Miehellä jatkuvasti kavereiden keskeisiä reissuja.. hyväksyisittekö te?

Reissujen lukumäärää ei voi hyväksyä, ei ole normaalia, pettääkö hän ?

Miksi kysyt sitä meiltä, kysy häneltä, mitä puuhastelee, minua EI kohdeltaisi noin. Äijä saa mennä kavereiden kanssa vaikka 6 kertaa viikossa, mutta minua ei sen hyväksymiseen ja kotona olemiseen pidä sekoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä jos sinäkin alat menemään ja ilmoitat vaan että lähdet kun huvittaa ja aina silloin kun tyyppi on kotona?

Ei taida mies niellä sun juopottelureissuja mökeille ja hotelleihin, vai mitä?

Ja entäs sitten kun molemnat olette aina reissussa kun toinen on kotona, mitä yhteiselämää sellainen on?

Ei niitä reissuja ole niin kiva kehitellä, jos on kotona viihtyvää sorttia. Ja totta kai ap on, koska mitään parisuhdetta ei olisi edes päässyt syntymään, jos ap olisi miehensä kaltainen menijä.

Siirry ap seuraavaan, tästä eteenpäin osaat heti alussa kiinnittää huomiota siihen, että kumppaniehdokkaalla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet.

Avioliitto ei ole vankila. Ennen avioliittoa pitää miettiä onko samat arvot, viihtyykö molemmat kotona vai kavereiden kanssa tms. Ei toista voi väkisin muuttaa. Ero tulee. Pitää olla myös omaa aikaa ja menoja. Kummallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona-aikana? Ok...

No jos tämä tarina olisi ollut ennen koronaa, niin kahdeksan kertaa vuodessa on mielestäni ihan ok, se olisi siis noin yhdet juhlat puolentoista kuukauden välein. N47

Aloituksessahan kylläkin sanottiin että kahdeksan useamman päivän reissua vuodessa ja tämän päälle sitten vielä illanistujaisia.

Toivottavasti olet sinkku. Jos mies omistaa kavereilleen yhden viikonlopun keskimäärin per kuukausi ja päälle parit arki-illat niin sinä olet heti kahlitsemassa tämän kotiin? Järkyttävä pirttihirmu! 

No tuskin ne poikien illanvietot mitään arki-iltaisin kahvitteluja on. Eiköhän ne ole viikonloppuryyppäjäisiä...

Kaverireissuja??? Millaisia kavereita? Lappiin?? Ainakin minua epäilyttäisi, mutta palstalaiset näyttävät olevan kovin sinisilmäisiä.

Ollaan päälle kolmekymppisiä ja lapsettomia. Mies käy ehkä 1-2kk välein jossain reissussa kavereiden kanssa. Usein mökillä. Itse taas en tykkää mökkeillä, mutta viihdyn itsekseni kotona, joten mua ei noi reissut haittaa.

Jos olisi lapsia, niin sitten noin tiheät reissailut haittaisi.

Siis 8 vklp tai 8 x 2-3 päivää viettänyt kavereita nähden. Eli karkeasti on kanssasi 44 vklp vuodessa tai joku 330-340 päivää vuodesta.

Itse en kyllä kestäisi sinua noin paljoa viestisi perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Siis 8 vklp tai 8 x 2-3 päivää viettänyt kavereita nähden. Eli karkeasti on kanssasi 44 vklp vuodessa tai joku 330-340 päivää vuodesta.

Itse en kyllä kestäisi sinua noin paljoa viestisi perusteella.

Onko kukaan koskaan ollut parisuhteessa kanssasi onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis 8 vklp tai 8 x 2-3 päivää viettänyt kavereita nähden. Eli karkeasti on kanssasi 44 vklp vuodessa tai joku 330-340 päivää vuodesta.

Itse en kyllä kestäisi sinua noin paljoa viestisi perusteella.

Onko kukaan koskaan ollut parisuhteessa kanssasi onnellinen?

Exä ja nykyinen kumppani, muita ei olekaan ollut eikä tarvitsekaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Ei olisi ok minulle. Jos haluaa mennä viilettää pitkin maailmaa poikaporukassa, kannattaa pysyä sinkkuna.

Kavereiden hylkäämisen ja jatkuvan menemisen väliin mahtuu aika paljon. Omissa suhteissani olen asettanut omat rajani: jos tarve mennä koko ajan johonkin ilman puolisoa on valtava, en puomlisona ilmeisesti ole riittävän hyvää seuraa ja ero on järkevin ratkaisu. Niitäkin miehiä on, joiden kanssa ei tarvitse tällaisista asioista vääntää ja voida huonosti, kun tulee kohdelluksi toisarvoisena.

Nyt tuli kyllä itku.

Minulla on semmoinen olo, että olen miehelle olemassa vain silloin kun hänelle sopii. Kaikki tällaiset menot mevenät hänellä edelle ja hän ikäänkuin "elää näistä".

Ehkä en olekaan kohtuuton.

Ap

Ei ollut tarkoitus sinua itkettää, mutta ehkä reaktiosi kertoo siitä, että aika on kypsä isoille päätöksille. Kun miehen päiväkausien mittaisiin menoihin ilmeisesti usein liittyy ryyppääminen, aavistelen orastavan alkoholismin olevan pohjimmainen pahan olosi ja hylätyksi tulemisen tunteen aiheuttaja. Valitettavasti jos kaveriporukan kaikki menot ovat kosteita, et tule tätä "taistelua" luultavasti voittamaan. Alkoholi on niin suuri rakkaus, että se ajaa kaiken muun ohi.

Sinun ei pidä ymmärtää ja hyväksyä asioita, jotka saavat itsesi voimaan toistuvasti huonosti. Mies ehkä löytää jonkun, joka hyväksyy. Ymmärtäjiä riittää, kuten tästäkin ketjusta huomaa. Toisia ei tuollainen elämäntyyli haittaa ja se on ihan okei. Ajattele itseäsi ja tutki tuntemuksiasi. SINUN ei tarvitse tätä hyväksyä, vaikka joku muu hyväksyisi. Pääasia on, että voit elää itsellesi rehellisenä.

Tsemppiä ja halaus, miten ikinä tarinasi tästä jatkuukaan!

Kyllä hyväksyisin. Koska en ikinä seurustelisi sen tyyppisen kanssa, joka on ylimenevä tai koko ajan porukassa menevä. Olisin liian erilainen toiseen nähden, en kiinnostuisi. Miksi estää jonkun elämäntyyliä, jos hän haluaa mennä kuin sinkku. Jotkut ovat tekeviä, meneviä, siitä sitten vaan. Joku samantyylinen ihminen sopii sellaisille. Liikaa tuo on silti aloittajalle, sen uskon.

Ja jos sanot toiselle, ei kai se paljoa niitä menoja karsi ja tilanne jatkuu samana. Hän kärsii jos istuu kotona, ei osaa olla siellä? Joku toinen taas viihtyy.

Jos ei ole lapsia, silloin ero tietysti heti.

Jos on lapsia, silloin eri asia. Jonkun muun pitäisi kertoa miehelle ongelma.

En missään nimessä ole eron kannattaja, mutta itse 47 vuotta takaperin menin kevein mielin kihloihin, ja sitten kevein syin erosin, kun oli puhelias anoppi. En ole katunut. Nyt 46 v seuraavaa tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Ei olisi ok minulle. Jos haluaa mennä viilettää pitkin maailmaa poikaporukassa, kannattaa pysyä sinkkuna.

Kavereiden hylkäämisen ja jatkuvan menemisen väliin mahtuu aika paljon. Omissa suhteissani olen asettanut omat rajani: jos tarve mennä koko ajan johonkin ilman puolisoa on valtava, en puomlisona ilmeisesti ole riittävän hyvää seuraa ja ero on järkevin ratkaisu. Niitäkin miehiä on, joiden kanssa ei tarvitse tällaisista asioista vääntää ja voida huonosti, kun tulee kohdelluksi toisarvoisena.

Nyt tuli kyllä itku.

Minulla on semmoinen olo, että olen miehelle olemassa vain silloin kun hänelle sopii. Kaikki tällaiset menot mevenät hänellä edelle ja hän ikäänkuin "elää näistä".

Ehkä en olekaan kohtuuton.

Ap

Ei ollut tarkoitus sinua itkettää, mutta ehkä reaktiosi kertoo siitä, että aika on kypsä isoille päätöksille. Kun miehen päiväkausien mittaisiin menoihin ilmeisesti usein liittyy ryyppääminen, aavistelen orastavan alkoholismin olevan pohjimmainen pahan olosi ja hylätyksi tulemisen tunteen aiheuttaja. Valitettavasti jos kaveriporukan kaikki menot ovat kosteita, et tule tätä "taistelua" luultavasti voittamaan. Alkoholi on niin suuri rakkaus, että se ajaa kaiken muun ohi.

Sinun ei pidä ymmärtää ja hyväksyä asioita, jotka saavat itsesi voimaan toistuvasti huonosti. Mies ehkä löytää jonkun, joka hyväksyy. Ymmärtäjiä riittää, kuten tästäkin ketjusta huomaa. Toisia ei tuollainen elämäntyyli haittaa ja se on ihan okei. Ajattele itseäsi ja tutki tuntemuksiasi. SINUN ei tarvitse tätä hyväksyä, vaikka joku muu hyväksyisi. Pääasia on, että voit elää itsellesi rehellisenä.

Tsemppiä ja halaus, miten ikinä tarinasi tästä jatkuukaan!

En ole samaa mieltä, että kyseessä välttämättä olisi alkoholismi, mutta muuten kyllä. Jos mies ei ole ap:tä tähän mennessä asettanut ykkössijalle elämässään, ei hän sitä itkemällä ja vaatimalla tule tekemään. On siis aika mennä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä. Koko ajan paasaan miehelle että mene reissuille kavereitten kanssa. Elämää pitää elää nyt ja pitää hauskaa. En ole koskaan ajatellut että elämäni kärsii jos JOUDUN pitämään omista lapsista huolta. Voi kauheeta. Ap, jos miehen meneminen noin harmittaa niin sitten ehkä parisuhde ei ole sua varten. Ei siinä tarvitse äijää kotiin kahlita.

Montako useamman päivän ryyppyreissua vuodessa sinun miehesi siis tekee tavallisten baari-iltojen lisäksi?

Sitä se on kun itse niin hankala luonne ettei ole yhtään ainoaa ystävää .

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto ei ole vankila. Ennen avioliittoa pitää miettiä onko samat arvot, viihtyykö molemmat kotona vai kavereiden kanssa tms. Ei toista voi väkisin muuttaa. Ero tulee. Pitää olla myös omaa aikaa ja menoja. Kummallakin.

Otsikontekijän esimerkki ei ole enää normaalia OMAA AIKAA. 

En ole samaa mieltä, että kyseessä välttämättä olisi alkoholismi, mutta muuten kyllä. Jos mies ei ole ap:tä tähän mennessä asettanut ykkössijalle elämässään, ei hän sitä itkemällä ja vaatimalla tule tekemään. On siis aika mennä eteenpäin.[/quote]

Ei välttämättä olekaan, mutta aloittaja tarkensi itse eräässä viestissään että puolison reissut ovat "useiden päivien ryyppyreissuja laskettelukeskuksiin, Eurooppaan ja mökeille". Jossain määrin

alkoholi siis ilmeisesti vapaa-aikaa ohjailee, ja helposti tämän tyyppisessä porukassa osa lopulta luisuu siitä rennosta lomakäytöstä alkoholismin puolelle. Yhtä kaikki, tilanne ei vaikuta aloittajan kannalta kovin imartelevalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä jos sinäkin alat menemään ja ilmoitat vaan että lähdet kun huvittaa ja aina silloin kun tyyppi on kotona?

Ei taida mies niellä sun juopottelureissuja mökeille ja hotelleihin, vai mitä?

Ja entäs sitten kun molemnat olette aina reissussa kun toinen on kotona, mitä yhteiselämää sellainen on?

Ei niitä reissuja ole niin kiva kehitellä, jos on kotona viihtyvää sorttia. Ja totta kai ap on, koska mitään parisuhdetta ei olisi edes päässyt syntymään, jos ap olisi miehensä kaltainen menijä.

Siirry ap seuraavaan, tästä eteenpäin osaat heti alussa kiinnittää huomiota siihen, että kumppaniehdokkaalla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet.

Juuri näin.

Olen kotona viihtyvää sorttia, toki tykkään välillä käydä reissussa, joitain kertoja vuodessa. Mutta niiden ei todella tarvitse olla kaveriporukoiden ryyppyreissuja.

Minulla sosiaalinen työ ja hektinen arki, ei aina voi olla menossa. Miehellä taas aika vapaa työ ja pystyy menonsa helposti järjestämään.

Mietin tässä juuri tarkemmin, miehellä on näiden reissujen lisäksi ollut muita viikonlopun illanistujaisia reilusti vuoden sisään.

Ehkä tämä nyt saa riittää.. vapaana miehenä menkööt miten lystää. Tai etsiköön naisen joka tähän hänen asettamaansa muottiin sopii, voi tosin olla vaikeaa.