Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon läheiset ovat vastuussa ihmisen alkoholiongelmasta?
07.04.2022 |
Itselleni rakas läheinen tuhosi terveytensä osin alkoholilla. Tunnen syyllisyydentunnetta asiasta, sillä koen, että mun olisi pitänyt auttaa. Puhuin siitä asiasta kohtalaisen usein, nalkuttamatta kuitenkin. Olisiko pitänyt etsiä AA-ryhmien yhteystiedot ja saattaa hänet sinne vai ehdottaa, että hän hakisi siihen lääkitystä (Antabus) tai terapiaa alkoholismin alla piilevien syiden vuoksi. Mitä mun olisi pitänyt tajuta tehdä? Hän oli ihan asiallinen humalassa, mutta joi valtavia määriä kirkasta viinaa / viikko. Inhoan itseäni, kun en osannut auttaa ajoissa.
Kommentit (41)
Jotkut muut hänen läheisensä myös pitivät sitä läheisenl juomista jotenkin humoristisena asiana ja yllättyivät/huomauttelivat, kun läheiseni yritti vähentää juomista. Antoivat hänelle joitain viinamerkkien logoilla varustettuja tavaroita ym. Omasta mielestäni siinä ei ollut mitään hauskaa.
Se oli vain raskas taakka nähdä sivusta. Mielestäni siinä ei ollut vitsikkyydestä tietoakaan. Mä näin läheiseni fiksuna ja (selvin päin) hauskana sekä empaattisena ihmisenä, jolla oli sairautena se alkoholismi ja jonka luulin olevan edes jotenkin hallinnassa. Mutta en ymmärtänyt, ettei hän koskaan pääsisi irti siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin joskus voidaan sanoa, että alkoholistin paapominen on juomisen mahdollistamista, mutta itse juoppo kuitenkin sen juoman kurkkuunsa kaataa.
Eräs tuntemani perhe: vaimo käy raskaassa kolmivuorotyössä, mies touhuilee kotona vetäen joka ilta kuupan himmeäksi.
Mies selittelee joutilaisuuttaan sairauksilla, vatsaaivoja, keuhkoahtaumaa... ei ole eläkkeellä kuitenkaan. Polttaa ketjussa, tekee kiljua, jota juo jokseenkin joka päivä ollen illalla pelti kiinni, erityisesti jos vaimo ei ole kotona.
Päällisin puolin keskiluokkainen perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään. Ainoastaan juomisen mahdollistaja on osavastuussa. Ei pidä ymmärtää, ei pidä olla kärsivällinen.
Lusikat jakoon ja omille teille.
En ollut mahdollistaja koskaan. Piilotin pullot silloin, kun niitä näin. Sen sijaan yksi mahdollistaja ainakin oli ja hän vei läheiselleni alkoholia ja he joivat yhdessä. Se mahdollistaja on viinaksiin menevä itsekin ja läheiseni ilmeisesti maksoi viinat. Varoitin läheistäni sen mahdollistajan toiminnasta pariin otteeseen, kun tajusin kuvion (senkin tajusin liian myöhään).
Miksi piilotit pulloja? Ei toisen ihmisen tavaroihin saa koskea ilman lupaa. Luulitko olevasti henkilön yläpuolella?
Kyseessä oli perheenjäsen ja olisin kertonut paikan myöhemmin (hän löysi ne itsekin). Idea oli lopettaa juominen siltä illalta ainakin, kun oli niin kovassa humalassa. Pelkäsin, että hän saa alkoholimyrkytyksen ja kuolee, jos hörppää enää yhtään. Hän nimittäin hamusi niitä pullon jämiä kovasta humalatilastaan huolimatta. Ne promillet olivat vaarallisen korkeat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään. Ainoastaan juomisen mahdollistaja on osavastuussa. Ei pidä ymmärtää, ei pidä olla kärsivällinen.
Lusikat jakoon ja omille teille.
Höpö höpö näiden mahdollistamisten kanssa.
Jos oma käsi kaataa viinaa kitusiin, niin kyllä se vastuu on ihan itsellä.
Mahdollistamista on esimerkiksi:
Työnantajalle, sukulaisille, ystäville, naapureille ja vastaaville valehteleminen alkoholistin puolesta.
Rahan antaminen ja lainaaminen, kaikenlainen taloudellinen alkoholistin pelasteleminen.
Juomisen aiheuttaminen sotkujen ja ongelmien siivoaminen ja piilotteleminen.
- eli sen estäminen tai hidastaminen että alkoholisti joutuisi itse ottamaan vastuuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään. Ainoastaan juomisen mahdollistaja on osavastuussa. Ei pidä ymmärtää, ei pidä olla kärsivällinen.
Lusikat jakoon ja omille teille.
Höpö höpö näiden mahdollistamisten kanssa.
Jos oma käsi kaataa viinaa kitusiin, niin kyllä se vastuu on ihan itsellä.
Mun mielestäni mahdollistaja on sellainen, joka antaa/ostaa alkoholia alkoholistille ja kannustaa ryyppämään ja ehkä ivailee/naureskelee, jos alkoholisti yrittääkin päästä viinaksista eroon. Läheiselläni oli sellainen ihminen, jonka toiminnasta varoitin parikin kertaa, tosin liian myöhään.
Mun virhe oli se, että ymmärsin ja osin tiedostamattomasti katsoin läpi sormien tilannetta. Mun ois pitänyt laittaa jotkut ukaasit ja ihan saattaa/viedä hänet AA-ryhmään / päihdekatkaisuun. En tajunnut tai edes osannut olla niin jämäkkä kuin mitä olisi pitänyt olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei tuohon kyllä kukaan ulkopuolinen pysty mitään tekemään. Mun äiti hoiti itsensä jo maksakirroosin takia sairaalaankin ja siellä ihan suoraan sanottiin, mistä on kyse ja mitä pitää tehdä, vastaus oli " en pysty lopettamaan alkoholin juontia", tähän aikaan hänellä oli vielä alaikäinen lapsi hoidettavanaan. Kuolmea korjasi sitten 3v myöhemmin. Kun kämppää siivottiin löytyi kymmenniä epikriisejä, joissa lääkäri oli asian ottanut puheeksi moneen kertaan. siis sen lisäksi, mitä me läheiset yritettiin hänelle sanoa.
Alkoholi ja lihavuus on asioita joista luopumisen tekee se jolla ongelma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään. Ainoastaan juomisen mahdollistaja on osavastuussa. Ei pidä ymmärtää, ei pidä olla kärsivällinen.
Lusikat jakoon ja omille teille.
Höpö höpö näiden mahdollistamisten kanssa.
Jos oma käsi kaataa viinaa kitusiin, niin kyllä se vastuu on ihan itsellä.
Mun mielestäni mahdollistaja on sellainen, joka antaa/ostaa alkoholia alkoholistille ja kannustaa ryyppämään ja ehkä ivailee/naureskelee, jos alkoholisti yrittääkin päästä viinaksista eroon. Läheiselläni oli sellainen ihminen, jonka toiminnasta varoitin parikin kertaa, tosin liian myöhään.
Mun virhe oli se, että ymmärsin ja osin tiedostamattomasti katsoin läpi sormien tilannetta. Mun ois pitänyt laittaa jotkut ukaasit ja ihan saattaa/viedä hänet AA-ryhmään / päihdekatkaisuun. En tajunnut tai edes osannut olla niin jämäkkä kuin mitä olisi pitänyt olla.
Tahdonvastaiseen hoitoon tässä maassa ei oteta ketään, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Tahdonmukaiseenkin on ihan hirveät jonot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistina ja alkoholistin lapsena sanon, että et pysty tekemään mitään. Kamala tunne sinulle, mutta karu fakta. Koita päästää irti omasta syyllisyyden tunteestasti, omilla toimilla olet luultavasti vain ruokkinut mielisairaan toimintoja eli mahdollistanut juomisen kun olet empaattisena auttanut.
Oma vanhempani on muutaman kuukauden sairaalassa viettänyt ja nyttemmin suurin piirtein raitistunut. Lapsuus ja nuori aikuisuus oli helvettiä tuon ihmisen seurassa. Se huoli ja murhe on ihan älytöntä. Itse aloitin juuri terapian omasta alkoholismistani ja käyn erilaisiin addiktioihin liittyvissä terapioissa. Taustalla minulla on vaikea lapsuus ja vähän aikaa sitten diagnosoitu adhd.
Toivon paljon voimia Sinulle!
Kiitoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään. Ainoastaan juomisen mahdollistaja on osavastuussa. Ei pidä ymmärtää, ei pidä olla kärsivällinen.
Lusikat jakoon ja omille teille.
Höpö höpö näiden mahdollistamisten kanssa.
Jos oma käsi kaataa viinaa kitusiin, niin kyllä se vastuu on ihan itsellä.
Mahdollistamista on esimerkiksi:
Työnantajalle, sukulaisille, ystäville, naapureille ja vastaaville valehteleminen alkoholistin puolesta.
Rahan antaminen ja lainaaminen, kaikenlainen taloudellinen alkoholistin pelasteleminen.
Juomisen aiheuttaminen sotkujen ja ongelmien siivoaminen ja piilotteleminen.
- eli sen estäminen tai hidastaminen että alkoholisti joutuisi itse ottamaan vastuuta
Hän tosiaan osasi pitää asioista huolen, vaikka joikin paljon. Joskus tosin siivosin, mutta hän ei minulta lainannut juomiseen rahaa koskaan. Toinen läheiseni lainasi ihan pari kertaa, mutta kun tajusin, mihin raha menee, niin kieltäydyin. Itse olen ollut aina raitis, sillä olen niin paljon nähnyt juopottelua ympärilläni, että alkoholiin liittyy vain tympeä ja raskas mielikuva. Se on niinkuin joku pöpö, joka yrittää ottaa ihmistä valtaansa. Siispä en ole edes biletyksen yhteydessä halunnut humaltua.
Vierailija kirjoitti:
Läheiset eivät ole vastuussa paitsi jos mahdollistavat lotraamisen
Monisairas, alkohilisoitunut läheinen on todella vaikea tapaus.
Kun hän pyytää apua mihin tahansa, hän yleensä tähtää juomiseen.
Kaverini sairastaa liikuntakykyä jäytävää sairautta.
Hän on myös alkoholisoitunut.
En käytä häntä enää kaupassa, koska hän aina ostaa pääasiassa olutta.
En vie häntä kaupunkiin asioille, koska sitten hän istuu kyydissäni pussikaljaa juoden, häpäisten meidät molemmat, vahingoittaen terveyttään ja asioidenkin hoito jää puolitiehen.
Meillä on ollut yhteinen harrastus ja mielenkiinnonkohde.
En enää auta häntä tässä harrastuksessaan koska:
Hänellä ei riitä varoja harrastukseensa, koska juo rahansa(harrastus on muutenkin liian kallis minimi
eläkeläiselle).
Jos annan korjaamohallini hänelle harrastustilaksi, hän touhuilee siellä kaljapussin kanssa, haahuilee meillä humalassa(olen perheellinen), on vailla apua, kyytiä, kahvia, ruokaa...
Nyt olen ilkeä ihminen, "haluan riistää kaverini rakkaan harrastuksen, hänen mielestäni hänen pitää mieluummin juoda itsensä hengiltä..."
Alkoholismi hävittää ihmiseltä suhteellisuhteellisuudentajun mahdollisuuksiensa suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismi on tavallaan koko perheen ja lähipiirin sairaus siinä mielessä, että se vaikuttaa ihmisen lähipiiriin myös. Mtös mahdollistaminen on eräänlainen sairaus ja on pahimmillaan rajatonta rai läheisriippuvaista käytöstä.
Sen verran ovat vastuussa etteivät saisi mahdollistaa juomista. Eli ei anneta rahaa, ei anneta yösijaa, ei hoideta alkkarin lapsia, vaan soitetaan lastensuojeluun. Ei kyyditä alkkista, ei haeta alkoholia hänelle, ei viedä ruokaa kun se on taas ryypännyt rahansa, ei selitellä muille parhain päin, ei valehdella alkkarin alkoholinkäytöstä, eikä kaunistella sitä. Ei kuunnella kerta toisensa jälkeen alkoholistin syitä ja selityksiä, ei keskustella humalaisen kanssa, soitetaan poliisi jos epäillään ajavan autoa humalassa. Ei siivota alkkarin puolesta asuntoa, tai auteta millään muulla tavoin kuin ohjaamalla hoitoon, ja lupaamalla olla tukena sitten kun päihteettömyys alkaa.
Eli aika paljonkin voi tehdä, mutta loppu on alkoholistista itsestä kiinni. Niin kauan kuin joku hoitaa hänen asioitaan hänen sairautensa vuoksi, niin niin kauan ei tule sitä pohjaa jolta voi ponnistaa päihteettömyyteen. Ja ei, tietenkään kaikki eivät sieltä pohjaltakaan enää nouse.
Oma tilanne on se että sisarus on alkoholisti. Vuosien varrella vanhempamme ovat käytännössä katsoen luovuttaneet koko omaisuutensa, sekä eläkepäivänsä hänen huolehtimisekseen. Mikään ei ole auttanut sisarustani, eikä tämä vanhempieni hyysäys ole tuottanut mitään mujuta tulosta kuin sen että sisarus kuppaa vain enemmän ja enemmän. Vanhempani vain haluavat pitää lapsensa elossa siihen asti kunnes itse kuolevat. Millään muulla ei ole heille enää mitään väliä.
Onneksi perinnönjaosta tulee helppo, koska heidän satojentuhansien omaisuus on valunut vuosien varrelal sisarukseni kurkusta alas. Eipähän tarvi siitä tapella, kun ei ole mitään jaettavaa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse melkein paloin loppuun, kun koetin tukea ystävääni raitistumaan. Koetin keksiä kaikkea muuta kivaa yhdessä tekemistä, soitin hänen puolesta a-klinikalle monta kertaa, tilasin aikoja eri lääkäreille, käytin verikokeissa ja koetin tsempata ja kannustaa omalla esimerkillä raitistumaan.
Ainoa mitä sain palkaksi oli vittuilu ja syyllistäminen, kuulemma painostin häntä ja hän sai luvan juoda, jos en ollut koko ajan hänen käytettävissä hän sai taas luvan juoda jne... oikeesti tosi väsyttävää!!!
Katkaisin välit häneen kokonaan, en osannut ja jaksanut auttaa häntä enempää...En tiedä mitä hänelle kuuluu, varmaan jatkaa ryyppäämistä kun hylkäsin hänet.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheiset eivät ole vastuussa paitsi jos mahdollistavat lotraamisen
Monisairas, alkohilisoitunut läheinen on todella vaikea tapaus.
Kun hän pyytää apua mihin tahansa, hän yleensä tähtää juomiseen.
Kaverini sairastaa liikuntakykyä jäytävää sairautta.
Hän on myös alkoholisoitunut.
En käytä häntä enää kaupassa, koska hän aina ostaa pääasiassa olutta.
En vie häntä kaupunkiin asioille, koska sitten hän istuu kyydissäni pussikaljaa juoden, häpäisten meidät molemmat, vahingoittaen terveyttään ja asioidenkin hoito jää puolitiehen.
Meillä on ollut yhteinen harrastus ja mielenkiinnonkohde.
En enää auta häntä tässä harrastuksessaan koska:
Hänellä ei riitä varoja harrastukseensa, koska juo rahansa(harrastus on muutenkin liian kallis minimi
eläkeläiselle).Jos annan korjaamohallini hänelle harrastustilaksi, hän touhuilee siellä kaljapussin kanssa, haahuilee meillä humalassa(olen perheellinen), on vailla apua, kyytiä, kahvia, ruokaa...
Nyt olen ilkeä ihminen, "haluan riistää kaverini rakkaan harrastuksen, hänen mielestäni hänen pitää mieluummin juoda itsensä hengiltä..."
Alkoholismi hävittää ihmiseltä suhteellisuhteellisuudentajun mahdollisuuksiensa suhteen.
Tämän kaverin perhe on häneen välit katkaissut, eikä tämä näe siihen muuta syytä kuin perheensä ilkeyden ja pahantahtoisuuden.
Eksäni, lasteni isä on alkoholisti.
Se ei ole mun syy millään tavalla, että hän juo. Siinä minä en olisi voinut auttaa, en millään tavalla.
Kaikkeni toki yritin jotta hommassa olisi jotain tolkkua, minulla mies ja lapsillani isä ja alkoholi poistuisi vaan elämästämme. Juominen on sen juojan oma valinta, vain hän voi vaikuttaa sen loppumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran ovat vastuussa etteivät saisi mahdollistaa juomista. Eli ei anneta rahaa, ei anneta yösijaa, ei hoideta alkkarin lapsia, vaan soitetaan lastensuojeluun. Ei kyyditä alkkista, ei haeta alkoholia hänelle, ei viedä ruokaa kun se on taas ryypännyt rahansa, ei selitellä muille parhain päin, ei valehdella alkkarin alkoholinkäytöstä, eikä kaunistella sitä. Ei kuunnella kerta toisensa jälkeen alkoholistin syitä ja selityksiä, ei keskustella humalaisen kanssa, soitetaan poliisi jos epäillään ajavan autoa humalassa. Ei siivota alkkarin puolesta asuntoa, tai auteta millään muulla tavoin kuin ohjaamalla hoitoon, ja lupaamalla olla tukena sitten kun päihteettömyys alkaa.
Eli aika paljonkin voi tehdä, mutta loppu on alkoholistista itsestä kiinni. Niin kauan kuin joku hoitaa hänen asioitaan hänen sairautensa vuoksi, niin niin kauan ei tule sitä pohjaa jolta voi ponnistaa päihteettömyyteen. Ja ei, tietenkään kaikki eivät sieltä pohjaltakaan enää nouse.
Oma tilanne on se että sisarus on alkoholisti. Vuosien varrella vanhempamme ovat käytännössä katsoen luovuttaneet koko omaisuutensa, sekä eläkepäivänsä hänen huolehtimisekseen. Mikään ei ole auttanut sisarustani, eikä tämä vanhempieni hyysäys ole tuottanut mitään mujuta tulosta kuin sen että sisarus kuppaa vain enemmän ja enemmän. Vanhempani vain haluavat pitää lapsensa elossa siihen asti kunnes itse kuolevat. Millään muulla ei ole heille enää mitään väliä.
Onneksi perinnönjaosta tulee helppo, koska heidän satojentuhansien omaisuus on valunut vuosien varrelal sisarukseni kurkusta alas. Eipähän tarvi siitä tapella, kun ei ole mitään jaettavaa enää.
Meillä sama tilanne. Kaiken lisäksi vanhempamme, ja sisko myös ovat suuttuneet minulle siitä kun olen sanonut heille että heidän pitäisi lopettaa "auttaminen". Nyt kun sisko on paremmassa kunnossa niin ovat minulle vihaisia siitä että minä olisin tap
panut siskoni niin mielelläni, että he sentään rakastavat siskoa, ja auttavat häntä aina, toisin kuin minä, joka haluaisin siskolleni vain pahaa. Kukaan heistä ei ole muistavinaan sitä että sisko on aina kerran vuodessa muutaman kuukauden selvinpäin. Olen satavarma että viimeistään kesällä ratkeaa taas (en toivo tätä tietenkään) ja kun tämä käy, niin en aio olla kenenkään heidän kanssa missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi ja lihavuus on asioita joista luopumisen tekee se jolla ongelma on.
Juoppo voi lopettaa kokonaan juomisen, jos ei hallitse juomistaan.
Jos syöppö ei hallitse syömistään, tilanne on vaikeampi.
Aikuista ihmistä ei voi väkisin auttaa, pidä tämä mielessä. Alkoholisti kieltäytyy usein näkemästä ongelmaansa, todellisuus olisi hälle liian vaikea kohdata. Alkoholi on riippuvaiselle pakokeino ikävästä todellisuudesta. Jos se otetaan pois, voi seurats romahdus. Mielestäni kaikki addiktit tarvitsisivat intensiivistä terapiaa. Pelkkä juomattomuus ei toimi, löytävät muun pakokeinon ja se alkuperäinen trauma, joka on ajanut riippuvaiseksi jää käsittelemättä ja ajaa sitten seuraavan addiktion pariin.
Älä syytä itseäsi, et ole terapeutti. Et voi tietää mitä juomisen taustalla on. Voi olla tosi pahoja traumoja, usein todella vaikea lapsuus, jonka aiheuttamaa valtavaa tuskaa ei pysty kohtaamaan.
Juoppojen mielestä nalkuttavat akat, vittumaiset pomot, raskas työ, jne. jne. ovat syynä juomiseen.
Tai sitten hän ei juo ongelmaksi asti, eukko se nipottaa parista kaljasta(vaikkapa 8 olutta joka ilta, viikonloppuna 24 olutta, sunnuntai ihan selvänä!)
Niin, ei lähei en ole vastuussa alkoholistin juomisesta.