämällä uhkavaatimuksia.

Nyt suunnitelmallisuutta kehiin, mitä sä haluaisit tehdä joku viikonloppu ihan kaksistaan? Kerro miehelle se, että voitaisko tehdä niin ja näin ihan vaan parisuhdeaikaa? Tai sitten lähdette ihan reissuun ja patikoikaa suunnitellusti maraton!

Lähinnä mulle tuollaisesta bilettämisestä tulee mieleen, että joko tuo ei osaa käyttää vapaa-aikaansa muulla tavalla tai sitten haluaa kotoa pois.

Näytä miehelle, että muitakin mahdollisuuksia on viikonloppuisin tai sittenhän se selviää, että voiko sen kanssa jatkaa eteenpäin.

Ehkä muuttuu, ehkä ei. Meillä ei kenelläkään ole kristallipalloa jolla näkisi teidän tulevaisuuteenne, joten ikävä kyllä joudut tuota kysymään ihan siltä mieheltäsi. Eli ihan rohkeasti vaan ottamaan asia esille miehesi kanssa. Sinun on pakko tuoda huolesi ilmi ennen kuin edes harkitset mitään lasten tekoa.

Joo, muuttuu, jossain vaiheessa alkaa ryypiskellä myös arki-iltoina.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 06:28"]

Joo, muuttuu, jossain vaiheessa alkaa ryypiskellä myös arki-iltoina.

[/quote]

Tai tosinpäin. Itse ryyppäsin joka viikonloppu aikaan, mutta sitten kiinnostus bailaamiseen/dokaamiseen vaan hiipui, ja nykyään tulee otettua 3-4 kertaa vuodessa. Ei voi tietää kenellä lähtee mihinkin suuntaan.

On kokemusta. Eron jälkeen tajusin, että mies täytti jo tuossa vaiheessa alkoholistin määritelmän. Oli aina pahalla päällä, jos ei viikonloppuna saanutkaan juoda, huolimatta siitä, miten kivaa muuta tekemistä olisi ollut tarjolla.
Juominen ei olisi koskaan vähentynyt. Päinvastoin. :(

siis...aikaan = aikanaan.#6

Monille käy niinkuin sinulle. Kyllästyy dokaamaan. Monille käy niinkuin miehellesi, ei pääse/ päästä irti. Saattaa päästä aikanaan irti. Ja toisaalta voi olla, että alkoholisoituu.

psyykknen juttu se on. Jos sää pään selvitettyä muista ahdistavista jutuista, niin voi se alkoholin juominen loppua.

ennenkuin alatte perhettä,suunnitella, niin olisi hyvä.olla suunniteltu ruo alkoholin käyttöasia. Se on suuri ja merkittävä tekijä. Siitä ei kannata olla puhumatta eikä sitä kannata olankohautuksella sivuuttaa. Se vaikuttaa kaikkeen.

miehelläsi voi olla ongelmia esi. lapsuudesta traumoja tai muualta. Ja ne pitäisi selvittää. Al anoniin ehkä ekaks. Siellä on paljon alkoholistien lapsia. Sit psykologille. Ja paljon riippuu siitä, mitä sun mies itse haluaa. Se on se pointti. Ei voi autta, jos ei halua tulla autetuksi, ja noi jutut on ihan turhia, jos ei itsellä ole motivaatiota.

Miehesi on vamma-apina. Isäni joi koko lapsuuteni ja kuoli nyt 54-vuotiaana viimekuussa. 

Mulla on todella rankka fyysinen työ, en juo enkä polta. Ylitöitäkin olen tehnyt 300h vuodessa.

Voisiko joku alkoholisti nyt jotenkin selventää, että miten se 3 päivää kestävä karmea olotila parantaa palautumista rankasta työstä? On tullut kyllä nuarempana kokeiltua, ei ollut herkkua. Yleensä täyisn joutavia ja suht tylsiä reissuja. "Irtiotto arjesta", pliis, kasvakaa.

Mä rentoudun leikkimällä lasteni kanssa, röhnöttämällä sohvalla ja käymällä ulkona muualla kuin baareissa.

T ??

Miehesi on alkoholisti. Harvat siitä paranee. Rankan työn vaatimat rankat huvit on vain alkoholistien lempisanonta, joka ei ole totta.

Kannattaisi mies vaihtaa, et varmasti kadu myöhemmin, jos normaalin löydät.

Ihmiset muuttuu kovin harvoin. Mieti tarkkaan haluatko perheen tämän miehen kanssa, juuri sellaisena kuin hän nyt on. Jos mies "tarvitsee" alkoholia rankan työn vastapainoksi, niin eipä se pikkulapsiarki elämästä ainakaan helpompaa tee.

No jaa. Nykyisihän nuoruus tuntuu kestävän lähemmäs neljääkymppiä ja sitten vasta ryhdytään aikuisiksi, joten voi olla että juominen loppuu, kun penikkatauti jää taakse. Mutta toisaalta ihmiset harvemmin muuttuu ja jos viina maistuu, niin se todennäköisesti maistuu tulevaisuudessa vielä paremmin.

Meillä oli ihan samat taustat. Että minä kyllästyin siihen elämään. Ja enhän olisi voinutkaan enää, kun raskaaksi tulin. Mies jaksoi esittää ensimmäisen vauvan ajan perheenisää. Sitten alkoi lipsumaan aina enemmän ja enemmän siihen juomiseen taas. Kiukutteli kun vkl läheni, teki niin paljon mieli juoda. Sitten piti alkaa vähän viikollakin juoda, niin kuin joku viisas tuolla ylhäällä kertoi. Turhia lupauksia joihin ei itsekään uskonut teki krapuloissaan katuvaisena.
Kannattaa tarkkaan harkita ap miten haluat elämäsi viettää.

Mä lopetin ryyppäämisen täysin, kun muijeleliini kysyi että miksi mä ryyppään kun hän ei voi?

2 kertaa oon käyny 5 vuaden aika baarissa, nykyään mä en jua ees saunakaljoja. Elämä vaan on helpompaa ilman julmaa krapulointia. Jmlauta. Parhaiten helpotti kun juaksi korsossa talvipakkasella shortseissa ja t-paidassa pää höyryten. Kuanat ulos.

Seuraavaks mä meinasin ruveta viälä jumppaamaankin, tai no kyl mä nytkin menen fillarilla duuniin mut jotain vähän enemmän.

Täytyy kyl sanoo, ettei oo sellasta kaveria joka olis oikeesti lopettanut dokaamisen niin ku mä. Laitoin kaveriktkin täysin paitsioon. Jos ei voi tehdä mitään kivaa ilman viinaa niin antaa olla sitten. Kokeilkaapa joskus mennä sinne pubiin äijien kanssa _selvinpäin_, aika dorkaa eikö?

Vaikea on muuttaa miestä.

Kuulostaa alkoholiongelmalta, jos ei voi olla juomatta, vaan juomattomuus aiheuttaa kiukuttelua. En tekisi lapsia tuollaisen kanssa. Enkä kyllä muutenkaan jaksaisi katsella joka viikonloppuista juomista.

Mä ja mies käytettiin aika rankasti alkoholia ennen ekaa raskauttani, tyyliin joka viikonloppu/vapaa. Lopetettiin molemmat kuin seinään, hyvin onnistui. Eikä alkoholi tullut ongelmaksi myöhemminkään. Silti en usko, että tuohon moni pystyy. Meillä oli suorastaan tuuria, ettei alkoholisoiduttu sillä ryyppäämisellä ja perintötekijöillä.