Lue keskustelun säännöt.
En nuku ilman lääkkeitä
07.04.2022 |
Olen kärsinyt tästä lapsesta asti.
Itsehoito, rauhoittumismetodit, huolihetket, umihygienia, liikunta, ruokavalio tasapainossa ja kaikkien ohjeiden mukaan . Mun päässä ei sammu se jatkuva ajatustulva. Ja jos saankin itseni nukahtamaan ilman lääkkeitä, niin herään sit viimeistään neljän tunnin kuluttua enkä saa unta enää, saatan nukahtaa juuri ennen kellon soittoa, jolloin olen entistä väsyneempi.
Ketipinor tuo kyllä unen, mutta olen äkäinen ja väsynyt, pihalla oleva zombie jo puolikkaasta. Mirtazapin kokeiltu, tolvon kokeiltu, unettavat allergialääkkeet läpikäyty, melatoniini, agomelatiini, kaikki mahdolliset vitamiinit ja luontaistuotteet. Nukun hyvin vain imovanella tai opamoxilla. Opamoxia tosiaan en haluaisi syödä unettomuuteen, mutta sitäkin saa helpommin kuin sivuoireetonta ja toimivaa imovanea.
Mitä hittoa tässä voi tehdä?? Onko ainoa vaihtoehto heittäytyä vaan työttömäksi unettomuuden takia. Miten pitkään jaksaa jos yössä nukkuu vain neljä tuntia kun oikea tarve olisi lähempänä kahdeksaa?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Minulle on unettomuuteen määrätty Tenoxia 1-2 ennen nukkumaan menoa, myös opamox käytössä sekä väsyttävä olanzapin. Tiedän olevani lääkeriippuvainen, mutta se unettomuus vasta helvettiä olikin. Menin siis psykoosiin nukuttuani huonosti vuosikausia ja lopulta ei tullut uni enää lainkaan.
En lopeta ikinä lääkkeiden syömistä vaikka maksa sanoisi pam, sittenpähän kuollaan.
Miten ihmeessä saa tenoxia unettomuuteen kun nykyään kaikki bentsot on niin tiukassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni unettomuus on yksi epätyypillisen neurokirjon oire. Kaikki ei ole autisteja tai Aspergereita.
Itse olen kärsinyt unettomuudesta ja viivästyneestä unirytmistä ~10 vuotta. Paljon on täällä Ketipinorista puhuttu, itselle se ei sopinut ensimmäisellä kokeilulla 25mg-50mg/ilta. Nukuin aivan hurjia määriä ja olin tokkurainen aamusta pitkään. Toisella kokeilulla annoksella 5-15mg/ilta toi tarpeeksi unta, mutta ei sopinut muun lääkityksen ohelle, kun jatkuvasti kuivasi suuta ja oksetti.
Vinkkinä niille joille puolikaskin Ketipinor (eli 12,5mg) on auttanut nukahtamiseen mutta aamulla on ollut tönkkö ja tokkurainen olo; Töysän Apteekki tekee 5mg-vahvuista ketiapiinitablettia. Tämä on todella harvalla lääkärillä ja psykiatrilla tiedossa, viime psykiatrini ei meinannut uskoa että olen syönyt reseptillä 5mg ketiapiinia, kunnes seuraavalla tapaamisella oli perehtynyt asiaan ja kertoi että Töysän Apteekki on Euroopan ainoita, jotka valmistavat tuon vahvuisia tabletteja. Eli jos Ketipinor on auttanut nukahtamiseen mutta sivuoireet on olleet hankalia, voi ottaa hoitavan tahon kanssa puheeksi vieläkin pienemmän annoksen kokeilemisen ja vinkata tuosta Töysän Apteekista.
Nyt tammikuussa jälleen käännyttiin Ketipinorin puoleen, tähdet olivat kohdillaan ja lääke sopikin tällä kertaa. Otan säännöllisesti 50mg/ilta, eikä ole aamuisin tokkurainen olo. Lääkityksen aloituksessa kyllä tuli jo jonkun aiemmin mainitsemia "mässykohtauksia", jopa kesken unien, mutta nyt nämäkin loppuneet. Tuntuu pitkän kamppailun jälkeen aivan luksukselta, kun enää ei tule päiviä, että pitää mennä 27h valvoneena tekemään 10h työvuoro. Toki nyt muukin lääkitys eri kuin aiemmilla Ketipinor-kokeiluilla, silläkin kai mahdolliset vaikutuksensa, vaikka muut lääkkeet menevät aamulla enkä niitä ole väsyttäviksi kokenut. (Venlaflaxin 150mg + Lamotrigin 300mg, jos joku on utelias)
Vielä omia kokemuksia muista lääkkeistä; melatoniini 1,9-9mg oli täysi vitsi, ei vaikutusta. Mirtatsapiini ei ollut myöskään avuksi, vaikka kokeiltiin pienintä mahdollista annosta eli 3,75mg. Doksepiini 3-9mg, ei vaikutusta. Opamox 15mg ei väsyttänyt lainkaan. Olantsapiinilla nukuin kyllä, mutta herääminen ja aamutokkura kesti pitkään.
Toki on kokeiltu myös lääkkeettömät hoitokeinot ja mitä lie, mutta parhaan hoidon unettomuuteen olen itse saanut psyk. puolelta. Opiskelija- ja työterveydenhuollossa tilannettani ei koskaan oikein otettu vakavasti, vaan paljon sain "juo teetä, käy suihkussa ja mene nukkumaan" - tason neuvoja. Kerran sain pari päivää sairaslomaa, kun aloin itkemään hoitajan vastaanotolla...
En kanna yhtään häpeää siitä, että tarvitsen jatkuvan lääkityksen uneen, koska nukkuminen on yksinkertaisesti niin helkkarin tärkeää! Etenkin, jos on rinnalla vielä sairaus, jota unettomuus ja univaje voi pahentaa. Mielummin syön lääkkeeni ja saan tarvittavan levon, jos toinen vaihtoehto on se, että nukun katkonaisia pätkiä niin kauan, että se laukaisee masennusjakson ja siihen liittyvän sairasloma-päivystyskäynti-2 psyk. hoitajan vastaanottoa viikossa-lääkemuutos-rumban.
Todellakin toivon, että ap.:lla tällä hetkellä tilanne parempi