Miehellä jatkuvasti kavereiden keskeisiä reissuja.. hyväksyisittekö te?

Vierailija kirjoitti:

No ei ole mitään järkeä noissa reissuissa. Miksi kokoajan menossa? Onko mies joku adhd vai mikä vaivaa? Täysin rauhatonta menoa. Alkoholi ym. ongelmainen?

Käyttekö yhdessä reissuilla ja monestiko?

Mitä yhteistä teillä muuten on?

Miehellä on todella iso kaveripiiri, työ-, harraste- ja toimintapiireistä. Nämä porukkareissut ovat sellaisia, että niissä aina 10-15 kaverusta mukana.

Ehkä sosiaalinen painekin johtaa häntä aina mukaan, miten nynnynä häntä pidettäisiin jos ei lähde.

Tämän jälkeen kyllä yrittää hyvitellä ja olla mukava, mutta ei se enää riitä.

Joskus voi jäädä minunkin luokse ja antaa kavereiden mennä viipottaa.

Muutama kerta vuoteen käydään yhdessä v-loppulomilla, muutoin tosiaan reissaa kavereiden kanssa. Siksi tähän hulluuteen olenkin kai alkanut herätä.

Ap

Ero voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Tuollainen mies mies voi olla kotonakin melkoisen poissaoleva eli käy vain kotona toipumassa reissuistaan ja keräämässä voimia seuraaviin koitoksiin. Ap ehkä vielä kantaa päävastuun kodista ja mahdollistaa miehelle mukavat oltavat. Yhteisasumisen ansiosta ap vastaa myös osaltaan kustannuksista ja miehelle jää enemmän reissurahaa kuin sinkkuna.

Tuskinpa mies tuosta mihinkään muuttuu, joten kannattaa erota, jos kokee jatkuvasti tulevansa sivuutetuksi.

Ap, millaisen tulevaisuuden näet teillä? Siis mielikuvissasi, oletteko naimisissa ja onko lapsia? Miten näet miehen reissaamisen ja vapaa-ajanvieton kavereitten kanssa muuttuneen, vai viilettääkö hän entiseen tapaan? Olisitko onnellinen jos olisit tulevaisuudessa yksin vastuussa kodista ja lapsista suurimman osan ajasta kun mies ryyppää tyytyväisenä jossain Alpeilla? Näetkö miehen osallistuvan koko perheen yhteisiin lomamatkoihin, siis mies, sinä ja lapset kaikki yhdessä? Jos miehen käytös on edelleen samaa kuin nyt vaikkapa viiden vuoden kuluttua, olisitko onnellinen? Onko kuvittelemasi sellaista elämää jota haluat elää?

Henkilökohtaisesti olisin luultavasti jo todennut miehelle että olemme liian erilaisia ihmisiä ja on eri kiinnostuksen aiheet ja on aika suunnata eri teille. Kiitos, onnea matkaan ja hyvästi.

Teille kaikille jotka ette tiedä, niin nämä miesten ja naisten harrasteporukoiden reissut ja turnaukset ovat vain kulissia pettämiselle.

Ai mistäkö tiedän…

Meillä on ollut 30 vuotta toimiva ratkaisu että molemmat saavat mennä mutta yhtä paljon.

Kun mies on ollut golf-reissulla olen saattanut ottaa pitkän viikonlopun vapaaksi ja lähteä itsekseni vaikka Tukholmaan shoppailemaan.

Tai kun minulla on ollut viikonlopun kestänyt työhön liittyvä reissu, mies on saanut vastaavasti omaa aikaa mennä vaikka sukuloimaan.

Jokainen poissa vietetty viikonloppu sovitetaan antamalla toiselle vastaavasti vapaa viikonloppu.

Elämä on hauskempaa näin. Ja kaikihan tarvitsevat vaihtelua ja virkistystä.

Vierailija kirjoitti:

Teille kaikille jotka ette tiedä, niin nämä miesten ja naisten harrasteporukoiden reissut ja turnaukset ovat vain kulissia pettämiselle.

Ai mistäkö tiedän…

Tuotakin saatta tapahtua, mutta so what ?

Tuo on tuollaista mitä Riikka Suominen sanoi hauskasti “genitaalien kyttäämiseksi”.

Jos on pieniä lapsia kannattaa perhe pitää kassassa ja molempien hankkia välillä joku rentouttava tauko arkeen.

Ja jättää se turha vahtiminen ja kyttääminen.

En ole koskaan tosissani vaatinut miestä tilittämään menojaan ja hyvin on minun kanssani jaksanut olla.

Olen sanonut että jos tuo minulle taudin se on kerrasta poikki. Muuten en ihan kaikesta kännisestä sähläämisestä halua edes tietää.

Pitkän elämän aikana kaikkea voi sattua. Se on elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä naisia löytyy jotka kieltävät miehen kaverit? Järkyttävää luettavaa... 

Sisälukutaitoa nyt pikkusen!

Oikeesti.

Et ole aapee ainoa näissä. Moni ei osaa laittaa perhettä ekaksi vaan elää siinä minäminäminä-sinkkuvaiheessa, vaikka on vanhemmuus ja perhe vastuulla. Luottaa vaan siihen, että kyllä se puoliso hoitaa.

Raha sille hillujalle pitää asettaa, kun ei itse ymmärrä.

Kerro suoraan.

Kyllä noihin usein se toinen kasvaa, mutta vie kyllä sinulta aikaa ja energiaa. Ikävää ja raskasta.

Ja jos ei muuta, niin sitten kai ero.

Niitä vastuun kantavia kyllä on. Kyllä perhe on ykkönen ja kaverit kakkonen. Ei se perheen olemassaolo estä kavereita tapaamasta.

Jos kantaa vastuunsa myös perheen kanssa ja reissut ovat poikien reissuja (ei naispuolisia kavereita mukana) mitä se haittaa? Ihanaa kun miehellä on ystäviä

Mun exällä oli sama homma. Olisin hyväksynyt nämä jatkuvat reissut, jos hän olisi edes joskus viettänyt aikaa myös minun kanssa. Me ei koskaan tehty yhteisiä reissuja minnekään eikä käyty edes ulkona yhdessä. Hän hävisi työpäivän jälkeen kavereiden luo ja tuli illalla kotiin vonkaamaan minulta seksiä. Kaikki vapaapäivät meni myös aamusta iltaan meni kavereiden seurassa.

Minun seura olisi kelvannut sitten myöhemmin eron jälkeen kun nämä kaverit saivat perheenlisäystä, eivätkä pystyneet enää notkumaan kaupungilla. Exäkin kuulema oli suunnitellut niin, että nuorena hengataan kavereiden kanssa ja sen jälkeen hän alkaa viettämään minun kanssa aikaa kun perustetaan perhe.

Avioero on kallis ja hankala. Siinä ei elintaso nouse eikä elämä helpotu..

Jättäisin sen viimeiseksi vaihtoehdoksi jos suhde jotenkin muuten toimii, väkivaltaa ei ole ja raha-asioissa ym ei ole kauheasti ongelmia.

Sen sijaan että yrittäisin hirveästi nalkuttaa miehen menemisistä yrittäisin tuossa tilanteessa hankkia itselleni oman elämän.

Eli hanki joku aikaa vievä harrastus tai vaikka useampia.

Esim. jumppaa, liikuntaleirejä, jalkapalloa, auton korjauskurssi, tennistä golffia, ratasastusta, suunnistusta, eräretkeilyä tai vaan pitkiä säännöllisiä lenkkejä.

Ja sitten tapaisin vanhoja kavereita. Pitkiä pullakahveja ja kävelyretkiä kaverin kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. Elokuvareissuja, teatterikäyntejä ym.

Ja sitten liittyisin johonkin järjestöön tai kerhoon. Vaikka maanpuolustajanaiset, käsityökerho, lukupiiri, urheiluseura, Jotain mikä innostaa ja mihin uskot.

Ja selkeät säännöt että jos mies menee täytyy sinun saada mennä vastaavasti yhtä paljon.

Nämä miesten tai naisten menot riippuvat täysin siitä, onko lapsia vai ei ja paljonko näitä on. Jos ei ole lapsia niin on enemmän kuin ok että puolisolle on omia menoja 3-5 päivää kuukaudessa ja sovitaan näitä yhdessä hyvissä join niin että toinen voi sitten samaan aikaan nähdä omin kavereitaan tai sukulaisia tai käydä harrastusreissulla.

Vierailija kirjoitti:

8 reissua ei ole kovin paljon, jos nämä kestävät muutamia päiviä.

No kuulostaa tosi paljolta, jos tuohon tulee vielä baari-illat päälle. Reissataan kavereiden kanssa, mutta kerran tai kaksi vuodessa vaan. ja muuten nähdään silloin tällöin vaikka lenkin merkeissä. Ei kyllä jaksettaisi yhtenään olla menossa muutaman päivän reissulle.

Tuostahan määrästä tulee ihan lyhyenkin 3 päivän reissuilla lähemmäs kuukauden verran reissupäiviä vuodessa. Jos siihen lisätään vielä baarireissut ja illanistujaiset pitkään nukkumisineen ja mahdollisiin krapulapäiviin, on määrä kyllä huomattavan paljon. Suhtautettuna vaikkapa kuinka paljon esimerkiksi normaalilla palkansaajalla on lomaa ja vapaata. Käytännössähän se on puolison kanssa ihan arjen elämistä ja työntekoa ja kavereiden kanssa sitten rentoudutaan ja koetaan elämyksiä. Kyllähän tuo käy raskaaksi ihan joka tavalla, jos yhteistä elämää on tarkoitus elää.

Vierailija kirjoitti:

Avioero on kallis ja hankala. Siinä ei elintaso nouse eikä elämä helpotu..

Jättäisin sen viimeiseksi vaihtoehdoksi jos suhde jotenkin muuten toimii, väkivaltaa ei ole ja raha-asioissa ym ei ole kauheasti ongelmia.

Sen sijaan että yrittäisin hirveästi nalkuttaa miehen menemisistä yrittäisin tuossa tilanteessa hankkia itselleni oman elämän.

Eli hanki joku aikaa vievä harrastus tai vaikka useampia.

Esim. jumppaa, liikuntaleirejä, jalkapalloa, auton korjauskurssi, tennistä golffia, ratasastusta, suunnistusta, eräretkeilyä tai vaan pitkiä säännöllisiä lenkkejä.

Ja sitten tapaisin vanhoja kavereita. Pitkiä pullakahveja ja kävelyretkiä kaverin kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. Elokuvareissuja, teatterikäyntejä ym.

Ja sitten liittyisin johonkin järjestöön tai kerhoon. Vaikka maanpuolustajanaiset, käsityökerho, lukupiiri, urheiluseura, Jotain mikä innostaa ja mihin uskot.

Ja selkeät säännöt että jos mies menee täytyy sinun saada mennä vastaavasti yhtä paljon.

En minä ainakaan haluaisi tuollaista parisuhdetta, että kummallakin on vaan omia menoja eikä vietetä aikaa yhdessä. Eikö tässä pitäisi yrittää etsiä vaikka yhteinen harrastus eikä niin, että kumpikin menee eri suuntiin yhtä paljon. Mieluummin minä yksin asuisin, kuin olisin tuollaisessa parisuhteessa, jossa ei ole yhteitä aikaa ja kotona käydään vaan kääntymässä ja hengähtämässä. Tietysti saa olla kavereita ja harrastuksi, mutta jos ne täyttää koko elämän, niin siinä hengailkoon kavereidensa ja harrastuksiensa parissa niin paljon kuin haluaa, mutta itse siirtyisin sivulle. 

Siis korona-aikaan on reissattu tuollasella porukalla yhtenään ja käyty vielä baareissakin? 

Oliko näitä reissuja silloin seurustelun alkuvaiheessa vai tämä harrastus ja kaverit tulivat sitten jossain myöhäisemmässä vaiheessa? 

Minkä ikäisiä olette? Onko teillä lapsia?

Oma miehenikin oli aika paljon kavereiden kaa vielä kolmikymppisenä, oli mökkireissuja jne. Nyt me ollaan molemmat 49 v, miehen kaverit on myös 49 v, osa on jo yli 50 v, ja nyt ryyppy mökkiviikonloput ovat vaan vähentyneet radikaalisti, käytännössä ne ovat lähes loppuneet, osa kuulemma kokee jo itsensä liian vanhaksi, osalla jo lapsenlapsia jne.. eikä vaan kiinnosta olla kavereiden kaa samalla tavalla, näin se elämä vaan kai menee, eli ei se ikä ihan pelkkä numero ole..

Vierailija kirjoitti:

Vauva-palstalla osa vastaajista on alkanut nostamaan itseään toisten yläpuolelle mitätöimällä näitä mm.mustasukkaisuudesta, epävarmuudesta ym. Haukutaan kontrollifriikeiksi ja "kehutaan" kuinka itse ei ole LAINKAAN mustasukkainen vaan antaa toisen tehdä sitä ja tätä.

Kuvottava ilmiö.

Ap, et ole kohtuuton.

Samaa huomannut. Joku kehuu, että suhde on poikki vasta jos taudin tuo. Muuten ei sekoilulla ja muulla ole väliä jos ei tiedä. Lähtökohtaisesti tuollainen suhde kuulostaa siltä, että oikeasti niitä omia rajoja ei osata asettaa. Eikä arvosteta itseä saatikka toista. Jos miettii, että parisuhde saattaa sukulaissuhteiden lisäksi olla yksi elämän pisimpiä ihmissuhteita. Haluaisiko viettää vuosikymmenet vain jonkun kanssa, johon ei lähtökohtaisesti uhraa enempää vaivaa tai oikeasti luota? Onko se yksinään oleminen niin paha, että tuollainen on vaihtoehto.

Minulla oli mies, joka laittoi yrittäjyyden ja harrastukset lapsen ja perhe-elämän edelle. Isyys lomalla lähti laskettelemaan kavereiden kanssa jne.

Minä hoidin lasta ja kaikki kotityöt. Maalla keräsin marjat ja säilöin, maalasin lasta samalla hoitaen taloa, leikkasin nurmikot jne. Harrastin kerran viikossa niin, että palkkasin siksi ajaksi lapsenvahdin.

Lopputuloksena oli pettämisestä kiinni jäänyt mies. Minä otin lapsen ja muutin pois. Saa olla omia asioita, mutta minä en hyväksy kuin yhden kumppanin parisuhteessa, itseni.

Myöhemmin selvisi, että miehellä oli ns. omia menoja aina, kun lähdin lapsen kanssa sukuloimaan... Hän ei osannut elää perhe-elämää. Sukuloimaan hän olisi voinut lähteä, mutta työn takia ei "voinut".

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette? Onko teillä lapsia?

Oma miehenikin oli aika paljon kavereiden kaa vielä kolmikymppisenä, oli mökkireissuja jne. Nyt me ollaan molemmat 49 v, miehen kaverit on myös 49 v, osa on jo yli 50 v, ja nyt ryyppy mökkiviikonloput ovat vaan vähentyneet radikaalisti, käytännössä ne ovat lähes loppuneet, osa kuulemma kokee jo itsensä liian vanhaksi, osalla jo lapsenlapsia jne.. eikä vaan kiinnosta olla kavereiden kaa samalla tavalla, näin se elämä vaan kai menee, eli ei se ikä ihan pelkkä numero ole..

Joo osaksi samaa mieltä, ikä ratkaisee tässä nyt paljon ja onko teillä lapsia? Eli minkä ikäinen miehesi on? Minkä ikäinen itse olet? Haluatko lapsia?

Toki en ymmärrä sitäkään, että vaikka olisitte vasta 25 v, niin eihän siinä (parisuhteessa) silloinkaan oikein järkeä ole , jos mies viettää lähes kaiken vapaa-ajan ja lomareissut mielummin kavereiden kaa