Kuinka paljon läheiset ovat vastuussa ihmisen alkoholiongelmasta?
Itselleni rakas läheinen tuhosi terveytensä osin alkoholilla. Tunnen syyllisyydentunnetta asiasta, sillä koen, että mun olisi pitänyt auttaa. Puhuin siitä asiasta kohtalaisen usein, nalkuttamatta kuitenkin. Olisiko pitänyt etsiä AA-ryhmien yhteystiedot ja saattaa hänet sinne vai ehdottaa, että hän hakisi siihen lääkitystä (Antabus) tai terapiaa alkoholismin alla piilevien syiden vuoksi. Mitä mun olisi pitänyt tajuta tehdä? Hän oli ihan asiallinen humalassa, mutta joi valtavia määriä kirkasta viinaa / viikko. Inhoan itseäni, kun en osannut auttaa ajoissa.
Kommentit (41)
Alkoholisti ei ongelmaansa tunnusta. Sitten kun tunnustaa, niin hakee itse apua. Ulkoapäin pakotettu apu ei toimi.
Aivan normaalia tuntea syyllisyyttä olematta kuitenkaan syyllinen
Hän myös tutustui itselleen haitallisiin henkilöihin alkoholin vuoksi. Jos hän olisi ollut raitis tai edes kohtuukäyttäjä, hän olisi edelleenkin hyvässä kunnossa oleva eläkeläinen. Tunnen todella syvää surua ja koen, että olen osin syyllinen, kun en estänyt hänen tuhoaan.
Lisäksi pelkään, että stressasin häntä omilla huolillani liikaa (tosin välttelin negatiivisten asioiden kertomista vuosikausia, kun pelkäsin, että hän ratkeaa juomaan sen vuoksi). Mun olisi muutenkin ottaa aktiivisempi rooli terveysasioissa, mutta luotin hänen omaan harkintakykyynsä.
Ei yhtään. Ainoastaan juomisen mahdollistaja on osavastuussa. Ei pidä ymmärtää, ei pidä olla kärsivällinen.
Lusikat jakoon ja omille teille.
Et voi auttaa alkoholistia, joka ei halua apua.
Se että inhoat itseäsi, ei auta sinua eikä ketään muutakaan ja on vieläpä turhaa. Alkoholistia pystyy auttamaan vain siinä tapauksessa, että hän itse haluaa apua. Et sinä ole vastuussa aikuisesta ihmisestä joka on itse tehnyt omat valintansa.
Alkoholistia ei voi pakottaa avun piiriin, joten ihan turhaan läheiset asiasta tuntevat syyllisyyttä. Toki läheisten on hyvä olla apuna ja tukena siinä vaiheessa, kun alkoholisti itse oma-aloitteisesti kokee tarvitsevansa apua, mutta jos tuollaista tarvetta ei ilmene, niin asialle ei voi mitään. Nalkuttamisella ja tuputtamisella saa vaan välit huononemaan.
Ainoastaan sillon olet jotenkin vastuussa jos kannat jalattomalle alkoholistille viinaa kotiin ja kaadat väkisin kurkusta alas, muuten et. Jos toinen juo, siinä ei auta rukoukset, anomiset eikä edes maammelaulu.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään. Ainoastaan juomisen mahdollistaja on osavastuussa. Ei pidä ymmärtää, ei pidä olla kärsivällinen.
Lusikat jakoon ja omille teille.
En ollut mahdollistaja koskaan. Piilotin pullot silloin, kun niitä näin. Sen sijaan yksi mahdollistaja ainakin oli ja hän vei läheiselleni alkoholia ja he joivat yhdessä. Se mahdollistaja on viinaksiin menevä itsekin ja läheiseni ilmeisesti maksoi viinat. Varoitin läheistäni sen mahdollistajan toiminnasta pariin otteeseen, kun tajusin kuvion (senkin tajusin liian myöhään).
Alkoholistina ja alkoholistin lapsena sanon, että et pysty tekemään mitään. Kamala tunne sinulle, mutta karu fakta. Koita päästää irti omasta syyllisyyden tunteestasti, omilla toimilla olet luultavasti vain ruokkinut mielisairaan toimintoja eli mahdollistanut juomisen kun olet empaattisena auttanut.
Oma vanhempani on muutaman kuukauden sairaalassa viettänyt ja nyttemmin suurin piirtein raitistunut. Lapsuus ja nuori aikuisuus oli helvettiä tuon ihmisen seurassa. Se huoli ja murhe on ihan älytöntä. Itse aloitin juuri terapian omasta alkoholismistani ja käyn erilaisiin addiktioihin liittyvissä terapioissa. Taustalla minulla on vaikea lapsuus ja vähän aikaa sitten diagnosoitu adhd.
Et olisi voinut tehdä mitään. Korkeintaan osaltasi lopettaa mahdollistamisen.
Ei alkoholisti sisäistä sitä, että "oho, tulipa loukattua viimeksi kännissä. Oho, ei varmaan kannattaisi enää juoda ettei tapahdu onnettomuutta". Hän aloittaa silti uudelleen.
Jos alkoholisti on siinä tilanteessa, että hän pystyy sanoa "ei kiitos, olen alkoholisti, en voi ottaa pisaraakaan, joten kieltäydyn liköörikaramellistä", niin hän on jo TODELLA edistynyt.
Sinänsä jos minua ei olisi koskaan hyväksikäytetty niin ehkä en olisi kiinnostunut alkoholista jo 13v. Tai jos joku läheinen olisi avannut silmät ja auttanut.
Ongelma on, mutta aikuisena lopetin ja olen vastuussa omasta juomattomuudestani.
Minäkin pohdin tuollaisia ja kuvittelin, että olisin jotenkin voinut pelastaa äitini ennenaikaiselta kuolemalta. Onneksi löysin Al-Anon -ryhmät. Menen taas tänään ryhmään toipumaan muiden alkoholistien läheisten kanssa.
Alkoholismiin ei auta mikään muu kuin oma ymmärrys että on alkoholisti ja sen jälkeen avun hakeminen. Toinen siihen ei voi pakottaa eikä siihen auta mikään möykkä ja uhoaminen tai ripitys saattavat jopa huonontaa tilannetta. Jos ei ymmärrä itse olevansa alkoholisti silloin on monesti seurauksena että kuolee siihen sairauteen. Älkää tukeko alkoholismia tai muutakaan päihdeongelmaa syömisongelmia tuomalla ongelma ainetta sairaalle. Poikkeuksen tekisin tuomisessa silloin kun on pitkä ryyppyputki takana se lopetetaan kuin seinään ja ei ole yhtään ainutta olutta se on hengen vaarallista. Muutama pullo kaappiin jemmaan ja annetaan aina joskus yksi ja yritetään saada syömään jotain kevyttä pikkuhiljaa varsinkin jos on päivä tai viikkokausia oltu syömättä. Tarvittaessa aika katkaisuun jossa saadaan lääkkeillä valvotusti turvallisemmin katkaistua putki.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistina ja alkoholistin lapsena sanon, että et pysty tekemään mitään. Kamala tunne sinulle, mutta karu fakta. Koita päästää irti omasta syyllisyyden tunteestasti, omilla toimilla olet luultavasti vain ruokkinut mielisairaan toimintoja eli mahdollistanut juomisen kun olet empaattisena auttanut.
Oma vanhempani on muutaman kuukauden sairaalassa viettänyt ja nyttemmin suurin piirtein raitistunut. Lapsuus ja nuori aikuisuus oli helvettiä tuon ihmisen seurassa. Se huoli ja murhe on ihan älytöntä. Itse aloitin juuri terapian omasta alkoholismistani ja käyn erilaisiin addiktioihin liittyvissä terapioissa. Taustalla minulla on vaikea lapsuus ja vähän aikaa sitten diagnosoitu adhd.
Toivon paljon voimia Sinulle!
Olen vakuuttunut, että monesti ihmisistä muutoin parhaimmat saattavat sortua alkoholiin. Jostain syystä niistä empaattisimmista ja herkimmistä osa lääkitsee sillä tuskaansa. Mutta olisin halunnut auttaa häntä eroon siitä. Hän oli myös niin kohtelias ja huomioiva, että oli selvänä yleensä silloin, kun kävin kylässä. En nähnyt sitä varjopuolta kuin silloin, kun joskus näimmekin lyhyemmällä varoitusajalla. Se juominen oli todella överiä pahimmillaan.
Läheiset eivät ole vastuussa paitsi jos mahdollistavat lotraamisen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään. Ainoastaan juomisen mahdollistaja on osavastuussa. Ei pidä ymmärtää, ei pidä olla kärsivällinen.
Lusikat jakoon ja omille teille.
En ollut mahdollistaja koskaan. Piilotin pullot silloin, kun niitä näin. Sen sijaan yksi mahdollistaja ainakin oli ja hän vei läheiselleni alkoholia ja he joivat yhdessä. Se mahdollistaja on viinaksiin menevä itsekin ja läheiseni ilmeisesti maksoi viinat. Varoitin läheistäni sen mahdollistajan toiminnasta pariin otteeseen, kun tajusin kuvion (senkin tajusin liian myöhään).
Miksi piilotit pulloja? Ei toisen ihmisen tavaroihin saa koskea ilman lupaa. Luulitko olevasti henkilön yläpuolella?
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään. Ainoastaan juomisen mahdollistaja on osavastuussa. Ei pidä ymmärtää, ei pidä olla kärsivällinen.
Lusikat jakoon ja omille teille.
Höpö höpö näiden mahdollistamisten kanssa.
Jos oma käsi kaataa viinaa kitusiin, niin kyllä se vastuu on ihan itsellä.
Aikuinen tekee omat valintansa. Et sinä olisi voinut häntä auttaa, jos hän päätti toisin.