Lue keskustelun säännöt.
Outo lapsuusmuisto: kipeänä piti aina syödä antibioottikuuri, mutta koskaan ei saanut särkylääkettä. Muilla sama?
08.04.2022 |
Olen syntynyt -81 ja aina kun oli joku kröhätauti niin piti syödä antibioottikuuri. Ja niitä oli usein. Mutta koskaan lapsena en saanut mitään buranaa tai panadolia vaikka olisi miten ollut kipeä. Tuli mieleen tuosta kasvukipuketjusta: minullakin oli usein iltaisin jaloissa niin kovat kasvukivut, että vain itkin enkä pystynyt nukkumaan. Miksi ei annettu buranaa? Vanhempani kyllä itse käytti särkylääkkeitä.
Kommentit (74)
Ennen uskottiin että kuume kestää kauemmin jos annetaan kipulääkkeitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Buranaa ei ollut olemassa silloin! Siis 70-luvulla esmes. Mä en saanut myöskään sätkylääkettä koskaan, en lapsena korvatuöehduksiin, murtuneeseen nilkkaan, en menkkoihinkaan teininä. Lapsen kipua vähäteltiin. Kohdeltiin muutenkin paskasti ja väkivaltaisesti. Kamala lapsuus, en ole vanhempiini väleissä.
Ainoa lääke oli ainakin mun tietoon apteekista asperin/disperin. Vasta kasarin puolella taisi tulla ibuprofeenit.
Se antibiootti oli usein nestemäistä vaaleanpunaista paskanmakuista penisilliiniä.
Lääkäreiden mielestä lapset eivät ole tunteneet kipua ennen 2010-lukua. Kun aikuinen sai särkylääkettä ennen kivuliaita tutkimuksia (esimerkiksi rintalastasta porattiin luuydinnäyte), ei lapsille moista tarvinnut antaa: lapsi unohtaa kivun nopeasti! Särkylääkkeiden katsottiin olevan vaarallisia, varoitettiin, että lapsi voi mennä tajuttomaksi jne.
Vierailija kirjoitti:
Buranaa ei ollut olemassa silloin! Siis 70-luvulla esmes. Mä en saanut myöskään sätkylääkettä koskaan, en lapsena korvatuöehduksiin, murtuneeseen nilkkaan, en menkkoihinkaan teininä. Lapsen kipua vähäteltiin. Kohdeltiin muutenkin paskasti ja väkivaltaisesti. Kamala lapsuus, en ole vanhempiini väleissä.
Ainoa lääke oli ainakin mun tietoon apteekista asperin/disperin. Vasta kasarin puolella taisi tulla ibuprofeenit.
Se antibiootti oli usein nestemäistä vaaleanpunaista paskanmakuista penisilliiniä.
Ap kirjoitti syntyneensä -81 eli on elänyt lapsuutensa burana-aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Disperiniä sai joskus kuumeessa. Ja pinkkiä antibioottimönjää. Keltaista jaffaa. Vm. 75
näipä
1979
Se punainen Snöre-karkki maistui ihan samalta kuin mukamas vadelman makuinen antibiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvulla, eikä minua viety lääkäriin eikä liipin kipulääkitty. Kaikki taudit ja rokot sairastin vain siten, että sain levätä.
Ensimmäisen antibioottilääkityksen sain 13 - vuotiaana, kun itse tajusin toimia. Kuumetta 39 ja kurkku niin tukossa, että mehu jota yritin niellä tuli nenästä ulos.
liipin=liioin :)
Ja tähän vielä lisään, että koululaisesta alkaen ei ollut kyllä ketään kotona hoitamassa, jos olin kipeänä... No, ukki ehkä joskus. Lankapuhelin vieressä ja mutsi soitteli silloin tällöin töistä päivän aikana olinko taju kankaalla or not. Jaa... olisko silloin 80-luvun alussa ollut mahdollista olla töist pois kotona sairaan alakouluikäisen lapsen kanssa?!
Vierailija kirjoitti:
Disperiniä sai joskus kuumeessa. Ja pinkkiä antibioottimönjää. Keltaista jaffaa. Vm. 75
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita kipulääkkeitä ei ole ollut joskus niin laajaa valikoimaa lähinnä lapsille suppoja ja aikuisille asperiinia... Lisäksi ne ovat olleet kalliita... Ei ole annettu joka vaivaan.
Vuonna 1988 syntynyt täällä.
Paljon tuli syötyä antibioottikuureja. Olen ymmärtänyt, että ennen vanhaan, potilaat ja vanhemmat olettivat aina saavansa lääkäriltä antibioottikuurin. Jos ei saanut, ei saanut hyvää hoitoa?
Se antibiottikuuri nähtiin parantavana, vaikka se tauti olisikin ollut viruksen aiheuttama?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buranaa ei ollut olemassa silloin! Siis 70-luvulla esmes. Mä en saanut myöskään sätkylääkettä koskaan, en lapsena korvatuöehduksiin, murtuneeseen nilkkaan, en menkkoihinkaan teininä. Lapsen kipua vähäteltiin. Kohdeltiin muutenkin paskasti ja väkivaltaisesti. Kamala lapsuus, en ole vanhempiini väleissä.
Ainoa lääke oli ainakin mun tietoon apteekista asperin/disperin. Vasta kasarin puolella taisi tulla ibuprofeenit.
Se antibiootti oli usein nestemäistä vaaleanpunaista paskanmakuista penisilliiniä.
Ap kirjoitti syntyneensä -81 eli on elänyt lapsuutensa burana-aikana.
Buranaa alettiin markkinoida enemmän 90-luvulla. Sitä ennen oli Aspiriini ja Disperin, joka oli mullistava uutuus: ei maistunut niin pahalta ja oli puskuroitu! Se ei siis huumannut ketään, jos otti muita lääkkeitä yhtä aikaa (yleinen pelko).
Oli toki Panadolia mutta se oli kalliimpaa ja harvinaisempaa.
Muutenkin vahvoja, turvallisia särkylääkkeitä on ollut reseptivapaasti saatavilla lyhyen ajan. Ei ole montakaan vuotta siitä kun 800mg lääkkeet haettiin Virosta.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreiden mielestä lapset eivät ole tunteneet kipua ennen 2010-lukua. Kun aikuinen sai särkylääkettä ennen kivuliaita tutkimuksia (esimerkiksi rintalastasta porattiin luuydinnäyte), ei lapsille moista tarvinnut antaa: lapsi unohtaa kivun nopeasti! Särkylääkkeiden katsottiin olevan vaarallisia, varoitettiin, että lapsi voi mennä tajuttomaksi jne.
Kivunlievitys on ollut Suomessa kivikauden tasoa. Synnytyksiä alettiin lievittää 80-luvun alussa ison kansalaiskeskustelun jälkeen, syöpäsairaat saivat kärsiä vielä kauan. Oli vaarana että kuoleva ihminen tulee lääkkeistä riippuvaiseksi..!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Särkylääkkeiden antaminen loppui käytännössä vatsahaavaan. Oikein mitään muuta syytä kuin särkylääkkeet ei ollut näköpiirissä, joten niiden käyttö lopetettiin minun osalta, ettei sama toistuisi.
Ja ehkä ihan hyvä niin koska nyt aikuisenakin maha ärtyy varsinkin Buranasta siinä määrin, että ennen käyttöä mietin aika tarkkaan, kumpi on pahempi vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreiden mielestä lapset eivät ole tunteneet kipua ennen 2010-lukua. Kun aikuinen sai särkylääkettä ennen kivuliaita tutkimuksia (esimerkiksi rintalastasta porattiin luuydinnäyte), ei lapsille moista tarvinnut antaa: lapsi unohtaa kivun nopeasti! Särkylääkkeiden katsottiin olevan vaarallisia, varoitettiin, että lapsi voi mennä tajuttomaksi jne.
Kivunlievitys on ollut Suomessa kivikauden tasoa. Synnytyksiä alettiin lievittää 80-luvun alussa ison kansalaiskeskustelun jälkeen, syöpäsairaat saivat kärsiä vielä kauan. Oli vaarana että kuoleva ihminen tulee lääkkeistä riippuvaiseksi..!
Joo, ei voi antaa morfiinia kuolevalle, koska riippuvuus!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hirveä kuume ja äiti vain vieressä myhäili, kuinka kuume tappaa pöpöt. Sitä se oli 90-luvulla :D
Tätä kuulee nykyäänkin vielä . Ja olon helpottamisen sijaan ajatellaan että kuume on hyödyksi.
Silloin oli kova luotto antibiootteihin ja niitä määrättiin helposti. Tieto lisääntyy ja huomattiin, että eihän se hyvä asia pitemmän päälle olekaan. Tieto lisääntyy ja toimet sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreiden mielestä lapset eivät ole tunteneet kipua ennen 2010-lukua. Kun aikuinen sai särkylääkettä ennen kivuliaita tutkimuksia (esimerkiksi rintalastasta porattiin luuydinnäyte), ei lapsille moista tarvinnut antaa: lapsi unohtaa kivun nopeasti! Särkylääkkeiden katsottiin olevan vaarallisia, varoitettiin, että lapsi voi mennä tajuttomaksi jne.
Kivunlievitys on ollut Suomessa kivikauden tasoa. Synnytyksiä alettiin lievittää 80-luvun alussa ison kansalaiskeskustelun jälkeen, syöpäsairaat saivat kärsiä vielä kauan. Oli vaarana että kuoleva ihminen tulee lääkkeistä riippuvaiseksi..!
Synnyin 76 ja äiti sai epiduraalin. Tuo valitettavasti on edelleen voimissaan tuo pelko että kuoleva tulee riippuvaiseksi kipulääkkeistä. Suomessa todellakin kivunhoito on riittämätöntä.
Olen syntynyt 1976 enkä ikinä syönyt särkylääkkeitä lapsena/nuorena. Yskää hoidettiin höyryhengityksellä. Yskin monesti kuukausia putkeen flunssan jälkeen. Korvatulehduksissa puhkaistiin, en ole varma, saiko niihin antibioottia siihen aikaan. Aikuisena mulle piti ihan "opettaa", että joskus on pakko lääkitä itseään vaikkei lääkäri, hoitaja tai neuvolantäti sitä erikseen tajua suositella. On tästä ollut se ilo, että jo murto-osan lääkemäärät tepsivät minuun hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreiden mielestä lapset eivät ole tunteneet kipua ennen 2010-lukua. Kun aikuinen sai särkylääkettä ennen kivuliaita tutkimuksia (esimerkiksi rintalastasta porattiin luuydinnäyte), ei lapsille moista tarvinnut antaa: lapsi unohtaa kivun nopeasti! Särkylääkkeiden katsottiin olevan vaarallisia, varoitettiin, että lapsi voi mennä tajuttomaksi jne.
Kivunlievitys on ollut Suomessa kivikauden tasoa. Synnytyksiä alettiin lievittää 80-luvun alussa ison kansalaiskeskustelun jälkeen, syöpäsairaat saivat kärsiä vielä kauan. Oli vaarana että kuoleva ihminen tulee lääkkeistä riippuvaiseksi..!
...ja kun riippuvuutta aiheuttamattomia lääkkeitä on tarjottu, niin kansakunnan ylimmät lääkärit ovat vastustaneet niitä sillä perusteella, että "ei voi, koska potilas voi tuntea olonsa euforiseksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hirveä kuume ja äiti vain vieressä myhäili, kuinka kuume tappaa pöpöt. Sitä se oli 90-luvulla :D
Tätä kuulee nykyäänkin vielä . Ja olon helpottamisen sijaan ajatellaan että kuume on hyödyksi.
Lapsena luuli itseään helposti toipilaana terveeksi, kun kuume oli ohi eikä heikottanut. Lähti sängystä yöpuvussa touhuamaan ja lämpö nousi pian uudelleen. Lääkkeillä se laskee liiankin helposti. Myös jälkitauteja pelättiin.
Mä olen kyllä syönyt antibiootteja keuhkoputkentulehdukseen ihan vielä viime vuosinakin. N59