Yh-äidit ovat niin eriarvoisessa asemassa joka suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Moni kommentoija täällä ei ilmeisesti ole koskaan virhettä tehnyt. Joillekin siitä virheestä seuraa lapsi.

Pitäisikö näiden äitien nyt loppuelämänsä sirotella tuhkaa päälleen ja joka päivä muistaa miten kamalia ihmisiä ovat.

Vai eikö olisi hyvä jos nämä äidit niissä olosuhteissa missä elävät haluaisivat ja pystyisivät rakentamaan lapsilleen ihan hyvän elämän.

Tietysti pitää yh-äitien vihata itseään. Ja lapset lastenkotiin. Sitten oikeus tapahtuu. Ja voimme keskittyä arvostelemaan muita ihmisryhmiä.

T:Kaikkitietävät av-neuvojamammat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kommentoija täällä ei ilmeisesti ole koskaan virhettä tehnyt. Joillekin siitä virheestä seuraa lapsi.

Pitäisikö näiden äitien nyt loppuelämänsä sirotella tuhkaa päälleen ja joka päivä muistaa miten kamalia ihmisiä ovat.

Vai eikö olisi hyvä jos nämä äidit niissä olosuhteissa missä elävät haluaisivat ja pystyisivät rakentamaan lapsilleen ihan hyvän elämän.

Tietysti pitää yh-äitien vihata itseään. Ja lapset lastenkotiin. Sitten oikeus tapahtuu. Ja voimme keskittyä arvostelemaan muita ihmisryhmiä.

T:Kaikkitietävät av-neuvojamammat

Sitten voimme arvostella kamalia sohvalla makaavia aviomiehiämme. Joita emme kuitenkaan jätä koska mikään ei ole suurempi häpeä kuin ero, ja... yksinhuoltajuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenteko on täysin vapaaehtoista

Joo, mutta kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta. Kommenttisi on suorastaan typerä.

Tulevaisuuttaan voi kyllä ennustaa paljonkin. Sillä että hankkii kunnon koulutuksen, monipuolisen ja hyvän työuran ja lapsia vain sen verran, että tietää ne yksinkin itse varmasti elättävänsä.

Tunnetko nyt itsesi paremmaksi, kun tuon sait kirjoitettua? Oman lapseni isä kuoli syöpään ja minun korkeakoulutus ja työura ei auttanut sen ennustamisessa yhtään.

En ole huomannut mitään. Olen kai niin kamala luonne tai jotain. Kukaan ei kritisoinut kun lapset jäi isälleen ja kukaan ei ole sanonut mitään kun nuorin muutti takaisin luokseni.  Tosin sitä kyllä kyseltiin jonkun aikaa miksi haluan lapsen luokseni kun ihmisille tuntuu olevan jotenkin täysin outo ajatus, että vanhemmat voi vaihtaa lähihuoltajuuttaan toisen uupuessa. Ihmeellistä yritystä puuttua vanhempien välisiin sopimuksiin. Hoitaisivat omat traumansa omissa päissään kun asia oli meille ihan selkeä juttu eikä siihen liittynyt mitään draamaa. Lapsen parastahan siinä ajateltiin ja on kaikki oltu tyytyväisiä ratkaisuun.

Höh tietääkö kukaan kuin yh-isät voi tai huomioidaan??Uskokaa  pois että yh-äiteillä on hyvä olla kun verataan yh-isiin!  yh-isä kun oot niin tulet huomaamaan kuinka  joka asioinnista oli sitten sosiaali tai mikä vaan viranomainen tai muu niin saat taistella kun ei hyväksytä että isä voi olla lapsien huoltaja!! On niin nähty ja ainakin näin on  ei kerrota paikkaa mutta keskilappi jokainen tietää tämän suosikki kohteen lapissa.

Hmm... itsekin voi olosuhteisiinsa vaikuttaa.

Palkkaa lastenhoitajan pienille lapsille, kun tarvitsee opiskella tai käydä vapaa-ajanvietossa. Toisaalta lapset myös kasvavat nopeasti ja kouluikäiset selviävät jo kotona itsekseen. 

Valitse ammatti, jossa palkka riittävä ja saa sitä yksinhuoltajana esim. elatusavut sekä lapsilisän yh-korotukset. Järkevästi käyttää rahaa, niin kyllä kaiken toivomansa saa hankittua.

Terveisin 3-, 1- ja 0-vuotiaan yliopistossa opiskeleva yh-äiti. Onnellinen olen näin ja kaikkeen on ollut varaa mitä olen halunnut hankkia. Tukiverkostoa ei ole, mutta palkatut lastenhoitajat huolehtivat lapsista tarvittaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, täällä yksi yh. Mietin säännöllisesti itsemurhaa, koska elämäni on niin rankkaa, enkä näe siinä oikein toivoa. Lasten takia yritän sinnitellä. Rakkaudesta tai sen mahdollisuudesta olen jo ajat sitten luopunut, koska tiedän, että minua käytettäisiin vain hyväksi. Tämäkin ketju on täynnä loukkaavia kommentteja, jotka painaa minua entisestään alas. Jospa ihmiset eläisivät päivääkään tätä minun elämää.

Tsemppaan sinua. En ole yh mutta tiedän millaista on olla vanhempi silloin kun on henkisesti heikoilla ja jaksaminen vähissä. Onko sinulla minkäänlaista tukiverkostoa tai mahdollisuutta tukiperheeseen? Tukiperheenhän saa lastensuojelun kautta. Lastensuojelun asiakkaaksi voi hakeutua itse, se ei tarkoita että syntyisi vaara lasten huostaanotosta. Asiakkuus tarkoittaa vaan sitä että pääsee monenlaisen tuen piiriin.

Itse kuitenkin pidän parhaana pysyä kaukana lastensuojelusta.

Suomelta puuttuu ihan kaikilta perheiltä helposti saatava matalan kynnyksen apu. Ennaltaehkäisy puuttuu. Apua saa vasta lastensuojelusta. Jossa ei kaikkia kohdella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Aivan hirveä tilanne kun yökerhosta lähdet nätin neidon kanssa hänen luokseen ja aamukusella käydessä huomaat tivolin lailla kalustetun lastenhuoneen, lapsen nimi erivärisin kirjaimin askartelutaulussa.

Siinä ei mieti muuta kuin exit plania.

Niin, kai siinä tulee paatuneimmallakin mieleen ne omat lapset jotka isänä hylkäsi.. :( ymmärrettävää.

Vierailija kirjoitti:

Hmm... itsekin voi olosuhteisiinsa vaikuttaa.

Palkkaa lastenhoitajan pienille lapsille, kun tarvitsee opiskella tai käydä vapaa-ajanvietossa. Toisaalta lapset myös kasvavat nopeasti ja kouluikäiset selviävät jo kotona itsekseen. 

Valitse ammatti, jossa palkka riittävä ja saa sitä yksinhuoltajana esim. elatusavut sekä lapsilisän yh-korotukset. Järkevästi käyttää rahaa, niin kyllä kaiken toivomansa saa hankittua.

Terveisin 3-, 1- ja 0-vuotiaan yliopistossa opiskeleva yh-äiti. Onnellinen olen näin ja kaikkeen on ollut varaa mitä olen halunnut hankkia. Tukiverkostoa ei ole, mutta palkatut lastenhoitajat huolehtivat lapsista tarvittaessa. 

Milläs rahalla tavallinen yh-äiti ne lastenhoitajat palkkaa? Se kun on ihan myytti että kaikki yksinhuoltajat eläisivät lihavilla monen tonnin tukirahoilla.

Jaxuhalit teille hei. Yh-isänä on niin paljon helpompi olla.

Yh äitinä on todellakin eriarvoisessa asemassa. Tukia tulee yh:lle automaattisesti enemmän kuin normaali duunari tienaa palkkaa. Ei tarvitse yh:n edes töissä käydä. Yhteiskunta maksaa koko elämän.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella pahoillani näistä ilkeistä kommenteista mitä tänne on jätetty! Minä olin jonkun aikaa totaali yh vaikka oli ihan yhteishuoltajuus. Olin 19v ja lapsen isä vaan lähti ulkomaille puoleksi vuodeksi jonnekin alpeille kehittämään osaamistaan lumilautailussa ja jotain muuta urheilukoulujuttuja. Olin niin nuori etten tajunnut edes vaatia häntä maksamaan mitään, "sainhan kuitenkin 100€ lapsilisää".  No onneksi myöhemmin sitten saatiin sovittua kun hän palasi Suomeen, että hän saa lapsen viikonlopuiksi. Sain sitten kuulla että mies vei lapsensa aina isovanhemmille. No, pääasia oli että lapsi oli hyvässä hoivassa, mutta aika ärsyttävää vastuun siirtoa. Itse tulin raskaaksi vaikka söin e-pillereitä ja huomasin vasta kun olin 3kk raskaana, että tähän ei myöskään voi valittaa siitä että olisin ollut huolimaton teini. 

Eli siis kun huutelette näistä yh-äideistä, niin ei kaikki ole niin mustavalkoista. Jonkun puoliso on kuollut, toisen puoliso on vaikka sortunut huumeisiin ja sen myötä ei voi enää lapsenhoitoon luottaa eikä lasta muutenkaan päästää hänen lähelle, tämäkin henkilö on voinut olla varteenotettava kumppani ja isä aikaisemmin. Joku on tullut raskaaksi suhteessa jossa mies on sitten ahdistunut ja jättänyt perheen. Ei ne yh-äidit ole kaiken pahan alku ja juuri, niinkuin moni täällä näyttää ajattelevan. 

Yh-äidit rakastaa ja kantaa paljon huolta lapsestaan, mutta kyllä se on vaan välillä rankkaa, ja se on ihan ok purkaa tuntojaan. <3

Itse annoin lapseni adoptioon tällaisessa tilanteessa.

Ei kannata tuomita, kuka tahansa voi joutua yksinhuoltajaksi täysin yllättäen esim. puolison kuoleman vuoksi. Mutta myös niin että se alunperin hyväksi koettu parisuhde muuttuu ajan ja lastensaannin myötä ja se aiemmin luotettava kumppani jää kiinni pettämisestä, haluaa erota yms. Ihmiset muuttuvat ja suhteet myös. Toki on tärkeää että nainen hankkii itselleen ammatin ja työn jotta ei putoa tyhjänpäälle eron sattuessa kohdalle.

Onneksi Suomessa on perusturva siinäkin tapauksessa ettei ammattia ja työtä ole. Sen varassa voi sitten rakentaa elämää eteenpäin oli tilanne mikä hyvänsä. En halua tuomita niitäkään jotka eivät ole syystä tai toisesta kyenneet/halunneet hankkia ammattia ja työpaikkaa. Ymmärrän että joku on voinut haluta jäädä kotiäidiksi, on sovittu miehen kanssa niin että mies käy töissä ja vaimo hoitaa kodin ja lapset. On luonnollista että luottaa toiseen ihmiseen ja yhdessä sovittuun. Ikävä kyllä voi käydä niin että se sopimus ei pidäkään ja silloin se kotiäiti ilman on heikoilla. Onneksi siinä tilanteessa auttaa yhteiskunta.

Vierailija kirjoitti:

Hmm... itsekin voi olosuhteisiinsa vaikuttaa.

Palkkaa lastenhoitajan pienille lapsille, kun tarvitsee opiskella tai käydä vapaa-ajanvietossa. Toisaalta lapset myös kasvavat nopeasti ja kouluikäiset selviävät jo kotona itsekseen. 

Valitse ammatti, jossa palkka riittävä ja saa sitä yksinhuoltajana esim. elatusavut sekä lapsilisän yh-korotukset. Järkevästi käyttää rahaa, niin kyllä kaiken toivomansa saa hankittua.

Terveisin 3-, 1- ja 0-vuotiaan yliopistossa opiskeleva yh-äiti. Onnellinen olen näin ja kaikkeen on ollut varaa mitä olen halunnut hankkia. Tukiverkostoa ei ole, mutta palkatut lastenhoitajat huolehtivat lapsista tarvittaessa. 

Pappa betalar? Vai kuinka monella yh:lla muka on varaa palkata joku lastenhoitaja..

Ehkäisy on hyvin saatavilla, samoin abortti. Lapsen voi aina antaa adoptioon. Joka ikinen on siten äiti vain ja ainoastaan omasta tahdostaan. AINA jos lisääntyy, pitää varautua siihen mahdollisuuteen että jääkin lasten kanssa yksin. Eli aivan itse valittu ongelma, jota olisi pitänyt ajatella etukäteen.

Älä lisäänny jos et ole valmis yksinhuoltajaksi!!!

Puhutaan kannustinloukuista ja siitä että yh:n ei kannata mennä pienipalkkaiseen työhön koska tukia saa samanverran. Toki voi olla laskennallisesti näin mutta tottakai jokainen tajuaa että töissäkäynti on aina parempi kuin vuosien aukko CV:ssä. Voi olla vaikea työllistyä kotona vietettyjen vuosien jälkeen. Toisaalta ihmisten voimavarat ovat erilaiset, jollain voi mennä kaikki voimat perheestä huolehtimiseen eikä paukkuja riitä enää työelämään. Silloin on ymmärrettävää että perhe laitetaan etusijalle ja huolehditaan tulevasta työnsaannista myöhemmin.

Tämä palsta on täynnä valitusta yksinhuoltajuuden haasteista, paskoista miehistä, lapsien rasittavuudesta...

Kun katsotte itseänne peiliin niin kysyttekö koskaan - kuka nämä kaikki valinnat teki?

Sellaista se on.

Ensin hommataan kakaroita jonkun jännittävän linnakundin kanssa. Sitten ihmetellään, kun ei ketään hyväpalkkaista aisuri-insinööriä löydykään elättämään :D.

Teille toki, jotka olette leskeksi jääneet, niin erilainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... itsekin voi olosuhteisiinsa vaikuttaa.

Palkkaa lastenhoitajan pienille lapsille, kun tarvitsee opiskella tai käydä vapaa-ajanvietossa. Toisaalta lapset myös kasvavat nopeasti ja kouluikäiset selviävät jo kotona itsekseen. 

Valitse ammatti, jossa palkka riittävä ja saa sitä yksinhuoltajana esim. elatusavut sekä lapsilisän yh-korotukset. Järkevästi käyttää rahaa, niin kyllä kaiken toivomansa saa hankittua.

Terveisin 3-, 1- ja 0-vuotiaan yliopistossa opiskeleva yh-äiti. Onnellinen olen näin ja kaikkeen on ollut varaa mitä olen halunnut hankkia. Tukiverkostoa ei ole, mutta palkatut lastenhoitajat huolehtivat lapsista tarvittaessa. 

Milläs rahalla tavallinen yh-äiti ne lastenhoitajat palkkaa? Se kun on ihan myytti että kaikki yksinhuoltajat eläisivät lihavilla monen tonnin tukirahoilla.

Jos on köyhä yh-äiti, niin lapset päiväkotiin? Tai perhepäivähoitajalle?

Yksityisen hoidon tukea sekä kotihoidon tukea voi hyödyntää, jos lapset haluaa kotona hoidattaa. Hoitorinki on myös yksi vaihtoehto, jolloin köyhemmälläkin varaa lasten kokopäiväiseen hoitoon kotonaan tai toisten perheiden kotona. Tai au pair 30h/vko? Lastenhoitajista saa myös kotitalousvähennystä.

Omassa tilanteessani vanhempainpäivärahat mahdollistavat lastenhoitajien palkkaamisen kotiin. Tein ahkerasti töitä ennen lapsia ja samaa kannattaa kaikkien harkita ennen lasten hankkimista. 

Vaihtoehtoja lasten hoidon järjestämiseen on siis monia ja onnistuu hyvin erilaisilla budjeteilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... itsekin voi olosuhteisiinsa vaikuttaa.

Palkkaa lastenhoitajan pienille lapsille, kun tarvitsee opiskella tai käydä vapaa-ajanvietossa. Toisaalta lapset myös kasvavat nopeasti ja kouluikäiset selviävät jo kotona itsekseen. 

Valitse ammatti, jossa palkka riittävä ja saa sitä yksinhuoltajana esim. elatusavut sekä lapsilisän yh-korotukset. Järkevästi käyttää rahaa, niin kyllä kaiken toivomansa saa hankittua.

Terveisin 3-, 1- ja 0-vuotiaan yliopistossa opiskeleva yh-äiti. Onnellinen olen näin ja kaikkeen on ollut varaa mitä olen halunnut hankkia. Tukiverkostoa ei ole, mutta palkatut lastenhoitajat huolehtivat lapsista tarvittaessa. 

Milläs rahalla tavallinen yh-äiti ne lastenhoitajat palkkaa? Se kun on ihan myytti että kaikki yksinhuoltajat eläisivät lihavilla monen tonnin tukirahoilla.

Jos on köyhä yh-äiti, niin lapset päiväkotiin? Tai perhepäivähoitajalle?

Yksityisen hoidon tukea sekä kotihoidon tukea voi hyödyntää, jos lapset haluaa kotona hoidattaa. Hoitorinki on myös yksi vaihtoehto, jolloin köyhemmälläkin varaa lasten kokopäiväiseen hoitoon kotonaan tai toisten perheiden kotona. Tai au pair 30h/vko? Lastenhoitajista saa myös kotitalousvähennystä.

Omassa tilanteessani vanhempainpäivärahat mahdollistavat lastenhoitajien palkkaamisen kotiin. Tein ahkerasti töitä ennen lapsia ja samaa kannattaa kaikkien harkita ennen lasten hankkimista. 

Vaihtoehtoja lasten hoidon järjestämiseen on siis monia ja onnistuu hyvin erilaisilla budjeteilla. 

Kyllä, lastenhoito toimii hyvin kun lapsi on 1-6-vuotias. Sit alkaa ongelmat. Etenkin vuorotyössä. Pikkukoululaista ei voi jättää yksin kotiin iltaisin tai viikonloppuisin, kun sillä yh-äidillä olis se hoitoalan/kaupanalan/siivousalan tyypillinen duuni. Jossa työajasta ei tietenkään voi neuvotella, koska se että sulla on lapsia ei anna sulle mitään "erityisoikeuksia".

Yhteiskunta ei tarjoa minkäänlaista hoitoa tähän hätään. Jotkut kunnat tarjoaa aamu- ja iltapäivähoitoa, mutta sekin on usein rajattua ja vaan ykkösluokkalaisille, joissain kakkoset pääsee jos on tilaa. Esim. naapurissa Ruotsissa on iltikset käsittääkseni kaikille luokka-asteille auki, miksi Suomessa ei ole lapsille turvallista paikkaa mihin mennä koulun jälkeen?