Miksi äitini ei voi auttaa niinkuin haluan?

28, niin... Nämä ovat pikkujuttuja, väärä laatikko jne. Sitten kun niitä tapahtuu usein, niin on vaikea enää uskoa, ettei se olisi tahallista. Ap

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 11:33"]Miksi lapsen isä ei hoida häntä? Oletko vakavasti sairas? Jos et parane, nuin kuka saa lapsen huoltajuuden?
[/quote]

Olen totaaliyksinhuoltaja. Olen niin sairas, että olen osastohoidossa, mutta luultavasti en kuole. Miksi kysyt, kuka saisi lapsen huoltajuuden? Ap

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 11:23"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 11:04"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:55"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:52"]Luin
10
[/quote]

No sitten et vaan ymmärrä, että en voi sairaana yksinhuoltajana pärjätä vaan ihan omillaan, vaikka kuinka pitäis.
[/quote]

Minun ainakin on ollut pakko pärjätä. Miten toimisit jos äitisi ei hoitaisi lastasi?
[/quote]

Joutuisin kysymään sosiaaliapua, tukiperhettä tms.
[/quote]

No tee nytkin noin kun kerran äitisi toimet noin kovasti ottavat pannuun.
[/quote]

Tärkeämpää kuin se, ottaako mua pannuun on lapselle tuttu hoitaja. Ap

Sulla täytyy olla vähintään pääkainalossa kun et yksin pärjää. Ite olin leikkauksessa ja pakko oli pärjätä kun mies teki pitkää päivää.

Miten voi ärsyttää jos joku tarjoutuu käyttämään lasta uimahallissa? Ilmeisesti kun vielä kannatat terveitä elämäntapoja, kun välipalojenkin tulee olla terveellisiä, mikä on siis hyvä juttu.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:47"]

Kiitos!! Tarvitsin suoria sanoja. Nyt kyllä otan kunnolla etäisyyttä, kun paranen. Ja jatkossa kun tarvitsen apua jos menen huonoon kuntoon tai lapsen kanssa, niin kysyn kavereilta ja tutuilta rohkeammin. Varmaan vaikeaa aluksi, mutta alkanee sujua sitten kun pystyn itsekin heitä auttamaan. Ap

[/quote]Joo. Silleen, "kiitos kaikesta avusta ja vaivasta mitä olet päivittäin minun ja lapseni vuoksi nähnyt. Nyt painun vittuun elämästäsi ja vien lapseni mukanani. Siitäs saat." 

Vai kannattaisko vain yrittää puhua asiat halki. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:22"]Kaikkein eniten inhoan, kun hän yrittää silittää poskea tms lähtiessään. En pidä tuollaisesta säälikoskettelusta yhtään. En ymmärrä miksi sellaista on tehtävä.

[/quote]Hän on huolissaan sinusta, eikä tiedä miten sen näyttäisi? Pelkää menettävänsä sinut. Äitinä ymmärrät, miten kamala tunne se voi olla. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:56"]Muutkin pärjäävät.
Minäkin olen pärjännyt.

[/quote]
Ap on sairaalassa ja tarvitsee sen vuoksi apua. Jos hänen äitinsä hoitaa sillä aikaa lapsenlastaan, niin on kai luontevaa pyytää häneltä apua, esim. tuomaan t-paidan?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:05"]Sulla täytyy olla vähintään pääkainalossa kun et yksin pärjää. Ite olin leikkauksessa ja pakko oli pärjätä kun mies teki pitkää päivää.
[/quote]

Missä lapsesi oli silloin, kun sinä olit sairaalassa?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:22"]

Olen tarvinnut apua pienissä asioissa, kun olen ollut sairaana. Kun hän on käynyt kaupassa mua varten, kyselee ensin tarkkaan mitä haluan. Haluanko tuoretta vai purkkiananasta. Sitten saattaa kumminkin tuoda maksalaatikon tilalta perunalaatikkoa, siis ihan tahallaan. Kun hän kysyy mitä tarvitsen sairaalaan ja sanon t-paidan, tuo hän pitkähihaisen. Jne. Pieniä asioita, mutta onko tuollainen jotain passiivisaggressiivista käyttäytymistä? Kaikkein eniten inhoan, kun hän yrittää silittää poskea tms lähtiessään. En pidä tuollaisesta säälikoskettelusta yhtään. En ymmärrä miksi sellaista on tehtävä.

[/quote]

Jos ap yhtään lohduttaa, niin mun äitini on just samanlainen. Ei suostu esim. käyttämään meidän kiinteää pyykkitelinettä, koska se on hänen mielestään väärässä paikassa, vaan väkisin kiukuttelee irtotelineen kanssa.

Ei suostu kuivaamaan lakanoita kuivurilla täysin kuiviksi ja siitä laittaa suoraan kaappiin, vaan pakko jättää vähän kosteiksi ja levitellä ympäri kämppää.

VÄkisin silittää lasten kauluspaitoja, vaikka ne on n 2 minuuttia sileitä päälle laitettuaan, mutta kun kerran pyysin silittämään pesemäni takin noiden paitojen sijaan - ei käy.

Ja Niiin Edelleen.

Ja syy miksi äitini teki noita asioita meillä, oli  hänen itse ehdottamansa järjestely, jossa maksoin hänelle meillä siivoamassa käymisestä. Ja ei, mulla ei ole rahaa vaan antaa hänelle, vaan en sitten käynyt esim. kampaajalla ollenkaan. Vaan eipä tarvitse enää meillä käydä.

Haiskahtaa harhoilta ja niiden mukaiselta hoitopaikalta.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:05"]Sulla täytyy olla vähintään pääkainalossa kun et yksin pärjää. Ite olin leikkauksessa ja pakko oli pärjätä kun mies teki pitkää päivää.
[/quote]

Missä lapsesi oli silloin, kun sinä olit sairaalassa?
[/quote] äitini katsoi 2 päivää, thats it. Ja mä en ymmärrä tota ap:n epäkiitollisuutta äitiään kohtaan. Itse olen joka pienestäkin avusta todella kiitollinen.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:56"]Muutkin pärjäävät.
Minäkin olen pärjännyt.

[/quote]
Vahinko yläpeukku!

Tässä on nyt varmaan syytä sysissä jos sepissäkin. Ymmärrän ap:n harmistumisen, mutta ehkä tuosta vähän kuultaa läpi se, että väsyy passattavana olemiseen, ja sitten kun tulee vääriä tavaroita yms., niin harmittaahan se.

Äidin tapa toimia on sekin "väärä", mutta ehkä hän tosiaan on stressaantunut ja huolissaan tilanteesta. Hän ei jaksa ihan niin kiinnittää asioihin huomiota, ehkä hänelle tulee vähän sellainen hälläväliä-fiilis, että kun ei ole maksalaatikkoa, tai ei heti osu silmiin, niin laatikko kuin laatikko.

Voi tätä ketjua. MInun äitini kuoli ihan liian varhain. Hän oli hankala luonne ja hyvin omaperäinen tuomisissaann yms. Kasvatusneuvoja tuli pyytämättä. Tekisin mitä tahansa, että saisin hänet takaisin.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:05"]Sulla täytyy olla vähintään pääkainalossa kun et yksin pärjää. Ite olin leikkauksessa ja pakko oli pärjätä kun mies teki pitkää päivää.
[/quote]

Missä lapsesi oli silloin, kun sinä olit sairaalassa?
[/quote] äitini katsoi 2 päivää, thats it. Ja mä en ymmärrä tota ap:n epäkiitollisuutta äitiään kohtaan. Itse olen joka pienestäkin avusta todella kiitollinen.
[/quote]

Kyllä mäkin olen leikkauksen jälkeen pärjännyt yksin kotona, huokaus. Nyt vaan en voi siellä edes fyysisesti olla.
Olen mä kyllä kiitollinen, koska todella olisin pulassa ilman ja joutuisin kysymään viralliselta taholta apua. Ihmettelin sitä, miksi äiti tuntuu kiusallaan auttamaan melkein sillä tavalla, kuin olen pyytänyt. Se on paljon että lasta hoitaa, iso apu. Mutta jos pyydän t-paidan, niin eikö olisi pieni vaiva valita kaapista juuri se t-paita, eikä pitkähihaista..? Luulen että jokaisen äitini ikäisen mielestä t-paita on se lyhythihainen. Miksi kysellä tarkkaan, mitä haluan kaupasta, jos aikoo tuoda joka tapauksessa mitä itse haluaa?

Ja muuten olet onnekas jos tarvitsit apua vain leikkauksen ajan 2 päivää. Silloin sairaustilanteesi lienee aika eri kuin minun, enkä oletakaan että ymmärtäisit. Sinulla on myös mies. Ap

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:47"]

Kiitos!! Tarvitsin suoria sanoja. Nyt kyllä otan kunnolla etäisyyttä, kun paranen. Ja jatkossa kun tarvitsen apua jos menen huonoon kuntoon tai lapsen kanssa, niin kysyn kavereilta ja tutuilta rohkeammin. Varmaan vaikeaa aluksi, mutta alkanee sujua sitten kun pystyn itsekin heitä auttamaan. Ap

[/quote]Joo. Silleen, "kiitos kaikesta avusta ja vaivasta mitä olet päivittäin minun ja lapseni vuoksi nähnyt. Nyt painun vittuun elämästäsi ja vien lapseni mukanani. Siitäs saat." 

Vai kannattaisko vain yrittää puhua asiat halki. 
[/quote]

Olenko jossain vaiheessa sanonut, että olen päivittäin tarvinnut apua? Olen kyllä pyytänyt apua vain silloin, kun olen tarvinnut. Ja terveinä aikoina hoitanut asiani.

Nyt tää ketju tuntuu menneen vain aloittajan haukkumiseksi.... Ap

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:47"]

Kiitos!! Tarvitsin suoria sanoja. Nyt kyllä otan kunnolla etäisyyttä, kun paranen. Ja jatkossa kun tarvitsen apua jos menen huonoon kuntoon tai lapsen kanssa, niin kysyn kavereilta ja tutuilta rohkeammin. Varmaan vaikeaa aluksi, mutta alkanee sujua sitten kun pystyn itsekin heitä auttamaan. Ap

[/quote]Joo. Silleen, "kiitos kaikesta avusta ja vaivasta mitä olet päivittäin minun ja lapseni vuoksi nähnyt. Nyt painun vittuun elämästäsi ja vien lapseni mukanani. Siitäs saat." 

Vai kannattaisko vain yrittää puhua asiat halki. 
[/quote]
Tiedätkö se puhuminen ei aina auta. Itsekin olen kokenut tuon vähättelyn ja ylikävelyn ja kertonut tälle ylikävelijälle, että minulla ja perheelläni on omat tavat, joita hänen tulisi kunnioittaa edes silloin kun on meillä käymässä. Tämä ylikävelijä on yrittänyt mm. vaihtaa sisustustamme (mattoja, verhoja ja jopa verhojen ripustusjärjestelmää, puhumattakaan astioista ja muista pikkujutuista kuin esim. vessapaperi) ja kun puhe ei auta, on pakko toimia.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:45"]

Voi tätä ketjua. MInun äitini kuoli ihan liian varhain. Hän oli hankala luonne ja hyvin omaperäinen tuomisissaann yms. Kasvatusneuvoja tuli pyytämättä. Tekisin mitä tahansa, että saisin hänet takaisin.

[/quote]Hautaa se intiaanien hautausmaalle.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:47"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:05"]Sulla täytyy olla vähintään pääkainalossa kun et yksin pärjää. Ite olin leikkauksessa ja pakko oli pärjätä kun mies teki pitkää päivää.
[/quote]

Missä lapsesi oli silloin, kun sinä olit sairaalassa?
[/quote] äitini katsoi 2 päivää, thats it. Ja mä en ymmärrä tota ap:n epäkiitollisuutta äitiään kohtaan. Itse olen joka pienestäkin avusta todella kiitollinen.
[/quote]

Kyllä mäkin olen leikkauksen jälkeen pärjännyt yksin kotona, huokaus. Nyt vaan en voi siellä edes fyysisesti olla.
Olen mä kyllä kiitollinen, koska todella olisin pulassa ilman ja joutuisin kysymään viralliselta taholta apua. Ihmettelin sitä, miksi äiti tuntuu kiusallaan auttamaan melkein sillä tavalla, kuin olen pyytänyt. Se on paljon että lasta hoitaa, iso apu. Mutta jos pyydän t-paidan, niin eikö olisi pieni vaiva valita kaapista juuri se t-paita, eikä pitkähihaista..? Luulen että jokaisen äitini ikäisen mielestä t-paita on se lyhythihainen. Miksi kysellä tarkkaan, mitä haluan kaupasta, jos aikoo tuoda joka tapauksessa mitä itse haluaa?

Ja muuten olet onnekas jos tarvitsit apua vain leikkauksen ajan 2 päivää. Silloin sairaustilanteesi lienee aika eri kuin minun, enkä oletakaan että ymmärtäisit. Sinulla on myös mies. Ap
[/quote] joka ei ole koskaan kotona, hb oli leikkauksen jälkeen 88, en olisi saanut nostella, oli virtsapussi jne. Ei ollut helppoa, mutta pakko pärjätä. Kuka ne lapset ois muuten hoitanu?