Miehellä jatkuvasti kavereiden keskeisiä reissuja.. hyväksyisittekö te?

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Ei olisi ok minulle. Jos haluaa mennä viilettää pitkin maailmaa poikaporukassa, kannattaa pysyä sinkkuna.

Kavereiden hylkäämisen ja jatkuvan menemisen väliin mahtuu aika paljon. Omissa suhteissani olen asettanut omat rajani: jos tarve mennä koko ajan johonkin ilman puolisoa on valtava, en puolisona ilmeisesti ole riittävän hyvää seuraa ja ero on järkevin ratkaisu. Niitäkin miehiä on, joiden kanssa ei tarvitse tällaisista asioista vääntää ja voida huonosti, kun tulee kohdelluksi toisarvoisena.

Nyt tuli kyllä itku.

Minulla on semmoinen olo, että olen miehelle olemassa vain silloin kun hänelle sopii. Kaikki tällaiset menot mevenät hänellä edelle ja hän ikäänkuin "elää näistä".

Ehkä en olekaan kohtuuton.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtään mitään väliä, mikä on kenenkin mielestä "normaalia" tai "hyväksyttävää". Et voi määrätä toisen ihmisen tekemisiä. Eikä myöskään av-mammojen huutoäänestys voi niitä määrätä.

Jokainen valitsee seuransa ihan itse, joka hetki uudestaan. Itse en haluaisi AP:n kaltaista ihmistä elämääni, eikä hän minua. Hän kuitenkin on niin vajaamielinen, että ei osaa valita omaa seuraansa, vaan kokee onnettomuutta omien valintojensa takia.

Ei se ole oma valinta, jos mies alkaa  jossain vaihessa rymytä liikaa reissuilla. Voi olla alusssa  ihmisiksi ja olla normaalisti perheen kanssa. Paha sitä on aina ennustaa, kuinka toinen tulee muuttumaan, niin että kuka se nyt onkaan vajaamielinen ?

Vauva-palstalla osa vastaajista on alkanut nostamaan itseään toisten yläpuolelle mitätöimällä näitä mm.mustasukkaisuudesta, epävarmuudesta ym. Haukutaan kontrollifriikeiksi ja "kehutaan" kuinka itse ei ole LAINKAAN mustasukkainen vaan antaa toisen tehdä sitä ja tätä.

Kuvottava ilmiö.

Ap, et ole kohtuuton.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Ei olisi ok minulle. Jos haluaa mennä viilettää pitkin maailmaa poikaporukassa, kannattaa pysyä sinkkuna.

Kavereiden hylkäämisen ja jatkuvan menemisen väliin mahtuu aika paljon. Omissa suhteissani olen asettanut omat rajani: jos tarve mennä koko ajan johonkin ilman puolisoa on valtava, en puolisona ilmeisesti ole riittävän hyvää seuraa ja ero on järkevin ratkaisu. Niitäkin miehiä on, joiden kanssa ei tarvitse tällaisista asioista vääntää ja voida huonosti, kun tulee kohdelluksi toisarvoisena.

Se, että viettää aikaa ystävien kanssa, ei johdu siitä, että olisi nimenomaan tarve mennä jonnekin ilman puolisoa, vaan kyse on vain siitä että haluaa myös hengailla ystävien kanssa. Moni kaipaa parisuhteessa myös ihan yksin oloa, mutta ei se silti tarkoita sitä, että ei viihtyisi kumppaninsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa minä kyllä laitan sen parisuhteen edelle.

Menot ovat yhteisiä. Toki joskus alle kolmikymppisenä oli omiakin menoja, mutta naimisiin mentyä ja vanhempana on kyllä yhdessä ne menot sitten.

Tarkoitatako, että naimisissa olevat tai yli 30-vuotiaat eivät voisi/saisi mennä minnekään ilman kumppaniaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Ei olisi ok minulle. Jos haluaa mennä viilettää pitkin maailmaa poikaporukassa, kannattaa pysyä sinkkuna.

Kavereiden hylkäämisen ja jatkuvan menemisen väliin mahtuu aika paljon. Omissa suhteissani olen asettanut omat rajani: jos tarve mennä koko ajan johonkin ilman puolisoa on valtava, en puolisona ilmeisesti ole riittävän hyvää seuraa ja ero on järkevin ratkaisu. Niitäkin miehiä on, joiden kanssa ei tarvitse tällaisista asioista vääntää ja voida huonosti, kun tulee kohdelluksi toisarvoisena.

Nyt tuli kyllä itku.

Minulla on semmoinen olo, että olen miehelle olemassa vain silloin kun hänelle sopii. Kaikki tällaiset menot mevenät hänellä edelle ja hän ikäänkuin "elää näistä".

Ehkä en olekaan kohtuuton.

Ap

Siltä valitettavasti kuulostaa. Oma puoliso on niin kotonaviihtyvää sorttia, että edustaa aivan toista ääripäätä. Olen tyytyväinen näin. Ne harvat kerrat kun hän jossakin käy, suon mielelläni. Nuorempana kävi treeneissä kerran viikossa. Lasten ja työn vaativuuden kasvaessa sekin jäi.

Kerran kuukaudessa viikonloppu kavereiden kanssa, miksi ei. Tekee varmasti hyvää parisuhteellekin, että saa omaa aikaa olla kotona. Ja vaikka AP myös itse yhden viikonlopun kuukaudessa olisi kavereidensa kanssa, niin teillä on silti vielä kaksi viikonloppua joka kuukausi yhteistä aikaa sekä tietenkin kaikki arkipäivät. 

Jos on lapsia, niin oltava toki molemmilla yhtäläinen mahdollisuus viettää aikaa ystäviensä kanssa. Ilman lapsia, niin en ymmärrä ongelmaa lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Ei olisi ok minulle. Jos haluaa mennä viilettää pitkin maailmaa poikaporukassa, kannattaa pysyä sinkkuna.

Kavereiden hylkäämisen ja jatkuvan menemisen väliin mahtuu aika paljon. Omissa suhteissani olen asettanut omat rajani: jos tarve mennä koko ajan johonkin ilman puolisoa on valtava, en puolisona ilmeisesti ole riittävän hyvää seuraa ja ero on järkevin ratkaisu. Niitäkin miehiä on, joiden kanssa ei tarvitse tällaisista asioista vääntää ja voida huonosti, kun tulee kohdelluksi toisarvoisena.

Se, että viettää aikaa ystävien kanssa, ei johdu siitä, että olisi nimenomaan tarve mennä jonnekin ilman puolisoa, vaan kyse on vain siitä että haluaa myös hengailla ystävien kanssa. Moni kaipaa parisuhteessa myös ihan yksin oloa, mutta ei se silti tarkoita sitä, että ei viihtyisi kumppaninsa kanssa.

Toki, mutta jos menot ja hengailut ovat niin suuria että puoliso kokee itsensä toisarvoiseksi ja hylätyksi siksi? Kuten apkin sanoi, hänellä on tunne että on olemassa vain silloin kun mies niin haluaa ja päättää. Kaverimenot menevät hänen edelleen. 

Jos mies pitää kavereita ja niiden seuraa tärkeämpänä kuin naista, niin minkäs sille voi. Eikai ne kaikki ole yhtä huomaavaisia ja ajattelevaisia sekä rakasta naistaan yhtä paljon. Jos nainen olisi tärkeä, niin eikä naista huomioisi paremmin, eikä jättäisi yksin kärsimään, samalla kun vehtailee ja ryypiskelee kavereiden kanssa?

Mutta itsepähän ootte miehenne valinnut.

Ap, et todellakaan ole kohtuuton, kontrolloija ym. mitä tämän ketjun provot yrittävät kaupata normaalina. Sairaita pettäjätyyppejä, siksi provoavavat sinusta kauheaa akkaa!

Sinä olet oikeassa, aivan liikaa äijäs menee ja HUOM! KORONA EI OLE HÄVINNYT, pahimmillaan koko kahteen vuoteen!

Nyt keräät sisun ja itsekunnioituksesi! Lähde tuollaisesta hyväksi köyttösuhteesta! Olet terve päinen nainen, älä jää tuollaisen kusipää- äijän alistettavaksi ja sylkykupiksi.

Nyt kohti uutta elämää, sä ansaitset parempaa👍❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Ei olisi ok minulle. Jos haluaa mennä viilettää pitkin maailmaa poikaporukassa, kannattaa pysyä sinkkuna.

Kavereiden hylkäämisen ja jatkuvan menemisen väliin mahtuu aika paljon. Omissa suhteissani olen asettanut omat rajani: jos tarve mennä koko ajan johonkin ilman puolisoa on valtava, en puolisona ilmeisesti ole riittävän hyvää seuraa ja ero on järkevin ratkaisu. Niitäkin miehiä on, joiden kanssa ei tarvitse tällaisista asioista vääntää ja voida huonosti, kun tulee kohdelluksi toisarvoisena.

Se, että viettää aikaa ystävien kanssa, ei johdu siitä, että olisi nimenomaan tarve mennä jonnekin ilman puolisoa, vaan kyse on vain siitä että haluaa myös hengailla ystävien kanssa. Moni kaipaa parisuhteessa myös ihan yksin oloa, mutta ei se silti tarkoita sitä, että ei viihtyisi kumppaninsa kanssa.

Toki, mutta jos menot ja hengailut ovat niin suuria että puoliso kokee itsensä toisarvoiseksi ja hylätyksi siksi? Kuten apkin sanoi, hänellä on tunne että on olemassa vain silloin kun mies niin haluaa ja päättää. Kaverimenot menevät hänen edelleen. 

Niin, onhan se mahdollista että hänen kohdallaan niin onkin. Mutta ei se, että kerran kuukaudessa lähtee jonnekin kavereiden kanssa, automaattisesti kuitenkaan sitä tarkoita. Jos tuntee itsensä toisarvoiseksi ja hylätyksi, voi olla että varsinainen syy on suhteessa ihan muissa asioissa ja nuo menot ovat vain sellainen konkreettinen asia, joihin on helppo tarttua. Eli yritän tässä sanoa kai,  että voi olla, ettei suhde vaan toimi kovin hyvin, tai henkilöt ovat toisilleen vääränlaiset.

Mua ärsyttää näissä keskusteluissa se, että aina puhutaan vain omien menojen määrästä ja esim. syytetään toista epävarmaksi ja mustasukkaiseksi, jos hänelle ei ole ok x määrä reissuja.

Ei se siitä määrästä ole kiinni, vaan siitä, millaisen olon tuo puolisosi sinulle tekee. Jos hän on välinpitämätön ja ylimielinen, korostaa sitä kuinka muiden kanssa hänellä on mukavampaa kuin sinun kanssasi, eikä huomioi sinun tarpeitasi muutenkaan teidän yhteisessä elämässä, tottakai olet epävarma.

Jos hän taas on todella ihana sulle muuten ja pitää huolen siitä, että sinä tiedät olevasi hänen silmissään maailman paras nainen ja todella mahtavaa seuraa, ja varmistaa, että sulla on kaikki hyvin, ei ne lukuisatkaan poikien reissut välttämättä tuntuisi juuri missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtään mitään väliä, mikä on kenenkin mielestä "normaalia" tai "hyväksyttävää". Et voi määrätä toisen ihmisen tekemisiä. Eikä myöskään av-mammojen huutoäänestys voi niitä määrätä.

Jokainen valitsee seuransa ihan itse, joka hetki uudestaan. Itse en haluaisi AP:n kaltaista ihmistä elämääni, eikä hän minua. Hän kuitenkin on niin vajaamielinen, että ei osaa valita omaa seuraansa, vaan kokee onnettomuutta omien valintojensa takia.

 

Ei se ole oma valinta, jos mies alkaa  jossain vaihessa rymytä liikaa reissuilla. Voi olla alusssa  ihmisiksi ja olla normaalisti perheen kanssa. Paha sitä on aina ennustaa, kuinka toinen tulee muuttumaan, niin että kuka se nyt onkaan vajaamielinen ?

No onhan se valinta ihan jokaisena hetkenä uudelleen jatkaa siinä suhteessa, johon ei enää ole tyytyväinen. Ihan millä sekunnilla tahansa sen voisi lopettaa.

En jaksais tollasta pelimiestä hetkeäkään, varsinkaan jos olis lapsia, enkä kyllä muutenkaan. Kyllä ne poikien reissut Leville ja Thaikkuihin tiedetään...

8 reissua ei ole kovin paljon, jos nämä kestävät muutamia päiviä.

Ap, sun mies on kakara ja alko- ongelmainen. Ne juuri on pahimpia selittelijöitä, aina on joku syy ryyppäämiselle ja remuamiselle.

Onko teillä lapsia? Ellei, lähde vielä kun voit. Alkoholistin kanssa ei tule selvää päivää, se vaan pahenee ja lasten kanssa elämä yhtä helvettiä, kun isi ryyppää ja reissaa.

Arvosta itseäsi, aloita parempi elämä, sitä et tuollaisen juoppokakaran kanssa tuu ikinä saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Ei olisi ok minulle. Jos haluaa mennä viilettää pitkin maailmaa poikaporukassa, kannattaa pysyä sinkkuna.

Kavereiden hylkäämisen ja jatkuvan menemisen väliin mahtuu aika paljon. Omissa suhteissani olen asettanut omat rajani: jos tarve mennä koko ajan johonkin ilman puolisoa on valtava, en puolisona ilmeisesti ole riittävän hyvää seuraa ja ero on järkevin ratkaisu. Niitäkin miehiä on, joiden kanssa ei tarvitse tällaisista asioista vääntää ja voida huonosti, kun tulee kohdelluksi toisarvoisena.

Se, että viettää aikaa ystävien kanssa, ei johdu siitä, että olisi nimenomaan tarve mennä jonnekin ilman puolisoa, vaan kyse on vain siitä että haluaa myös hengailla ystävien kanssa. Moni kaipaa parisuhteessa myös ihan yksin oloa, mutta ei se silti tarkoita sitä, että ei viihtyisi kumppaninsa kanssa.

Toki, mutta jos menot ja hengailut ovat niin suuria että puoliso kokee itsensä toisarvoiseksi ja hylätyksi siksi? Kuten apkin sanoi, hänellä on tunne että on olemassa vain silloin kun mies niin haluaa ja päättää. Kaverimenot menevät hänen edelleen. 

Niin, onhan se mahdollista että hänen kohdallaan niin onkin. Mutta ei se, että kerran kuukaudessa lähtee jonnekin kavereiden kanssa, automaattisesti kuitenkaan sitä tarkoita. Jos tuntee itsensä toisarvoiseksi ja hylätyksi, voi olla että varsinainen syy on suhteessa ihan muissa asioissa ja nuo menot ovat vain sellainen konkreettinen asia, joihin on helppo tarttua. Eli yritän tässä sanoa kai,  että voi olla, ettei suhde vaan toimi kovin hyvin, tai henkilöt ovat toisilleen vääränlaiset.

No ei tietenkään tarkoita. Harvoin vain tällaiset tuntemukset tulevat pelkästään siitä, että toinen tapaa kavereita. Eiköhän niihin yleensä liity jotain muutakin, esim. että jos tulee jokin ristiriita tai päällekkäisyydet ne kaverit menevät ilman muuta aina automaattisesti edelle. Täällä joku kirjoitti hyvän kirjoituksen siitä lasten synttäreiden päälle menneestä laskettelureissusta, johon hassattiin vielä perheen rahatkin.

Vierailija kirjoitti:

8 reissua ei ole kovin paljon, jos nämä kestävät muutamia päiviä.

Älä selitä! Todellakin on paljon, ja mistä rahat tähän kaikkeen ryyppäämiseen ja huo raamiseen?? Seli seli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Ei olisi ok minulle. Jos haluaa mennä viilettää pitkin maailmaa poikaporukassa, kannattaa pysyä sinkkuna.

Kavereiden hylkäämisen ja jatkuvan menemisen väliin mahtuu aika paljon. Omissa suhteissani olen asettanut omat rajani: jos tarve mennä koko ajan johonkin ilman puolisoa on valtava, en puolisona ilmeisesti ole riittävän hyvää seuraa ja ero on järkevin ratkaisu. Niitäkin miehiä on, joiden kanssa ei tarvitse tällaisista asioista vääntää ja voida huonosti, kun tulee kohdelluksi toisarvoisena.

Nyt tuli kyllä itku.

Minulla on semmoinen olo, että olen miehelle olemassa vain silloin kun hänelle sopii. Kaikki tällaiset menot mevenät hänellä edelle ja hän ikäänkuin "elää näistä".

Ehkä en olekaan kohtuuton.

Ap

Ala säkin järjestämään menoja itsellesi. Pakottamalla miestä pysymään kotona et saa mitään hyvää lopputulosta aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää näissä keskusteluissa se, että aina puhutaan vain omien menojen määrästä ja esim. syytetään toista epävarmaksi ja mustasukkaiseksi, jos hänelle ei ole ok x määrä reissuja.

Ei se siitä määrästä ole kiinni, vaan siitä, millaisen olon tuo puolisosi sinulle tekee. Jos hän on välinpitämätön ja ylimielinen, korostaa sitä kuinka muiden kanssa hänellä on mukavampaa kuin sinun kanssasi, eikä huomioi sinun tarpeitasi muutenkaan teidän yhteisessä elämässä, tottakai olet epävarma.

Jos hän taas on todella ihana sulle muuten ja pitää huolen siitä, että sinä tiedät olevasi hänen silmissään maailman paras nainen ja todella mahtavaa seuraa, ja varmistaa, että sulla on kaikki hyvin, ei ne lukuisatkaan poikien reissut välttämättä tuntuisi juuri missään.

Tämä. Siis onhan olemassa pariskuntia, jotka elävät hyvinkin hektistä elämää, tekevät ja menevät mutta se kaikki on silti heidän arjessaan balanssissa. Jos toisen menot häiritsevät pariskunnan yhteistä arkea, niin se on se avain tekijä. Ei mikään sellainen, että nyt siellä oli yksi reissu liikaa niin katkaisi kamelin selän.