En kelpaa anopille. Katkaisi välit
Olen aina ollut hänelle (kuten muillekin) ihan kohtelias ja asiallinen. Kysellyt kuulumisia, kertonut kuulumisia myös. Keittänyt pullakahvit kun käy, istunut juttelemaan.
Olen koulutettu, hyvässä työssä oleva, hyvästä perheestä, ei tatuointeja tms huomiota herättävää. Yleensä kelpaan ihmisille ja olen ihan pidetty.
Mutta anopille en kelpaa. En ole kai koskaan kelvannut. En tiedä miksi. Mutta nyt katkaisi jopa välit, syytä en tiedä. Mies ei halua puhua asiasta ollenkaan. Voin minä elää ilman välejä anoppiin, mutta ihmettelen. Onko kellään käynyt näin?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet. Uusi käänteinen murrosikä.
Ai anopilla vai? Hän on 68.
ApAlkava dementia, muistisairaus?
Muuttaa persoonallisuutta... Alkaako olla riippuvainen läheisistään ja kokee sinut ulkopuolisena uhkana? Persoonallisuushäiriö?Miehen vanhemmat on eronneet. Mieheni on ainoa mitä anopin elämässä on yhden ystävän lisäksi. Kai voi olla, että minä sitten olen joku uhka mutta eikö olisi viisaampaa olla hyvissä väleissä poikansa vaimoon niin saisi elämäänsä enemmän ihmisiä?
Ap
Tuletko hyvin toimeen appiukon kanssa? Ehkä vika onkin siinä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka ties anoppi kertoo syyn pojalle, ehkä tulee joskus takaisin, tai sitten ei. Elämä ei lopu siihen. Jatketaan omaa tietä.
Poikahan tietää jo syyn. Ei vain ole suostunut kertomaan sitä ap:lle.
Minäkään en kelpaa anopilleni, mutta hän ei ole katkaissut välejä, varmaan pelkää että poikansa ei tykkäisi hyvää. Olen ottanut etäisyyttä itse, mutta helpompaa olisi jos ei oltaisi missään tekemisissä, ei tarvitsisi kuunnella sitä kuittailua ja piikittelyä.
Ei niin hyvää naista ole vielä syntynytkään, että anopille kelpaisi.