Mikä näkymä, ääni, mikä tahansa saa sun sisimmän tuntemaan "kaipuuta"? Tunnetko välillä kuuluvasi jonnekin muualle?

uppistakeikkaa

Tämä on ihana ketju! Lisää!

Tänään kaupassa palasin taas lapsuuteen kun näin vappuhyllyllä niitä ammuttavia pehmojätskitötteröitä, kimaltavia peruukkeja ja kiemurtavia juomapillejä.

Ihmeellinen asia nuo neljänkympin jälkeen ilmaantuneet haikeat lapsuusmuistot.

Aina kun näen ohjelmia Cornwallin seudulta niin tulee ihan käsittämätön kaipuu sinne vaikken ikinä ole edes Englannissa käynyt. Kaikki tuntuu niin tutulta ja voin lähestulkoon tuntea tuulen, kuulla meren pauhun ja haistaa kostean ja raikkaan ilman. Jospa vielä joskus sen voisi kokea oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun näen ohjelmia Cornwallin seudulta niin tulee ihan käsittämätön kaipuu sinne vaikken ikinä ole edes Englannissa käynyt. Kaikki tuntuu niin tutulta ja voin lähestulkoon tuntea tuulen, kuulla meren pauhun ja haistaa kostean ja raikkaan ilman. Jospa vielä joskus sen voisi kokea oikeasti.

Sama, ja ne niityt.

Lontoossa käydessä, jäätiin aamusumussa metrossa satunnaiselle pysäkille ja käveltiin hetki ihan siellä aseman lähistöllä. Tavallista asuinaluetta, ei kauppoja, ei turisteja, vain sitä samaa maisemaa kuin noissa ohjelmissa.

Jos ei ois lapset odottaneet kotona, oisin jäänyt sinne.

Paskanhaju tuo mieleeni ikuisen kaipuuni Turun Ruskeaan Taloon.

Mulla kanssa englantilaiset maalaismaisemat ja vanhat talot, samoin italialaiset mutkittelevat kujat ja kaikissa keltaisen sävyissä hehkuvat talot.

Toisaalta rakastan Suomen kesää - alkaen toukokuusta kun ensimmäisten kevätsateiden jälkeen vihreys räjähtää päälle, ulkona tuoksuu kukkivat pensaat ja leikattu ruoho, kesäiltana kun jostain tulee grillin tai lämpiävän saunan tuoksu, on valoisaa eikä vielä liian kuuma. Muun ajan vuodesta voisin viettää jossain muualla.

Mun tosi tosi kaukaiset sukujuuret on lähtöisin Ukrainasta. En ole koskaan käynyt siellä enkä edes tunne sieltä ketään, mutta viime aikoina Facebookissa on tullut vastaan ukrainalaisia kansanlauluja jotka on nostaneet ihan ennenkokematonta haikeutta ja kaihoa, en muista milloin viimeksi olen liikuttunut musiikista samalla tavalla.

80-luvun pop ja italodisco ja kuvat esim. sen ajan karkkipusseista ja ihanan kammottavista vaatteista vie parhaaseen lapsuusaikaan noin 8. - 11. ikävuosiin kun olin jo tarpeeksi iso ajattelemaan omilla aivoillani mutta en vielä liian kyynistynyt, ja elämä oli vielä kivaa.

Landelle sinne rauhaan maalaismaisemiin. Näen usein unia, jossa juoksen heinäpellolla valkoisessa kesämekossa ja perhoset lentelevät ympärilläni. Oon kyllä ite vedenkestävä stadilainen. Hirvee hinku sinne maalle ois kyllä lähteä.

oho

Suomalainen kesäyö tuoksuineen ja niittyineen. Siitä tulee sellainen määrittelemätön kaipuu johonkin jota minulla ei ole ikinä ollut. Että arkielämäni ei ole sitä oikeaa elämää, vaan jossain on jotain aidompaa ja parempaa. Puhtaampaa ja kauniimpaa. Joskus kuvittelen, että kohtaisin kesäyössä jonkun, jolla on samat ajatukset.

Netistä löytyy ASMR-videoita, katsotteko niitä?

Pianomusiikki ja auringonlasku esim kesäisellä pellolla.

Joskus harvoin Suomessa tulee sellainen trooppinen kosteuden tuulahdus. Ei siis raikas, vaan nimenomaan trooppinen. Jokin hajukin siihen sekoittuu. Silloin kaipaan Aasiaan.

Kesäsin sateen jälkeen ja lintujen viserrystä kuunnellassa kaipaa kauas kauas pois metsään kaikesta teknologiasta ja ilkeistä ja pahoista ihmisistä,sekä kaikesta pinnallisuudesta.

Pääskysen kirkuna vie mut aina Italian pikkukylien helteisille aukioille.

Kesän, auringon ja lämmön ääni

Ei. Ap potee dissosiaatiohäiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ap potee dissosiaatiohäiriötä.

Höpö höpö. Mulla on vaikea disso, ja se on ihan erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Tuohuksen tuoksu. Valamoon.

Minulla on tämä!