Kertokaa minulle perheelliset äidit, mistä kaikesta jään paitsi kun en löydä ikinä miestä ja saa lapsia?
Kommentit (45)
Jos sä noin helpolla luovutat ja vaivut itsesääliin niin ei sulla aluperinkään mitään mahiksia ollut.
Miehiä on maailma täys, eivät ne kaikki asu Suomessa tai siellä takahikiällä josta etsit eivätkä käy siinä baarissa jossa aikaasi vietit.
Eli ihan turha ulvoa täällä että et löydä ikinä. Et ole edes oikeasti etsinyt.
Mutta: omaa lastaan voi vihata ja toivoa ettei ois koskaan tavannutkaan sitä miestä jonka kanssa lapsen teki. Se on ihan todellista vaikka se on tabu. Äitiys parisuhde harvoin on mitään pumpulinkeveää kuten joissain lehdissä hehkutetaan. Äitiys pienentää naisen mahista edetä uralla ja pienentää eläkekertymää.
Jäät paitsi siitä erilaisesta rakkaudesta omaa lasta kohtaan. Pahin on kuitenkin se että jos oikeasti haluat lapsia mutta et niitä saa saatat katkeroitua ja menee loppu elämä asiaa vatvoessa. Näin mulle olisi käynyt ellen olisi saanut lapsettomuushoidoilla lapsia.
Vaikka kaikki sanoo että aikaa on, kannattaa aina muistaa että naisen hedelmällisyys laskee kuin lehmänhäntä 35 v eteenpäin! Monilla yli 35 veellä aika on loppu eikä enää onnistu luonnollisesti. Siihen ei auta terveelliset elämäntavatkaan jos munasolut on loppu tai huonoja.
Sain lapsen 37v ja siskoni sai omansa 42v. Joten aikaa sulla vielä on.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni 34-vuotiaana ja sain lapsen 40-vuotiaana. Aika aikaisin olet toivosi heittänyt. Nykyään kai ihan yleistä tavata vielä vanhempanakin ja laittaa heti lapsi tulille.
Juu ja näistä 40 vuotiaiden lapsista monet on tehty hoidoilla tai jopa luovutetuilla munasoluilla. Näistä ei vaan kauheesti huudella.
romanttinen lapseton parisuhde voittaa lapsiperhepaskaelämän mennen tullen.