Lue keskustelun säännöt.
Rumana naisena Tinderissä
07.04.2022 |
Olen ollut Tinderissä nyt parisen viikkoa ja saanut kolme matchia. Ensimmäinen ei aloittanut keskustelua, joten poistin matchin (mielestäni miehen tulee aloittaa keskustelu ja aloittaa sen kyllä jos on kiinnostunut). Seuraaville kahdelle matchille minä sitten aloitin keskustelut, mutta kumpikaan ei vastannut; poistin matchit. Että näin. Mites te muut vähemmän kauniit naiset, tuleeko matcheja/aloittaako miehet keskustelut/vastaavatko teidän aloituksiin?
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
Kuule, miehelle nykymaailmassa sinä olet aina kompromissi. Aina jäi se Sara Sieppi tai joku Onlyfans-perse saamatta ja sunhun tyydyttiin. Niitä muita ne tuijottelee netissä ja somessa päivät pitkät sen jälkeenkin kun sua on jo tapailtu pari kuukautta.
Parempi vaan olla ilman miestä. Ei meillä suht näteillä ja hoikilla naisilla tuolla sen paremmin mene. Ihan oikeasti. Paremmin pärjäät yksin, ellei oikeasti löydy sellaista miesyksilöä joka on SINUSTA aidosti ihmisenä kiinnostunut. Suurin osa on kiinnostunut vain sun ulkonäöstä ja siitä miten sinusta voisi hyötyä seksuaalisesti ja mahdollisimman vähällä panostuksella. Tai sitten muilla tavoin, kenties rahallisesti tai voiko saada jotain ylläpitopalveluita asumisen/ruokahuollon/siivouspalveluiden/lastenhoidon tms. merkeissä. Nää kelpaa kanssa.
En halua puhua muiden miesten puolesta, mutta ainakin omalta osaltani asia on juuri noin:
Jokainen seurustelusuhde joka minulla on tähän mennessä ollut, on ollut kompromissi. En siis ole ikinä seurustellut sellaisen naisen kanssa jonka olisin oikeasti ja vilpittömästi halunnut, vaan kaikki suhteeni ovat olleet sellaisten naisten kanssa mitä olen pystynyt saamaan.
Tämä on totta yllättävän isolle osalle miehistä.
Joko niitä naisia, joihin oikeasti ihastutaan/rakastutaan ei pystytä saamaan, tai sitten ei ole edes yritetty oikeasti.
Sellaisten naisten kanssa sitten ajaudutaan parisuhteeseen, jotka tulevat itse tekemään aloitteen tai joita uskalletaan lähteä jututtamaan ihan vaan ajan kuluksi/lämpimiksi/kaveripiiriin pääsemiseksi. Totta kai mies lämpiää aina naiselle jonkun verran, jos tämä on ihan ok näköinen ja muutenkin siedettävä, ja lämpiää lisää, jos seksi sujuu hyvin. Joten jossakin vaiheessa, kun mies on kyllästynyt tavoittelemaan niitä aidosti sykähdyttäviä naisia, aletaan deittailemaan tällaista säätöä tai muuten vain "varalla" olevaa naista, ja pistetään parisuhdetta tulille, että ei jäätäisi yksin.
Eli jälleen muistutus naisille: Älkää huoliko miehiä, jotka eivät halutessaan saisi muitakin, myös teitä kauniimpia, jos se on heille tärkein arvo. Vain sillä tavalla voitte tietää, että mies aidosti haluaa olla juuri teidän kanssanne.
t. Sellaisen miehen puoliso
Omituinen, todellisuudesta vieraantunut kommentti. Pariutuminen on ihan kaikille, sukupuolesta riippumatta, jonkinlainen kompromissi. Aina siinä käytännössä punnitaan hyvät ja huonot puolet ja todetaan, että tämä on riittävän hyvä. Kyllä minäkin naisena olisin toki voinut haluta jonkun alusvaatemallilta näyttävän miljoräärin, jolla on kolme tohtorin tutkintoa ja valtava meisseli, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi tyytyväinen myös siihen mieheen, jonka sain.
Erikoinen ajatustapa. Itse olen puolisoni kanssa, koska rakastuin häneen. En valinnut häntä jostain joukosta tai miettinyt hyviä ja huonoja puolia ja päätynyt yhteen hänen kanssaan. Tottakai, JOS seurustelun aikana olisi tullut ilmi paljon huonoja puolia, olisin lopettanut tutustumisen häneen, mutta en kyllä koskaan ole niitä punninnut.
Alusvaatemallilta näyttävistä miljonääreistä en ole haaveillut esiteini-iän jälkeen, ja silloinkin ne olivat rokkareita, joista haaveilin. Sitten tulin teini-ikään, rakastuin ensimmäiseen poikaystävääni ja lakkasin haaveilemasta julkkiksista.
Suurin osa siitä ”punnitsemista” tehdäänkin tiedostamatta, ja ihmiset rationalisoivat valintoja jälkikäteen, kun ne on jo tehty.
Suurin osa ihmistä myös sopeutuu pikkuhiljaa siihen, kuinka kauniiseen/komeaan puolisoon heillä on mahdollisuuksia eikä edes yritä niitä ”out of my league” ulkonäöltään olevia. Sekin on osittain tiedostamatonta:
"Rationalisoivat jälkikäteen"? Kenelle ja miksi jollain on tarvetta rationalisoida?
Valintoja? Jälleen tuo termi, joka antaa ymmärtää, että on olemassa joku joukko, josta valitaan jollain mittarilla sopivin. Ei ainakaan minulla ollut mitään sellaista. Tottakai maapallolla oli miljoonia vapaita miehiä omassa ikäluokassani, asuinpaikkakunnallanikin varmaan vaikka kuinka paljon, mutta eivät he silti olleet missään minun valittavissani. Teoriassa voi tietysti sanoa, että olivat, koska jos olisin juossut aktiivisemmin baareissa ja muissa menoissa, niin olisin kohdannut useampia potentiaalisia miehiä ja olisi voinut jopa tulla tilanne, että on kaksi yhtä kiinnostavaa miestä, joista minun on valittava toinen. Se on kuitenkin hyvin harvinaista ja ennen kaikkea eivät ne miehet silloinkaan olisi olleet minun valittavissani vaan myös heidän olisi pitänyt haluta minut.
Aina kun luen näitä valinta- ja rationalisointi- ja tasojuttuja minulle tulee mielikuva, että niiden kirjoittaja ei ole koskaan rakastunut, ei edes ihastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
Kuule, miehelle nykymaailmassa sinä olet aina kompromissi. Aina jäi se Sara Sieppi tai joku Onlyfans-perse saamatta ja sunhun tyydyttiin. Niitä muita ne tuijottelee netissä ja somessa päivät pitkät sen jälkeenkin kun sua on jo tapailtu pari kuukautta.
Parempi vaan olla ilman miestä. Ei meillä suht näteillä ja hoikilla naisilla tuolla sen paremmin mene. Ihan oikeasti. Paremmin pärjäät yksin, ellei oikeasti löydy sellaista miesyksilöä joka on SINUSTA aidosti ihmisenä kiinnostunut. Suurin osa on kiinnostunut vain sun ulkonäöstä ja siitä miten sinusta voisi hyötyä seksuaalisesti ja mahdollisimman vähällä panostuksella. Tai sitten muilla tavoin, kenties rahallisesti tai voiko saada jotain ylläpitopalveluita asumisen/ruokahuollon/siivouspalveluiden/lastenhoidon tms. merkeissä. Nää kelpaa kanssa.
Ja kun Sara Sieppikin on palstamiesten mukaan ”kutosen nainen”, niin hänkin taitaisi olla heille kompromissi :D
Minusta ei Sara Sieppi mikään erityinen kyllä ole. M37v
Hohhoijjaaa. Mikäs herralle sit kelpais?
Kokonaisuus ratkaisee. Lähtökohtaisesti herttaa painetaan 90% siksi että halutaan kuulla ja nähdä lisää, ylipäätään tuleeko juttuun vai ei, harvemmin kuva ratkaisee. Saran kasvot eivät erityisesti miellytä mua, hän on aika tavallinen kuitenkin, ei missään tapauksessa ruma, mutta ei mikään erityinenkään... Ehkä 7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
Kuule, miehelle nykymaailmassa sinä olet aina kompromissi. Aina jäi se Sara Sieppi tai joku Onlyfans-perse saamatta ja sunhun tyydyttiin. Niitä muita ne tuijottelee netissä ja somessa päivät pitkät sen jälkeenkin kun sua on jo tapailtu pari kuukautta.
Parempi vaan olla ilman miestä. Ei meillä suht näteillä ja hoikilla naisilla tuolla sen paremmin mene. Ihan oikeasti. Paremmin pärjäät yksin, ellei oikeasti löydy sellaista miesyksilöä joka on SINUSTA aidosti ihmisenä kiinnostunut. Suurin osa on kiinnostunut vain sun ulkonäöstä ja siitä miten sinusta voisi hyötyä seksuaalisesti ja mahdollisimman vähällä panostuksella. Tai sitten muilla tavoin, kenties rahallisesti tai voiko saada jotain ylläpitopalveluita asumisen/ruokahuollon/siivouspalveluiden/lastenhoidon tms. merkeissä. Nää kelpaa kanssa.
En halua puhua muiden miesten puolesta, mutta ainakin omalta osaltani asia on juuri noin:
Jokainen seurustelusuhde joka minulla on tähän mennessä ollut, on ollut kompromissi. En siis ole ikinä seurustellut sellaisen naisen kanssa jonka olisin oikeasti ja vilpittömästi halunnut, vaan kaikki suhteeni ovat olleet sellaisten naisten kanssa mitä olen pystynyt saamaan.
Tämä on totta yllättävän isolle osalle miehistä.
Joko niitä naisia, joihin oikeasti ihastutaan/rakastutaan ei pystytä saamaan, tai sitten ei ole edes yritetty oikeasti.
Sellaisten naisten kanssa sitten ajaudutaan parisuhteeseen, jotka tulevat itse tekemään aloitteen tai joita uskalletaan lähteä jututtamaan ihan vaan ajan kuluksi/lämpimiksi/kaveripiiriin pääsemiseksi. Totta kai mies lämpiää aina naiselle jonkun verran, jos tämä on ihan ok näköinen ja muutenkin siedettävä, ja lämpiää lisää, jos seksi sujuu hyvin. Joten jossakin vaiheessa, kun mies on kyllästynyt tavoittelemaan niitä aidosti sykähdyttäviä naisia, aletaan deittailemaan tällaista säätöä tai muuten vain "varalla" olevaa naista, ja pistetään parisuhdetta tulille, että ei jäätäisi yksin.
Eli jälleen muistutus naisille: Älkää huoliko miehiä, jotka eivät halutessaan saisi muitakin, myös teitä kauniimpia, jos se on heille tärkein arvo. Vain sillä tavalla voitte tietää, että mies aidosti haluaa olla juuri teidän kanssanne.
t. Sellaisen miehen puoliso
Omituinen, todellisuudesta vieraantunut kommentti. Pariutuminen on ihan kaikille, sukupuolesta riippumatta, jonkinlainen kompromissi. Aina siinä käytännössä punnitaan hyvät ja huonot puolet ja todetaan, että tämä on riittävän hyvä. Kyllä minäkin naisena olisin toki voinut haluta jonkun alusvaatemallilta näyttävän miljoräärin, jolla on kolme tohtorin tutkintoa ja valtava meisseli, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi tyytyväinen myös siihen mieheen, jonka sain.
Erikoinen ajatustapa. Itse olen puolisoni kanssa, koska rakastuin häneen. En valinnut häntä jostain joukosta tai miettinyt hyviä ja huonoja puolia ja päätynyt yhteen hänen kanssaan. Tottakai, JOS seurustelun aikana olisi tullut ilmi paljon huonoja puolia, olisin lopettanut tutustumisen häneen, mutta en kyllä koskaan ole niitä punninnut.
Alusvaatemallilta näyttävistä miljonääreistä en ole haaveillut esiteini-iän jälkeen, ja silloinkin ne olivat rokkareita, joista haaveilin. Sitten tulin teini-ikään, rakastuin ensimmäiseen poikaystävääni ja lakkasin haaveilemasta julkkiksista.
Suurin osa siitä ”punnitsemista” tehdäänkin tiedostamatta, ja ihmiset rationalisoivat valintoja jälkikäteen, kun ne on jo tehty.
Suurin osa ihmistä myös sopeutuu pikkuhiljaa siihen, kuinka kauniiseen/komeaan puolisoon heillä on mahdollisuuksia eikä edes yritä niitä ”out of my league” ulkonäöltään olevia. Sekin on osittain tiedostamatonta:
"Rationalisoivat jälkikäteen"? Kenelle ja miksi jollain on tarvetta rationalisoida?
Valintoja? Jälleen tuo termi, joka antaa ymmärtää, että on olemassa joku joukko, josta valitaan jollain mittarilla sopivin. Ei ainakaan minulla ollut mitään sellaista. Tottakai maapallolla oli miljoonia vapaita miehiä omassa ikäluokassani, asuinpaikkakunnallanikin varmaan vaikka kuinka paljon, mutta eivät he silti olleet missään minun valittavissani. Teoriassa voi tietysti sanoa, että olivat, koska jos olisin juossut aktiivisemmin baareissa ja muissa menoissa, niin olisin kohdannut useampia potentiaalisia miehiä ja olisi voinut jopa tulla tilanne, että on kaksi yhtä kiinnostavaa miestä, joista minun on valittava toinen. Se on kuitenkin hyvin harvinaista ja ennen kaikkea eivät ne miehet silloinkaan olisi olleet minun valittavissani vaan myös heidän olisi pitänyt haluta minut.
Aina kun luen näitä valinta- ja rationalisointi- ja tasojuttuja minulle tulee mielikuva, että niiden kirjoittaja ei ole koskaan rakastunut, ei edes ihastunut.
Mielenkiintoisia nuo ilmeisen kiihkeät reaktiot tähän ajatukseen, että myös ihmissuhteissa tehdään valintoja. Tässähän ei pitäisi olla mitään järin kiistanalaisia, eikä kenenkään yli 20-vuotiaan olettaisi olevan enää niin naiivi, ettei ymmärtäisi, että ihmissuhteet ovat muutakin kuin prinsessasatuja, joissa tavataan se yksi ainoa oikea ja eletään happily ever after.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
Kuule, miehelle nykymaailmassa sinä olet aina kompromissi. Aina jäi se Sara Sieppi tai joku Onlyfans-perse saamatta ja sunhun tyydyttiin. Niitä muita ne tuijottelee netissä ja somessa päivät pitkät sen jälkeenkin kun sua on jo tapailtu pari kuukautta.
Parempi vaan olla ilman miestä. Ei meillä suht näteillä ja hoikilla naisilla tuolla sen paremmin mene. Ihan oikeasti. Paremmin pärjäät yksin, ellei oikeasti löydy sellaista miesyksilöä joka on SINUSTA aidosti ihmisenä kiinnostunut. Suurin osa on kiinnostunut vain sun ulkonäöstä ja siitä miten sinusta voisi hyötyä seksuaalisesti ja mahdollisimman vähällä panostuksella. Tai sitten muilla tavoin, kenties rahallisesti tai voiko saada jotain ylläpitopalveluita asumisen/ruokahuollon/siivouspalveluiden/lastenhoidon tms. merkeissä. Nää kelpaa kanssa.
En halua puhua muiden miesten puolesta, mutta ainakin omalta osaltani asia on juuri noin:
Jokainen seurustelusuhde joka minulla on tähän mennessä ollut, on ollut kompromissi. En siis ole ikinä seurustellut sellaisen naisen kanssa jonka olisin oikeasti ja vilpittömästi halunnut, vaan kaikki suhteeni ovat olleet sellaisten naisten kanssa mitä olen pystynyt saamaan.
Tämä on totta yllättävän isolle osalle miehistä.
Joko niitä naisia, joihin oikeasti ihastutaan/rakastutaan ei pystytä saamaan, tai sitten ei ole edes yritetty oikeasti.
Sellaisten naisten kanssa sitten ajaudutaan parisuhteeseen, jotka tulevat itse tekemään aloitteen tai joita uskalletaan lähteä jututtamaan ihan vaan ajan kuluksi/lämpimiksi/kaveripiiriin pääsemiseksi. Totta kai mies lämpiää aina naiselle jonkun verran, jos tämä on ihan ok näköinen ja muutenkin siedettävä, ja lämpiää lisää, jos seksi sujuu hyvin. Joten jossakin vaiheessa, kun mies on kyllästynyt tavoittelemaan niitä aidosti sykähdyttäviä naisia, aletaan deittailemaan tällaista säätöä tai muuten vain "varalla" olevaa naista, ja pistetään parisuhdetta tulille, että ei jäätäisi yksin.
Eli jälleen muistutus naisille: Älkää huoliko miehiä, jotka eivät halutessaan saisi muitakin, myös teitä kauniimpia, jos se on heille tärkein arvo. Vain sillä tavalla voitte tietää, että mies aidosti haluaa olla juuri teidän kanssanne.
t. Sellaisen miehen puoliso
Omituinen, todellisuudesta vieraantunut kommentti. Pariutuminen on ihan kaikille, sukupuolesta riippumatta, jonkinlainen kompromissi. Aina siinä käytännössä punnitaan hyvät ja huonot puolet ja todetaan, että tämä on riittävän hyvä. Kyllä minäkin naisena olisin toki voinut haluta jonkun alusvaatemallilta näyttävän miljoräärin, jolla on kolme tohtorin tutkintoa ja valtava meisseli, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi tyytyväinen myös siihen mieheen, jonka sain.
Erikoinen ajatustapa. Itse olen puolisoni kanssa, koska rakastuin häneen. En valinnut häntä jostain joukosta tai miettinyt hyviä ja huonoja puolia ja päätynyt yhteen hänen kanssaan. Tottakai, JOS seurustelun aikana olisi tullut ilmi paljon huonoja puolia, olisin lopettanut tutustumisen häneen, mutta en kyllä koskaan ole niitä punninnut.
Alusvaatemallilta näyttävistä miljonääreistä en ole haaveillut esiteini-iän jälkeen, ja silloinkin ne olivat rokkareita, joista haaveilin. Sitten tulin teini-ikään, rakastuin ensimmäiseen poikaystävääni ja lakkasin haaveilemasta julkkiksista.
Suurin osa siitä ”punnitsemista” tehdäänkin tiedostamatta, ja ihmiset rationalisoivat valintoja jälkikäteen, kun ne on jo tehty.
Suurin osa ihmistä myös sopeutuu pikkuhiljaa siihen, kuinka kauniiseen/komeaan puolisoon heillä on mahdollisuuksia eikä edes yritä niitä ”out of my league” ulkonäöltään olevia. Sekin on osittain tiedostamatonta:
"Rationalisoivat jälkikäteen"? Kenelle ja miksi jollain on tarvetta rationalisoida?
Valintoja? Jälleen tuo termi, joka antaa ymmärtää, että on olemassa joku joukko, josta valitaan jollain mittarilla sopivin. Ei ainakaan minulla ollut mitään sellaista. Tottakai maapallolla oli miljoonia vapaita miehiä omassa ikäluokassani, asuinpaikkakunnallanikin varmaan vaikka kuinka paljon, mutta eivät he silti olleet missään minun valittavissani. Teoriassa voi tietysti sanoa, että olivat, koska jos olisin juossut aktiivisemmin baareissa ja muissa menoissa, niin olisin kohdannut useampia potentiaalisia miehiä ja olisi voinut jopa tulla tilanne, että on kaksi yhtä kiinnostavaa miestä, joista minun on valittava toinen. Se on kuitenkin hyvin harvinaista ja ennen kaikkea eivät ne miehet silloinkaan olisi olleet minun valittavissani vaan myös heidän olisi pitänyt haluta minut.
Aina kun luen näitä valinta- ja rationalisointi- ja tasojuttuja minulle tulee mielikuva, että niiden kirjoittaja ei ole koskaan rakastunut, ei edes ihastunut.
Suosittelen sosiaalipsykologian perusopintoja. Voi auttaa näissä kysymyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
Kuule, miehelle nykymaailmassa sinä olet aina kompromissi. Aina jäi se Sara Sieppi tai joku Onlyfans-perse saamatta ja sunhun tyydyttiin. Niitä muita ne tuijottelee netissä ja somessa päivät pitkät sen jälkeenkin kun sua on jo tapailtu pari kuukautta.
Parempi vaan olla ilman miestä. Ei meillä suht näteillä ja hoikilla naisilla tuolla sen paremmin mene. Ihan oikeasti. Paremmin pärjäät yksin, ellei oikeasti löydy sellaista miesyksilöä joka on SINUSTA aidosti ihmisenä kiinnostunut. Suurin osa on kiinnostunut vain sun ulkonäöstä ja siitä miten sinusta voisi hyötyä seksuaalisesti ja mahdollisimman vähällä panostuksella. Tai sitten muilla tavoin, kenties rahallisesti tai voiko saada jotain ylläpitopalveluita asumisen/ruokahuollon/siivouspalveluiden/lastenhoidon tms. merkeissä. Nää kelpaa kanssa.
En halua puhua muiden miesten puolesta, mutta ainakin omalta osaltani asia on juuri noin:
Jokainen seurustelusuhde joka minulla on tähän mennessä ollut, on ollut kompromissi. En siis ole ikinä seurustellut sellaisen naisen kanssa jonka olisin oikeasti ja vilpittömästi halunnut, vaan kaikki suhteeni ovat olleet sellaisten naisten kanssa mitä olen pystynyt saamaan.
Tämä on totta yllättävän isolle osalle miehistä.
Joko niitä naisia, joihin oikeasti ihastutaan/rakastutaan ei pystytä saamaan, tai sitten ei ole edes yritetty oikeasti.
Sellaisten naisten kanssa sitten ajaudutaan parisuhteeseen, jotka tulevat itse tekemään aloitteen tai joita uskalletaan lähteä jututtamaan ihan vaan ajan kuluksi/lämpimiksi/kaveripiiriin pääsemiseksi. Totta kai mies lämpiää aina naiselle jonkun verran, jos tämä on ihan ok näköinen ja muutenkin siedettävä, ja lämpiää lisää, jos seksi sujuu hyvin. Joten jossakin vaiheessa, kun mies on kyllästynyt tavoittelemaan niitä aidosti sykähdyttäviä naisia, aletaan deittailemaan tällaista säätöä tai muuten vain "varalla" olevaa naista, ja pistetään parisuhdetta tulille, että ei jäätäisi yksin.
Eli jälleen muistutus naisille: Älkää huoliko miehiä, jotka eivät halutessaan saisi muitakin, myös teitä kauniimpia, jos se on heille tärkein arvo. Vain sillä tavalla voitte tietää, että mies aidosti haluaa olla juuri teidän kanssanne.
t. Sellaisen miehen puoliso
Omituinen, todellisuudesta vieraantunut kommentti. Pariutuminen on ihan kaikille, sukupuolesta riippumatta, jonkinlainen kompromissi. Aina siinä käytännössä punnitaan hyvät ja huonot puolet ja todetaan, että tämä on riittävän hyvä. Kyllä minäkin naisena olisin toki voinut haluta jonkun alusvaatemallilta näyttävän miljoräärin, jolla on kolme tohtorin tutkintoa ja valtava meisseli, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi tyytyväinen myös siihen mieheen, jonka sain.
Erikoinen ajatustapa. Itse olen puolisoni kanssa, koska rakastuin häneen. En valinnut häntä jostain joukosta tai miettinyt hyviä ja huonoja puolia ja päätynyt yhteen hänen kanssaan. Tottakai, JOS seurustelun aikana olisi tullut ilmi paljon huonoja puolia, olisin lopettanut tutustumisen häneen, mutta en kyllä koskaan ole niitä punninnut.
Alusvaatemallilta näyttävistä miljonääreistä en ole haaveillut esiteini-iän jälkeen, ja silloinkin ne olivat rokkareita, joista haaveilin. Sitten tulin teini-ikään, rakastuin ensimmäiseen poikaystävääni ja lakkasin haaveilemasta julkkiksista.
Suurin osa siitä ”punnitsemista” tehdäänkin tiedostamatta, ja ihmiset rationalisoivat valintoja jälkikäteen, kun ne on jo tehty.
Suurin osa ihmistä myös sopeutuu pikkuhiljaa siihen, kuinka kauniiseen/komeaan puolisoon heillä on mahdollisuuksia eikä edes yritä niitä ”out of my league” ulkonäöltään olevia. Sekin on osittain tiedostamatonta:
"Rationalisoivat jälkikäteen"? Kenelle ja miksi jollain on tarvetta rationalisoida?
Valintoja? Jälleen tuo termi, joka antaa ymmärtää, että on olemassa joku joukko, josta valitaan jollain mittarilla sopivin. Ei ainakaan minulla ollut mitään sellaista. Tottakai maapallolla oli miljoonia vapaita miehiä omassa ikäluokassani, asuinpaikkakunnallanikin varmaan vaikka kuinka paljon, mutta eivät he silti olleet missään minun valittavissani. Teoriassa voi tietysti sanoa, että olivat, koska jos olisin juossut aktiivisemmin baareissa ja muissa menoissa, niin olisin kohdannut useampia potentiaalisia miehiä ja olisi voinut jopa tulla tilanne, että on kaksi yhtä kiinnostavaa miestä, joista minun on valittava toinen. Se on kuitenkin hyvin harvinaista ja ennen kaikkea eivät ne miehet silloinkaan olisi olleet minun valittavissani vaan myös heidän olisi pitänyt haluta minut.
Aina kun luen näitä valinta- ja rationalisointi- ja tasojuttuja minulle tulee mielikuva, että niiden kirjoittaja ei ole koskaan rakastunut, ei edes ihastunut.
Suosittelen sosiaalipsykologian perusopintoja. Voi auttaa näissä kysymyksissä.
Suoritettu osana tutkintoani jo aikoja sitten. Oli toinen sivuaineeni. Jos jossain kerrotaan, että parisuhde alkaa niin, että toinen menee ja valitsee jostain joukosta itselleen elämänkumppanin, niin kerro ihmeessä lähde, missä näin sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
Kuule, miehelle nykymaailmassa sinä olet aina kompromissi. Aina jäi se Sara Sieppi tai joku Onlyfans-perse saamatta ja sunhun tyydyttiin. Niitä muita ne tuijottelee netissä ja somessa päivät pitkät sen jälkeenkin kun sua on jo tapailtu pari kuukautta.
Parempi vaan olla ilman miestä. Ei meillä suht näteillä ja hoikilla naisilla tuolla sen paremmin mene. Ihan oikeasti. Paremmin pärjäät yksin, ellei oikeasti löydy sellaista miesyksilöä joka on SINUSTA aidosti ihmisenä kiinnostunut. Suurin osa on kiinnostunut vain sun ulkonäöstä ja siitä miten sinusta voisi hyötyä seksuaalisesti ja mahdollisimman vähällä panostuksella. Tai sitten muilla tavoin, kenties rahallisesti tai voiko saada jotain ylläpitopalveluita asumisen/ruokahuollon/siivouspalveluiden/lastenhoidon tms. merkeissä. Nää kelpaa kanssa.
En halua puhua muiden miesten puolesta, mutta ainakin omalta osaltani asia on juuri noin:
Jokainen seurustelusuhde joka minulla on tähän mennessä ollut, on ollut kompromissi. En siis ole ikinä seurustellut sellaisen naisen kanssa jonka olisin oikeasti ja vilpittömästi halunnut, vaan kaikki suhteeni ovat olleet sellaisten naisten kanssa mitä olen pystynyt saamaan.
Tämä on totta yllättävän isolle osalle miehistä.
Joko niitä naisia, joihin oikeasti ihastutaan/rakastutaan ei pystytä saamaan, tai sitten ei ole edes yritetty oikeasti.
Sellaisten naisten kanssa sitten ajaudutaan parisuhteeseen, jotka tulevat itse tekemään aloitteen tai joita uskalletaan lähteä jututtamaan ihan vaan ajan kuluksi/lämpimiksi/kaveripiiriin pääsemiseksi. Totta kai mies lämpiää aina naiselle jonkun verran, jos tämä on ihan ok näköinen ja muutenkin siedettävä, ja lämpiää lisää, jos seksi sujuu hyvin. Joten jossakin vaiheessa, kun mies on kyllästynyt tavoittelemaan niitä aidosti sykähdyttäviä naisia, aletaan deittailemaan tällaista säätöä tai muuten vain "varalla" olevaa naista, ja pistetään parisuhdetta tulille, että ei jäätäisi yksin.
Eli jälleen muistutus naisille: Älkää huoliko miehiä, jotka eivät halutessaan saisi muitakin, myös teitä kauniimpia, jos se on heille tärkein arvo. Vain sillä tavalla voitte tietää, että mies aidosti haluaa olla juuri teidän kanssanne.
t. Sellaisen miehen puoliso
Omituinen, todellisuudesta vieraantunut kommentti. Pariutuminen on ihan kaikille, sukupuolesta riippumatta, jonkinlainen kompromissi. Aina siinä käytännössä punnitaan hyvät ja huonot puolet ja todetaan, että tämä on riittävän hyvä. Kyllä minäkin naisena olisin toki voinut haluta jonkun alusvaatemallilta näyttävän miljoräärin, jolla on kolme tohtorin tutkintoa ja valtava meisseli, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi tyytyväinen myös siihen mieheen, jonka sain.
Erikoinen ajatustapa. Itse olen puolisoni kanssa, koska rakastuin häneen. En valinnut häntä jostain joukosta tai miettinyt hyviä ja huonoja puolia ja päätynyt yhteen hänen kanssaan. Tottakai, JOS seurustelun aikana olisi tullut ilmi paljon huonoja puolia, olisin lopettanut tutustumisen häneen, mutta en kyllä koskaan ole niitä punninnut.
Alusvaatemallilta näyttävistä miljonääreistä en ole haaveillut esiteini-iän jälkeen, ja silloinkin ne olivat rokkareita, joista haaveilin. Sitten tulin teini-ikään, rakastuin ensimmäiseen poikaystävääni ja lakkasin haaveilemasta julkkiksista.
Suurin osa siitä ”punnitsemista” tehdäänkin tiedostamatta, ja ihmiset rationalisoivat valintoja jälkikäteen, kun ne on jo tehty.
Suurin osa ihmistä myös sopeutuu pikkuhiljaa siihen, kuinka kauniiseen/komeaan puolisoon heillä on mahdollisuuksia eikä edes yritä niitä ”out of my league” ulkonäöltään olevia. Sekin on osittain tiedostamatonta:
"Rationalisoivat jälkikäteen"? Kenelle ja miksi jollain on tarvetta rationalisoida?
Valintoja? Jälleen tuo termi, joka antaa ymmärtää, että on olemassa joku joukko, josta valitaan jollain mittarilla sopivin. Ei ainakaan minulla ollut mitään sellaista. Tottakai maapallolla oli miljoonia vapaita miehiä omassa ikäluokassani, asuinpaikkakunnallanikin varmaan vaikka kuinka paljon, mutta eivät he silti olleet missään minun valittavissani. Teoriassa voi tietysti sanoa, että olivat, koska jos olisin juossut aktiivisemmin baareissa ja muissa menoissa, niin olisin kohdannut useampia potentiaalisia miehiä ja olisi voinut jopa tulla tilanne, että on kaksi yhtä kiinnostavaa miestä, joista minun on valittava toinen. Se on kuitenkin hyvin harvinaista ja ennen kaikkea eivät ne miehet silloinkaan olisi olleet minun valittavissani vaan myös heidän olisi pitänyt haluta minut.
Aina kun luen näitä valinta- ja rationalisointi- ja tasojuttuja minulle tulee mielikuva, että niiden kirjoittaja ei ole koskaan rakastunut, ei edes ihastunut.
Suosittelen sosiaalipsykologian perusopintoja. Voi auttaa näissä kysymyksissä.
Suoritettu osana tutkintoani jo aikoja sitten. Oli toinen sivuaineeni. Jos jossain kerrotaan, että parisuhde alkaa niin, että toinen menee ja valitsee jostain joukosta itselleen elämänkumppanin, niin kerro ihmeessä lähde, missä näin sanotaan.
Tiedät varmasti myös, mikä on olkiukko.
Miksi mielestäsi miehen täytyy aloittaa keskustelu? Miksei se, joka on kiinnostunut/ehtii ensin voi yhtä hyvin aloittaa? Mitä muuta miehen täytyy tehdä vain koska on mies? Mitä mielestäsi naisen täytyy tehdä vain siksi, koska on nainen?
Valitan kysymystulvaa, olen utelias tietämään miksi osa ihmisistä on kykenemättömiä tekemään mitään aloitetta ja yrittävät sysätä sen toiselle puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kiinnostuneet miehet tekevät aloitteen.
Jos eivät tee, eivät ole kiinnostuneita.
Olen usein laittanut aloitusviestin miehelle, vastauksena tulee joku emoji/ lyhyt tympeähkö viesti (1 kpl) / ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mielestäsi miehen täytyy aloittaa keskustelu? Miksei se, joka on kiinnostunut/ehtii ensin voi yhtä hyvin aloittaa? Mitä muuta miehen täytyy tehdä vain koska on mies? Mitä mielestäsi naisen täytyy tehdä vain siksi, koska on nainen?
Valitan kysymystulvaa, olen utelias tietämään miksi osa ihmisistä on kykenemättömiä tekemään mitään aloitetta ja yrittävät sysätä sen toiselle puolelle.
Koska miehet itse myöntävät pyyhkivänsä oikealle lähes kaikki ja päättävänsä vasta matchin tultua, kiinnostaako.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rumillakin naisilla on mahdollisuus treenata itselleen fitnesskroppa ja näin muuttua haluttaviksi.
Hyi, semmoinen bikinifitness-broileri on kyllä niin turn off kuin olla ja voi. T. M48
Vierailija kirjoitti:
Kauneus on aina katsojan silmässä.
Lohdutan sua kertomalla, ettei se nätti naama takaa sitä, että Tinderistä parisuhde löytyy.
Mun kaverilla on tuhansia tykkäyksiä miehiltä. On ollut sinkku kahdeksan vuotta ja yrittänyt pariutua tuhansia kertoja. Hän on hoikka, pitkä, monen mielestä kaunis kasvoiltaan, urheilullinen kroppa ja isot silikonitissit. On kuitenkin luonteeltaan niin hlvetin hankala ja hyökkäävä, että treffikumppanit eivät halua jatkaa tapailua. Haukkuu sitten järjestäen nämä miehet somessa eikä yhtään ymmärrä, että vika olisi hänessä itsessään.
Näteillä on varaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauneus on aina katsojan silmässä.
Lohdutan sua kertomalla, ettei se nätti naama takaa sitä, että Tinderistä parisuhde löytyy.
Mun kaverilla on tuhansia tykkäyksiä miehiltä. On ollut sinkku kahdeksan vuotta ja yrittänyt pariutua tuhansia kertoja. Hän on hoikka, pitkä, monen mielestä kaunis kasvoiltaan, urheilullinen kroppa ja isot silikonitissit. On kuitenkin luonteeltaan niin hlvetin hankala ja hyökkäävä, että treffikumppanit eivät halua jatkaa tapailua. Haukkuu sitten järjestäen nämä miehet somessa eikä yhtään ymmärrä, että vika olisi hänessä itsessään.Näteillä on varaa olla.
Etkö nähnyt, että ei ole koska hän ei ole saanut sitä toivomaansa parisuhdetta?
n32 kirjoitti:
Kuule, miehelle nykymaailmassa sinä olet aina kompromissi. Aina jäi se Sara Sieppi tai joku Onlyfans-perse saamatta ja sunhun tyydyttiin. Niitä muita ne tuijottelee netissä ja somessa päivät pitkät sen jälkeenkin kun sua on jo tapailtu pari kuukautta.
Parempi vaan olla ilman miestä. Ei meillä suht näteillä ja hoikilla naisilla tuolla sen paremmin mene. Ihan oikeasti. Paremmin pärjäät yksin, ellei oikeasti löydy sellaista miesyksilöä joka on SINUSTA aidosti ihmisenä kiinnostunut. Suurin osa on kiinnostunut vain sun ulkonäöstä ja siitä miten sinusta voisi hyötyä seksuaalisesti ja mahdollisimman vähällä panostuksella. Tai sitten muilla tavoin, kenties rahallisesti tai voiko saada jotain ylläpitopalveluita asumisen/ruokahuollon/siivouspalveluiden/lastenhoidon tms. merkeissä. Nää kelpaa kanssa.
Sä olet kyllä niin katkeroitunut valittaja, etten ihmettele ettei miestä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n32 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
Kuule, miehelle nykymaailmassa sinä olet aina kompromissi. Aina jäi se Sara Sieppi tai joku Onlyfans-perse saamatta ja sunhun tyydyttiin. Niitä muita ne tuijottelee netissä ja somessa päivät pitkät sen jälkeenkin kun sua on jo tapailtu pari kuukautta.
Parempi vaan olla ilman miestä. Ei meillä suht näteillä ja hoikilla naisilla tuolla sen paremmin mene. Ihan oikeasti. Paremmin pärjäät yksin, ellei oikeasti löydy sellaista miesyksilöä joka on SINUSTA aidosti ihmisenä kiinnostunut. Suurin osa on kiinnostunut vain sun ulkonäöstä ja siitä miten sinusta voisi hyötyä seksuaalisesti ja mahdollisimman vähällä panostuksella. Tai sitten muilla tavoin, kenties rahallisesti tai voiko saada jotain ylläpitopalveluita asumisen/ruokahuollon/siivouspalveluiden/lastenhoidon tms. merkeissä. Nää kelpaa kanssa.
Ja kun Sara Sieppikin on palstamiesten mukaan ”kutosen nainen”, niin hänkin taitaisi olla heille kompromissi :D
No jep :D
Miehet on muutenkin aika yksinkertaisia, vaistojen ja halujen ohjaamia olentoja. Sitten kun ne vielä tuijottelee somen (pääosin vahvasti muokattuja) kuvia päivät pitkät niin todellisuus on monella selvästi hämärtynyt ja rankasti. Itsellään ei ole mitään annettavaa, ulkoisesti saatikka henkisesti, mutta naisen pitäisi olla joku taruolento kuitenkin.
Olet kilttimiehen vastapari, miehiä vihaava nainen, ihmekään jos ei seuraa löydy järkevistä miehistä, kyllä teidät haistetaan.
Aika hyvin kuitenkin . Miehenä en ole saanut 3 vuodessa yhtään matchia.
Nainen on mielestään aina uhri. Silloinkin, kun nainen tutkitusti etuoikeutetussa asemassa, kuten vaikkapa Tinderissä on asian laita.
Rumana miehenä olin tinderissä noin vuoden verran, tulosta ei tullut ja pari keskustelua sain aikaan.
Sinkkuna edelleen ja pornon suurkuluttaja olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumillakin naisilla on mahdollisuus treenata itselleen fitnesskroppa ja näin muuttua haluttaviksi.
Hyi, semmoinen bikinifitness-broileri on kyllä niin turn off kuin olla ja voi. T. M48
OT, mutta repesin tälle broilerille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
Kuule, miehelle nykymaailmassa sinä olet aina kompromissi. Aina jäi se Sara Sieppi tai joku Onlyfans-perse saamatta ja sunhun tyydyttiin. Niitä muita ne tuijottelee netissä ja somessa päivät pitkät sen jälkeenkin kun sua on jo tapailtu pari kuukautta.
Parempi vaan olla ilman miestä. Ei meillä suht näteillä ja hoikilla naisilla tuolla sen paremmin mene. Ihan oikeasti. Paremmin pärjäät yksin, ellei oikeasti löydy sellaista miesyksilöä joka on SINUSTA aidosti ihmisenä kiinnostunut. Suurin osa on kiinnostunut vain sun ulkonäöstä ja siitä miten sinusta voisi hyötyä seksuaalisesti ja mahdollisimman vähällä panostuksella. Tai sitten muilla tavoin, kenties rahallisesti tai voiko saada jotain ylläpitopalveluita asumisen/ruokahuollon/siivouspalveluiden/lastenhoidon tms. merkeissä. Nää kelpaa kanssa.
Ja kun Sara Sieppikin on palstamiesten mukaan ”kutosen nainen”, niin hänkin taitaisi olla heille kompromissi :D
Minusta ei Sara Sieppi mikään erityinen kyllä ole. M37v
Ei muutkaan Kauniit ja RIKKAAT varmaan kelpaa
mieti Saralla on OMAA RAHAA!! ja paljon
Kauneus on aina katsojan silmässä.
Lohdutan sua kertomalla, ettei se nätti naama takaa sitä, että Tinderistä parisuhde löytyy.
Mun kaverilla on tuhansia tykkäyksiä miehiltä. On ollut sinkku kahdeksan vuotta ja yrittänyt pariutua tuhansia kertoja. Hän on hoikka, pitkä, monen mielestä kaunis kasvoiltaan, urheilullinen kroppa ja isot silikonitissit. On kuitenkin luonteeltaan niin hlvetin hankala ja hyökkäävä, että treffikumppanit eivät halua jatkaa tapailua. Haukkuu sitten järjestäen nämä miehet somessa eikä yhtään ymmärrä, että vika olisi hänessä itsessään.