Mikä näkymä, ääni, mikä tahansa saa sun sisimmän tuntemaan "kaipuuta"? Tunnetko välillä kuuluvasi jonnekin muualle?

Outlander- sarjassa se, kun ne siirtyi sen kiven kautta ajasta toiseen, siitä tuli outo, tuttu tunne.

Ja en usko tuollaiseen. Ehkä lapsena oon katsonut saman tyyppisiä ohjemlmia ja silloin eläytynyt niin että siitä on jäänyt joku muisto.

En tiedä.

Affekteja. :)

Vierailija kirjoitti:

Kuikan huuto vie lapsuuden mummolaan, kissankello ojanpientareella ja niin kuumat pihakivet paljaiden jalkojen alla että tulee pissat pöksyyn.

Kuikasta minulle tulee myös selittämätön kaipuu, mutta ei sellainen ns. Koti-ikävä vaan jotenkin kuikan huuto tuntuu niin ikiaikaiselta ääneltä että tuntuu kuin kuulisi sen aikakausien läpi. Kun sen kuulee haluaa vain karata pois ns. Sivistyksen parista keskelle vanhqa mäntymetsää, järven rannalle ja unohtaa kaikki muu. En tiedä aiheuttaako kuikan ääni muille tällaista mutta minusta se on aina kuulostanut kuin kauniilta kaiulta menneisyydestä. Ehdottomasti lempilintuni :D

Mustarastaan laulu näin keväisin iltahämärissä tai aamun sarastaessa tuo muiston jostain aamuöisestä kävelystä silloisen kotikaupungin läpi. Se liverrys menee jonnekin sielun ytimiin ja saa tuntemaan, että olen edellisessäkin elämässäni kuunnellut samaista liverrystä.

Toinen on kesäisen aamun lokkien huuto torilla, ennen kuin kaupunki herännyt.

Ovatkohan entisaikojenkin ihmiset kaivanneet vanhaan aikasn, vai onko se vain meidän "ongelma", kaiken tämän metelin keskellä.

Se luonnon aiheuttama kaihoisa, vähän surumielinenkin kaipuu jonnekin… voimakas tunne, joka oli minulle tullut usein saaressa ilta-auringossa rantakallioilla, mäntymetsässä iltanuotiolla, järven rannassa kun aamuinen usva alkaa nousta järven päälle.

Olin kerran Käsivarren tuntureilla vaeltamassa. Siellä tuli se sama tunne, mutta erilaisena, kuin olisi vihdoin siellä, minne noissa aiemmissa tilanteissa oli kaivannut, perillä. Jännä. Se jäi vahvasti mieleeni. Siellä on karu luonto, puutonta lakea ja näkee kauas, lähellä siintää Norjan lumihuippuiset vuoret.

Telkkarisarjoissa sellainen englantilainen sateinen syysilta kaupungin kadulla saa aikaan hirveän ikävän sinne takaisin.

Istun tässä sohvan nurkassa keinovalossa, ja kun mietin että istuisin jonkun ison kuusen alle kyhätyssä suojaisassa pesässä, sateen ropistessa, tuntisin siellä oloni turvalliseksi.

Onkohan se joku ihmisen yhteys luontoon nämä oudot tuntemukset.

Offin haju saa kaipaamaan tuntureille :D , haistelen joskus offia kotona kerrostalossa Helsingissä ja kaipailen pohjoiseen.

Miljoonasateen Marraskuu heittää minut välittömästi Jyväskylään.

Tuohuksen tuoksu. Valamoon.

Suopursun tuoksu

Kurkien huuto.

Ja tietenkin kirkas tähtitaivas pilkkopimeällä.

Sirkuksen saapuminen, syksyn tuoksuvat lehdet, aasin näkeminen sirkuksen alueella, jalkapallon ääni kun sitä potkaistaan ja osuu asfalttiin, sirkusteltan sisältä tuleva musiikki kun näkee pimeässä illassa teltan ja laivan ääni.

Vierailija kirjoitti:

Suopursun tuoksu

Kurkien huuto.

Ja tietenkin kirkas tähtitaivas pilkkopimeällä.

Yksi vielä: ukkonen. Rakastan ukonilmaa ja salamointia.

Traktorin ääni, sellaisen vanhan 50-luvun massikan.

Ihana lukea teidän viestejä. Ei tarvi yksin haikailla. :)

-ap

Voimakkaita tuntemuksia, joita on vaikea pukea sanoiksi, aiheuttaa seuraavat asiat:

- autolla ajaminen kesällä aamuyön hämärässä, kun muita tielläliikkujia ei ole. Erityisesti lapsuuteni pienellä paikkakunnalla, jossa jokainen tie on tuttu.

- autolla ajaminen talvella pimeässä, kun kevyt pakkaslumen harso pyörteilee asfaltin päällä

- maalla hiljainen kesäilta, kun aurinko laskee ja jostain kaukaisuudesta kuuluu lintujen huutoja

- pikkukylän soratie kuumana kesäpäivänä, pientareet kukkii ja tuoksuu voimakkaasti

- lämmin kesäsade ja luonnon tuoksu sen jälkeen

- kotitilan ladon lautaseinän raoissa humiseva ja viheltävä tuuli muutoin täydessä hiljaisuudessa

- vastaleikatun ruohon ja lehmille kuivatun heinän tuoksu

- metsän tuoksu lämpimänä kesäpäivänä

- auringonvalo metsäpolulla

- auringonvalon siivilöityminen lehtipuiden läpi

- seinälle heijastuva auringonvalo ja puiden oksien varjot

- lämmin kesätuuli iholla

- tuulen humina lehtipuissa, erityisesti lapsuudenkodin ikkunasta kuultuna

- miten myrsky humisee talon ympärillä ja savupiipussa, kun itse voi käpertyä vilttiin sisällä, tai vaihtoehtoisesti pukeutua lämpimästi ja mennä ulos ihailemaan myrskyä

- kevään ensimmäinen hento viherrys puissa sekä ensimmäiset kukat

- aamukaste ruohikossa

- kesäillan usva

- hiljainen kesäilta järven rannalla

- liikenteen kaukainen humina

- kevättalven tippuvat räystäät ja lintujen laulu

- hiljainen lumisade ja ihmisten pihoilta näkyvät jouluvalot

- syksyn ruska ja kirpeä sää

- kevätauringossa kimaltava kantohanki

- revontulet

- kirkas tähtitaivas pimeänä pakkasiltana

- vieraan suurkaupungin kadulla kulkeminen, sellaisten paikkojen näkeminen jotka on olleet tuttuja vain televisiosta

- lentokoneessa/junassa/metrossa matkustaminen, se uusien ja mielenkiintoisten paikkojen jännitys ja odotus

- kahvilassa istuminen ja kadun vilinän seuraaminen

Sen lisäksi, että nautin näiden asioiden tunnelmasta, monet niistä aiheuttavat haikeutta ja kaipuuta lapsuuteen ja nuoruuteen, ja jonkinlaista kaiken katoavaisuuden tiedostamista. Matkustaminen taas antaa sellaisen vapauden ja seikkailun riemun, jota ei muualta saa.

Lämmin maa, jossa rikas luonto ja meri. Lintujen laulu ja lintuparvet. Ottaa joskus koville tulla Suomeen lumen keskelle.

Vierailija kirjoitti:

Lämmin maa, jossa rikas luonto ja meri. Lintujen laulu ja lintuparvet. Ottaa joskus koville tulla Suomeen lumen keskelle.

Tosin tänään oli ihana lumisade. Ei liian kylmä, oli hiljaista ja isot hiutaleet putosivat, kun taivas oli violetti. Vähän sumuisen näköistä.

Vierailija kirjoitti:

Voimakkaita tuntemuksia, joita on vaikea pukea sanoiksi, aiheuttaa seuraavat asiat:

- autolla ajaminen kesällä aamuyön hämärässä, kun muita tielläliikkujia ei ole. Erityisesti lapsuuteni pienellä paikkakunnalla, jossa jokainen tie on tuttu.

- autolla ajaminen talvella pimeässä, kun kevyt pakkaslumen harso pyörteilee asfaltin päällä

- maalla hiljainen kesäilta, kun aurinko laskee ja jostain kaukaisuudesta kuuluu lintujen huutoja

- pikkukylän soratie kuumana kesäpäivänä, pientareet kukkii ja tuoksuu voimakkaasti

- lämmin kesäsade ja luonnon tuoksu sen jälkeen

- kotitilan ladon lautaseinän raoissa humiseva ja viheltävä tuuli muutoin täydessä hiljaisuudessa

- vastaleikatun ruohon ja lehmille kuivatun heinän tuoksu

- metsän tuoksu lämpimänä kesäpäivänä

- auringonvalo metsäpolulla

- auringonvalon siivilöityminen lehtipuiden läpi

- seinälle heijastuva auringonvalo ja puiden oksien varjot

- lämmin kesätuuli iholla

- tuulen humina lehtipuissa, erityisesti lapsuudenkodin ikkunasta kuultuna

- miten myrsky humisee talon ympärillä ja savupiipussa, kun itse voi käpertyä vilttiin sisällä, tai vaihtoehtoisesti pukeutua lämpimästi ja mennä ulos ihailemaan myrskyä

- kevään ensimmäinen hento viherrys puissa sekä ensimmäiset kukat

- aamukaste ruohikossa

- kesäillan usva

- hiljainen kesäilta järven rannalla

- liikenteen kaukainen humina

- kevättalven tippuvat räystäät ja lintujen laulu

- hiljainen lumisade ja ihmisten pihoilta näkyvät jouluvalot

- syksyn ruska ja kirpeä sää

- kevätauringossa kimaltava kantohanki

- revontulet

- kirkas tähtitaivas pimeänä pakkasiltana

- vieraan suurkaupungin kadulla kulkeminen, sellaisten paikkojen näkeminen jotka on olleet tuttuja vain televisiosta

- lentokoneessa/junassa/metrossa matkustaminen, se uusien ja mielenkiintoisten paikkojen jännitys ja odotus

- kahvilassa istuminen ja kadun vilinän seuraaminen

Sen lisäksi, että nautin näiden asioiden tunnelmasta, monet niistä aiheuttavat haikeutta ja kaipuuta lapsuuteen ja nuoruuteen, ja jonkinlaista kaiken katoavaisuuden tiedostamista. Matkustaminen taas antaa sellaisen vapauden ja seikkailun riemun, jota ei muualta saa.

Huikea lista, samaistun joka kohtaan täysin!

Joku valetuoksukin tuli nenään sekunniksi, kuin olisin haistanut ladon❤