Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäymisen rankkuus, onko mussa jotain vikaa?
29.09.2015 |
Eli olen vasta 25-vuotias nainen. Olen ollut nyt vuoden koulutustani (maisteri) vastaavassa työssä. Ongelma on se, ettei minulla jää energiaa enää töiden lisäksi mihinkään muuhun. En ole nähnyt enää perhettä tai kavereitani aikoihin, lopetin harrastuksetkin, koska en vain pystynyt käymään enää niissä. En pystynyt keskittymään esimerkiksi soitto- ja tanssitunnilla väsymyksen takia joten sain jatkuvasti niistä lisää huonoja kokemuksia.
Kaikki energia menee siihen työhön ja "vapaa-aikana" mietin miten selviän seuraavasta työpäivästä, ja saanko esimerkiksi nukuttua. Olen jo puoli vuotta joutunut käymään omakustanteisesti hierojalla, koska tension neck aiheutti migreeniä, huimausta, kipua ja pahoinvointia. On noita oireita vieläkin päivittäin. Lisäksi narskutan hampaita unissani mikä lisää päänsärkyä.
Töissä pyrin tekemään parhaani, mutta mikään ei tunnu riittävän pomolleni. Hän jaksaa aina muistuttaa jos jokin asia ei sujunut heti oikein. Teen paljon ilmaisia ylitöitä joita ei korvata mitenkään. Pomoni ei hyväksy sairaslomia, on sanonut että vain laiskat ja motivoitumattomat ihmiset jäävät kotiin sairaana. Näen usein painajaisia tuosta pomosta, ja työpaikasta yleensäkin. Näistä syistä nukun usein pätkittäin, ja vain 3-5 tuntia yössä.
Onko työelämä näin rankkaa kaikille, ja miten ihmeessä jaksatte sitten tehdä kokonaisen työuran? Olen jo nyt niin loppu, että välillä kuolema tuntuu ainoalta vaihtoehdolta päästä tästä tuskasta irti. Tuntuu etten vain ole tarpeeksi hyvä vaikka kuinka yritän parhaani.
Elämäni on tähän asti ollut todella helppoa, olin aina koulusssa ja opinnoissakin paras. Nyt vaan tuntuu etten riitä. Pitääkö minun uskoa, että olen vain niin paska ettei musta ole työhön? Itken tätäkin kirjoittaessa.
Kommentit (62)
Samoja ajatuksia täälläkin, tosin esimiehet ovat ihan mukavia. Mistään henkilökohtaisesta ei ole kyse. Määräaikaisuudet pakottavat oppimaan uutta ja todistelemaan omaa erinomaisuuttaan - koko ajan. Työtahti tuntuu koko ajan kiristyvän, yt-neuvottelutkin söivät jotenkin motivaatiota ja uskoa. Tuntuu että työelämässä pitäisi olla jokin yli-ihminen. Opiskellessa kävin ongelmitta myös osa-aikatyössä, harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä. Nykyisin työt vievät mehut niin, ettei energiat riitä mihinkään extraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ymmärrä, miten jotkut ihmiset jaksaa työpäivän päätteeksi vielä tehdä jotain ylimääräistä. Mulla on työpäivän jälkeen takki tyhjä. Se ei ole kyllä oikein, että työpäivästä jää p*a fiilis, koska ilmapiiri on niin huono.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 07:04"]
Mun kokemuksen mukaan työelämä on aina rankkaa. Olen toiminut useassa työtehtävässä yli 20 vuoden aikana. Energia riittää viikolla siihen työtekoon, ei muuhun. En ymmärrä, miten jotkut ihmiset jaksaa työn päälle vielä harrastaa yms. Mutta tämä vain minun kokemukseni.
[/quote]
Ei ap:n kuvailemat oireet ole normaaleja. Ihmisen tulee voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Ei kenenkään tarvitse kärsiä tuolla tavalla työn takia. Valvotko esimerkiksi itse aina yösi työelämän takia? On eri asia jaksaako harrastaa viikolla, kuin jaksaako enää elää.
Tuota väsymystä olen myös miettinyt koko sen lähes parikymmentä vuotta mitä olen työelämässä ollut. Minäkään en työpäivän päätteeksi jaksa yhtään mitään. Viikonloppu menee pelkästään palautuessa. Mulla ei edes ole erityisen raskas tai kuormittava työ. Tätä tämä sitten ilmeisesti on eläkeikään asti?
Syitä voi tässä varmaan keksiä vaikka kuinka paljon. Minulla oli tuommoista n. puoli vuotta ennen ms-tautiin sairastumista. Myöhemmin olen ymmärtänyt että se vaikea väsymys oli ensimmäinen ms-oireeni. Tavallisempi syy väsymykselle taitaa olla kilpirauhasongelma tai työuupumus tai masennus.
Kannattaa käydä lääkärissä juttelemassa. Ja kokeilla niitä hoitokeinoja joita lääkäri ehdottaa vaikka tuntuisivat itsestä aivan vääriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä ON rankkaa kaikkine vaatimuksineen. Nuorempana jaksoi paremmin fyysisesti, vanhempana ei senkään vertaa. Vanhempana on taas enemmän sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, jonka avulla puskee työpäivän läpi, vaikka ei jaksaisikaan. Määräaikaset työsuhteet ja kaiken "alusta" aloittaminen verottaa; saispa vaan tehdä sen työn, josta palkka maksetaan, ilman että joku hengittää niskaan vaatimuksineen.
Mun mielestä isoin moka on toi et oot kahlinnu itsesi asuntolainalla. Muutenhan ongelma olis helppo ratkaista hakemalla uuden työpaikan, joka löytyy jos on valmis muuttamaan (ei päde helsingissä josta on mahdollista löytää uusi työ muuttamatta). Työpaikkojen ongelmat paranevat vain vaihtamalla työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 07:10"]Samoja ajatuksia täälläkin, tosin esimiehet ovat ihan mukavia. Mistään henkilökohtaisesta ei ole kyse. Määräaikaisuudet pakottavat oppimaan uutta ja todistelemaan omaa erinomaisuuttaan - koko ajan. Työtahti tuntuu koko ajan kiristyvän, yt-neuvottelutkin söivät jotenkin motivaatiota ja uskoa. Tuntuu että työelämässä pitäisi olla jokin yli-ihminen. Opiskellessa kävin ongelmitta myös osa-aikatyössä, harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä. Nykyisin työt vievät mehut niin, ettei energiat riitä mihinkään extraan.
[/quote]
Mistä alapeukku?
Lopeta nyt alkuunsa kynnysmattoilu. Teet karhunpalveluksen itsellesi ja työkavereille jos teet palkattomia ylitöitä, ne pitäisi vähintään pitää vapaina pois myöhemmin. Pomonkin kohtelu muuttuu kun et suostu olemaan kynnysmatto, muista että pomo tarvitsee alaisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja fiiliksiä. Itse olen 27v akateeminen vastavalmistunut nainen ja parhaillaan määräaikaisessa työssä, jossa ylitöitä pidetään itsestäänselvyytenä. Melkein kaikki työkaverit niitä tekevät ja olen huomannut, että niitä harvoja, jotka eivät tee, ei pidetä samalla tavalla meidän työyhteisön "oikeina" jäseninä. Heidät suljetaan tavallaan työpaikan epämuodollisempien sosiaalisten tilanteiden ulkopuolelle, heidän mielipiteitään ei arvosteta ja heitä ei pidetä "hyvinä tyyppeinä". Minua pidetään, mutta millä hinnalla? Usein vasta viiden maissa, kun työaikani oikeasti loppuisi, pomo nakittaa minulle jonkin uuden tehtävän tai projektin saman tien hoidettavaksi. Ylitöistä kyllä maksetaan, mutta ei se raha lämmitä, kun on joka päivä niin poikki, ettei jaksa harrastaa, tavata kavereita tai perhettä. Teen siis 10-12 -tuntista päivää alalla, jolle on vaikea päästä ja joka on monen "unelma" - minunkin, vielä opiskeluaikana. Nyt mietin salaa pääni sisällä alanvaihtoa jollekin vähän inhimillisemmälle alalle.
Tätä on työelämä nykyään! Valtavasti väkeä työttömänä, työssäkäyvät ylikuormitettuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä ei aina ole tuollaista, joskus voi olla ja johtuu nimenomaan huonosta johtamisesta ja työilmapiiristä. Itse asiassa työn sisällölläkään ei niin ole väliä (kärjistetysti) kunhan johtaminen ja ilmapiiri ovat kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 22:21"]Pystytkö juttelemaan uupumuksestasi työkavereiden kanssa? Voi hyvin olla, että monella muullakin on samanlaisia kokemuksia.
Koita muistaa, että työ on vain työtä, ei koko elämä. Pyri rajaamaan omaa työtäsi ja pitämään taukoja.
Minkä alan työstä on kyse?
Kommentoisin kuitenkin tuohon, kun sanoit käyneesi omakustanteisesti hierojalla. Useimmiten siellä käydään omakustanteisesti, harvoin, jos koskaan siihen saa mahdollisuutta jonkun toisen kustantamana.
[/quote]
Kyllä meillä töissä ainakin pääsee hierojalle niin, että työnantaja kustantaa siitä noin puolet. Lisäksi sairaskassaan kuuluvat voivat tarvittaessa lähetteellä saada ilmaiset hieronnat tai fysioterapeuttikäynnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämän pahoinvointi on yksi työttömiä passivoittava tekijä. Sillon kun vielä itse sain olla töissä, niin tilanne oli juuri tuollainen niinkuin apllä. Mun mielestä ei ole mitenkään terve tilanne jos irtisanottava riemuitsee, että hänet irtisanotaan. Huonot kokemukset eivät juurikaan kannusta edes hakeutumaan aktiivisesti takaisin työelämään. Itsellä oli tälläinen tilanne. Enkä puhu edes mistään ns. "paskaduunista" vaan ihan korkeakoulutusta vaativasta asiantuntijatehtävästä.
Vahinko yläpeukku kommenttiin 52!!
Ei ku siis vahinkoyläpeukku kommenttiin 59. Sori. Parempi mennä tästä siivoamaan. :D
Voi ap, toivottavasti löydät voimia etsiä uuden työpaikan. Asuntolainan voi saada lyhennysvapaalle tai voit vaikka laittaa oman asuntosi vuokralle ja muuttaa työn perässä muualle ja asua siellä vuokralla. Ratkaisu löytyy varmasti.
Yhtään fiksumpi pomo ymmärtäisi, että ensimmäisessä työpaikassa olevaa tunnollista ihmistä pitää tukea, ei tylyttää. Fiksu pomo ymmärtää, että hyvällä työpaikalla nauretaan kovaan ääneen ja lopetetaan kesäperjantaina työt mahdollisimman aikaisin, niin että päästään yhdessä terassille.
Ihmisillä on aika erilaiset resurssit tehdä asioita. Toiset jaksaa tehdä vaativaa työtä, harrastaa ja rakentaa sivussa omakotitalon. Jokaisen pitäisi kuitenkin jaksaa työn lisäksi normaalia perhe-elämää, ehtiä harrastaa liikuntaa, tavata ystäviä ja pääsääntöisesti nukkua yönsä hyvin.
Kun mulla oli tuollaista niin syynä oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Mutta arvot olivat viitteissä, eli se diagnoosoitiin oireiden perusteella. Oireiden, jotka olivat jatkuneet 20v. Mulla myös opiskelu sujui, mutta työelämä ei. Nyt jaksan kun on lääkitys.
Minkälaisesta työpaikasta on kyse?
Mun kokemuksen mukaan työelämä on aina rankkaa. Olen toiminut useassa työtehtävässä yli 20 vuoden aikana. Energia riittää viikolla siihen työtekoon, ei muuhun. En ymmärrä, miten jotkut ihmiset jaksaa työn päälle vielä harrastaa yms. Mutta tämä vain minun kokemukseni.