Olen rento ja hauska nainen, "yksi jätkistä", miksi muut naiset on kateellisia?

Vierailija kirjoitti:

Älkää lähtekö näin huonoon provoon.

12 sivua myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin pitkään olevani "yksi jätkistä". Koko kouluaikani tytöt kiusasivat minua todella raadollisesti ja tekivät selväksi, että olen ruma ja huono, en osaa mitään ja tyttöjen vaatteetkin näyttävät rumilta päälläni. Sisäistin tämän ja pelkäsin tyttöjä.

Aikuistuessani miehet kuitenkin alkoivat kohdella minua hyvin, jutella kanssani, olla näennäisesti kiinnostuneita asioistani, kutsua minua mukaan paikkoihin ja tapahtumiin. Tottakai sitten ajattelin, että tulen toimeen vain miesten kanssa, vaikka myöhemmin aloinkin hahmottaa, että he pitivät seurastani vain, koska arvelivat pääsevänsä myöhemmin lähempiin tekemisiin.

Noiden miesporukoiden vähäiset naiset tuntuivat jotenkin karttavan minua, minkä nyt ymmärrän: pelkäsin heitä ja vaikutin varmasti haluamattani tylyltä ja etäiseltä. Oikeasti olisin halunnut tutustua juuri noihin naisiin ja olla naisten porukoissa.

Harmillista, että nämä asiat hahmottaa yleensä vasta vuosia jälkeenpäin. Onneksi on koko elämä aikaa opetella ja tulla sinuiksi, ennen kaikkea itsensä kanssa.

Minulle on ihan suoraan sanottu naisten toimesta että olen pelottava ja arvaamaton, enkä toimi ennustettavasti. Miehet yleisesti ottaen ovat tällaisen piirteen kanssa enemmän sinnut, siksi he eivät koe tarvietta kartta minua erilaisuuteni takia.

Se, että miehet "ovat sinut" erilaisten ikävien (sori, sitä nuo ovat) luonteenpiirteiden kanssa, on se, että eivät he välitä. Kaverit on vaan kavereita, heidän kanssa harrastetaan, hengataan ja ryypätään, ja oma elämä esim. vaimon tai sukulaisten tms. kanssa on yksityistä ja ihan eri juttu. Sen vuoksi he eivät piittaa pskaakaan jostain hankalista luonteenpiirteistä, jos muuten hommat sujuu ja on suunnilleen kivaa.

Sitten on ne oikeat ihmiset, pari hyvää ystävää, vaimo, jne, joiden puheista ja teoista oikeasti välitetään. Nämä saavatkin usein ihmetellä, miten loukkaantumisherkkä on se kaveripiirin lupsakka seuramies onkaan.

Naiset on kokonaisvaltaisempia, suuttuvat ja sietävät samoja asioita kaikkien kanssa. Siksi myös suorempia, sillä osoittavat tämän.

Ei pidä paikkaansa. Tiedän tämän koska olen itse nainen joka hyväksyy toiset ihmiset ihmisinä, mutta samalla nianen jota muut naiset eivät hyväksy. Ehkä inulla ei ole tosiaan mieheiä ystävinä, mutta monella muulla on. Se että sinun tuntemasi miehet eivät välitä sinusta kaverina ja ystävänä ei tarkoita etteikö meistä muista välittäisi. Harmi että koet miehet noin tympeiksi. Onneksi itselläni on useita rakastavia miehiä ympärillä <3

Kyllä minulla on paljonkin miehiä ystävinä. Olen kuunnellut miesten juttuja koko elämäni, 3 isoveljeä, serkut ja pienellä kylällä asui vain poikia, joten myös kavereina. Miesvaltainen ala nyt 26 v,

Sen vuoksi tiedänkin, että vain parilta heistä voin odottaa sellaista ystävyyttä, joita minulla muutaman naisen kanssa on. Muut ovat kavereita, joiden kanssa pidetään toki yhtä, käydään harrastuksessa tai töissä, joskus hengaillaan. Mutta hyvin tiedän, että en ole heidän mielessään erityisesti muutoin ja elävät ikään kuin erillistä elämää siitä meidän hengailusta. Kuten teen itsekin. En minä heille soittele, jos mulla murheita on tai tarvin äkillistä apua.

Ja en muuten miesystävieni kanssa rakkaudesta höpöttele tai ajattele heitä minään elämäni rakastavina miehinä. Huh.

Eli ensin miehet mielestäsi eivät pidä naisia kavereina, ja kun sinulle sanotaan että ikävä että sinun kohdallasi näin, meillä muilla on toisin, niin nyt miehet sitten kuitenkin pitävät sinua kaverina. Eipä tähän oikein voi enää mitään sanoa, perus trollailua harrastat :D

Niin siis mulla on miehiä kavereina ja pari miestä ystävänä. Mutta en näitä kavereita etenkään kyllä ikinä ajattele minään "rakastavina miehinä elämässäni", enkä noita ystäviäkään. 

Toisaalta en niin ajattele myös naiskavereista, että he ovat jotain rakastavia naisia mun elämässä. On niin merkillinen kielikuva, että en yhtään osaa liittää sitä ystäviin tai kavereihin, on varattu lähisuvulle ja aviomiehelle.

Omasta mielestäni on merkiillistä taasen se että koet ettei sinulla ole yhtään rakastavaa ihmistä elämässäsi kuin ainoastaan suvussa. Monella ei ole sukua ollenkaan, ja heillä ne ystävät nimen omaan ovat sitä rakastavaa sakkia ympärillä. Tätä lienee kaltaisesi täysin mahdotonta ymmärtää. Ihan kuin joku kastilaitos, jos et ole syntyny perheeseen jossa on iso suku, ei sinua kenenkään tule rakastaman ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että nämä "yksi jätkistä" naiset ovat itseasiassa niitä, jotka kokevat muut naiset uhkana. Siksi he eivät tule muiden naisten kanssa toimeen, koska ne muut naiset ovat kuin uhka sille, että nainen saa huomiota miehiltä. Siksi hän lyöttäytyy miesten seuraan ja puhuu pskaa muista naisista, että voi kuvitella olevansa parempi, kuin muut naiset. Hän luulee olevansa jotenkin spesiaali, vaikka ei ole... Ainakaan positiivisella tavalla.

Tästä oli redditissä paljon juttua. Siellä mies kysyi, mitkä on varkoitusmerkkejä naisessa ja moni otti nimenomaan tuollaiset naiset esille ja olen ihan samaa mieltä siitä, mitä he siellä sanoivat. Tuollaiset naiset ovat usein draaman keskipisteenä eivätkä tule muiden naisten kanssa toimeen, koska eivät halua jakaa sitä huomiota.

Tämän voin hyvin allekirjoittaa. Mieheni harrastus/kaveripiirissä on juurikin tällainen draamailija. Mm. nosti metakan siitä, kun osa harrastusporukan miehistä kutsui meidät vaimot mukaan mökkireissulle. Ei siis liittynyt mitenkään harrastukseen, eli emme olleet tiellä varsinaisen harrastuksen suhteen. Sitten siellä mökillä ivaili meille, jotka emme halunneet saunoa, että pelkäättekö, että menee tukka pilalle. Yksi miehistä, kalju, joka ei myös saunonut, sanoi aika väsyneellä äänellä, että ei me varmaan sitä. Sai raivarit, kun tein yöllä suolaiseksi palaksi munakasrullan. Päden kuulemma emännäntaidoillani eikä kuulu tämmöisen rennon mökkireissun luonteeseen ja pilaa kaikki. Mieheni nauroi oikeutetusti emännäntaidoilleni...

Ovat kuitenkin harrastaneet monta vuotta, eikä kukaan ole häntä pois ajamassa tai dissaamassa. Ja onkin kuulemma itse harrastuksessa ihan ok ja hyvä. Niinhän siinä sitten on käynyt, että me pinnalliset, kanamaiset naiset emme enää osallistu kovin usein, vaikka pyydetäänkin. Osoitus ilman muuta siitä, että emme ole hyvä jätkiä - ja ainakaan minä en kyllä olekaan!

Meillä ei tuollainen mulkero mahtuisi kyllä illanviettoon mukaan ollenkaan, oli miten hyvä harrastuksessa hyvänsä, jos kerran illanvietto ei harrastukseen mitenkään liity.. Ja on sanottukin eräälle joka aikoinaan joi hyvin paljon alkoholia ja käytös oli sen mukaista, että hän ei ole enää tervetullut mukaan kun ei osaa käyttäytyä. Joku syy siis taitaa miehelläsi ja hänen harrastusillanvietoilla olla miksi he mieluummin valitsevat sinne tyypin joka dissaa heidän kumppaninsa, kuin kumppanit. Ettei olisi vain tämän naisen harteille levitetty ikävän ihmisen viitta, jotta te vaimot ette tulisi enää mukaan, kun miehenne eivät itse kehtaa sanoa että te ette nyt ole poikainiltaan tervetulleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin pitkään olevani "yksi jätkistä". Koko kouluaikani tytöt kiusasivat minua todella raadollisesti ja tekivät selväksi, että olen ruma ja huono, en osaa mitään ja tyttöjen vaatteetkin näyttävät rumilta päälläni. Sisäistin tämän ja pelkäsin tyttöjä.

Aikuistuessani miehet kuitenkin alkoivat kohdella minua hyvin, jutella kanssani, olla näennäisesti kiinnostuneita asioistani, kutsua minua mukaan paikkoihin ja tapahtumiin. Tottakai sitten ajattelin, että tulen toimeen vain miesten kanssa, vaikka myöhemmin aloinkin hahmottaa, että he pitivät seurastani vain, koska arvelivat pääsevänsä myöhemmin lähempiin tekemisiin.

Noiden miesporukoiden vähäiset naiset tuntuivat jotenkin karttavan minua, minkä nyt ymmärrän: pelkäsin heitä ja vaikutin varmasti haluamattani tylyltä ja etäiseltä. Oikeasti olisin halunnut tutustua juuri noihin naisiin ja olla naisten porukoissa.

Harmillista, että nämä asiat hahmottaa yleensä vasta vuosia jälkeenpäin. Onneksi on koko elämä aikaa opetella ja tulla sinuiksi, ennen kaikkea itsensä kanssa.

Minulle on ihan suoraan sanottu naisten toimesta että olen pelottava ja arvaamaton, enkä toimi ennustettavasti. Miehet yleisesti ottaen ovat tällaisen piirteen kanssa enemmän sinnut, siksi he eivät koe tarvietta kartta minua erilaisuuteni takia.

Se, että miehet "ovat sinut" erilaisten ikävien (sori, sitä nuo ovat) luonteenpiirteiden kanssa, on se, että eivät he välitä. Kaverit on vaan kavereita, heidän kanssa harrastetaan, hengataan ja ryypätään, ja oma elämä esim. vaimon tai sukulaisten tms. kanssa on yksityistä ja ihan eri juttu. Sen vuoksi he eivät piittaa pskaakaan jostain hankalista luonteenpiirteistä, jos muuten hommat sujuu ja on suunnilleen kivaa.

Sitten on ne oikeat ihmiset, pari hyvää ystävää, vaimo, jne, joiden puheista ja teoista oikeasti välitetään. Nämä saavatkin usein ihmetellä, miten loukkaantumisherkkä on se kaveripiirin lupsakka seuramies onkaan.

Naiset on kokonaisvaltaisempia, suuttuvat ja sietävät samoja asioita kaikkien kanssa. Siksi myös suorempia, sillä osoittavat tämän.

Ei pidä paikkaansa. Tiedän tämän koska olen itse nainen joka hyväksyy toiset ihmiset ihmisinä, mutta samalla nianen jota muut naiset eivät hyväksy. Ehkä inulla ei ole tosiaan mieheiä ystävinä, mutta monella muulla on. Se että sinun tuntemasi miehet eivät välitä sinusta kaverina ja ystävänä ei tarkoita etteikö meistä muista välittäisi. Harmi että koet miehet noin tympeiksi. Onneksi itselläni on useita rakastavia miehiä ympärillä <3

Kyllä minulla on paljonkin miehiä ystävinä. Olen kuunnellut miesten juttuja koko elämäni, 3 isoveljeä, serkut ja pienellä kylällä asui vain poikia, joten myös kavereina. Miesvaltainen ala nyt 26 v,

Sen vuoksi tiedänkin, että vain parilta heistä voin odottaa sellaista ystävyyttä, joita minulla muutaman naisen kanssa on. Muut ovat kavereita, joiden kanssa pidetään toki yhtä, käydään harrastuksessa tai töissä, joskus hengaillaan. Mutta hyvin tiedän, että en ole heidän mielessään erityisesti muutoin ja elävät ikään kuin erillistä elämää siitä meidän hengailusta. Kuten teen itsekin. En minä heille soittele, jos mulla murheita on tai tarvin äkillistä apua.

Ja en muuten miesystävieni kanssa rakkaudesta höpöttele tai ajattele heitä minään elämäni rakastavina miehinä. Huh.

Eli ensin miehet mielestäsi eivät pidä naisia kavereina, ja kun sinulle sanotaan että ikävä että sinun kohdallasi näin, meillä muilla on toisin, niin nyt miehet sitten kuitenkin pitävät sinua kaverina. Eipä tähän oikein voi enää mitään sanoa, perus trollailua harrastat :D

Niin siis mulla on miehiä kavereina ja pari miestä ystävänä. Mutta en näitä kavereita etenkään kyllä ikinä ajattele minään "rakastavina miehinä elämässäni", enkä noita ystäviäkään. 

Toisaalta en niin ajattele myös naiskavereista, että he ovat jotain rakastavia naisia mun elämässä. On niin merkillinen kielikuva, että en yhtään osaa liittää sitä ystäviin tai kavereihin, on varattu lähisuvulle ja aviomiehelle.

Omasta mielestäni on merkiillistä taasen se että koet ettei sinulla ole yhtään rakastavaa ihmistä elämässäsi kuin ainoastaan suvussa. Monella ei ole sukua ollenkaan, ja heillä ne ystävät nimen omaan ovat sitä rakastavaa sakkia ympärillä. Tätä lienee kaltaisesi täysin mahdotonta ymmärtää. Ihan kuin joku kastilaitos, jos et ole syntyny perheeseen jossa on iso suku, ei sinua kenenkään tule rakastaman ;)

Höpsistä pökkää, en tuollaista sanonut. Sanoin, että en osaa käyttää ystävistä tuollaista kieltä, se kuulostaa omituiselta. Kyllä minä tietysti arvostan miesystäviäni ja tykkään heistä ystävän rakkaudella, mutta en silti vain osaa ajatella heitä minään "rakastavina miehinä elämässäni". Rakastavina ystävinä, joo, mutta en rakastavina miehinä - miksi siinä pitää korostaa sydänhymiöillä? 

Eikä mulla mitään rakastavaa isoa sukua ole, puhuin vain lähisuvusta, eli mun tapauksessa siskosta, hänen miehestään ja lapsistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on mukavasti herättänyt keskustelua tämä provo. 5/5 provo siis!

Provo tai ei; näitä "rentoja ja hauskoja" -"jätkä jätkien joukossa-naisia on oikeasti olemassa. Yleinen naurunaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että nämä "yksi jätkistä" naiset ovat itseasiassa niitä, jotka kokevat muut naiset uhkana. Siksi he eivät tule muiden naisten kanssa toimeen, koska ne muut naiset ovat kuin uhka sille, että nainen saa huomiota miehiltä. Siksi hän lyöttäytyy miesten seuraan ja puhuu pskaa muista naisista, että voi kuvitella olevansa parempi, kuin muut naiset. Hän luulee olevansa jotenkin spesiaali, vaikka ei ole... Ainakaan positiivisella tavalla.

Tästä oli redditissä paljon juttua. Siellä mies kysyi, mitkä on varkoitusmerkkejä naisessa ja moni otti nimenomaan tuollaiset naiset esille ja olen ihan samaa mieltä siitä, mitä he siellä sanoivat. Tuollaiset naiset ovat usein draaman keskipisteenä eivätkä tule muiden naisten kanssa toimeen, koska eivät halua jakaa sitä huomiota.

Tämän voin hyvin allekirjoittaa. Mieheni harrastus/kaveripiirissä on juurikin tällainen draamailija. Mm. nosti metakan siitä, kun osa harrastusporukan miehistä kutsui meidät vaimot mukaan mökkireissulle. Ei siis liittynyt mitenkään harrastukseen, eli emme olleet tiellä varsinaisen harrastuksen suhteen. Sitten siellä mökillä ivaili meille, jotka emme halunneet saunoa, että pelkäättekö, että menee tukka pilalle. Yksi miehistä, kalju, joka ei myös saunonut, sanoi aika väsyneellä äänellä, että ei me varmaan sitä. Sai raivarit, kun tein yöllä suolaiseksi palaksi munakasrullan. Päden kuulemma emännäntaidoillani eikä kuulu tämmöisen rennon mökkireissun luonteeseen ja pilaa kaikki. Mieheni nauroi oikeutetusti emännäntaidoilleni...

Ovat kuitenkin harrastaneet monta vuotta, eikä kukaan ole häntä pois ajamassa tai dissaamassa. Ja onkin kuulemma itse harrastuksessa ihan ok ja hyvä. Niinhän siinä sitten on käynyt, että me pinnalliset, kanamaiset naiset emme enää osallistu kovin usein, vaikka pyydetäänkin. Osoitus ilman muuta siitä, että emme ole hyvä jätkiä - ja ainakaan minä en kyllä olekaan!

Meillä ei tuollainen mulkero mahtuisi kyllä illanviettoon mukaan ollenkaan, oli miten hyvä harrastuksessa hyvänsä, jos kerran illanvietto ei harrastukseen mitenkään liity.. Ja on sanottukin eräälle joka aikoinaan joi hyvin paljon alkoholia ja käytös oli sen mukaista, että hän ei ole enää tervetullut mukaan kun ei osaa käyttäytyä. Joku syy siis taitaa miehelläsi ja hänen harrastusillanvietoilla olla miksi he mieluummin valitsevat sinne tyypin joka dissaa heidän kumppaninsa, kuin kumppanit. Ettei olisi vain tämän naisen harteille levitetty ikävän ihmisen viitta, jotta te vaimot ette tulisi enää mukaan, kun miehenne eivät itse kehtaa sanoa että te ette nyt ole poikainiltaan tervetulleita.

No siinä tapauksessa täytyy sanoa, että tyypin kannattaisi hakeutua näyttelijäksi, niin hyvin roolinsa veti koko illan! Lisäksi pitää lähettää anteeksipyyntökortti, enpä olisi uskonut, että noin suostuu uhrautumaan harrastusjoukon poikien puolesta, ottamaan ikävän ihmisen viitan harteilleen.

Kyllä mä ymmärrän, että harrastusporukka jos iltaa viettää, sinne kutsutaan kaikki, myös ne mulkerompina pidetyt. Jos kerran tyyliin olla tiistaina menossa yhdessä harrastamaan, niin erittäin mulkeroa olisi minun mielestäni se, että viikonlopun kaikki muut ovat viettäneet mökillä puolisoineen paitsi yksi.

En muuten tiedä, mistä vetäisit poikien illan: tämä tapaushan ei ole ainut harrastusporukan nainen.  Heitä on kolme, heistä yksi oli kutsunut miehensä.

Mutta toi on niin taas tämä juttu: ei siinä porukan draamanaisessa mitään vikaa ole, reilu tyyppi, joka otti vttumaisen mulkeron naisen maineen, one for the team ja sitten päästäänkin pojat mökille ilman muijia! Muutenhan se meiltä ei onnistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin pitkään olevani "yksi jätkistä". Koko kouluaikani tytöt kiusasivat minua todella raadollisesti ja tekivät selväksi, että olen ruma ja huono, en osaa mitään ja tyttöjen vaatteetkin näyttävät rumilta päälläni. Sisäistin tämän ja pelkäsin tyttöjä.

Aikuistuessani miehet kuitenkin alkoivat kohdella minua hyvin, jutella kanssani, olla näennäisesti kiinnostuneita asioistani, kutsua minua mukaan paikkoihin ja tapahtumiin. Tottakai sitten ajattelin, että tulen toimeen vain miesten kanssa, vaikka myöhemmin aloinkin hahmottaa, että he pitivät seurastani vain, koska arvelivat pääsevänsä myöhemmin lähempiin tekemisiin.

Noiden miesporukoiden vähäiset naiset tuntuivat jotenkin karttavan minua, minkä nyt ymmärrän: pelkäsin heitä ja vaikutin varmasti haluamattani tylyltä ja etäiseltä. Oikeasti olisin halunnut tutustua juuri noihin naisiin ja olla naisten porukoissa.

Harmillista, että nämä asiat hahmottaa yleensä vasta vuosia jälkeenpäin. Onneksi on koko elämä aikaa opetella ja tulla sinuiksi, ennen kaikkea itsensä kanssa.

Minulle on ihan suoraan sanottu naisten toimesta että olen pelottava ja arvaamaton, enkä toimi ennustettavasti. Miehet yleisesti ottaen ovat tällaisen piirteen kanssa enemmän sinnut, siksi he eivät koe tarvietta kartta minua erilaisuuteni takia.

Se, että miehet "ovat sinut" erilaisten ikävien (sori, sitä nuo ovat) luonteenpiirteiden kanssa, on se, että eivät he välitä. Kaverit on vaan kavereita, heidän kanssa harrastetaan, hengataan ja ryypätään, ja oma elämä esim. vaimon tai sukulaisten tms. kanssa on yksityistä ja ihan eri juttu. Sen vuoksi he eivät piittaa pskaakaan jostain hankalista luonteenpiirteistä, jos muuten hommat sujuu ja on suunnilleen kivaa.

Sitten on ne oikeat ihmiset, pari hyvää ystävää, vaimo, jne, joiden puheista ja teoista oikeasti välitetään. Nämä saavatkin usein ihmetellä, miten loukkaantumisherkkä on se kaveripiirin lupsakka seuramies onkaan.

Naiset on kokonaisvaltaisempia, suuttuvat ja sietävät samoja asioita kaikkien kanssa. Siksi myös suorempia, sillä osoittavat tämän.

Ei pidä paikkaansa. Tiedän tämän koska olen itse nainen joka hyväksyy toiset ihmiset ihmisinä, mutta samalla nianen jota muut naiset eivät hyväksy. Ehkä inulla ei ole tosiaan mieheiä ystävinä, mutta monella muulla on. Se että sinun tuntemasi miehet eivät välitä sinusta kaverina ja ystävänä ei tarkoita etteikö meistä muista välittäisi. Harmi että koet miehet noin tympeiksi. Onneksi itselläni on useita rakastavia miehiä ympärillä <3

Kyllä minulla on paljonkin miehiä ystävinä. Olen kuunnellut miesten juttuja koko elämäni, 3 isoveljeä, serkut ja pienellä kylällä asui vain poikia, joten myös kavereina. Miesvaltainen ala nyt 26 v,

Sen vuoksi tiedänkin, että vain parilta heistä voin odottaa sellaista ystävyyttä, joita minulla muutaman naisen kanssa on. Muut ovat kavereita, joiden kanssa pidetään toki yhtä, käydään harrastuksessa tai töissä, joskus hengaillaan. Mutta hyvin tiedän, että en ole heidän mielessään erityisesti muutoin ja elävät ikään kuin erillistä elämää siitä meidän hengailusta. Kuten teen itsekin. En minä heille soittele, jos mulla murheita on tai tarvin äkillistä apua.

Ja en muuten miesystävieni kanssa rakkaudesta höpöttele tai ajattele heitä minään elämäni rakastavina miehinä. Huh.

Eli ensin miehet mielestäsi eivät pidä naisia kavereina, ja kun sinulle sanotaan että ikävä että sinun kohdallasi näin, meillä muilla on toisin, niin nyt miehet sitten kuitenkin pitävät sinua kaverina. Eipä tähän oikein voi enää mitään sanoa, perus trollailua harrastat :D

Niin siis mulla on miehiä kavereina ja pari miestä ystävänä. Mutta en näitä kavereita etenkään kyllä ikinä ajattele minään "rakastavina miehinä elämässäni", enkä noita ystäviäkään. 

Toisaalta en niin ajattele myös naiskavereista, että he ovat jotain rakastavia naisia mun elämässä. On niin merkillinen kielikuva, että en yhtään osaa liittää sitä ystäviin tai kavereihin, on varattu lähisuvulle ja aviomiehelle.

Omasta mielestäni on merkiillistä taasen se että koet ettei sinulla ole yhtään rakastavaa ihmistä elämässäsi kuin ainoastaan suvussa. Monella ei ole sukua ollenkaan, ja heillä ne ystävät nimen omaan ovat sitä rakastavaa sakkia ympärillä. Tätä lienee kaltaisesi täysin mahdotonta ymmärtää. Ihan kuin joku kastilaitos, jos et ole syntyny perheeseen jossa on iso suku, ei sinua kenenkään tule rakastaman ;)

Höpsistä pökkää, en tuollaista sanonut. Sanoin, että en osaa käyttää ystävistä tuollaista kieltä, se kuulostaa omituiselta. Kyllä minä tietysti arvostan miesystäviäni ja tykkään heistä ystävän rakkaudella, mutta en silti vain osaa ajatella heitä minään "rakastavina miehinä elämässäni". Rakastavina ystävinä, joo, mutta en rakastavina miehinä - miksi siinä pitää korostaa sydänhymiöillä? 

Eikä mulla mitään rakastavaa isoa sukua ole, puhuin vain lähisuvusta, eli mun tapauksessa siskosta, hänen miehestään ja lapsistaan. 

Kirjoitit ettet ajattele kaveritasi rakastavina ihmisinä elämässäsi. Tiedätkö että mies on aikuinen miespulinen ihminen? Korostan kirjoituksessani aivan mitä haluan sydämellä. Arvaan että sekin on sinun mielestäsi perin kummallista ;) Yritä pärjätä.

Naista ei koskaan pidetä täysiveroisena yhtenä jätkänä jätkien joukossa, naiselle ei esim. anneta yhtä raskaita tehtäviä kuin miehille.

Itse en mitenkään koe olevani osa miesten porukkaa, mutta mieluummin vietän aikaani miesporukassa.

Iso kaverisakki kun kokoontuu, niin miehet kerääntyvät olohuoneeseen oluttölkkien kera. Saunaa odotellessa puhutaan työt, urheilu-uutiset, perhekuulumiset ja lomasuunnitelmat ja silmäillään telkkaria siinä samalla. Ihan normaaleja puheenaiheita. Naiset aina kuitenkin vähän nälvivät että puhutaan näitä "Miesten juttuja".

Naiset ovat sakilla keittiössä, valmistelevat kahvit tai ruuan, juovat yhden siiderin. Puhutaan lapsista, suhteista, uusista hankinnoista kotiin tai vaatekaappiin, resepteistä, pihan hoidosta... Naureskellaan kippurassa jotain autoiluun liittyvää noloa tapahtumaa tai jonkin laitteen käyttökommelluksia. Saunaan ei mennä kun on just laitettu tukka tai meikki.

Kyllä siis mieluummin istun miesten juttujen äärellä. Ja itsellänikin on lapsia, mutta ei niistä nyt vapaailtana tarvitse höpistä. Sitten yksi asia mikä naisporukassa inhottaa, on shoppailu. Shoppailen mieluummin yksin. Ihan tuskaa on lähteä yhdenkin tyttökaverin kanssa ostoksille makutuomariksi. Kai jokainen tuntee itsensä ja oman makunsa paremmin kuin muut. Sitten välillä istutaan lounaalla tai kahvilla ja taas puhutaan suhteista ja pihan hoidosta.

Eli joskus ne kiinnostuksen kohteet ja huumori vaan ei ole samat kuin samalla sukupuolella yleensä. Itseänikin tämä häiritsee joskus, en vaan pysty kanalaumassa nauramaan samoille jutuille aidosti kuin muut. Ja samat asiat vaan ei kiinnosta vaikka haluaisin kiinnostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että nämä "yksi jätkistä" naiset ovat itseasiassa niitä, jotka kokevat muut naiset uhkana. Siksi he eivät tule muiden naisten kanssa toimeen, koska ne muut naiset ovat kuin uhka sille, että nainen saa huomiota miehiltä. Siksi hän lyöttäytyy miesten seuraan ja puhuu pskaa muista naisista, että voi kuvitella olevansa parempi, kuin muut naiset. Hän luulee olevansa jotenkin spesiaali, vaikka ei ole... Ainakaan positiivisella tavalla.

Tästä oli redditissä paljon juttua. Siellä mies kysyi, mitkä on varkoitusmerkkejä naisessa ja moni otti nimenomaan tuollaiset naiset esille ja olen ihan samaa mieltä siitä, mitä he siellä sanoivat. Tuollaiset naiset ovat usein draaman keskipisteenä eivätkä tule muiden naisten kanssa toimeen, koska eivät halua jakaa sitä huomiota.

Tämän voin hyvin allekirjoittaa. Mieheni harrastus/kaveripiirissä on juurikin tällainen draamailija. Mm. nosti metakan siitä, kun osa harrastusporukan miehistä kutsui meidät vaimot mukaan mökkireissulle. Ei siis liittynyt mitenkään harrastukseen, eli emme olleet tiellä varsinaisen harrastuksen suhteen. Sitten siellä mökillä ivaili meille, jotka emme halunneet saunoa, että pelkäättekö, että menee tukka pilalle. Yksi miehistä, kalju, joka ei myös saunonut, sanoi aika väsyneellä äänellä, että ei me varmaan sitä. Sai raivarit, kun tein yöllä suolaiseksi palaksi munakasrullan. Päden kuulemma emännäntaidoillani eikä kuulu tämmöisen rennon mökkireissun luonteeseen ja pilaa kaikki. Mieheni nauroi oikeutetusti emännäntaidoilleni...

Ovat kuitenkin harrastaneet monta vuotta, eikä kukaan ole häntä pois ajamassa tai dissaamassa. Ja onkin kuulemma itse harrastuksessa ihan ok ja hyvä. Niinhän siinä sitten on käynyt, että me pinnalliset, kanamaiset naiset emme enää osallistu kovin usein, vaikka pyydetäänkin. Osoitus ilman muuta siitä, että emme ole hyvä jätkiä - ja ainakaan minä en kyllä olekaan!

Meillä ei tuollainen mulkero mahtuisi kyllä illanviettoon mukaan ollenkaan, oli miten hyvä harrastuksessa hyvänsä, jos kerran illanvietto ei harrastukseen mitenkään liity.. Ja on sanottukin eräälle joka aikoinaan joi hyvin paljon alkoholia ja käytös oli sen mukaista, että hän ei ole enää tervetullut mukaan kun ei osaa käyttäytyä. Joku syy siis taitaa miehelläsi ja hänen harrastusillanvietoilla olla miksi he mieluummin valitsevat sinne tyypin joka dissaa heidän kumppaninsa, kuin kumppanit. Ettei olisi vain tämän naisen harteille levitetty ikävän ihmisen viitta, jotta te vaimot ette tulisi enää mukaan, kun miehenne eivät itse kehtaa sanoa että te ette nyt ole poikainiltaan tervetulleita.

No siinä tapauksessa täytyy sanoa, että tyypin kannattaisi hakeutua näyttelijäksi, niin hyvin roolinsa veti koko illan! Lisäksi pitää lähettää anteeksipyyntökortti, enpä olisi uskonut, että noin suostuu uhrautumaan harrastusjoukon poikien puolesta, ottamaan ikävän ihmisen viitan harteilleen.

Kyllä mä ymmärrän, että harrastusporukka jos iltaa viettää, sinne kutsutaan kaikki, myös ne mulkerompina pidetyt. Jos kerran tyyliin olla tiistaina menossa yhdessä harrastamaan, niin erittäin mulkeroa olisi minun mielestäni se, että viikonlopun kaikki muut ovat viettäneet mökillä puolisoineen paitsi yksi.

En muuten tiedä, mistä vetäisit poikien illan: tämä tapaushan ei ole ainut harrastusporukan nainen.  Heitä on kolme, heistä yksi oli kutsunut miehensä.

Mutta toi on niin taas tämä juttu: ei siinä porukan draamanaisessa mitään vikaa ole, reilu tyyppi, joka otti vttumaisen mulkeron naisen maineen, one for the team ja sitten päästäänkin pojat mökille ilman muijia! Muutenhan se meiltä ei onnistuisi.

No jos teidän tyyli on tuollainen ,että yksi ihminen saa terroriseerata toisia, ja sitten ne uhrit joutuvat jäämään pois, niin sama se mulle on. Meillä tuollainen ei onnistuisi. Se lähtee joka kohtelee rumasti toisia. Varsinkaan minä tai mieheni emme koskaan katsoisi vierestä sitä että joku käyttäytyy jompaa kumpaa kohtaan huonosti. Mutta teille kun ilmeisesti tuollainen sopii, mitä sitten valitat? 

Vierailija kirjoitti:

Naista ei koskaan pidetä täysiveroisena yhtenä jätkänä jätkien joukossa, naiselle ei esim. anneta yhtä raskaita tehtäviä kuin miehille.

Meillä ei kaveriporukassa ole mitään raskaita tehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en mitenkään koe olevani osa miesten porukkaa, mutta mieluummin vietän aikaani miesporukassa.

Iso kaverisakki kun kokoontuu, niin miehet kerääntyvät olohuoneeseen oluttölkkien kera. Saunaa odotellessa puhutaan työt, urheilu-uutiset, perhekuulumiset ja lomasuunnitelmat ja silmäillään telkkaria siinä samalla. Ihan normaaleja puheenaiheita. Naiset aina kuitenkin vähän nälvivät että puhutaan näitä "Miesten juttuja".

Naiset ovat sakilla keittiössä, valmistelevat kahvit tai ruuan, juovat yhden siiderin. Puhutaan lapsista, suhteista, uusista hankinnoista kotiin tai vaatekaappiin, resepteistä, pihan hoidosta... Naureskellaan kippurassa jotain autoiluun liittyvää noloa tapahtumaa tai jonkin laitteen käyttökommelluksia. Saunaan ei mennä kun on just laitettu tukka tai meikki.

Kyllä siis mieluummin istun miesten juttujen äärellä. Ja itsellänikin on lapsia, mutta ei niistä nyt vapaailtana tarvitse höpistä. Sitten yksi asia mikä naisporukassa inhottaa, on shoppailu. Shoppailen mieluummin yksin. Ihan tuskaa on lähteä yhdenkin tyttökaverin kanssa ostoksille makutuomariksi. Kai jokainen tuntee itsensä ja oman makunsa paremmin kuin muut. Sitten välillä istutaan lounaalla tai kahvilla ja taas puhutaan suhteista ja pihan hoidosta.

Eli joskus ne kiinnostuksen kohteet ja huumori vaan ei ole samat kuin samalla sukupuolella yleensä. Itseänikin tämä häiritsee joskus, en vaan pysty kanalaumassa nauramaan samoille jutuille aidosti kuin muut. Ja samat asiat vaan ei kiinnosta vaikka haluaisin kiinnostua.

Molempien porukoiden jutut kuulostaa tosi tylsiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että nämä "yksi jätkistä" naiset ovat itseasiassa niitä, jotka kokevat muut naiset uhkana. Siksi he eivät tule muiden naisten kanssa toimeen, koska ne muut naiset ovat kuin uhka sille, että nainen saa huomiota miehiltä. Siksi hän lyöttäytyy miesten seuraan ja puhuu pskaa muista naisista, että voi kuvitella olevansa parempi, kuin muut naiset. Hän luulee olevansa jotenkin spesiaali, vaikka ei ole... Ainakaan positiivisella tavalla.

Tästä oli redditissä paljon juttua. Siellä mies kysyi, mitkä on varkoitusmerkkejä naisessa ja moni otti nimenomaan tuollaiset naiset esille ja olen ihan samaa mieltä siitä, mitä he siellä sanoivat. Tuollaiset naiset ovat usein draaman keskipisteenä eivätkä tule muiden naisten kanssa toimeen, koska eivät halua jakaa sitä huomiota.

Tämän voin hyvin allekirjoittaa. Mieheni harrastus/kaveripiirissä on juurikin tällainen draamailija. Mm. nosti metakan siitä, kun osa harrastusporukan miehistä kutsui meidät vaimot mukaan mökkireissulle. Ei siis liittynyt mitenkään harrastukseen, eli emme olleet tiellä varsinaisen harrastuksen suhteen. Sitten siellä mökillä ivaili meille, jotka emme halunneet saunoa, että pelkäättekö, että menee tukka pilalle. Yksi miehistä, kalju, joka ei myös saunonut, sanoi aika väsyneellä äänellä, että ei me varmaan sitä. Sai raivarit, kun tein yöllä suolaiseksi palaksi munakasrullan. Päden kuulemma emännäntaidoillani eikä kuulu tämmöisen rennon mökkireissun luonteeseen ja pilaa kaikki. Mieheni nauroi oikeutetusti emännäntaidoilleni...

Ovat kuitenkin harrastaneet monta vuotta, eikä kukaan ole häntä pois ajamassa tai dissaamassa. Ja onkin kuulemma itse harrastuksessa ihan ok ja hyvä. Niinhän siinä sitten on käynyt, että me pinnalliset, kanamaiset naiset emme enää osallistu kovin usein, vaikka pyydetäänkin. Osoitus ilman muuta siitä, että emme ole hyvä jätkiä - ja ainakaan minä en kyllä olekaan!

Meillä ei tuollainen mulkero mahtuisi kyllä illanviettoon mukaan ollenkaan, oli miten hyvä harrastuksessa hyvänsä, jos kerran illanvietto ei harrastukseen mitenkään liity.. Ja on sanottukin eräälle joka aikoinaan joi hyvin paljon alkoholia ja käytös oli sen mukaista, että hän ei ole enää tervetullut mukaan kun ei osaa käyttäytyä. Joku syy siis taitaa miehelläsi ja hänen harrastusillanvietoilla olla miksi he mieluummin valitsevat sinne tyypin joka dissaa heidän kumppaninsa, kuin kumppanit. Ettei olisi vain tämän naisen harteille levitetty ikävän ihmisen viitta, jotta te vaimot ette tulisi enää mukaan, kun miehenne eivät itse kehtaa sanoa että te ette nyt ole poikainiltaan tervetulleita.

Eri, mutta siis kun sulle sanotaan, että miehet kutsui vaimot mukaan, sä kuvittelet, että ei oikeasti kutsu, tunkevat sinne väkisin ja pojat ei kehtaa sanoa, että ette tuu...mistä tämä tarve lukea edellinen kertomus täysin päinvastoin kuin se ainakin minusta oli kirjoitettu??

Jokaiselle normaalille on selvää, että jos pidetään harrastusjoukon mökkireissu, sinne ei sitten kutsuta puolisioita, jos ei heitä sinne haluta. Toisaalta meille normaaleille on selvää, että välillä on tosi kiva kutsua puolisoita, olla yhdessä kaikkien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin pitkään olevani "yksi jätkistä". Koko kouluaikani tytöt kiusasivat minua todella raadollisesti ja tekivät selväksi, että olen ruma ja huono, en osaa mitään ja tyttöjen vaatteetkin näyttävät rumilta päälläni. Sisäistin tämän ja pelkäsin tyttöjä.

Aikuistuessani miehet kuitenkin alkoivat kohdella minua hyvin, jutella kanssani, olla näennäisesti kiinnostuneita asioistani, kutsua minua mukaan paikkoihin ja tapahtumiin. Tottakai sitten ajattelin, että tulen toimeen vain miesten kanssa, vaikka myöhemmin aloinkin hahmottaa, että he pitivät seurastani vain, koska arvelivat pääsevänsä myöhemmin lähempiin tekemisiin.

Noiden miesporukoiden vähäiset naiset tuntuivat jotenkin karttavan minua, minkä nyt ymmärrän: pelkäsin heitä ja vaikutin varmasti haluamattani tylyltä ja etäiseltä. Oikeasti olisin halunnut tutustua juuri noihin naisiin ja olla naisten porukoissa.

Harmillista, että nämä asiat hahmottaa yleensä vasta vuosia jälkeenpäin. Onneksi on koko elämä aikaa opetella ja tulla sinuiksi, ennen kaikkea itsensä kanssa.

Minulle on ihan suoraan sanottu naisten toimesta että olen pelottava ja arvaamaton, enkä toimi ennustettavasti. Miehet yleisesti ottaen ovat tällaisen piirteen kanssa enemmän sinnut, siksi he eivät koe tarvietta kartta minua erilaisuuteni takia.

Se, että miehet "ovat sinut" erilaisten ikävien (sori, sitä nuo ovat) luonteenpiirteiden kanssa, on se, että eivät he välitä. Kaverit on vaan kavereita, heidän kanssa harrastetaan, hengataan ja ryypätään, ja oma elämä esim. vaimon tai sukulaisten tms. kanssa on yksityistä ja ihan eri juttu. Sen vuoksi he eivät piittaa pskaakaan jostain hankalista luonteenpiirteistä, jos muuten hommat sujuu ja on suunnilleen kivaa.

Sitten on ne oikeat ihmiset, pari hyvää ystävää, vaimo, jne, joiden puheista ja teoista oikeasti välitetään. Nämä saavatkin usein ihmetellä, miten loukkaantumisherkkä on se kaveripiirin lupsakka seuramies onkaan.

Naiset on kokonaisvaltaisempia, suuttuvat ja sietävät samoja asioita kaikkien kanssa. Siksi myös suorempia, sillä osoittavat tämän.

Ei pidä paikkaansa. Tiedän tämän koska olen itse nainen joka hyväksyy toiset ihmiset ihmisinä, mutta samalla nianen jota muut naiset eivät hyväksy. Ehkä inulla ei ole tosiaan mieheiä ystävinä, mutta monella muulla on. Se että sinun tuntemasi miehet eivät välitä sinusta kaverina ja ystävänä ei tarkoita etteikö meistä muista välittäisi. Harmi että koet miehet noin tympeiksi. Onneksi itselläni on useita rakastavia miehiä ympärillä <3

Kyllä minulla on paljonkin miehiä ystävinä. Olen kuunnellut miesten juttuja koko elämäni, 3 isoveljeä, serkut ja pienellä kylällä asui vain poikia, joten myös kavereina. Miesvaltainen ala nyt 26 v,

Sen vuoksi tiedänkin, että vain parilta heistä voin odottaa sellaista ystävyyttä, joita minulla muutaman naisen kanssa on. Muut ovat kavereita, joiden kanssa pidetään toki yhtä, käydään harrastuksessa tai töissä, joskus hengaillaan. Mutta hyvin tiedän, että en ole heidän mielessään erityisesti muutoin ja elävät ikään kuin erillistä elämää siitä meidän hengailusta. Kuten teen itsekin. En minä heille soittele, jos mulla murheita on tai tarvin äkillistä apua.

Ja en muuten miesystävieni kanssa rakkaudesta höpöttele tai ajattele heitä minään elämäni rakastavina miehinä. Huh.

Eli ensin miehet mielestäsi eivät pidä naisia kavereina, ja kun sinulle sanotaan että ikävä että sinun kohdallasi näin, meillä muilla on toisin, niin nyt miehet sitten kuitenkin pitävät sinua kaverina. Eipä tähän oikein voi enää mitään sanoa, perus trollailua harrastat :D

Niin siis mulla on miehiä kavereina ja pari miestä ystävänä. Mutta en näitä kavereita etenkään kyllä ikinä ajattele minään "rakastavina miehinä elämässäni", enkä noita ystäviäkään. 

Toisaalta en niin ajattele myös naiskavereista, että he ovat jotain rakastavia naisia mun elämässä. On niin merkillinen kielikuva, että en yhtään osaa liittää sitä ystäviin tai kavereihin, on varattu lähisuvulle ja aviomiehelle.

Omasta mielestäni on merkiillistä taasen se että koet ettei sinulla ole yhtään rakastavaa ihmistä elämässäsi kuin ainoastaan suvussa. Monella ei ole sukua ollenkaan, ja heillä ne ystävät nimen omaan ovat sitä rakastavaa sakkia ympärillä. Tätä lienee kaltaisesi täysin mahdotonta ymmärtää. Ihan kuin joku kastilaitos, jos et ole syntyny perheeseen jossa on iso suku, ei sinua kenenkään tule rakastaman ;)

Höpsistä pökkää, en tuollaista sanonut. Sanoin, että en osaa käyttää ystävistä tuollaista kieltä, se kuulostaa omituiselta. Kyllä minä tietysti arvostan miesystäviäni ja tykkään heistä ystävän rakkaudella, mutta en silti vain osaa ajatella heitä minään "rakastavina miehinä elämässäni". Rakastavina ystävinä, joo, mutta en rakastavina miehinä - miksi siinä pitää korostaa sydänhymiöillä? 

Eikä mulla mitään rakastavaa isoa sukua ole, puhuin vain lähisuvusta, eli mun tapauksessa siskosta, hänen miehestään ja lapsistaan. 

Kirjoitit ettet ajattele kaveritasi rakastavina ihmisinä elämässäsi. Tiedätkö että mies on aikuinen miespulinen ihminen? Korostan kirjoituksessani aivan mitä haluan sydämellä. Arvaan että sekin on sinun mielestäsi perin kummallista ;) Yritä pärjätä.

En muuten kirjoita. Minä nimenomaan kirjoitan, että en ajattele heitä rakastavina miehinä elämässäni.  

Vierailija kirjoitti:

Itse en mitenkään koe olevani osa miesten porukkaa, mutta mieluummin vietän aikaani miesporukassa.

Iso kaverisakki kun kokoontuu, niin miehet kerääntyvät olohuoneeseen oluttölkkien kera. Saunaa odotellessa puhutaan työt, urheilu-uutiset, perhekuulumiset ja lomasuunnitelmat ja silmäillään telkkaria siinä samalla. Ihan normaaleja puheenaiheita. Naiset aina kuitenkin vähän nälvivät että puhutaan näitä "Miesten juttuja".

Naiset ovat sakilla keittiössä, valmistelevat kahvit tai ruuan, juovat yhden siiderin. Puhutaan lapsista, suhteista, uusista hankinnoista kotiin tai vaatekaappiin, resepteistä, pihan hoidosta... Naureskellaan kippurassa jotain autoiluun liittyvää noloa tapahtumaa tai jonkin laitteen käyttökommelluksia. Saunaan ei mennä kun on just laitettu tukka tai meikki.

Kyllä siis mieluummin istun miesten juttujen äärellä. Ja itsellänikin on lapsia, mutta ei niistä nyt vapaailtana tarvitse höpistä. Sitten yksi asia mikä naisporukassa inhottaa, on shoppailu. Shoppailen mieluummin yksin. Ihan tuskaa on lähteä yhdenkin tyttökaverin kanssa ostoksille makutuomariksi. Kai jokainen tuntee itsensä ja oman makunsa paremmin kuin muut. Sitten välillä istutaan lounaalla tai kahvilla ja taas puhutaan suhteista ja pihan hoidosta.

Eli joskus ne kiinnostuksen kohteet ja huumori vaan ei ole samat kuin samalla sukupuolella yleensä. Itseänikin tämä häiritsee joskus, en vaan pysty kanalaumassa nauramaan samoille jutuille aidosti kuin muut. Ja samat asiat vaan ei kiinnosta vaikka haluaisin kiinnostua.

Olet nainen.

Miksi yleistät että kaikki muut naiset on kanoja?

En mäkään tykkää shoppailla tai puhua meikeistä muttei mulla ole mitään tarvetta dissata muita naisia ja ylistää miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en mitenkään koe olevani osa miesten porukkaa, mutta mieluummin vietän aikaani miesporukassa.

Iso kaverisakki kun kokoontuu, niin miehet kerääntyvät olohuoneeseen oluttölkkien kera. Saunaa odotellessa puhutaan työt, urheilu-uutiset, perhekuulumiset ja lomasuunnitelmat ja silmäillään telkkaria siinä samalla. Ihan normaaleja puheenaiheita. Naiset aina kuitenkin vähän nälvivät että puhutaan näitä "Miesten juttuja".

Naiset ovat sakilla keittiössä, valmistelevat kahvit tai ruuan, juovat yhden siiderin. Puhutaan lapsista, suhteista, uusista hankinnoista kotiin tai vaatekaappiin, resepteistä, pihan hoidosta... Naureskellaan kippurassa jotain autoiluun liittyvää noloa tapahtumaa tai jonkin laitteen käyttökommelluksia. Saunaan ei mennä kun on just laitettu tukka tai meikki.

Kyllä siis mieluummin istun miesten juttujen äärellä. Ja itsellänikin on lapsia, mutta ei niistä nyt vapaailtana tarvitse höpistä. Sitten yksi asia mikä naisporukassa inhottaa, on shoppailu. Shoppailen mieluummin yksin. Ihan tuskaa on lähteä yhdenkin tyttökaverin kanssa ostoksille makutuomariksi. Kai jokainen tuntee itsensä ja oman makunsa paremmin kuin muut. Sitten välillä istutaan lounaalla tai kahvilla ja taas puhutaan suhteista ja pihan hoidosta.

Eli joskus ne kiinnostuksen kohteet ja huumori vaan ei ole samat kuin samalla sukupuolella yleensä. Itseänikin tämä häiritsee joskus, en vaan pysty kanalaumassa nauramaan samoille jutuille aidosti kuin muut. Ja samat asiat vaan ei kiinnosta vaikka haluaisin kiinnostua.

Molempien porukoiden jutut kuulostaa tosi tylsiltä.

Niin kuulostaa.

Ja miksei tuokin nainen voi olla sitten ystävä kaltaistensa ihmisten kanssa? On tuollaisia naisiakin vaikka kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en mitenkään koe olevani osa miesten porukkaa, mutta mieluummin vietän aikaani miesporukassa.

Iso kaverisakki kun kokoontuu, niin miehet kerääntyvät olohuoneeseen oluttölkkien kera. Saunaa odotellessa puhutaan työt, urheilu-uutiset, perhekuulumiset ja lomasuunnitelmat ja silmäillään telkkaria siinä samalla. Ihan normaaleja puheenaiheita. Naiset aina kuitenkin vähän nälvivät että puhutaan näitä "Miesten juttuja".

Naiset ovat sakilla keittiössä, valmistelevat kahvit tai ruuan, juovat yhden siiderin. Puhutaan lapsista, suhteista, uusista hankinnoista kotiin tai vaatekaappiin, resepteistä, pihan hoidosta... Naureskellaan kippurassa jotain autoiluun liittyvää noloa tapahtumaa tai jonkin laitteen käyttökommelluksia. Saunaan ei mennä kun on just laitettu tukka tai meikki.

Kyllä siis mieluummin istun miesten juttujen äärellä. Ja itsellänikin on lapsia, mutta ei niistä nyt vapaailtana tarvitse höpistä. Sitten yksi asia mikä naisporukassa inhottaa, on shoppailu. Shoppailen mieluummin yksin. Ihan tuskaa on lähteä yhdenkin tyttökaverin kanssa ostoksille makutuomariksi. Kai jokainen tuntee itsensä ja oman makunsa paremmin kuin muut. Sitten välillä istutaan lounaalla tai kahvilla ja taas puhutaan suhteista ja pihan hoidosta.

Eli joskus ne kiinnostuksen kohteet ja huumori vaan ei ole samat kuin samalla sukupuolella yleensä. Itseänikin tämä häiritsee joskus, en vaan pysty kanalaumassa nauramaan samoille jutuille aidosti kuin muut. Ja samat asiat vaan ei kiinnosta vaikka haluaisin kiinnostua.

Molempien porukoiden jutut kuulostaa tosi tylsiltä.

Niin kuulostaa.

Ja miksei tuokin nainen voi olla sitten ystävä kaltaistensa ihmisten kanssa? On tuollaisia naisiakin vaikka kuinka.

Puheenaiheisiin voi vaikuttaa myös itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että nämä "yksi jätkistä" naiset ovat itseasiassa niitä, jotka kokevat muut naiset uhkana. Siksi he eivät tule muiden naisten kanssa toimeen, koska ne muut naiset ovat kuin uhka sille, että nainen saa huomiota miehiltä. Siksi hän lyöttäytyy miesten seuraan ja puhuu pskaa muista naisista, että voi kuvitella olevansa parempi, kuin muut naiset. Hän luulee olevansa jotenkin spesiaali, vaikka ei ole... Ainakaan positiivisella tavalla.

Tästä oli redditissä paljon juttua. Siellä mies kysyi, mitkä on varkoitusmerkkejä naisessa ja moni otti nimenomaan tuollaiset naiset esille ja olen ihan samaa mieltä siitä, mitä he siellä sanoivat. Tuollaiset naiset ovat usein draaman keskipisteenä eivätkä tule muiden naisten kanssa toimeen, koska eivät halua jakaa sitä huomiota.

Tämän voin hyvin allekirjoittaa. Mieheni harrastus/kaveripiirissä on juurikin tällainen draamailija. Mm. nosti metakan siitä, kun osa harrastusporukan miehistä kutsui meidät vaimot mukaan mökkireissulle. Ei siis liittynyt mitenkään harrastukseen, eli emme olleet tiellä varsinaisen harrastuksen suhteen. Sitten siellä mökillä ivaili meille, jotka emme halunneet saunoa, että pelkäättekö, että menee tukka pilalle. Yksi miehistä, kalju, joka ei myös saunonut, sanoi aika väsyneellä äänellä, että ei me varmaan sitä. Sai raivarit, kun tein yöllä suolaiseksi palaksi munakasrullan. Päden kuulemma emännäntaidoillani eikä kuulu tämmöisen rennon mökkireissun luonteeseen ja pilaa kaikki. Mieheni nauroi oikeutetusti emännäntaidoilleni...

Ovat kuitenkin harrastaneet monta vuotta, eikä kukaan ole häntä pois ajamassa tai dissaamassa. Ja onkin kuulemma itse harrastuksessa ihan ok ja hyvä. Niinhän siinä sitten on käynyt, että me pinnalliset, kanamaiset naiset emme enää osallistu kovin usein, vaikka pyydetäänkin. Osoitus ilman muuta siitä, että emme ole hyvä jätkiä - ja ainakaan minä en kyllä olekaan!

Meillä ei tuollainen mulkero mahtuisi kyllä illanviettoon mukaan ollenkaan, oli miten hyvä harrastuksessa hyvänsä, jos kerran illanvietto ei harrastukseen mitenkään liity.. Ja on sanottukin eräälle joka aikoinaan joi hyvin paljon alkoholia ja käytös oli sen mukaista, että hän ei ole enää tervetullut mukaan kun ei osaa käyttäytyä. Joku syy siis taitaa miehelläsi ja hänen harrastusillanvietoilla olla miksi he mieluummin valitsevat sinne tyypin joka dissaa heidän kumppaninsa, kuin kumppanit. Ettei olisi vain tämän naisen harteille levitetty ikävän ihmisen viitta, jotta te vaimot ette tulisi enää mukaan, kun miehenne eivät itse kehtaa sanoa että te ette nyt ole poikainiltaan tervetulleita.

No siinä tapauksessa täytyy sanoa, että tyypin kannattaisi hakeutua näyttelijäksi, niin hyvin roolinsa veti koko illan! Lisäksi pitää lähettää anteeksipyyntökortti, enpä olisi uskonut, että noin suostuu uhrautumaan harrastusjoukon poikien puolesta, ottamaan ikävän ihmisen viitan harteilleen.

Kyllä mä ymmärrän, että harrastusporukka jos iltaa viettää, sinne kutsutaan kaikki, myös ne mulkerompina pidetyt. Jos kerran tyyliin olla tiistaina menossa yhdessä harrastamaan, niin erittäin mulkeroa olisi minun mielestäni se, että viikonlopun kaikki muut ovat viettäneet mökillä puolisoineen paitsi yksi.

En muuten tiedä, mistä vetäisit poikien illan: tämä tapaushan ei ole ainut harrastusporukan nainen.  Heitä on kolme, heistä yksi oli kutsunut miehensä.

Mutta toi on niin taas tämä juttu: ei siinä porukan draamanaisessa mitään vikaa ole, reilu tyyppi, joka otti vttumaisen mulkeron naisen maineen, one for the team ja sitten päästäänkin pojat mökille ilman muijia! Muutenhan se meiltä ei onnistuisi.

No jos teidän tyyli on tuollainen ,että yksi ihminen saa terroriseerata toisia, ja sitten ne uhrit joutuvat jäämään pois, niin sama se mulle on. Meillä tuollainen ei onnistuisi. Se lähtee joka kohtelee rumasti toisia. Varsinkaan minä tai mieheni emme koskaan katsoisi vierestä sitä että joku käyttäytyy jompaa kumpaa kohtaan huonosti. Mutta teille kun ilmeisesti tuollainen sopii, mitä sitten valitat? 

En valita mitään. Totean vain, että näitä draamanaisia todellakin on ja minä olen kohdannut yhden sellaisen aika viime aikoina. Se, miksi sinä tästä kiihdyt ja alat rakennella teorioita viittavaatteista, on taas sitten oma asiasi.

Ja kyllä, on meidän tyyli sellainen, että harrastusporukan seurasta poistuu ne, jotka ei harrastusporukkaan kuulu, jos siltä tuntuu, että kivaa ei yhdessä ole. Emme savusta ulos edes sitä draamanaista. Itsetuntomme kestää kyllä sen verran nälvintää, että emme nyt itseämme terrorisoiduksi tunne. Ei se draamanainen nyt niin vaikuttava ilmestys ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että nämä "yksi jätkistä" naiset ovat itseasiassa niitä, jotka kokevat muut naiset uhkana. Siksi he eivät tule muiden naisten kanssa toimeen, koska ne muut naiset ovat kuin uhka sille, että nainen saa huomiota miehiltä. Siksi hän lyöttäytyy miesten seuraan ja puhuu pskaa muista naisista, että voi kuvitella olevansa parempi, kuin muut naiset. Hän luulee olevansa jotenkin spesiaali, vaikka ei ole... Ainakaan positiivisella tavalla.

Tästä oli redditissä paljon juttua. Siellä mies kysyi, mitkä on varkoitusmerkkejä naisessa ja moni otti nimenomaan tuollaiset naiset esille ja olen ihan samaa mieltä siitä, mitä he siellä sanoivat. Tuollaiset naiset ovat usein draaman keskipisteenä eivätkä tule muiden naisten kanssa toimeen, koska eivät halua jakaa sitä huomiota.

Tämän voin hyvin allekirjoittaa. Mieheni harrastus/kaveripiirissä on juurikin tällainen draamailija. Mm. nosti metakan siitä, kun osa harrastusporukan miehistä kutsui meidät vaimot mukaan mökkireissulle. Ei siis liittynyt mitenkään harrastukseen, eli emme olleet tiellä varsinaisen harrastuksen suhteen. Sitten siellä mökillä ivaili meille, jotka emme halunneet saunoa, että pelkäättekö, että menee tukka pilalle. Yksi miehistä, kalju, joka ei myös saunonut, sanoi aika väsyneellä äänellä, että ei me varmaan sitä. Sai raivarit, kun tein yöllä suolaiseksi palaksi munakasrullan. Päden kuulemma emännäntaidoillani eikä kuulu tämmöisen rennon mökkireissun luonteeseen ja pilaa kaikki. Mieheni nauroi oikeutetusti emännäntaidoilleni...

Ovat kuitenkin harrastaneet monta vuotta, eikä kukaan ole häntä pois ajamassa tai dissaamassa. Ja onkin kuulemma itse harrastuksessa ihan ok ja hyvä. Niinhän siinä sitten on käynyt, että me pinnalliset, kanamaiset naiset emme enää osallistu kovin usein, vaikka pyydetäänkin. Osoitus ilman muuta siitä, että emme ole hyvä jätkiä - ja ainakaan minä en kyllä olekaan!

Meillä ei tuollainen mulkero mahtuisi kyllä illanviettoon mukaan ollenkaan, oli miten hyvä harrastuksessa hyvänsä, jos kerran illanvietto ei harrastukseen mitenkään liity.. Ja on sanottukin eräälle joka aikoinaan joi hyvin paljon alkoholia ja käytös oli sen mukaista, että hän ei ole enää tervetullut mukaan kun ei osaa käyttäytyä. Joku syy siis taitaa miehelläsi ja hänen harrastusillanvietoilla olla miksi he mieluummin valitsevat sinne tyypin joka dissaa heidän kumppaninsa, kuin kumppanit. Ettei olisi vain tämän naisen harteille levitetty ikävän ihmisen viitta, jotta te vaimot ette tulisi enää mukaan, kun miehenne eivät itse kehtaa sanoa että te ette nyt ole poikainiltaan tervetulleita.

Eri, mutta siis kun sulle sanotaan, että miehet kutsui vaimot mukaan, sä kuvittelet, että ei oikeasti kutsu, tunkevat sinne väkisin ja pojat ei kehtaa sanoa, että ette tuu...mistä tämä tarve lukea edellinen kertomus täysin päinvastoin kuin se ainakin minusta oli kirjoitettu??

Jokaiselle normaalille on selvää, että jos pidetään harrastusjoukon mökkireissu, sinne ei sitten kutsuta puolisioita, jos ei heitä sinne haluta. Toisaalta meille normaaleille on selvää, että välillä on tosi kiva kutsua puolisoita, olla yhdessä kaikkien kanssa.

Et taida olla eri, vaan ihan sama kuitenkin ;) Joten kerrohan miksi miehet antavat kohdella vaimojaan huonosti? Tuohan oli ihan miesten käsissä tuokin tilanne, ja heille oli ok että yksi heidän kavereistaan oli ilkeä vaimoille. Pistäppä syyttävää sormea sinne miesten puoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin pitkään olevani "yksi jätkistä". Koko kouluaikani tytöt kiusasivat minua todella raadollisesti ja tekivät selväksi, että olen ruma ja huono, en osaa mitään ja tyttöjen vaatteetkin näyttävät rumilta päälläni. Sisäistin tämän ja pelkäsin tyttöjä.

Aikuistuessani miehet kuitenkin alkoivat kohdella minua hyvin, jutella kanssani, olla näennäisesti kiinnostuneita asioistani, kutsua minua mukaan paikkoihin ja tapahtumiin. Tottakai sitten ajattelin, että tulen toimeen vain miesten kanssa, vaikka myöhemmin aloinkin hahmottaa, että he pitivät seurastani vain, koska arvelivat pääsevänsä myöhemmin lähempiin tekemisiin.

Noiden miesporukoiden vähäiset naiset tuntuivat jotenkin karttavan minua, minkä nyt ymmärrän: pelkäsin heitä ja vaikutin varmasti haluamattani tylyltä ja etäiseltä. Oikeasti olisin halunnut tutustua juuri noihin naisiin ja olla naisten porukoissa.

Harmillista, että nämä asiat hahmottaa yleensä vasta vuosia jälkeenpäin. Onneksi on koko elämä aikaa opetella ja tulla sinuiksi, ennen kaikkea itsensä kanssa.

Minulle on ihan suoraan sanottu naisten toimesta että olen pelottava ja arvaamaton, enkä toimi ennustettavasti. Miehet yleisesti ottaen ovat tällaisen piirteen kanssa enemmän sinnut, siksi he eivät koe tarvietta kartta minua erilaisuuteni takia.

Se, että miehet "ovat sinut" erilaisten ikävien (sori, sitä nuo ovat) luonteenpiirteiden kanssa, on se, että eivät he välitä. Kaverit on vaan kavereita, heidän kanssa harrastetaan, hengataan ja ryypätään, ja oma elämä esim. vaimon tai sukulaisten tms. kanssa on yksityistä ja ihan eri juttu. Sen vuoksi he eivät piittaa pskaakaan jostain hankalista luonteenpiirteistä, jos muuten hommat sujuu ja on suunnilleen kivaa.

Sitten on ne oikeat ihmiset, pari hyvää ystävää, vaimo, jne, joiden puheista ja teoista oikeasti välitetään. Nämä saavatkin usein ihmetellä, miten loukkaantumisherkkä on se kaveripiirin lupsakka seuramies onkaan.

Naiset on kokonaisvaltaisempia, suuttuvat ja sietävät samoja asioita kaikkien kanssa. Siksi myös suorempia, sillä osoittavat tämän.

Ei pidä paikkaansa. Tiedän tämän koska olen itse nainen joka hyväksyy toiset ihmiset ihmisinä, mutta samalla nianen jota muut naiset eivät hyväksy. Ehkä inulla ei ole tosiaan mieheiä ystävinä, mutta monella muulla on. Se että sinun tuntemasi miehet eivät välitä sinusta kaverina ja ystävänä ei tarkoita etteikö meistä muista välittäisi. Harmi että koet miehet noin tympeiksi. Onneksi itselläni on useita rakastavia miehiä ympärillä <3

Kyllä minulla on paljonkin miehiä ystävinä. Olen kuunnellut miesten juttuja koko elämäni, 3 isoveljeä, serkut ja pienellä kylällä asui vain poikia, joten myös kavereina. Miesvaltainen ala nyt 26 v,

Sen vuoksi tiedänkin, että vain parilta heistä voin odottaa sellaista ystävyyttä, joita minulla muutaman naisen kanssa on. Muut ovat kavereita, joiden kanssa pidetään toki yhtä, käydään harrastuksessa tai töissä, joskus hengaillaan. Mutta hyvin tiedän, että en ole heidän mielessään erityisesti muutoin ja elävät ikään kuin erillistä elämää siitä meidän hengailusta. Kuten teen itsekin. En minä heille soittele, jos mulla murheita on tai tarvin äkillistä apua.

Ja en muuten miesystävieni kanssa rakkaudesta höpöttele tai ajattele heitä minään elämäni rakastavina miehinä. Huh.

Eli ensin miehet mielestäsi eivät pidä naisia kavereina, ja kun sinulle sanotaan että ikävä että sinun kohdallasi näin, meillä muilla on toisin, niin nyt miehet sitten kuitenkin pitävät sinua kaverina. Eipä tähän oikein voi enää mitään sanoa, perus trollailua harrastat :D

Niin siis mulla on miehiä kavereina ja pari miestä ystävänä. Mutta en näitä kavereita etenkään kyllä ikinä ajattele minään "rakastavina miehinä elämässäni", enkä noita ystäviäkään. 

Toisaalta en niin ajattele myös naiskavereista, että he ovat jotain rakastavia naisia mun elämässä. On niin merkillinen kielikuva, että en yhtään osaa liittää sitä ystäviin tai kavereihin, on varattu lähisuvulle ja aviomiehelle.

Omasta mielestäni on merkiillistä taasen se että koet ettei sinulla ole yhtään rakastavaa ihmistä elämässäsi kuin ainoastaan suvussa. Monella ei ole sukua ollenkaan, ja heillä ne ystävät nimen omaan ovat sitä rakastavaa sakkia ympärillä. Tätä lienee kaltaisesi täysin mahdotonta ymmärtää. Ihan kuin joku kastilaitos, jos et ole syntyny perheeseen jossa on iso suku, ei sinua kenenkään tule rakastaman ;)

Höpsistä pökkää, en tuollaista sanonut. Sanoin, että en osaa käyttää ystävistä tuollaista kieltä, se kuulostaa omituiselta. Kyllä minä tietysti arvostan miesystäviäni ja tykkään heistä ystävän rakkaudella, mutta en silti vain osaa ajatella heitä minään "rakastavina miehinä elämässäni". Rakastavina ystävinä, joo, mutta en rakastavina miehinä - miksi siinä pitää korostaa sydänhymiöillä? 

Eikä mulla mitään rakastavaa isoa sukua ole, puhuin vain lähisuvusta, eli mun tapauksessa siskosta, hänen miehestään ja lapsistaan. 

Kirjoitit ettet ajattele kaveritasi rakastavina ihmisinä elämässäsi. Tiedätkö että mies on aikuinen miespulinen ihminen? Korostan kirjoituksessani aivan mitä haluan sydämellä. Arvaan että sekin on sinun mielestäsi perin kummallista ;) Yritä pärjätä.

En muuten kirjoita. Minä nimenomaan kirjoitan, että en ajattele heitä rakastavina miehinä elämässäni.  

Tarkoitatko sanoa etteivät miehet ole ihmisiä, vai mikä on pointtisi.