Lue keskustelun säännöt.
Outo lapsuusmuisto: kipeänä piti aina syödä antibioottikuuri, mutta koskaan ei saanut särkylääkettä. Muilla sama?
08.04.2022 |
Olen syntynyt -81 ja aina kun oli joku kröhätauti niin piti syödä antibioottikuuri. Ja niitä oli usein. Mutta koskaan lapsena en saanut mitään buranaa tai panadolia vaikka olisi miten ollut kipeä. Tuli mieleen tuosta kasvukipuketjusta: minullakin oli usein iltaisin jaloissa niin kovat kasvukivut, että vain itkin enkä pystynyt nukkumaan. Miksi ei annettu buranaa? Vanhempani kyllä itse käytti särkylääkkeitä.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 1979 ja kaikenlaisten poppakonstien uhri. Sinappihauteet ja sipulimaidot vielä kesti, ne motivoivat paranemaan nopeammin, mutta "kuumeen hikoilu pois" kaikkien peittojen alla oli yhtä helvettiä. Joo, ei särkylääkkeitä, niitä ei mielellään annettu lapsille.
Kasvukipuihin käärittiin villahuivia polvien ympärille. Antibiootteja en muista saaneeni, tosin en ollut perusterve, ehkä sekin on vaikuttanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 1979 ja kaikenlaisten poppakonstien uhri. Sinappihauteet ja sipulimaidot vielä kesti, ne motivoivat paranemaan nopeammin, mutta "kuumeen hikoilu pois" kaikkien peittojen alla oli yhtä helvettiä. Joo, ei särkylääkkeitä, niitä ei mielellään annettu lapsille.
Minutkin pakotettiin hikoilemaan kuume pois paksujen peittojen alla. Se oli kamalaa. Nythän ohje on vähentää peittoja ja vaatetusta jos on kova kuume.
Mutta miksi aina ne antibiootit? Miksi lapsi haluttiin tuutata täyteen niitä? Olen koko aikuisikäni aikana syönyt ehkä yhden tai kaksi kuuria. Lapsena kymmeniä.
Ap
Sama, särkylääkettä ei saanut. Muistan kun menkatkin alkoi ja särkylääkettä ei saanut, piti itkeä vaan kippurassa koko päivän. Kerran mulla oli kuumetta yli 39 ja isäni olisi antanut minulle särkylääkettä mutta äiti suuttui siitä kovasti enkä sitten saanutkaan. Mikähän siinä oikein oli? Sitten rupesin etsimään ja ottamaan omatoimisesti salaa vanhempien kätköistä särkylääkettä jos tarvitsin.
Kyllä. Hirveä kuume ja äiti vain vieressä myhäili, kuinka kuume tappaa pöpöt. Sitä se oli 90-luvulla :D
Mulla oli toistuvia korvatuleduksia ja poskiontelotulehduksia vielä kouluikäisenäkin. Ei ikinä antibioottia vaan korvien puhkomista ja punktoimista. Särkylääkkeitäkään en muista saaneeni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Disperiniä sai joskus kuumeessa. Ja pinkkiä antibioottimönjää. Keltaista jaffaa. Vm. 75
Itsekin olen 80-luvulla syntynyt mutta en kyllä muista että aina olisi kipeänä syöty antibiootteja, niihin tarvi silloinkin reseptin. Ei meillä ainakaan jostain perus flunssasta ja kuumeesta menty aina lääkäriin. Oltiin kotona pari päivää ja paranneltiin ihan särkylääkkeen voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama, särkylääkettä ei saanut. Muistan kun menkatkin alkoi ja särkylääkettä ei saanut, piti itkeä vaan kippurassa koko päivän. Kerran mulla oli kuumetta yli 39 ja isäni olisi antanut minulle särkylääkettä mutta äiti suuttui siitä kovasti enkä sitten saanutkaan. Mikähän siinä oikein oli? Sitten rupesin etsimään ja ottamaan omatoimisesti salaa vanhempien kätköistä särkylääkettä jos tarvitsin.
Minullakin oli kamalat menkkakivut, menkat alkoi jo 12-vuotiaana. En pystynyt istumaan, meinasin pyörtyä ja itkin. Siltikään ei buranaa. Olin 14 kun minulle varattiin lääkäriaika, jotta saisin jotain reseptisärkylääkettä menkkakipuihin. Ja sainkin. Kärsittyäni niistä ensin 2 vuotta ilman apua!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Disperiniä sai joskus kuumeessa. Ja pinkkiä antibioottimönjää. Keltaista jaffaa. Vm. 75
näipä
1979
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, olen syntynyt -80 ja söin miljoona antibioottikuuria. Mutta karmeisiin kasvukipuihin ei saanut muuta kuin piti hieroa villaisella jalkoja. Omalla pojalla on yhtä pahat, mutta ne saa pois särkylääkkeellä. Ja raudat aina kiristämisen jälkeen sai leuat sattumaan niin että itketti, se kuului vain asiaan, ei saanut valittaa.
80-90-luvulla oli valitettavasti osa särkylääkkeistä pahanmakuisessa muodossa juomana ja pahat imeskelytabletit lisänä, sitä litkua lapsiparat kuumeessa joivat. Niissä litkuissa oli vielä jotain mentholia/mustaherukkaa joka pahensi lisää asiaa. Ja antibiootti oli juotavana myös erittäin pahaa ja puistatuksia tuli. Kyllä joku tabletti on parempi joka ei maistu makeutusaineelta tai miltään. Migreenilääkkeisiin ja vatsahappolääkkeisiin joku tunkee myös nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tätä todella paljon vielä tänäkin päivänä. Esim korvakivusta itkevää lasta tuodaan päivystykseen. Kun kysyy mitä kipulääkettä ja milloin olette antaneet lapselle, vastataan ei mitään...
Vierailija kirjoitti:
80-90-luvulla oli valitettavasti osa särkylääkkeistä pahanmakuisessa muodossa juomana ja pahat imeskelytabletit lisänä, sitä litkua lapsiparat kuumeessa joivat. Niissä litkuissa oli vielä jotain mentholia/mustaherukkaa joka pahensi lisää asiaa. Ja antibiootti oli juotavana myös erittäin pahaa ja puistatuksia tuli. Kyllä joku tabletti on parempi joka ei maistu makeutusaineelta tai miltään. Migreenilääkkeisiin ja vatsahappolääkkeisiin joku tunkee myös nykyään.
Se on ollut vanhemman valinta. Lääkäri kyllä kysyi silloinkin kumpi menee paremmin, nestemäinen vai tabletti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun mainitsit, niin niinhän se kyllä oli. Montakohan kymmentä V-pen Mega-kuuria sitä on pentuna tullut syötyä? Särkylääkkeet oli tosiaan kiven alla, jotain Asperiinia tai Disperiiniä saattoi joskus yhden tabletin saada. N59
No kyllä ainakin meidän kunnanlääkäri sanoi aina että antakaa tytölle puoli asperiinia.
En tiedä minkä vahvuisia silloin myytävät asperiinit olivat, mutta puoli tablettia nielin mustaviinimarjamehun kanssa, ja söin se määrätyn kuuriin angiinaan tai johonkin poskiontelotulehdukseen.
Nykyisihän noihin poskiontelotulehduksiin ei enää kuureja ole annettu pitkään aikaan, samoin kuin ei myöskään keuhkoputken tulehduksiin.
Ne kun paranevat kuitenkin lopulta aivan itsestään. Ja mitä vähemmän antibiootteja joutuu käyttämään, sitä parempihan se on.
Pysyy elimistö paremmassa kunnossa, ja ne sitten harvoin tarvittavat kuurit sitten auttavatkin.
Kyllä mun sairaanhoitaja äitini antoi mulle kipeänä Panadolia. Tietysti lastenannoksen. Menkkakipuihin sain Buranaa. Olen syntynyt 1985.
Olen syntynyt 70-luvulla, eikä minua viety lääkäriin eikä liipin kipulääkitty. Kaikki taudit ja rokot sairastin vain siten, että sain levätä.
Ensimmäisen antibioottilääkityksen sain 13 - vuotiaana, kun itse tajusin toimia. Kuumetta 39 ja kurkku niin tukossa, että mehu jota yritin niellä tuli nenästä ulos.
Eräs bloggaaja, ketä seurasin vuosikausia hänen asuessaan Turkissa kertoi, että siellä on ihan yleistä tarjota kaikkeen edelleen aina antibioottia. Hän itse ei niitä tahtonut niin herkästi lapselle syöttää
Särkylääkkeitä pelättiin, koska luultiin että ne ovat lapselle "väkeviä". Taustalla oli kai muistot entisajan tropeista joista sai yliannostuksia ja jotka sisälsivät ties mitä.
Outoa, että epämukavat supot eivät olleet vaarallisia...
Antibioottia pidettiin ylivoimaisena nykyajan superlääkkeenä, mitä se aikoinaan olikin ollut.
En tiennyt että joku käytti vielä 80-luvulla sinappihauteita, mutta joku luuli vielä että kipeään korvaan voi puhaltaa tupakansavua. Oli myös puuduttavia tippoja joista en kuullut ennen kuin ne poistuivat myynnistä 90-luvulla. Korvakivuista usein kärsineenä olisin todella hyötynyt niistä.
Mä olen syntynyt 1979 ja kaikenlaisten poppakonstien uhri. Sinappihauteet ja sipulimaidot vielä kesti, ne motivoivat paranemaan nopeammin, mutta "kuumeen hikoilu pois" kaikkien peittojen alla oli yhtä helvettiä. Joo, ei särkylääkkeitä, niitä ei mielellään annettu lapsille.