Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen matkat ahdistaa. Onko muilla tällaista?
03.10.2015 |
Olen aina ollut kauhean ahdistunut, kun mieheni lähtee matkalle. En saa oikein kiinni tuosta tunteesta, en ymmärrä mistä se johtuu. Mieheni lähtee taas ensi viikoksi ulkomaille ja mua melkein tärisyttää, en voi puhua koko asiasta. En ole mustasukkainen, matkan luonne on sellainen että tiedän ettei kuvioissa ole muita naisia. Suhteemme on hyvä, luotan mieheeni. Ehkä olen mustasukkainen siitä, että hän viettää aikaa muualla, kateellinen kun hän saa lähteä? En tiedä. Olen kokenut hylkäämiskokemuksia lapsuudessani ja ehkä ne vaikuttavat.
Yritän olla kiukuttelematta, että mies voisi lähteä hyvällä omallatunnolla. Järjen tasolla hänen matkansa ovat ihan ok, tunteen tasolla tulee kauhea paniikki. Mainittakoon, että miehellä ei ole mitään minun reissujani vastaan. Olen yleensä hyvä analysoimaan tunteitani mutta tämä on jotain, mihin en pääse käsiksi. Onko kenelläkään muulla tällaista?
Kommentit (52)
Olen käynyt terapiassa joskus, mutta sielläkään ei tähän asiaan päästy kiinni. Pitkä terapia tulee aika kalliiksi joten se ei ole nyt vaihtoehto. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 13:46"]
Kyllä työmatkoillakin kerkee nusaisemaan huoreja.
[/quote]
Varmasti, mutta siitä en ole huolissani eikä kyseessä nyt ole työmatkakaan. ap.
Koskas olet päässyt viimeksi itse matkoille?
Miksi miehesi käy reissuilla? Liittyykö töihin, sukulaisia tms? Kuulostaa ainakin mun korvaan vähän oudolta. Miksi et mene mukaan?
- narsissi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen onnellinen itseasiassa ainoastaan silloin kun mies on reissussa ja itse saan olla rauhassa kotona lasten kanssa.
Itse ahdistun jo miehen reissutyöstä, joka on vaan kotimaassa. Tiedä kuinka monta vakipanoa sillä on niillä reissullansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole itselläni tuollaista, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta. Uskon analysoinnin voimaan, kognitioon. Varmasti pääset selville reaktiosi syystä, kun tarpeeksi kuulostelet itseästi ja kirjoitat tunteesi ylös joka vaiheessa. Nyt ennen lähtöä, miehen lähtöpäivänä, poissaolopäivinä ja palatessa. Kirjoita myös lapsuudestasi ja kirjoita silloin, kun itse lähdet matkalle. Kun sitten myöhemmin luet tuon kaiken, osaat poimia johtolankoja ja yhdistellä asioita.
Itse kutsun menetelmää ytimeen porautumiseksi ja olen käyttänyt sitä kaikissa vaikeissa asioissa elämässäni. Moni läheinen on sitä mieltä, että märehdin ja jauhan liian pitkään jotain asiaa, että pitää vain päästää irti ja mennä eteenpäin, että asian pyörittelystä ei ole mitään hyötyä. Mutta olen sitä mieltä, että en kasva vahvemmaksi enkä opi tiedostamaan edes omia motiivejani, saati toisten, ellen etsi vastauksia näihin arvoituksiin. Minulle prosessointi on mielenkiintoisempaa kuin ongelman hukuttaminen shoppailuun, uuteen harrastukseen, uusiin ystäviin tai työhaasteisiin. Jokainen toimii tietysti luonteensa ja jaksamisensa mukaisesti.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 13:51"]Itse ahdistun jo miehen reissutyöstä, joka on vaan kotimaassa. Tiedä kuinka monta vakipanoa sillä on niillä reissullansa.
[/quote] Ei kai miehesi nimi ole Niko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 13:48"]
Koskas olet päässyt viimeksi itse matkoille? Miksi miehesi käy reissuilla? Liittyykö töihin, sukulaisia tms? Kuulostaa ainakin mun korvaan vähän oudolta. Miksi et mene mukaan? - narsissi
[/quote]
Hyviä kysymyksiä pohdittavaksi, kiitos. Ehkä matkustan itse liian vähän. Haaveilen yksin lähtemisestä, mutta koen vähän huonoa omaatuntoa siitä että oikeasti lähtisin. Matkustamme miehen kanssa kaksin kerran-pari vuodessa, koko perheen kanssa ehkä kerran vuodessa ja useammin jos vain on varaa. Miehen matkat ovat ihan sekalaisia, on työmatkoja, kaverireissuja, lapsuudenperheeseensä liittyviä... ei sillä oikeastaan ole mulle merkitystä, ne ahdistaa kaikki yhtälailla. Matkat eivät ole sellaisia, johon voisin itse lähteä, pääosin siksi että mun pitää olla lasten kanssa. ap.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 13:51"]Itse ahdistun jo miehen reissutyöstä, joka on vaan kotimaassa. Tiedä kuinka monta vakipanoa sillä on niillä reissullansa.
[/quote] Ei kai miehesi nimi ole Niko?
[/quote] ei ole. Alkaa M.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäätkö että hänelle sattuu jotain, tai sulle ja mies ei ole paikalla. Meillä mies on periaatteessa aina viikot pois, ja nytkin puolentoista viikon reissulla, ja välillä tulee mieleen että jos mä saisin jonkun infarktin niin täällähän makaisin. Muuten tykkään olla itsekseni.
Onko sulla jotain semmosta piilevää kateellisuutta että itse et ole mukana tai pääse yksinään reissuun? Itsellekin tulee tommosia tunteita aina kun mies ilmoittaa lähtevänsä jonnekin mutta tiedostan sen että se on ehkä vaan sen takia kun mulla itsellä ei ole kovin laaja ystäväpiiri ja jos miehelle tulee tommosia yhtäkkiä lähtemisiä niin jään yksin sitten. Joka sekin on ihan ok, mutta mielelläni tietäisin menemisistä hieman etukäteen.
Mutta hyvä että itse mietiskelet noita juttuja. Pelkäätkö kuitenkin jollain tasolla sitä että miehes jättää sut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Hyviä kysymyksiä pohdittavaksi, kiitos. Ehkä matkustan itse liian vähän. Haaveilen yksin lähtemisestä, mutta koen vähän huonoa omaatuntoa siitä että oikeasti lähtisin. Matkustamme miehen kanssa kaksin kerran-pari vuodessa, koko perheen kanssa ehkä kerran vuodessa ja useammin jos vain on varaa. Miehen matkat ovat ihan sekalaisia, on työmatkoja, kaverireissuja, lapsuudenperheeseensä liittyviä... ei sillä oikeastaan ole mulle merkitystä, ne ahdistaa kaikki yhtälailla. Matkat eivät ole sellaisia, johon voisin itse lähteä, pääosin siksi että mun pitää olla lasten kanssa. ap.
[/quote]
Siinähän se tulikin jo, patoutunut kateus. Katkeruus että miehesi ei välitä lapsistaan ja sinusta vaan mielellään matkustaa muualle. Padottu viha lapsia kohtaaan jotka naulitsevat sut kotiin. Ihnaa perhe-elämää!
Oletko siis ahdistunut siitä kun miehesi lähtee pois, sitä kai kutsutaan eroahdistukseksi? Kun mies häippäisee, se osa sinusta joka on kokenut niitä hylkäämistraumoja, aktivoituu, ja putoat samaan tilaan kuin lapsena. Terapiassa periaatteessa olisi pitänyt osata tehdä asialle jotain mutta ei ne kaikki terapeutit/terapiat aina onnistu. Mutta nämä vain omia veikkauksiani.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 13:57"]
Onko sulla jotain semmosta piilevää kateellisuutta että itse et ole mukana tai pääse yksinään reissuun? Itsellekin tulee tommosia tunteita aina kun mies ilmoittaa lähtevänsä jonnekin mutta tiedostan sen että se on ehkä vaan sen takia kun mulla itsellä ei ole kovin laaja ystäväpiiri ja jos miehelle tulee tommosia yhtäkkiä lähtemisiä niin jään yksin sitten. Joka sekin on ihan ok, mutta mielelläni tietäisin menemisistä hieman etukäteen.
Mutta hyvä että itse mietiskelet noita juttuja. Pelkäätkö kuitenkin jollain tasolla sitä että miehes jättää sut?
[/quote]
Tässä voi olla perää, tällaisia asioita olen itsekin mielessäni pyöritellyt. Ehkä tuo miehen lähtö muistuttaa jotenkin lopullista lähtemistä, meidän jättämistä. Haluaisin tästä tunteesta eroon. ap.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:05"]
Oletko siis ahdistunut siitä kun miehesi lähtee pois, sitä kai kutsutaan eroahdistukseksi? Kun mies häippäisee, se osa sinusta joka on kokenut niitä hylkäämistraumoja, aktivoituu, ja putoat samaan tilaan kuin lapsena. Terapiassa periaatteessa olisi pitänyt osata tehdä asialle jotain mutta ei ne kaikki terapeutit/terapiat aina onnistu. Mutta nämä vain omia veikkauksiani.
[/quote]
Tämä voi hyvinkin pitää paikkaansa. Terapeutti löysi lapsuudestani nuo hylkäämiskokemukset, mitä en ollut itse edes tajunnut. Ne olivat siis sitä, että äitini hylkäsi minut riitatilanteissa tunnetasolla, kielsi minulta kaikein kiukuttelun ja pakeni paikalta jättäen minut yksin tunteineni. Nämä varmasti liittyvät asiaan, ja lapsuuteni oli muutenkin traumaattinen. Mutta ei terapiassa tän pidemmälle päästy. ap.
"Eroahdistuksesta kärsivät murrosikäiset ja aikuiset saattavat ahdistua joutuessaan eroon tutuista ihmisistä tai lähtiessään matkalle. He saattavat ahdistua, mikäli eivät pysty säännöllisesti puhumaan puhelimessa jonkin läheisen henkilön kanssa. He voivat murehtia tapahtumista, jotka saattaisivat erottaa heidät läheisistä ihmisistä. He voivat nähdä painajaisunia, joissa joutuvat pois kotoa. Heistä saattaa olla vaikeaa nukkua yksin. Lisäksi heillä voi ilmetä ruumiillisia oireita ennen työhön menoa. Nämä oireet esiintyvät usein samanaikaisesti muiden ahdistuneisuushäiriöiden, erityisesti paniikkihäiriön ja julkisten paikkojen pelon kanssa."
Voisiko ahdistukseen auttaa se, että miehesi näyttäisi sinulle avoimemmin millaista hänen matkoillaan on. Kuvien, tekstareiden lähettäminen helpottaa oloa, soittaminen lisäksi luo luottamuksen tunnetta. Ajan myötä ymmärrys toista kohtaan kasvaa. Käytättekö skypeä?
Alue: Aihe vapaa
Hakeudu terapiaan.