Lue keskustelun säännöt.
Kuoleman jälkeen...ajatteletko samalla tavalla
03.10.2015 |
kuin minä eli että sitä ikäänkuin vain nukkuu ilman unta, että ei vaan tiedä enää mistään mitään?
Eli meitä ei vaan enää ole, ja kaikki kuoleman jälkeinen "elämä" on pelkkää huuhaata?
Itse rukoilen joka ikinen ilta ja puhun enkeleille (joilta en saa merkkejä/vastausta, mutta silti uskon niihin <3 mutta onko syynä se etten saa vastausta/merkkejä se, että en usko kuoleman jälkriseen elämään?
Kommentit (46)
Ruumis maatuu ja se on se kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä mietin usein kuolemanjälkeistä elämää, mutta mietin vain kuina hienoo olis saada tietää kaikkiin maailman mysteereihin ja kysymyksiin vastaukset kuoltuaan. Toisaalta en usko elämään kuoleman jälkeen, toisaalta odotan mielenkiinnolla kuolemaa. Mutta on sitä elämää tai ei, ei haittaa vaikka vain lakkaisin olemasta.
Siis eihän me tiedetä onko enkeleitä ihan oikeasti olemassa, mutta kysymys kuului että onko muita jotka ajattelee että kuoleman jälkeen sitä vaan ikäänkuin vaan kuin "nukkuisi" eikä tiedä enää mistään mitään?
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:26"]Siis eihän me tiedetä onko enkeleitä ihan oikeasti olemassa, mutta kysymys kuului että onko muita jotka ajattelee että kuoleman jälkeen sitä vaan ikäänkuin vaan kuin "nukkuisi" eikä tiedä enää mistään mitään?
Ap
[/quote]
Me palataan sinne mistä on tultukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko tuolla tavalla. Uskon että minulle tapahtuu niinkuin Raamatussa sanotaan tapahtuvaksi.
Toisaalta toivoisin että kuoleman jälkeen olisi jotain elämää mutta toisaalta en? Itse kyllä myönnän pelkääväni kuolemaa. Onko tälläinen ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä vain lohduksi kuolemaa pelkääville, tiedä sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:26"]
Siis eihän me tiedetä onko enkeleitä ihan oikeasti olemassa, mutta kysymys kuului että onko muita jotka ajattelee että kuoleman jälkeen sitä vaan ikäänkuin vaan kuin "nukkuisi" eikä tiedä enää mistään mitään? Ap
[/quote] koko kristinuskon kunta uskoo noin.
Mulla jotenkin ahdistaa ajatus etten vain enää herää. Minua ei vain olisi enää. Mitä teen ja missä, ne on ne kysymykset. Nykyään kun päivät kuluu samaa rataa niin sitten sitä ei vain olisi. Apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:27"]
kuolemaa ei ole
[/quote]
Samaa mieltä. Ihmisessä on jotain muutakin kuin ruumis ja sen tuottama ajatteleva mieli, jotka tosiaan kuolevat aikanaan pois eikä ne mihinkään nouse. Itse olen löytänyt niiden "takaa" mietiskelemällä ja rukoilemalla sen Itsen, joka on syntymätön ja siksi kuolematon, yhtä Jumalan kanssa. Se minä olen tietoisuus itse, elämä itse. Tämä tietoisuus ilmenee aina myös muotoina, ja sitten kun se lakkaa ilmenemästä tänä ihmismuotona joka nyt olen, se ilmenee jonain muina muotoina.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:28"]
En usko tuolla tavalla. Uskon että minulle tapahtuu niinkuin Raamatussa sanotaan tapahtuvaksi.
[/quote] Tuohan on just sitä mitä Raamattu sanoo, vajoat uneen josta Jeesus herättää kun herättää jos herättää et lienee ole lukenut Raamattuasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:28"]
En usko tuolla tavalla. Uskon että minulle tapahtuu niinkuin Raamatussa sanotaan tapahtuvaksi.
[/quote] Tuohan on just sitä mitä Raamattu sanoo, vajoat uneen josta Jeesus herättää kun herättää jos herättää et lienee ole lukenut Raamattuasi?
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:22"]Ruumis maatuu ja se on se kuolema.
[/quote]
Tai poltetaan.
Jää tuhka. Sekin kyllä maatuu.
:'(
On kovin haikeaa ajatella, että kaikki loppuu. Niin kuitenkin ajattelen.
Elämä jää tänne, vaikka yksi on poissa. Elämä siis jatkuu kuitenkin, kuten klisee sanoo :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sähkökemiallinen toiminta ihmisen aivoissa lakkaa se on kerta kaikkiaan siinä, mitää kuolemanjlkeistä elämää tms paskaa ei ole olemassa.
Ihan luonnollinen tapahtuma -turha pelätä jotain jota et voi välttää. Jonkin aikaa elämme jälkeläistemme ja tuttaviemme muistoissa sentään.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:28"]
Toisaalta toivoisin että kuoleman jälkeen olisi jotain elämää mutta toisaalta en? Itse kyllä myönnän pelkääväni kuolemaa. Onko tälläinen ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä vain lohduksi kuolemaa pelkääville, tiedä sitten...
[/quote] Siitä on paljon tieteellistä tutkimusta ja faktaa olemassa jo kuinka aivoissa se mitä kutsutaan tieteessä sanalla tietoisuus voi kliinisen kuoleman jälkeen pysyä jopa päivän. sitä ei tiedetä mihin tuo tietoisuus menee ja minne tai mistä se tulee.
Sitten kun kuolee henkilön kokemus itsestään lakkaa niinkuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Jos siis kuolema on kaiken loppu. En ties onko tämä pelottava vai helpottava ajatus. Luulen että ihmiset ajattelee keskimäärin vähän niinkuin ap että joku välimuoto jossa ollaan ja ei olla.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:32"]Kun sähkökemiallinen toiminta ihmisen aivoissa lakkaa se on kerta kaikkiaan siinä, mitää kuolemanjlkeistä elämää tms paskaa ei ole olemassa.
Ihan luonnollinen tapahtuma -turha pelätä jotain jota et voi välttää. Jonkin aikaa elämme jälkeläistemme ja tuttaviemme muistoissa sentään.
[/quote]
Kuten sanottiin, kuolemassa jätämme kehomme.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:27"]
kuolemaa ei ole
[/quote]
Samaa mieltä. Ihmisessä on jotain muutakin kuin ruumis ja sen tuottama ajatteleva mieli, jotka tosiaan kuolevat aikanaan pois eikä ne mihinkään nouse. Itse olen löytänyt niiden "takaa" mietiskelemällä ja rukoilemalla sen Itsen, joka on syntymätön ja siksi kuolematon, yhtä Jumalan kanssa. Se minä olen tietoisuus itse, elämä itse. Tämä tietoisuus ilmenee aina myös muotoina, ja sitten kun se lakkaa ilmenemästä tänä ihmismuotona joka nyt olen, se ilmenee jonain muina muotoina.
[/quote] Sama täällä <3 Sieluni sikso/veli. Minä olen ja olen yksi.
Kristinuskon mukainen näkemus riippuu vähän mihin lahkoon kuuluu. Luterilaiset eli valta osa suomalaisista opin mukaan on sitä mieltä että kuoleman jälkeen nukutaan maailmanloppuun saakka ja sitten synnit mitataan kiirastulessa mistä sitten ylös tai alas noin niinkuin yksinkertaistettuna. Itse olen agnostikko joka välillä taipuu ateismiin. Kyllä se tämän elämän loppu on kuolema ja sitten sitä maatuu ja hajoaa hiukkasiksi. Sen jälkeen sillä mitä on ei toisaalta ole merkitystä. Sitten ollaan yhtä kaikkeen vaikkei enää olisi mitään millä sitä tiedostaa. Merkitystä on sillä mitä me täällä ollaan ja tehdään. "Ikuisen elämän" saa sillä mitä jälkiä tänne itsestään jättää. Jos teet parhaasi ja rakastat ja opetat sitä eteenpäin, joku sen perii ja jatkaa sinun jälkeesi. Aina me jätetään jälkiä muihin ja ne on ne mitkä ratkaisee.
No hö. Mikä pointti tuossa olisi että on enkelit muttei kuolemanjälkeistä tietoisuutta.