Työssäkäymisen rankkuus, onko mussa jotain vikaa?

Eli olen vasta 25-vuotias nainen. Olen ollut nyt vuoden koulutustani (maisteri) vastaavassa työssä. Ongelma on se, ettei minulla jää energiaa enää töiden lisäksi mihinkään muuhun. En ole nähnyt enää perhettä tai kavereitani aikoihin, lopetin harrastuksetkin, koska en vain pystynyt käymään enää niissä. En pystynyt keskittymään esimerkiksi soitto- ja tanssitunnilla väsymyksen takia joten sain jatkuvasti niistä lisää huonoja kokemuksia.

Kaikki energia menee siihen työhön ja "vapaa-aikana" mietin miten selviän seuraavasta työpäivästä, ja saanko esimerkiksi nukuttua. Olen jo puoli vuotta joutunut käymään omakustanteisesti hierojalla, koska tension neck aiheutti migreeniä, huimausta, kipua ja pahoinvointia. On noita oireita vieläkin päivittäin. Lisäksi narskutan hampaita unissani mikä lisää päänsärkyä.

Töissä pyrin tekemään parhaani, mutta mikään ei tunnu riittävän pomolleni. Hän jaksaa aina muistuttaa jos jokin asia ei sujunut heti oikein. Teen paljon ilmaisia ylitöitä joita ei korvata mitenkään. Pomoni ei hyväksy sairaslomia, on sanonut että vain laiskat ja motivoitumattomat ihmiset jäävät kotiin sairaana. Näen usein painajaisia tuosta pomosta, ja työpaikasta yleensäkin. Näistä syistä nukun usein pätkittäin, ja vain 3-5 tuntia yössä.

Onko työelämä näin rankkaa kaikille, ja miten ihmeessä jaksatte sitten tehdä kokonaisen työuran? Olen jo nyt niin loppu, että välillä kuolema tuntuu ainoalta vaihtoehdolta päästä tästä tuskasta irti. Tuntuu etten vain ole tarpeeksi hyvä vaikka kuinka yritän parhaani. 

Elämäni on tähän asti ollut todella helppoa, olin aina koulusssa ja opinnoissakin paras. Nyt vaan tuntuu etten riitä. Pitääkö minun uskoa, että olen vain niin paska ettei musta ole työhön? Itken tätäkin kirjoittaessa.