Mikä näkymä, ääni, mikä tahansa saa sun sisimmän tuntemaan "kaipuuta"? Tunnetko välillä kuuluvasi jonnekin muualle?

Kitkerä pierun katku saa minut kaipaamaan muualle.

Vastakaadettujen puiden ja bensiinintuoksu vie lapsuuden mustikkametsiin. Muistan vieläkin yhden aukean, minkä reunalla oli tuo vastakaadettu puukasa.

Muistan vieläkin lapsuuden kyläkoulun tuoksun elävänä nenässäni. Koulun, missä olin 6 ensimmäistä kouluvuottani. 🥰

Pitkästä aikaa kunnon hyvän mielen ketju!

Nostellaanpa :)

kurkiaura, usva, suon tuoksu ja tuoksu joka leijuu Keski-Karjalassa, jossa vietin lapsena kesät serkkujen luona (erittäin runsas hedelmäinen heinän tuoksu), vanhan auton tuoksu kesällä, kissanpennun turkin tuoksu,

70-luvun lopun suomalainen musiikki,

Ihana ketju ❤️

Mulle elokuun aurinkoiset päivät vattupuskissa hakkuuaukoilla vie lapsuuteen ja tekee haikean, kauniin, vaikeasti sanoiksi puettavan herkän kaipauksen tunteen. Samoin kurkiaurat syksyllä ja kuulaat syksyn päivät

Neon väriset, tai holovärit yms. missä tahansa kouraisee vatsan pohjasta. Tulee sama tunne kuin ekaluokalla, kun ihailin uusia koulutarvikkeita. Niitä ihania värejä ja se jännitys.

Meri.Sen tuoksu,lokkien kirkuna ja sileät rantakalliot.Suhisevat kaislat ja taivasta kohti kurkoittavat männyt.Kuulun saaristoon ja olen lapsesta asti rakastanut merta.

Onneksi voin viettää siellä paljon aikaa ja eräänä päivänä jään pysyvästi.

Punarinnan laulu iltaisin tuo aina mieleen edesmenneen koirani,joka oli minulle tavattoman rakas.

Koirani oli juuri nukutettu ikiuneen ja istuin pihalla ,ja itkin ja itkin.

Takanani lauloi punarinta ja sen laulu nykyisin tuo aina rakkaan koirani mieleen.

On luksusta uskaltaa unelmoida:).  Hyvät muistot ovat kuitenkin omaisuutta jota ei meiltä voida viedä.

Meri kaikissa muodoissaan. Kissat. Vähän muutama mieskin.  Siinäkin haikuja...

Britannian maalaiskylät ja kartanomaisemat. Devonin ja Cornwallin rannikot kallioineen ja merimaisema.

Lapsuuden maisemat kyläteineen ja niittyineen, jotka täynnä luonnonkukkia, kissankelloja, päivänkakkaroita jne.

Mulla alkaa ihan sydän hakata voimakkaammin näitä lukiessa ja elän noita hetkiä mielessäni jotenkin tosi vahvasti, ihana ketju!

Ihana ketju, nostan ylöspäin :)

Ison meren rannalla tulee joskus ikävä elämään jota en ole koskaan elänyt, eli johonkin 1800-luvulle puisten purjelaivojen aikaan. Tunnen että olisin kuulunut merimieheksi kiertelemään maailman meriä. Vaikka sukupuoleni olisikin siihen maailmanaikaan voinut olla este.

Hento tupakan tuoksu sekoittuneena alkusyksyn kylmeneviin iltoihin ja hämärään, tämä saa minut palaamaan silmänräpäyksessä nuoruudessa vietettyihin iltoihin nuorison kokoontumispaikoissa. Noihin iltoihin liittyi nuoren ihmisen tunteiden vuoristorata ihastumisineen, jännityksineen, iloineen ja suruineen. Nuoruuteen vie myös mopon kakstahtibensan tuoksu, tämä tuo mieleen ensimmäiset seurustelusuhteet.

Pääskysten kirkuna.

Niitten ääni (esim tv:ssä) vie toisaalta lapsuuden hellepäiviin ja toisaalta etelä-Euroopan ikivanhojen kylien kuumuuteen.

Kesän ja lämmön ääni

Vierailija kirjoitti:

Meri.Sen tuoksu,lokkien kirkuna ja sileät rantakalliot.Suhisevat kaislat ja taivasta kohti kurkoittavat männyt.Kuulun saaristoon ja olen lapsesta asti rakastanut merta.

Onneksi voin viettää siellä paljon aikaa ja eräänä päivänä jään pysyvästi.

"Lokin lento on minulle lupaus, sen kirkaisu ylpeä vala..."

Mistä lie jäänyt ko lause mieleen mutta stadin lapsi tunnistaa saman

Nostellaan :)