Lue keskustelun säännöt.
Mikä näkymä, ääni, mikä tahansa saa sun sisimmän tuntemaan "kaipuuta"? Tunnetko välillä kuuluvasi jonnekin muualle?
09.04.2022 |
Tuleeko sulla joskus tunne että "kuulut" johonkin muualle?
Kommentit (98)
Niitetyn heinän tuoksu, AIV-rehu, lehmän sorkkien alla polkeutunut märkä multa, johon sotkeutuu sonnan ja virtsan haju.
Lapsuuteen vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuovin huuto keväisin, ja kulotetun kuivan ruohon tuoksu.
Metsän haju kesällä vie 80 -luvulle aikaan jolloin kesäloma tuntui ikuiselta ja elämä oli vain leikkiä ja viihdettä.
Edvard Griegin sävellyksestä Morning Mood minulle tulee aina mieleen tietynlainen maisema: jylhä metsä kesäaamuna, auringon noustessa, kun on kuulasta ja kasteenraikasta. Näen maiseman ylhäältä, linnunperspektiivistä, ja metsä jatkuu loputtomiin.
Kun olin lapsi, Morning Mood oli meillä kasetilla, ja jo silloin näin mielessäni tuon maiseman sitä kuunnellessani.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minulla se on jostain syystä serkkujeni lapsuuden kodin takapihalta näkyvä maisema ilta/aamuruskon aikaan. Ja vain tietty kohta siitä. Takapihalta siis näkyi tasainen niittymaisema missä sivulla kasvoi nuoria koivuja (ja toisella puolella tiheää lehtimetsää) ja jossain taivaanrannassa näkyi metsää. He asuivat lähellä merenlahtea joten maisema oli tosiaan tasainen eikä siellä näkynyt asutusta. Jostain syystä aina kun katsoin tuonne niitylle rinnassa kouristi ja tunsin kaipuuta jonnekin... no, jonnekin, en tiedä minne muuta kuin että on menneessä. Se oli ainoa asia mikä siitä tuli väkevösti mieleen että se paikka on jossain menneisyydessä.
Tämä alkoi yhtäkkiä kun olin jotain 5-7 vuotias ja tulimme kesällä vierailemaan sukulaisille. Saavuimme joskus aamuyöstä ja kun ajoimme serkkujen talon ohi näin sen maiseman aamuruskossa. Niityn päällä leijaili pieni usva ja niitty oli aamukasteessa. Silloin tunsin ensikertaa jonkin ns. Koti-ikävän tyylistä jonnekin mitä tuo maisema muistutti. Sen jälkeen tuo maisema herätti minussa aina kaipuuta... en tosiaankaan tiedä miksi näin on. näistä oudoista selittåmättömistä tuntemuksista sitä rupeaa helpolla leikkimään ajatuksella menneistä elämistä :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovan lain (ja erikoisyksikön) tunnari tekee mulle aina oudon ja orvon olon, kuin olisin aina ollut väärässä paikassa ja oikeasti kuuluisin jonnekin ihan muualle, se on kuin vihlaisu jossain hyvin syvällä. Tätä on tapahtunut niin kauan kuin olen noita sarjoja katsonut eli jostain 90-luvulta asti. Erikoinen tunne kyllä.
-Irlantiin vehreät maisemat, luostarit, linnoitukset, irkkumusiikki...
-80-luvulle tyyli, punkkarit, silloinen Dingon ja punk-musiikki, valoisat kesäyöt, sen ajan tv-sarjat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesä sateen jälkeinen mäntymetsä.
Koivukuja.
Järvi. Tyyni tai myrskyävä kaikki käy.
En tiedä minne, mutta jonnekin mystiseen pois.
Hitsauksesta tuleva tuoksu vie heti lapsuuteen. Harmi, kun missään ei enää hitsata.
Rauhoittavat, meditaatiomusiikit saavat tuntumaan siltä että paikkani on jossain muualla. Ja vanhoista autiotaloista tulee erikoinen tunne, en osaa sitä selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo luonnon aiheuttama outo kaipuu, vihlaisu, jonnekin mystiseen on se mikä mullekin tulee.
Se on niin kumma tunne ja joskus tosi voimakas.
Samoin joistain dystopia-elokuvista tai sen tyylisistä kuvista, tai sitten tyhjistä teollisuusalueista tulee sama tunne.
Enkä kyllä muista että lapsuudessa nuo olisivat olleet mitenkään tärkeitä paikkoja.
-ap
Kaipaan tosi usein huoletonta nuoruusaikaa. Kun elämä oli selkeää ja huoletonta . Oli iloisia viikonloppuja ystävien kanssa, läheisiä hetkiä silloisen puolison kanssa ja seksiä monta kertaa viikossa mitä erikoisimmissa paikoissa. Olen eksyksissä keski-iässä ja tuntuu toisinaan, että olen elävältä hautautunut tähän nykyiseen elämääni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinteisestä romanimusiikista tulee kaipuu jonnekin, en tiedä minne. En osaa selittää.
Mulle Robert Milesin - children -biisi tuo mieleen lapsuuden ajat 90-luvulla. Jokin haiku nousee siinä biisissä, varmaan soinut automatkalla perheen kanssa kulkiessa tms. Aikaa, jolloin sai vielä olla lapsi ja huoleton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanamot yhdessä tietyssä paikassa, sinne kuulun.
Vierailija kirjoitti:
Junan lähtö asemalta. Kaipuu pois jonnekin uusien mahdollisuuksien ääreen. Liittyy ehkä nuoruuden kokemuksiin
Musta ihanan lähdön tunnelman tuo se kun odottelee jännittyneenä asemalla ja matkalaukkujen renkaat kolisevat asfalttin ja junaan/bussiin sitä pakatessa. Sit lähdetään :)
Kuikan huuto vie lapsuuden mummolaan, kissankello ojanpientareella ja niin kuumat pihakivet paljaiden jalkojen alla että tulee pissat pöksyyn.
Kesäaamut, Suvivirsi, Brittiläinen Columbia/Washingtonin osavaltio, tähtitaivas, syksyn sateisessa illassa katuvalojen loisteessa kiiltävä asfaltti, tulen rätinä, tuulen humina kesäyössä.
ratikat/ratikkapysäkit tuo mieleen lapsuuden kodin kun täällä pohjoisemmassa helsingissä ei ole ratikoita vielä :(
Tasainen, kaukainen liikenteen kohina. Asuin lapsuuteni maalla, jossa oli hiljaista. Siskoni asui kaupungissa, ja hänen luonaan käydessäni kuuntelin kaupungin ääniä, mm. tuota taustahuminaa. Muutin itsekin opiskelemaan kaupunkiin, ja asuntooni kuului sama äänimaisema. Nykyään asun n. 15km kaupungin keskustasta, eikä tänne kuulu samanlaista kohinaa.
Jos jossakin kuulen sitä, se palauttaa minut välittömästi noihin lapsuuden hetkiin kun vierailin siskoni luona ja nuoruuteni opiskeluvuosiin. Siskokin on jo edesmennyt, sekin lisää muistojen haikeutta.