Outo lapsuusmuisto: kipeänä piti aina syödä antibioottikuuri, mutta koskaan ei saanut särkylääkettä. Muilla sama?

Joo, sama oli! Ei koskaan särkylääkettä, mutta antibioottia monta kertaa vuodessa. Ehkä särkylääkkeitä pidettiin vaarallisina? Vielä 90 luvun puolessavälissä apteekista ei edes saanut kuin puolivahvaa buranaa ja ketoriinia ilman reseptiä, siis 200mg buranaa yksi 10 kpl paketti kerrallaan! Kk kivut oli kovat, ja hain sitten monesta apteekista paketin että riittivät. Jossain vaiheessa sitten kävin lääkäriltä reseptin, että sai kerralla enemmän ja vahvempaa. Siihen oli iso kynnys, ei ensin tullut mieleenkään että kipujen takia voisi mennä lääkäriin.

82-syntynyt, disperiniä otettiin lapsena kuumeeseen ja kipuun, antibioottia jos lääkäri määräsi, mutta ei siellä lääkärissä niin vaan käyty, piti olla niin paha kurkkukipu ettei niellä pystynyt tai sellainen yskä ettei sen takia saanut nukuttua, että sinne mentiin. Menkkakipuun sitten vanhempana buranaa.

Supot on paholaisen keksintö.

Onneksi äitini oli farmaseutti, joten meillä kyllä sai särkylääkkeitä.

Muistan, että minulla oli yläasteikäisenä jatkuvia poskiontelotulehduksia ja niitä punkteerattiin. Viimeisellä kerralla oli joku tohelo lääkäri, joka ei saanut sitä onnistumaan vaikka työnsi kaksin käsin. Siitä jäi sellainen trauma, etten enää sallinut yhtään punkteerausta, ja vasta sen jälkeen sain antibiootteja. Eli kaikkea ei voi yleistää.

Jälkeenpäin mietin, että ehkä jo silloin alkoi sisäilmaoireiluni myöhemmin paskaksi todetussa koulussani, mutta sitä ei silloin tunnistettu.

Luin tätä keskustelua kaksi ekaa sivua ja olin jo ihan järkyttynyt!!! Ihan karmeeta!! Mä olen syntynyt v-89, ja kyllä sain särkylääkettä koviin kipuihin. Antibiootteja en muista syöneeni lapsena... Ikinä? Onneksi :D tuon antibioottien tuputusinnon kyllä tunnistan ysäriltä vielä. Onneksi omat vanhemmat oli epäileväisiä jo silloin, että runsas antibioottien popsiminen tuskin on hyväksi.

Tuntuu niin hullulta, että jotkut on syöneet niitä lapsena tyyliin kymmeniä kuureja, mutta että edes kuukautiskipuihin ei oo saanut särkylääkettä, ihan pöyristyttävää :O

Tieto lisääntyy ajan myötä, mutta onneksi enää ei syötetä turhia yskänlääkkeitä niinkuin lapsuudessani. Yskänlääkkeet ovat kuin sokerivettä, ei mitään hyötyä. Särkylääkeet yleistyivät vasta myöhemmin.

Muistan, että mummoni hoito suurinpiirtein joka vaivaan oli aikoinaan kamferitipat sokeripalassa, muistan sen hajun vieläkin yli viisikymppisenä.

Minä muistan syöneeni disperiiniä lapsena. Muistan myös jonkin vaaleanpunaisen mönjän, joka varmaan oli antibioottia. Mutta helposti ei kyllä lääkäriin viety, eikä lääkkeitä annettu. Minulla oli aikanaan nielupaise n.6-vuotiaana kurkussa ja vanhemmat veivät lääkäriin siinä vaiheessa, kun oli jo kiire. Hengitystiet kai olivat menossa tukkoon. Silloin olin sairaalassa pitkään. Oksennustaudissa piti juoda Jaffaa ja syödä näkkileipää. Olen syntynyt -79.

Kivunhoidossa on edelleen puutteita. Jotkut kuvittelevat, että kipukynnys laskee, jos ottaa särkylääkettä. Siksi kipulääkettä pantataan jopa lapsilta :(

Kärsin lapsena päänsäryistä ja luojan kiitos sain särkylääkettä.

Antibioottikuureja en muista juurikaan saaneeni... Sitä vastoin yskänlääkettä otettiin yskään. Yskänlääkkeiden tehosta ei ole mitään näyttöä, ihme, että niitä edelleen myydään.

Sukulaisperheessä oli käsitys, että vatsataudin aikana pitäisi paastota. :(

Vierailija kirjoitti:

Onhan tätä todella paljon vielä tänäkin päivänä. Esim korvakivusta itkevää lasta tuodaan päivystykseen. Kun kysyy mitä kipulääkettä ja milloin olette antaneet lapselle, vastataan ei mitään...

Tämähän on päivystyksessä arkipäivää.

Lapsella on kuumetta ja huono olo. Miten olette lääkinneet kuumetta. Ei ole annettu mitään!

Sadistista. Esim se korvakipu on ihan saatanallinen.

Eli ei ole mikään "90-luvun" ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Sama, särkylääkettä ei saanut. Muistan kun menkatkin alkoi ja särkylääkettä ei saanut, piti itkeä vaan kippurassa koko päivän. Kerran mulla oli kuumetta yli 39 ja isäni olisi antanut minulle särkylääkettä mutta äiti suuttui siitä kovasti enkä sitten saanutkaan. Mikähän siinä oikein oli? Sitten rupesin etsimään ja ottamaan omatoimisesti salaa vanhempien kätköistä särkylääkettä jos tarvitsin.

Oliko äidilläsi munchausen by proxy?

Vierailija kirjoitti:

Tieto lisääntyy ajan myötä, mutta onneksi enää ei syötetä turhia yskänlääkkeitä niinkuin lapsuudessani. Yskänlääkkeet ovat kuin sokerivettä, ei mitään hyötyä. Särkylääkeet yleistyivät vasta myöhemmin.

Muistan, että mummoni hoito suurinpiirtein joka vaivaan oli aikoinaan kamferitipat sokeripalassa, muistan sen hajun vieläkin yli viisikymppisenä.

Itekin penskana maisteltiin noita kamfertippoja sokerissa.

Keltainen Jaffa oli meilläkin se ihmeaine jota käytettiin, vaikka olisi ollut kuinka korkea kuume.

Olen syntynyt -83 ja sain aina säekylääkettä tarpeen mukaan.

Yksi tuttavani on syntynyt 2002 ja kärsinyt kuumetaudit ja karmeat kuukautiskivut ym ilman särkylääkkeitä koska ”ne eivät ole luonnollisia”.

Että ei se katso vuosilukua; hörhö on hörhö.

Särkylääkkeitä ei annettu lapsille, teininä sain ensimmäiset (syntynyt vuonna 1979). Kuumeessa täkki otettiin pois ja patterit nollattiin, ja oli tuo palelukin oli aika tuskaa.