Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäymisen rankkuus, onko mussa jotain vikaa?
29.09.2015 |
Eli olen vasta 25-vuotias nainen. Olen ollut nyt vuoden koulutustani (maisteri) vastaavassa työssä. Ongelma on se, ettei minulla jää energiaa enää töiden lisäksi mihinkään muuhun. En ole nähnyt enää perhettä tai kavereitani aikoihin, lopetin harrastuksetkin, koska en vain pystynyt käymään enää niissä. En pystynyt keskittymään esimerkiksi soitto- ja tanssitunnilla väsymyksen takia joten sain jatkuvasti niistä lisää huonoja kokemuksia.
Kaikki energia menee siihen työhön ja "vapaa-aikana" mietin miten selviän seuraavasta työpäivästä, ja saanko esimerkiksi nukuttua. Olen jo puoli vuotta joutunut käymään omakustanteisesti hierojalla, koska tension neck aiheutti migreeniä, huimausta, kipua ja pahoinvointia. On noita oireita vieläkin päivittäin. Lisäksi narskutan hampaita unissani mikä lisää päänsärkyä.
Töissä pyrin tekemään parhaani, mutta mikään ei tunnu riittävän pomolleni. Hän jaksaa aina muistuttaa jos jokin asia ei sujunut heti oikein. Teen paljon ilmaisia ylitöitä joita ei korvata mitenkään. Pomoni ei hyväksy sairaslomia, on sanonut että vain laiskat ja motivoitumattomat ihmiset jäävät kotiin sairaana. Näen usein painajaisia tuosta pomosta, ja työpaikasta yleensäkin. Näistä syistä nukun usein pätkittäin, ja vain 3-5 tuntia yössä.
Onko työelämä näin rankkaa kaikille, ja miten ihmeessä jaksatte sitten tehdä kokonaisen työuran? Olen jo nyt niin loppu, että välillä kuolema tuntuu ainoalta vaihtoehdolta päästä tästä tuskasta irti. Tuntuu etten vain ole tarpeeksi hyvä vaikka kuinka yritän parhaani.
Elämäni on tähän asti ollut todella helppoa, olin aina koulusssa ja opinnoissakin paras. Nyt vaan tuntuu etten riitä. Pitääkö minun uskoa, että olen vain niin paska ettei musta ole työhön? Itken tätäkin kirjoittaessa.
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samanlaista yhdessä työpaikassa.
Vaihdoin paikkaa ja koko elämä muuttui. Ongelmana oli nimenomaan pomo ja työpaikan ilmapiiri.
Kuulostaa työuupumukselta. Pomosi ja huono työyhteisösi luultavasti asian taustalla, itselläsi ehkä täydellisyyden tavoittelua ja ylitunnollisuutta (tyypillistä ns. kympin tytöille)? Itsetunnon romahtaminenkin on oire. Vähintäänkin ota yhteyttä työterveyshuoltoon, vaihda työpaikkaa jos pystyt (tosin, mahdollisia omia ongelmiasi se ei välttämättä ratkaise, mutta parempi esimies voi auttaa jo pitkälle).
No. Nykyajan työelämä on pakkotahtista ja vaativaa, varsin toisenlaista kuin ennen. Minäkin olen 25v ja urani hiljan aloittanut. Tarkoitukseni oli valmistua aluksi ammattiin joka on lähinnä kolmivuorotyötä, mutta tajusin todella nopeasti etten ikinä millään sitä jaksa. Jos teen perinteistä 40h viikkoa olen todella väsynyt (tai mikä 38h15min se onkaan). Työtahtini on todella ripeä ja tehokas koska siihen olen oppinut nuoresta saakka, päivän aikana teen usein tuplatyömäärän vanhempiin kollegoihin verrattuna, jotka ovat alunalkaenkin oppineet hieman erilaiseen työtahtiin. Tämä ON kuluttavaa tehdä tällä tahdilla työtä jatkuvasti, mutta sitä oikeastaan vaaditaan että töitä on jatkossakin (nääs määräaikaisuudet). Itselläni on myös yksi tarhaikäinen lapsi, joten olen päätynyt tekemään nyt 30h/vko 4 päivässä. Tämä on todella hyvä, yksi vapaapäivä viikolla (torstai) lataa akut todella hyvin ja koko viikon jaksaa ihan eri tavalla. Jää jaksamista puolisolle, lapselle, liikunnalle ja ystäville!
Pomosi on sitä vanhaa kunnon "management by perkele" -koulukuntaa. Älä jää makaamaan tuleen ajatellen, että tällaista tämä työelämä nyt on, vaan ala katsella toista työpaikkaa, muunlaisia paikko löytyy kyllä varmasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuvaan väsymykseen voi löytyä lääketieteellinen syy, mutta ei tuo työpaikkakaan parhaalta mahdolliselta kuulosta, etenkään jos se on ensimmäinen "oikea" työpaikka, ei ole helppoa aloitella uraa tuollaisen pomon alaisena, eikä se välttämättä ole helppoa rautaiselle ammattilaisellekaan jolla on takana jo vuosien ura ja kokemusta jos vaikka mistä. Kannattaa tutkituttaa kunnolla esim. työterveyshuollossa, ja jos sieltä ei vastauksia ja helpotusta löydy niin sitten työpaikka vaihtoon. Työilmapiirilläkin kun on suuri vaikutus.
Musta tuntuu samalta. Vaihdoin työpaikkaa, oikeastaan huonopalkkaiseen epävarmaa keikkaduuniin. Päätin, että etsin työtä, joka oikeasti tuntuisi mielenkiintoiselta ja työyhteisö olisi terve. Vaihtoehtona on myös uudelleenkouluttautuminen. En viitsi tuhlata elämää paskaa työssä. Tämä vaihtoehto on epävarma, mutta silti olen onnellisempi näin. Kuulostaa siltä, että olet loppuunpalanu ja masentunut. Minulla myös tension neck , yövalvomisia... ei työn kuulu olla niin voimiavievää ja stressaavaa, ettet voi nauttia vapaa-ajasta. Sulla on selvästi kiltin tytön syndrooma. Opettele olemaan itsekkäämpi. Helppoa se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset väsyvät helpommin kuin toiset, eikä hyvä menestys opinnoissa aina takaa menestystä työelämässä. Mutta onhan tuo työpaikkasikin ilmeisesti aika vaikea vaikeine esimiehineen, joten jospa nyt ensin kokeilisit löytää itsellesi uuden työn, voi kummasti jaksaminen parantua, jos työyhteisö on viihtyisämpi.
Mulla on samanlaista ja on ollut jo 15v ajan. Jaksan just ja just hoitaa lapset, miestä en jaksa hoitaa ja ne vähätkin harrastukset lopetin, kun esikoinen syntyi. En ole ajatellut tätä erityisen rankaksi, koska kaikilla työkavereilla on samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastanneille! Olen käynyt jo kaikissa mahdollisissa verikokeissa, olen fyysisesti siis kunnossa. En ole kehdannut sanoa työterveydessä uupumisesta, koska sopimukseni on määräaikainen, enkä tiedä voinko saada vastaavaa työtä ainakaan tältä paikkakunnalta. Eikä pomoni todellakaan katso mitään saikuttelijaa, eli seuraavaa sopimusta ei tulisi jos jäisin sairaslomalle.
Minulla on asuntolaina joka osaltaan vaikeuttaa mahdollisuutta hakea muualta työtä. Mutta rupean olemaan niin loppu, että menen mielummin pesemään vaikka vessoja kuin jatkan tuon ihmisen (pomoni) alaisuudessa.
ap
Mulla on samanlainen olo kuin sinulla ap. Olin edellisessä työpaikassani 20 vuotta, siinä ohessa hoitui perhe, lapset ja runsaat liikuntaharrastukset. Minusta oli aina mukava mennä töihin ja ennen esim. iltavuoroa kävin usein aamupäivällä lenkillä ja uimassa.
Sitten vaihdoin työpaikkaa. Työpaikan vaihdosta on jo lähes kaksi vuotta, mutta edelleen olen niin puhki, etten jaksa käydä sen jälkeen missään. Koti on kuin kaatopaikka; en ehdi/jaksa juurikaan siivota. Liikuntaharrastukset ovat jääneet. Olen vain yksinkertaisesti aina väsynyt. Kun pääsen kotiin, niin toivon vain että pääsisin yöunille.
Odotan, että "kotiutuisin" vihdoinkin uuteen työpaikkaani ja elämä tulisi helpommaksi. Edelleen joka päivä työssäni on uuden oppimista. Uusia asioita ja seikkoja on vain niin hirveästi, että henkiset että fyysiset voimani menevät vain aina uuden ja uuden oppimiseen.
Toivon, että tämä helpottaisi pian. Ehkä nyt on hieman helpompaa kuin vuosi sitten. Jospa vuoden päästä olisi taas jo helpompaa kuin nyt :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määräaikaisena koin noin, 10 v putkeen..... siinä joutuu ostamaan työpaikkansa joka päivä. Nyt vakinaisena en ole joka hetki suurennuslasin alla.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 19:33"]
Laitettiinko sinut tosi pienenä kodin ulkopuoliseen hoitoon? Vastaisitko tähän kiitos!
[/quote]
Miten tämä liittyy asiaan?
Mutta kyllä, 7 kk ikäisenä kuulemma. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 19:37"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 19:33"]
Laitettiinko sinut tosi pienenä kodin ulkopuoliseen hoitoon? Vastaisitko tähän kiitos!
[/quote]
Miten tämä liittyy asiaan?
Mutta kyllä, 7 kk ikäisenä kuulemma. Ap
[/quote]
No, tutkimusten mukaan varhain hoitoon laitetuilla aktivoituu kortisolin (stressihormoni) tuotanto ennen aikojaan, ja heistä tulee stressiherkkiä aikuisia, jotka eivät esim kestä normaalia uuden työpaikan aiheuttamaa painetta. Olen pahoillani, moni kärsii samasta...
Jos aiot olla sopimuksen loppuun asti työpaikassa ei kannata ottaa enää ylitöitä. Koska tiedät että pomo on idiootti, teet jatkossa niin että kun se tulee selittämään jotain hymyilet leveästi ja alat toistamaan mantraa itseksesi "pomo on idiootti, pomo on idiootti/en kuule mitään mitä sanot, en kuule.." tai sitten vaan nyökyttelet ja sanot: kyllä, joo, joo ja annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
On aivan järjetöntä ottaa stressiä jostakin ihmisestä joka ei välitä sinusta pätkääkään.
Teet sen minkä ehdit omaan tahtiin. Et yhtään enempää. Jos tulet kipeäksi, pidät sairaslomaa. Sitä ei kukaan voi sinulta evätä. Voit myös nauhoittaa salaa teidän välisiä keskusteluja. Jos epäkohtia ilmenee, pomo saa helposti potkut. Tämän jälkeen hänellä on nykytilanteessa todella vaikeaa saada uusi työpaikka.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 19:19"]
No. Nykyajan työelämä on pakkotahtista ja vaativaa, varsin toisenlaista kuin ennen. Minäkin olen 25v ja urani hiljan aloittanut. Tarkoitukseni oli valmistua aluksi ammattiin joka on lähinnä kolmivuorotyötä, mutta tajusin todella nopeasti etten ikinä millään sitä jaksa. Jos teen perinteistä 40h viikkoa olen todella väsynyt (tai mikä 38h15min se onkaan). Työtahtini on todella ripeä ja tehokas koska siihen olen oppinut nuoresta saakka, päivän aikana teen usein tuplatyömäärän vanhempiin kollegoihin verrattuna, jotka ovat alunalkaenkin oppineet hieman erilaiseen työtahtiin. Tämä ON kuluttavaa tehdä tällä tahdilla työtä jatkuvasti, mutta sitä oikeastaan vaaditaan että töitä on jatkossakin (nääs määräaikaisuudet). Itselläni on myös yksi tarhaikäinen lapsi, joten olen päätynyt tekemään nyt 30h/vko 4 päivässä. Tämä on todella hyvä, yksi vapaapäivä viikolla (torstai) lataa akut todella hyvin ja koko viikon jaksaa ihan eri tavalla. Jää jaksamista puolisolle, lapselle, liikunnalle ja ystäville!
[/quote]
Minäkin olin nuorempana ripeä ja ihmettelin niitä vanhoja tätejä, jotka istuivat kahvilla ilman mitään kiirettä. Sittemmin olen huomannut, että hittojako sitä takapuoltaan repimään, leivän saa vähemmälläkin.
Kyllä, olen etuoikeutettu. Mutta pidän myös omista rajoista kiinni. Niin kauan, kun ylitöistä ei makseta, en myöskään tee. En tee myöskään asioita, jotka eivät ns. kuulu minulle. Se ei ole ilkeyttä, vaan jos alan haalia itselleni hommia, niin se on joltain toiselta pois. Eikä muuten vieläkään näy palkassa, jos siihen vapaaehtoisesti ryhdyn.
En kuitenkaan ole mikään eteenpäin menon vastustaja. Mutta työ on työtä ja oma elämä jossain muualla.
25 v. ei kestä työelämää? Työelämä on nykyään raadollista joka paikassa, tuskin se vaihtamalla paranee. Nuorenahan pitäs just jaksaa. Miten meinaat selvitä vielä 40 v. työelämässä, jos jo nyt jaksamisongelmia?
Kiitos kaikille viesteistä!
Ehkä tulevaisuus on parempi ja löydän mukavan työpaikan. Vaikka nyt olenkin pohjalla. Kiva kuulla, että monet ovat saaneet siedettävämmän työn ja elämän vaihtamalla työpaikkaa!
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:18"]Jos tulet kipeäksi, pidät sairaslomaa. Sitä ei kukaan voi sinulta evätä. Voit myös nauhoittaa salaa teidän välisiä keskusteluja. Jos epäkohtia ilmenee, pomo saa helposti potkut. Tämän jälkeen hänellä on nykytilanteessa todella vaikeaa saada uusi työpaikka.[/quote]
Tämä. Sairauslomaa on oikeus pitää jokaisen jolle sitä myönnetään. Sano rohkeasti uupumuksesta työterveyslääkärille, ei kukaan sinua syö sen vuoksi. Totta kai työnantaja voi jättää uuden sopimuksen kirjoitettua edellisen määräaikaisuuden päätyttyä mutta kuka tuollaisen k*sipään alaisena tahtoisikaan uutta sopimusta. Vaihtamalla paranee!
Työnantajasi ei kohtele alaisiaan inhimillisellä tavalla, pelon alla ja uupumuksen rajalla ei työntekijöitä pidetä, päin vastoin se karkoittaa viimeisetkin ennemmin tai myöhemmin. Oikeudenmukaisuuden taju tuntuu puuttuvan häneltä kokonaan. Tehköön itse työnsä!
Mitä tulee työnantajan suosittelijana olemiseen, hän joko suostuu suosittelijaksesi (ja antaa hyvää palautetta sinusta) tai kieltäytyy kunniasta kokonaan jos ei mitään hyvää sanottavaa löydä. Älä siitä huolehdi, työtodistuksen hän kuitenkin joutuu sinulle kirjoittamaan eikä kai siihen kukaan mitään pahaa kirjoita.
Numeron 57 tekstin voit jättää suosiolla huomioimatta, eipä taida sen kijoittaja ymmärtää mitään omasta nenästään pidemmälle.
Pomosi voi olla narsisti, se imee susta viimeisetkin elinvoimat jos jatkat hänen vaikutuspiirissä. Vaihda työpaikkaa!