Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen matkat ahdistaa. Onko muilla tällaista?
03.10.2015 |
Olen aina ollut kauhean ahdistunut, kun mieheni lähtee matkalle. En saa oikein kiinni tuosta tunteesta, en ymmärrä mistä se johtuu. Mieheni lähtee taas ensi viikoksi ulkomaille ja mua melkein tärisyttää, en voi puhua koko asiasta. En ole mustasukkainen, matkan luonne on sellainen että tiedän ettei kuvioissa ole muita naisia. Suhteemme on hyvä, luotan mieheeni. Ehkä olen mustasukkainen siitä, että hän viettää aikaa muualla, kateellinen kun hän saa lähteä? En tiedä. Olen kokenut hylkäämiskokemuksia lapsuudessani ja ehkä ne vaikuttavat.
Yritän olla kiukuttelematta, että mies voisi lähteä hyvällä omallatunnolla. Järjen tasolla hänen matkansa ovat ihan ok, tunteen tasolla tulee kauhea paniikki. Mainittakoon, että miehellä ei ole mitään minun reissujani vastaan. Olen yleensä hyvä analysoimaan tunteitani mutta tämä on jotain, mihin en pääse käsiksi. Onko kenelläkään muulla tällaista?
Kommentit (52)
Musta on kuitenkin hienoa että tiedät itse tässä olevan jonkun ongelman. Lapsuus on siitä paska asia, että jos siellä on mennyt jotain väärin niin se vaikuttaa mahdollisesti koko elämän ellei sitä itse aktiivisesti osaa analysoida ja päästä eteenpäin. Oletko puhunut miehesi kanssa tuosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mieheni ei ole yhtä raskas..
Nim. Paljon työn puolesta reissaava
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:09"]
Voisiko ahdistukseen auttaa se, että miehesi näyttäisi sinulle avoimemmin millaista hänen matkoillaan on. Kuvien, tekstareiden lähettäminen helpottaa oloa, soittaminen lisäksi luo luottamuksen tunnetta. Ajan myötä ymmärrys toista kohtaan kasvaa. Käytättekö skypeä?
[/quote]
Kiitos tästä vinkistä. Asia on minulle niin arka, etten oikein edes pysty katsomaan hänen matkakuviaan, vaikka aina yritänkin tsempata. Ehkä tähän pitäisi vaan sitten heittäytyä. Puhelimessa puhumme joka päivä. Itse asiassa, nämä lähtöä edeltävät hetket ovat aina ne vaikeimmat, sitten kun mies on mennyt niin vähän helpottaa. Mies tietää kyllä, että tämä on minulle vaikeaa. Puhumme aika avoimesti asioista yleensä, ja on tätäkin sivuttu mutta ihan "täysillä" emme ole halunneet tätä nyt repiä auki. ap.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:00"]
[/quote]
Matkat eivät ole sellaisia, johon voisin itse lähteä, pääosin siksi että mun pitää olla lasten kanssa. ap.
[/quote]
Siinähän se tulikin jo, patoutunut kateus. Katkeruus että miehesi ei välitä lapsistaan ja sinusta vaan mielellään matkustaa muualle. Padottu viha lapsia kohtaaan jotka naulitsevat sut kotiin. Ihnaa perhe-elämää!
[/quote]
Minä en sanoisi ihan noin jyrkästi, mutta tuonnepäin. Minusta on vähän surullista, että ap "innostuu" ajatuksesta, että syynä ovat hylkäämiskokemukset lapsena.
Ei tarvitse olla mitään hylkäämiskokemuksia, että kokee parisuhteessa vääräksi sen, että toinen on vaan menee ja matkustelee, mutta toisen on pysyttävä kotona lasten kanssa. Ehkä ap ei uskalla tunnustaa tätä, vaan haluaa väkisin keksiä jonkinlaisen "syvemmän syyn".
Miehellä on työmatkoja, kaverireissuja, lapsuudenperheeseensä liittyviä, ja ap tunnustaa, että voisi mennä mukaan, jos lapsia ei olisi. Lisäksi hän sanoo, että rahaa koko perheen matkusteluun on vain noin kerran vuodessa. Mies kuitenkin kuluttaa rahaa omaan matkusteluunsa jatkuvasti.
Onko kyseesä uusioperhe, jossa mies ei suostu kustantamaan mitään lapsiin liittyvää?
Kuulostat aivan yhdeltä tietämältäni bloggaajalta. Pidätkö blogia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:20"]
Minä en sanoisi ihan noin jyrkästi, mutta tuonnepäin. Minusta on vähän surullista, että ap "innostuu" ajatuksesta, että syynä ovat hylkäämiskokemukset lapsena.
Ei tarvitse olla mitään hylkäämiskokemuksia, että kokee parisuhteessa vääräksi sen, että toinen on vaan menee ja matkustelee, mutta toisen on pysyttävä kotona lasten kanssa. Ehkä ap ei uskalla tunnustaa tätä, vaan haluaa väkisin keksiä jonkinlaisen "syvemmän syyn".
Miehellä on työmatkoja, kaverireissuja, lapsuudenperheeseensä liittyviä, ja ap tunnustaa, että voisi mennä mukaan, jos lapsia ei olisi. Lisäksi hän sanoo, että rahaa koko perheen matkusteluun on vain noin kerran vuodessa. Mies kuitenkin kuluttaa rahaa omaan matkusteluunsa jatkuvasti.
Onko kyseesä uusioperhe, jossa mies ei suostu kustantamaan mitään lapsiin liittyvää?
[/quote]
Niin paitsi että ap:lla ON niitä hylkäämiskokemuksia ja mahdollisesti jotain muita "syvällisiä syitä" mitkä vaikuttaa. Voihan hän sen lisäksi olla myös kateellinen ja/tai katkera, ja mies epäreilu kun ei järjestä ap:lle samoja mahdollisuuksia. Sekä että.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:20"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:00"]
[/quote]
Matkat eivät ole sellaisia, johon voisin itse lähteä, pääosin siksi että mun pitää olla lasten kanssa. ap.
[/quote]
Siinähän se tulikin jo, patoutunut kateus. Katkeruus että miehesi ei välitä lapsistaan ja sinusta vaan mielellään matkustaa muualle. Padottu viha lapsia kohtaaan jotka naulitsevat sut kotiin. Ihnaa perhe-elämää!
[/quote]
Minä en sanoisi ihan noin jyrkästi, mutta tuonnepäin. Minusta on vähän surullista, että ap "innostuu" ajatuksesta, että syynä ovat hylkäämiskokemukset lapsena.
Ei tarvitse olla mitään hylkäämiskokemuksia, että kokee parisuhteessa vääräksi sen, että toinen on vaan menee ja matkustelee, mutta toisen on pysyttävä kotona lasten kanssa. Ehkä ap ei uskalla tunnustaa tätä, vaan haluaa väkisin keksiä jonkinlaisen "syvemmän syyn".
Miehellä on työmatkoja, kaverireissuja, lapsuudenperheeseensä liittyviä, ja ap tunnustaa, että voisi mennä mukaan, jos lapsia ei olisi. Lisäksi hän sanoo, että rahaa koko perheen matkusteluun on vain noin kerran vuodessa. Mies kuitenkin kuluttaa rahaa omaan matkusteluunsa jatkuvasti.
Onko kyseesä uusioperhe, jossa mies ei suostu kustantamaan mitään lapsiin liittyvää?
[/quote]
Ei olla uusioperhe enkä tunnista näitä ajatuksiasi yhtään. Toki mies on meistä varakkaampi, mutta yhtälailla minäkin voisin mennä, ei ole kyse siitä. En minä ajattele, että mun pitäisi aina kulkea mieheni mukana vaikkei meillä lapsia olisikaan. Haluaisin voida toivottaa miehelle hyvää matkaa ihan reilun iloisesti, nyt se on vaikeaa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuota.. mun ukko just lähti korjauttamaan autoaan ja otti jopa kuus kaljaa mukaan ja mullakin on joku ihme pelko vaikka ovat iltaan mennessä kuitenkin takaisin. Et ole yksin näitten kanssa.
Mulla on hyvin samanlaisia tunteita ap! Meillä on miehen kanssa tosi hyvä suhde, en pelkää että mies pettää, en ole erityisen mustasukkainen ja pääsen kyllä itsekin matkustelemaan yksin ja miehen kanssa, eli kateellinen en ole (silloin kun itse olen työmatkalla ja mies kotona, tällaista oloa ei tule).
Tunteeni eivät ole ihan noin vahvoja kuin sinulla (pystyn puhumaan miehen matkoista eikä tärisytä), mutta erittäin ikävä ja epämiellyttävä olo siitä tulee. Ollaan oltu monta vuotta yhdessä, ja tämä on jonkin verran parantunut suhteen edetessä (kun olen kovasti myös työstänyt ja miettinyt asiaa ja kun mies on ollut niillä matkoillaan ja kaikki on mennyt hyvin), mutta edelleen olen aika ahdistunut ja jännittynyt miehen ollessa poissa. Pystyn kyllä avoimesti puhumaan tästä miehelle, ja mua on auttanut suuresti se, että matkoilla ollessaan laitetaan aina vähintään aamulla ja illalla viestit ja mahdollisuuksien mukaan viestitellään päivän mittaan samalla tavalla, tai oikeastaan ehkä jopa enemmän, kuin muutoinkin.
En ole oikein saanut kiinni mistä tämä johtuu, lapsuuteni oli perusonnellinen, enkä tiedä jos varsinaisia hylkäämiskokemuksia oli mutta kieltämättä tunteiden ilmaisua ei lapsuudenkodissa oikein sallittu tai se on aina ollut jotenkin vaivaannuttavaa. Edelleenkään emme juurikaan näytä/puhu negatiivisista tunteista vanhempieni kanssa, ehkä se vaikuttaa. Jotenkin lohduttavaa kuulla että muillakin on samansuuntaista ongelmaa, vaikka toivon tietysti että ap:n ongelma helpottaa. Ja kiitos kympille hyvistä vinkeistä, taidan itsekin testata tuota kirjoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:27"]Kuulostat aivan yhdeltä tietämältäni bloggaajalta. Pidätkö blogia?
[/quote]
Unohdin sanoa, että hänellä ei kyllä ole lapsia. Mutta voivathan lapset olla hämäykseksi kirjoitettu?
Minustakin olisi miehenä kiva päästä matkoille vaikka Keski-Euroopan eri maihin. Siellä naiset ovat todellisia kaunottaria. Ovat naisellisia, hyvin pukeutuvia, tyylikkäästi pukeutuvia, pitkäsäärisiä, hoikkia, huolehtivat ulkonäöstään ja haluavat todella näyttää hyvältä, ovat sivistyneitä ja ovat luonteeltaankin todella ystävällisiä. Siellä on lähes kaikilla mittareilla mitattuna maailman parhaimmat naiset ja varsinkin suomalaiselle miehelle ne olisivat oikeita unelmanaisia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:38"]Minustakin olisi miehenä kiva päästä matkoille vaikka Keski-Euroopan eri maihin. Siellä naiset ovat todellisia kaunottaria. Ovat naisellisia, hyvin pukeutuvia, tyylikkäästi pukeutuvia, pitkäsäärisiä, hoikkia, huolehtivat ulkonäöstään ja haluavat todella näyttää hyvältä, ovat sivistyneitä ja ovat luonteeltaankin todella ystävällisiä. Siellä on lähes kaikilla mittareilla mitattuna maailman parhaimmat naiset ja varsinkin suomalaiselle miehelle ne olisivat oikeita unelmanaisia. :)
[/quote]
Mikä sua estää lähtemästä?
Mieheni teki paljon matkoja ulkomaille ja ilmeisesti siellä ikävöi minua. Löysi sitten huoran Suomesta ja on siis nykyään ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat rauhan, kun ajattelet että se aivan varmasti paukuttaa jotain bitchiä rajusti pilluun takaapäin. Ei sitten tarvitse silläkään päätänsä vaivata, että pettääkö se nyt vai eikö se petä. Totta kai se pettää.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:54"]
Saat rauhan, kun ajattelet että se aivan varmasti paukuttaa jotain bitchiä rajusti pilluun takaapäin. Ei sitten tarvitse silläkään päätänsä vaivata, että pettääkö se nyt vai eikö se petä. Totta kai se pettää.
[/quote]
Luitko aloitusta ollenkaan? Ap ei pelkää sitä, että mies pettää. Se ahdistus ja paniikki on ihan erilainen tunne kuin mustasukkaisuus.
35
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 13:51"]Itse ahdistun jo miehen reissutyöstä, joka on vaan kotimaassa. Tiedä kuinka monta vakipanoa sillä on niillä reissullansa.
[/quote] niin ja mulla taustalla ahdistusta ja menettämisen pelkoa. Mies myös monesti riidan päätteeksi pakkaa tavarat ja häipyy tielle tietämättömille muutamaksi päiväksi.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:56"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:54"]
Saat rauhan, kun ajattelet että se aivan varmasti paukuttaa jotain bitchiä rajusti pilluun takaapäin. Ei sitten tarvitse silläkään päätänsä vaivata, että pettääkö se nyt vai eikö se petä. Totta kai se pettää.
[/quote]
Luitko aloitusta ollenkaan? Ap ei pelkää sitä, että mies pettää. Se ahdistus ja paniikki on ihan erilainen tunne kuin mustasukkaisuus.
35
[/quote]
Niinpä. Ei mua yhtään ahdista lukea näitä pettämisjuttuja, en ole mustasukkainen ollenkaan. Ap.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:56"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:54"]
Saat rauhan, kun ajattelet että se aivan varmasti paukuttaa jotain bitchiä rajusti pilluun takaapäin. Ei sitten tarvitse silläkään päätänsä vaivata, että pettääkö se nyt vai eikö se petä. Totta kai se pettää.
[/quote]
Luitko aloitusta ollenkaan? Ap ei pelkää sitä, että mies pettää. Se ahdistus ja paniikki on ihan erilainen tunne kuin mustasukkaisuus.
35
[/quote]
Hei please...
Luotettavan oloinen mieskin voi pettää, tavalla tai toisella. Ahdistaa voi myös se, että ei pysty jakamaan toisen kokemuksia tai että toiselle sattuu matkalla jotain ja kaikki jää kesken ja asiat ehkä selvittämättä. Voi olla niinkin, että jonkun kanssa tuntee sitä ahdistusta poissaolosta, jonkun toisen kanssa ei ehkä tuntisi. Mutta kun ei ole enää reissaavaa miestä, ei myöskään ahdista.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:08"]
Tämä voi hyvinkin pitää paikkaansa. Terapeutti löysi lapsuudestani nuo hylkäämiskokemukset, mitä en ollut itse edes tajunnut. Ne olivat siis sitä, että äitini hylkäsi minut riitatilanteissa tunnetasolla, kielsi minulta kaikein kiukuttelun ja pakeni paikalta jättäen minut yksin tunteineni. Nämä varmasti liittyvät asiaan, ja lapsuuteni oli muutenkin traumaattinen. Mutta ei terapiassa tän pidemmälle päästy. ap.
[/quote]
Terapeutti ei ehkä ollut traumaterapeutti- silloin lähestymistapa on ihan eri kuin tavallisessa terapiassa.