Miksi äitini ei voi auttaa niinkuin haluan?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:47"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:05"]Sulla täytyy olla vähintään pääkainalossa kun et yksin pärjää. Ite olin leikkauksessa ja pakko oli pärjätä kun mies teki pitkää päivää.
[/quote]

Missä lapsesi oli silloin, kun sinä olit sairaalassa?
[/quote] äitini katsoi 2 päivää, thats it. Ja mä en ymmärrä tota ap:n epäkiitollisuutta äitiään kohtaan. Itse olen joka pienestäkin avusta todella kiitollinen.
[/quote]

Kyllä mäkin olen leikkauksen jälkeen pärjännyt yksin kotona, huokaus. Nyt vaan en voi siellä edes fyysisesti olla.
Olen mä kyllä kiitollinen, koska todella olisin pulassa ilman ja joutuisin kysymään viralliselta taholta apua. Ihmettelin sitä, miksi äiti tuntuu kiusallaan auttamaan melkein sillä tavalla, kuin olen pyytänyt. Se on paljon että lasta hoitaa, iso apu. Mutta jos pyydän t-paidan, niin eikö olisi pieni vaiva valita kaapista juuri se t-paita, eikä pitkähihaista..? Luulen että jokaisen äitini ikäisen mielestä t-paita on se lyhythihainen. Miksi kysellä tarkkaan, mitä haluan kaupasta, jos aikoo tuoda joka tapauksessa mitä itse haluaa?

Ja muuten olet onnekas jos tarvitsit apua vain leikkauksen ajan 2 päivää. Silloin sairaustilanteesi lienee aika eri kuin minun, enkä oletakaan että ymmärtäisit. Sinulla on myös mies. Ap
[/quote] joka ei ole koskaan kotona, hb oli leikkauksen jälkeen 88, en olisi saanut nostella, oli virtsapussi jne. Ei ollut helppoa, mutta pakko pärjätä. Kuka ne lapset ois muuten hoitanu?
[/quote]

Lopeta toi nillitys. Ihmisiä on erilaisia. Jokainen kantaa omaa "paskakuormaansa" ja toiset jaksaa enemmän kuin toiset. Se, että Sinä olet selvinnyt ja jaksanut ei tarkoita, että se on joku universaalimitta.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:47"] Kiitos!! Tarvitsin suoria sanoja. Nyt kyllä otan kunnolla etäisyyttä, kun paranen. Ja jatkossa kun tarvitsen apua jos menen huonoon kuntoon tai lapsen kanssa, niin kysyn kavereilta ja tutuilta rohkeammin. Varmaan vaikeaa aluksi, mutta alkanee sujua sitten kun pystyn itsekin heitä auttamaan. Ap [/quote]Joo. Silleen, "kiitos kaikesta avusta ja vaivasta mitä olet päivittäin minun ja lapseni vuoksi nähnyt. Nyt painun vittuun elämästäsi ja vien lapseni mukanani. Siitäs saat."  Vai kannattaisko vain yrittää puhua asiat halki.  [/quote] Olenko jossain vaiheessa sanonut, että olen päivittäin tarvinnut apua? Olen kyllä pyytänyt apua vain silloin, kun olen tarvinnut. Ja terveinä aikoina hoitanut asiani. Nyt tää ketju tuntuu menneen vain aloittajan haukkumiseksi.... Ap

[/quote]..kun olisi pitänyt olla äidin haukkumista? Ymmärsin että olet nyt monta päivää osastolla ja äiti hoitaa lasta. Ehkä sitten et olekaan. 

Minusta kuulostaa vain siltä, että äitisi ei nyt vaan jaksa aina tehdä kaikkea millilleen. Mun isä oli sellainen: kun hänet lähetti kauppaan listan kanssa, takuulla tuli väärää merkkiä, kokoa, makua tai lajia kun mitä olit pyytänyt. Itsehän äitisi kuitenkin paremmin tunnet..

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 11:26"]Vaikutat kiittämättömältä. Oisko äitis vaikka stressaantunut? Hoitaa omat työnsä ja vielä sun lapsen ja sut. Katso peiliin ja häpee.
[/quote]
Oletko oikea ihminen arvostelemaan muita? Mäkin voin lonkalta heittää, että olet ilkeä, moukkamainen ja ihmisuhteissasi epäonnistunut juurikin noiden kahden edellä mainitun piirteen vuoksi! Katso peiliin!

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:51"]Tiedätkö se puhuminen ei aina auta. Itsekin olen kokenut tuon vähättelyn ja ylikävelyn ja kertonut tälle ylikävelijälle, että minulla ja perheelläni on omat tavat, joita hänen tulisi kunnioittaa edes silloin kun on meillä käymässä. Tämä ylikävelijä on yrittänyt mm. vaihtaa sisustustamme (mattoja, verhoja ja jopa verhojen ripustusjärjestelmää, puhumattakaan astioista ja muista pikkujutuista kuin esim. vessapaperi) ja kun puhe ei auta, on pakko toimia.

[/quote]Tarvitseeko nyt liioitella. Ap:n äiti auttaa todella paljon. Välillä tuo kaupasta väärän tuotteen tai vääränmallisen paidan kaapista. Tarjoutunut viemään lapsen uimahalliin (tästäkin joku löytää piilovittuilua, itse en tajua), silittänyt sairaan tyttären poskea. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:10"]Miten voi ärsyttää jos joku tarjoutuu käyttämään lasta uimahallissa? Ilmeisesti kun vielä kannatat terveitä elämäntapoja, kun välipalojenkin tulee olla terveellisiä, mikä on siis hyvä juttu.
[/quote]

Tässä juuri se, että olen monesti pyytänyt niitä terveellisiä välipaloja ihan ystävällisellä asenteella, mutta äitini ei tunnu ymmärtävän, vaan sitäkin on joutunut sitten perusteellisesti käymään läpi, että mikä on se terveellinen välipala. Se, että tuntuu sivuuttavan mun sanat siitä, että terveellinen ruokavalio on tärkeä, ja keksineensä ratkaisun -> uimahallissa käyminen liikunnan lisäämiseksi. Kun liikunnan puute ei ole ongelma, lapsi puistoilee, pyöräilee jne. Lapsi ei ole ylipainoinen, mutta hyvä ruokahalu on ja paino menee käyrän ylärajalla, joten tarkkana sais olla, ja hyvät välipalat on tietysti minkä painoiselle hyvänsä tärkeät. Ei se sinänsä ole paha asia haluta käydä uimahallissa tietenkään. Ymmärsikö kukaan, mitä yritin tässä ilmaista...?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:00"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:47"] Kiitos!! Tarvitsin suoria sanoja. Nyt kyllä otan kunnolla etäisyyttä, kun paranen. Ja jatkossa kun tarvitsen apua jos menen huonoon kuntoon tai lapsen kanssa, niin kysyn kavereilta ja tutuilta rohkeammin. Varmaan vaikeaa aluksi, mutta alkanee sujua sitten kun pystyn itsekin heitä auttamaan. Ap [/quote]Joo. Silleen, "kiitos kaikesta avusta ja vaivasta mitä olet päivittäin minun ja lapseni vuoksi nähnyt. Nyt painun vittuun elämästäsi ja vien lapseni mukanani. Siitäs saat."  Vai kannattaisko vain yrittää puhua asiat halki.  [/quote] Olenko jossain vaiheessa sanonut, että olen päivittäin tarvinnut apua? Olen kyllä pyytänyt apua vain silloin, kun olen tarvinnut. Ja terveinä aikoina hoitanut asiani. Nyt tää ketju tuntuu menneen vain aloittajan haukkumiseksi.... Ap

[/quote]..kun olisi pitänyt olla äidin haukkumista? Ymmärsin että olet nyt monta päivää osastolla ja äiti hoitaa lasta. Ehkä sitten et olekaan. 

Minusta kuulostaa vain siltä, että äitisi ei nyt vaan jaksa aina tehdä kaikkea millilleen. Mun isä oli sellainen: kun hänet lähetti kauppaan listan kanssa, takuulla tuli väärää merkkiä, kokoa, makua tai lajia kun mitä olit pyytänyt. Itsehän äitisi kuitenkin paremmin tunnet..
[/quote]

Ei pitänyt olla haukkumista. Lähinnä purin oloa ja halusin kannanottoja, että ylireagoinko ja onko äitini minua kohtaan piiloaggressiivinen ja jos on, niin mikähän neuvoksi. Ap

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:51"]Tiedätkö se puhuminen ei aina auta. Itsekin olen kokenut tuon vähättelyn ja ylikävelyn ja kertonut tälle ylikävelijälle, että minulla ja perheelläni on omat tavat, joita hänen tulisi kunnioittaa edes silloin kun on meillä käymässä. Tämä ylikävelijä on yrittänyt mm. vaihtaa sisustustamme (mattoja, verhoja ja jopa verhojen ripustusjärjestelmää, puhumattakaan astioista ja muista pikkujutuista kuin esim. vessapaperi) ja kun puhe ei auta, on pakko toimia.

[/quote]Tarvitseeko nyt liioitella. Ap:n äiti auttaa todella paljon. Välillä tuo kaupasta väärän tuotteen tai vääränmallisen paidan kaapista. Tarjoutunut viemään lapsen uimahalliin (tästäkin joku löytää piilovittuilua, itse en tajua), silittänyt sairaan tyttären poskea. 
[/quote]
Asia selkeästi vaivaa aloittajaa ja hän kertoi nuo kertaamasi asiat ymmärtääkseni esimerkkinä tämän hetkisestä tilanteesta eli tilanne ei luultavasti ole mikään uusi asia vaan jo pidempään jatkunut tila heidän välisessä suhteessa.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 11:17"]

Niin, sehän se 23, että mulla ei ole paljon varaa valittaa, kun hän auttaa. Totta kai haluaisin pärjätä ihan omillani jo tämän ikäisenä! Tuntuu, että ärsyynnyn pelkästä äitini olemassaolosta. En haluaisi nähdä häntä niin usein. Mun mielestä parempi lapselleni kumminkin on, että hän on tutun mummun kanssa kotona, kuin vieraan sosiaalitädin kanssa jossain. Ja äitinikin voi olla aika väsynyt ja siksi sekoilla - työt, sairas tytär, lapsenlapsen hoito. Uskon kyllä, että hänellä myös on jotain vihaa minua kohtaan, jota ei pysty verbalisoimaan. Kestänen lapseni takia nyt parhaani mukaan ja alan hivuttautua etäämmäksi, kun paranen.

[/quote]

Katsotaan muistanko ja ymmärsinkö kaikki viestisi oikein. 

Olet edelleen sairaalassa ja äitisi on kotona lapsesi kanssa. Kirjoitit, että et voi kotona "edes fyysisesti olla", siitä päättelen, että olet sairaalassa/ kuntoutuksessa. Asuuko äitisi nyt sinun luonasi, vai onko lapsi hänen luonaan?

Äitisi käy töissä ja lapsenlapsi (iältään X?) sillä aikaa jossakin; sinun sairautesi aiheuttaa äidillesi huolta. Kuten oma äitini sanoi: on olemassa napanuora, joka ei katkea koskaan. Nyt, kun minulla on kolme lasta, tunnistan tuon tunteen. 

Sinulla ei ole ketään muuta, ei yhtäkään ihmistä, ei sisarusta, ystävää, naapuria, joka voisi tuoda sinulle oikeanmallisen T-paidan sairaalaan? Maksalaatikko- vs. perunalaatikko -ongelma ei koske sinua siellä sairaalassa, vaan lastasi. Ehkä äitisi haluaa syödä lapsen kanssa perunalaatikkoa?

Ymmärrän, että olet ryytynyt ja huolissasi ja kyllästynyt tuossa tilanteessa. Mutta oma tilasi vain huononee jos päästät äitiisi liittyvät negatiiviset tunteet mielen päälle. Sinun pitäisi keskittyä toipumiseen. Äitisi on osannut hoitaa sinut ja mahd. sisaruksesi, kyllä hän osaa hoitaa sinun lastasikin.

Sitten kun olet taas terve ja olette lapsen kanssa palanneet normaaliin arkeen, lapsesi toipunut äidin sairauden aiheuttamasta huolesta ja pelosta, sitten voit alkaa setviä omaa äitisuhdettasi. Jos sinulla on silloin enää siihen aikaa ja tarvetta. Joka ikisellä naisella on äitiongelma ja joka ikisellä äidilliä tytärongelmia. Niin se vain on.

Jatka toipumista! :)

23

Itse ainakin ärsyynnyn heti kun joudun olla jonkun "passattavana", ehkä siksi olet herkkänahkainen. Voithan sinä äidillesi sanoa etten minä kyllä tätä pyytänyt tai että meillä ei oikeastaan syödä maksalaatikkoa, yms. Mutta hän kuitenkin auttaa, toisilla ei ole sitäkään...

Itsekin ärsyynnyn helposti äitiini, olen häntä kohtaan paljon tiukempi kuin muita ihmisiä. En tiedä mikä siinä on. Tiedostan kuitenkin, että suurin osa ongelmasta on pääni sisällä. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:39"]Itse ainakin ärsyynnyn heti kun joudun olla jonkun "passattavana", ehkä siksi olet herkkänahkainen. Voithan sinä äidillesi sanoa etten minä kyllä tätä pyytänyt tai että meillä ei oikeastaan syödä maksalaatikkoa, yms. Mutta hän kuitenkin auttaa, toisilla ei ole sitäkään...
[/quote]

Niin, no tämä. Kun en voi olla kotona lapsen kanssa, en mennä töihin, en mennä kuntosalille tai lenkille... Ja normaaleihin asioihin joutuu pyytämään apua. Joutuu aina pyytämään "voitko heittää mua sairaalaan?" "voiko x tulla teille koulun jälkeen, mummu tulisi sitten hakeen kun pääsee töistä?" Eikä voi sanoa "teidänkin lapsi voisi tulla meille sitten vaikka perjantaina". Silloin kun on kipeä, on kipeä. Silloin kun on terve, niin aika menee kaikkien asioiden hoitamiseen, joita ei voinut tehdä, kun oli kipeä. Esim. Autoon ei enää varaa, mutta en ole päässyt myymäänkään. Sitten tuntuu, että enkö nyt voi jumalauta edes saada sitä ruokaa mitä halusin. Edes jotain pientä asiaa. Mutta siitäkään ei oikein olisi oikeutta valittaa, kun apua on kuitenkin saanut. Ap

Tsemppiä ja  jaksamista sulle ap! Toivottavasti paranet pian! 

Ärsyyntyisitkö samalla tavalla, jos auttajasi olisi joku muu kuin äitisi? Mutta siis auttaisi sinua juuri samalla tavalla kuin äitisi nyt? Jos et, niin voisiko tässä olla taustalla se, että jollain tavalla tunnet itsesi lapseksi ja äitisi jälleen määrää, mitä tehdään? Ja luonnollisesti aikuisena ihmisenä sinua ärsyttää?  Ongelma ei siis olekaan varsinaisesti äitisi tavassa auttaa sinua vaan siinä, että hän saa sinut nyt tuntemaan itsesi pieneksi ja avuttomaksi?

23, olin keväällä "kunnolla sairas" leikkaushoidoissa ym. ja äitini auttoi silloinkin, ei ollut tuolloin töissä. Aina välillä olen ollut viikkojakin terveenä, kuitenkin saanut uudestaan jälkiongelmia välillä, en kuitenkaan ole joutunut yleensä sairaalaan niiden vuoksi. Nyt olen ollut maanantaista osastolla enkä tiedä koska pois. Lapsi on ekalla, ollut koulun jälkeen kaverinsa luona/mun kaverin kanssa ja sitten äitini kanssa meillä iltapäivät ja yöt. Pyysin äidiltä paitaa kun hän oli meillä siis ja muutenkin tulossa käymään täällä ja kysyi tarvitsenko jotain. Voin kysyä myös joltain muulta, jos tarvitsen jotakin. Olen myös kysynyt äidiltä, haluaako että kysyn muualta lapsenhoitoapua kun nyt hänellä työkin, mutta hän sanoi että ei.
Se on toki totta, että maksalaatikko nyt ei ole isoin ongelma eikä siihen kannata keskittyä. ( tää esimerkki saattoi olla jostain aiemmalta ajalta) Jotenkin vaan meinaan raivostua aina kun jotain tuollaista tapahtuu, vaikka oisin päättänyt yrittää ottaa rauhallisesti. Ap

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:15"]Ärsyyntyisitkö samalla tavalla, jos auttajasi olisi joku muu kuin äitisi? Mutta siis auttaisi sinua juuri samalla tavalla kuin äitisi nyt? Jos et, niin voisiko tässä olla taustalla se, että jollain tavalla tunnet itsesi lapseksi ja äitisi jälleen määrää, mitä tehdään? Ja luonnollisesti aikuisena ihmisenä sinua ärsyttää?  Ongelma ei siis olekaan varsinaisesti äitisi tavassa auttaa sinua vaan siinä, että hän saa sinut nyt tuntemaan itsesi pieneksi ja avuttomaksi?
[/quote]

Ei ärsyttäisi... En välittäisi, jos sisko toisi väärän jonkun. Ehkä se on juuri se, että haluan olla aikuinen ja huolehtia ja päättää itse - nyt sairaus estää mua, mutta musta tuntuu, että se on äiti joka estää. Silloin kun olen ollut pieni, niin äitihän on ollut se, joka elämää on ikävästi rajoittanut! Ap

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 11:23"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 11:04"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:55"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:52"]Luin 10 [/quote] No sitten et vaan ymmärrä, että en voi sairaana yksinhuoltajana pärjätä vaan ihan omillaan, vaikka kuinka pitäis. [/quote] Minun ainakin on ollut pakko pärjätä. Miten toimisit jos äitisi ei hoitaisi lastasi? [/quote] Joutuisin kysymään sosiaaliapua, tukiperhettä tms. [/quote] No tee nytkin noin kun kerran äitisi toimet noin kovasti ottavat pannuun. [/quote] Tärkeämpää kuin se, ottaako mua pannuun on lapselle tuttu hoitaja. Ap

[/quote]

Tää on varmaan nyt se pointti mihin sinun tulisi keskittyä. Jos tuo ruokaa, ainakin tuo ruokaa. Lapsi on turvassa, ja hänellä on tuttu hoitaja.

Keskity selviämiseen ja paranemiseen. Kun olet terve ja sinulla on valinnan varaa, ala pikkuhiljaa irtautua esiliinannyöreistä. Rakennat turvaverkkosi niin että ne eivät ole riippuvaiset äidistäsi. Jos muutat vähän kauemmas, niin hän ei voi tulla koska haluaa, ja et anna avainta niin ei tule omilla avaimilla (minullakin on sellainen äiti.)

Kun olette molemmat vanhempia, roolit muuttuu. Hän tulee olemaan sinusta riippuvaisempi koska vanhenee. Silloin et koe enää olevasi niin alakynnessä. Siitähän tuo johtuu, hienovarainen äiti-tietää-parhaiten vie itsetuntoa ja saa puolustuskannalle.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:11"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:51"]Tiedätkö se puhuminen ei aina auta. Itsekin olen kokenut tuon vähättelyn ja ylikävelyn ja kertonut tälle ylikävelijälle, että minulla ja perheelläni on omat tavat, joita hänen tulisi kunnioittaa edes silloin kun on meillä käymässä. Tämä ylikävelijä on yrittänyt mm. vaihtaa sisustustamme (mattoja, verhoja ja jopa verhojen ripustusjärjestelmää, puhumattakaan astioista ja muista pikkujutuista kuin esim. vessapaperi) ja kun puhe ei auta, on pakko toimia.

[/quote]Tarvitseeko nyt liioitella. Ap:n äiti auttaa todella paljon. Välillä tuo kaupasta väärän tuotteen tai vääränmallisen paidan kaapista. Tarjoutunut viemään lapsen uimahalliin (tästäkin joku löytää piilovittuilua, itse en tajua), silittänyt sairaan tyttären poskea. 
[/quote]
Asia selkeästi vaivaa aloittajaa ja hän kertoi nuo kertaamasi asiat ymmärtääkseni esimerkkinä tämän hetkisestä tilanteesta eli tilanne ei luultavasti ole mikään uusi asia vaan jo pidempään jatkunut tila heidän välisessä suhteessa.
[/quote]

Kyllä ja äidin kanssa ei ole mitenkään helppo keskustella, sillä hän menee helposti puolustuskannalle vaikka yrittäisin ihan ystävällisesti. Enkä voi kumminkaan elämästäni poistaa, koska auttaa, on lapselle tärkeä ja mullekin toki ainoa äitini. Ap

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:39"]Itse ainakin ärsyynnyn heti kun joudun olla jonkun "passattavana", ehkä siksi olet herkkänahkainen. Voithan sinä äidillesi sanoa etten minä kyllä tätä pyytänyt tai että meillä ei oikeastaan syödä maksalaatikkoa, yms. Mutta hän kuitenkin auttaa, toisilla ei ole sitäkään... [/quote] Niin, no tämä. Kun en voi olla kotona lapsen kanssa, en mennä töihin, en mennä kuntosalille tai lenkille... Ja normaaleihin asioihin joutuu pyytämään apua. Joutuu aina pyytämään "voitko heittää mua sairaalaan?" "voiko x tulla teille koulun jälkeen, mummu tulisi sitten hakeen kun pääsee töistä?" Eikä voi sanoa "teidänkin lapsi voisi tulla meille sitten vaikka perjantaina". Silloin kun on kipeä, on kipeä. Silloin kun on terve, niin aika menee kaikkien asioiden hoitamiseen, joita ei voinut tehdä, kun oli kipeä. Esim. Autoon ei enää varaa, mutta en ole päässyt myymäänkään. Sitten tuntuu, että enkö nyt voi jumalauta edes saada sitä ruokaa mitä halusin. Edes jotain pientä asiaa. Mutta siitäkään ei oikein olisi oikeutta valittaa, kun apua on kuitenkin saanut. Ap

[/quote]

Kuulostat mieheltäni joka kiukuttelee kun selkä on kipeä. Hän myönsi ettei ole itse asiassa minulle kiukkuinen, vaan tuntuu niin nöyryyttävältä kun on autettava ja avun tarpeessa.

Purat nyt sitä nöyryytyksen ja avuttomuuden tunnetta muihin. Tuo kiukuttelu on tavallista sairastavissa ihmisissä ja tekee sairaiden hoitamisen niin haastavaksi.

Ymmärrän, että pinnasi on nyt kireällä. Kenellä tahansa olisi. Tuskin sinun kannattaa nyt alkaa mitään suurempia keskusteluja äitisi kanssa vaan parempi, että yrität vain purra hammasta ja kestää. Myöhemmin, kun olet taas terve, voisit sopivan tilaisuuden tullen kertoa äidillesi, että sinusta tuntuu, ettei hän kunnioita tahtoasi sillä tavalla kuin toivoisit. Kerro myös, että välität hänestä ja hän on sinulle tärkeä, ja siksi toivoisit, että suhdettanne hiertäviä pikkuasioita olisi vähemmän.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:11"]Tsemppiä ja  jaksamista sulle ap! Toivottavasti paranet pian! 
[/quote]

Kiitos! Ap