En ymmärrä, että miten niin monet naiset rakentavat koko elämänsä yhden ihmissuhteen varaan?
Otetaan mies, jota palvotaan, ei enää nähdä omia kavereita. Sitten tehdään miehelle lapsia, ollaan vuosia kotona ja taloudellisesti riippuvaisia miehestä. Mies jatkaa omaa elämäänsä melko normaalisti käymällä töiden lisäksi harrastuksissaan. Nainen ei odota mieheltä kuin korkeintaan hoitoapua, ei tasavertaista vanhemmuutta. Ja sitten mies jättää, jolloin mielenterveys, taloudellinen tilanne ja koko maailma romahtaa.
Ei ikinä minulle tällaista elämää.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on 0 tällaista naista.
Tunnistat kuitenkin varmasti ihmistyypin? Tämä ilmiö on nähtävissä mm. täällä palstalla.
En ole tälläistä ilmiötä palstalla havainnut. Sen sijaan olen havainnut naisten syyllistämistä liian heppoisesta eroamisesta, h ypergamiasta ja parisuhdekeskeisyyden puuttumisesta.
Olikohan tämä ilmiö vielä 60-luvun av:lla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne on ne lapsetkin ihan ihmisiä, että kai sille jätetylle, rahattomalle vaimo ressukalle jää edes ne ihmissuhteet, niihin lapsiin. Ai niin eihän se ap ymmärrä tätä asiaa. Kuin voisikaan.
Tottakai ymmärrän. Lapset ovat kuitenkin aina vain lainassa ja lasten pitää myös antaa elää omaa elämää, kunhan riittävän isoiksi kasvavat.
Ap
Meinaatko, että sitten kun lapset on isoja ne suhteet jotenkin katkeaa. Kyllä ne säilyy ihan loppu elämän. Ja tulee katsos uusia ihmissuhteita lasten puolisoiden ja lastenlasten myötä
Ei tietenkään katkea, mutta muuttuu kahden tasavertaisen aikuisen suhteeksi. Jos lapsi haluaa esim. pitää vain harvakseltaan yhteyttä tai muuttaa kauas, niin se oikeus hänellä on.
Ap
Kyllähän tuon voi rivien välistä lukea mistä ap: lla kenkä puristaa, kun lukee tuon kuvailun omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne on ne lapsetkin ihan ihmisiä, että kai sille jätetylle, rahattomalle vaimo ressukalle jää edes ne ihmissuhteet, niihin lapsiin. Ai niin eihän se ap ymmärrä tätä asiaa. Kuin voisikaan.
Tottakai ymmärrän. Lapset ovat kuitenkin aina vain lainassa ja lasten pitää myös antaa elää omaa elämää, kunhan riittävän isoiksi kasvavat.
Ap
Meinaatko, että sitten kun lapset on isoja ne suhteet jotenkin katkeaa. Kyllä ne säilyy ihan loppu elämän. Ja tulee katsos uusia ihmissuhteita lasten puolisoiden ja lastenlasten myötä
Ei tietenkään katkea, mutta muuttuu kahden tasavertaisen aikuisen suhteeksi. Jos lapsi haluaa esim. pitää vain harvakseltaan yhteyttä tai muuttaa kauas, niin se oikeus hänellä on.
Olipa hyvä, että kerroit meille, eipä olisi tuota itse tajunnutkaan. Oletko montakin lasta jo kasvattanut?
Ap
Kaikkihan nuo melkein ovat jossain vaiheessa eronneet, enkä tiedä ketään naista joka ei ois eron jälkeen pärjänny ihan hyvin,
ja hyvän uuden miehenkin löytäneet.
Ja ap:n kuvailema nainen saa rakentaa elämänsä ihan kuten haluaa, vaikka sen yhden miehen varaan. Se on hänen asiansa.
Minä en ymmärrä, kuinka ap ja monet muutkin kuvittelevat tietävänsä muiden yksityiselämästä niin paljon? Voisiko joku selittää? Miten he tietävät jopa tulevaisuuden eli sen, että mies jättää ja naisen mielenterveys romahtaa?
Varmaan minustakin voisi joku sanoa noin. He eivät tiedä paljonko tililläni on rahaa, eivätkä sitä millainen suhteeni mieheeni on. Olemme molemmat perhekeskeisiä ja viihdymme yhdessä myös vapaa-aikana. Taloudellinen tilanteemme on hyvä, lapset jo aikuisia. Ei tällaisista tapauksista oikein muuta voi päätellä kuin sen, että hyvästä avioliitosta ja taloudellisesta tilanteesta ollaan kateellisia. Sen vuoksi pitää keksiä tällaisia juttuja omasta päästään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuon voi rivien välistä lukea mistä ap: lla kenkä puristaa, kun lukee tuon kuvailun omasta elämästään.
Ap:ta harmittaa, kun itsellä ei ole sellaista miestä, joka voisi palvoa ja että muilla on suhteita, joissa vietetään paljon aikaa yhdessä?
Itse olen aina inhonnut esimerkiksi tyyliä, missä naisten kesken haukutaan omia miehiä ja uskoudutaan ystäville ennemmin kuin omalle puolisolle. Se on kuin teini-iän jatkumista ikuisuuksiin.
Ystävien kanssa jaetaan erilaisia asioita, saadaan uusia näkökulmia, mutta kyllä kuitenkin tärkein ihminen maailmassa on oma mies. Ja hän on myös mies, johon voi luottaa ja turvata kaikessa, toisin kuin monien muiden miehet. Tämän voi tietysti kuvitella, että se harmittaa niitä, joiden mies ei tuollainen ole. Mieheni osaa kaiken, on älykäs, pystyvä, erittäin komea, ansaitsee hyvin... Ei tuollaisia ihan joka oksalla kasva.
En tunne minäkään tuollaisia naisia.
Vierailija kirjoitti:
En tunne minäkään tuollaisia naisia.
Tuskin tuntee ap:kaan.
Kaffebulla kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Minä kannatan voimakkaasti miesten ja naisten perinteista roolijakoa. Teknisiä laitteita, kuten pesukonetta ja imuria operoin minä, p:so parsii sukkia ja luuttuaa .Minä puistan painavamman maton, hän muut. Minä puistan täkit, hän sänkyvaatteet.-Telkkujen ja radioiden ohjailun kanssa voimme toimia tilanteen mukaan.
Ei ole ollut kinaa. .Erittäin kätevää on omat TV:t
Sinähän teet sitten suurimman osan teidän siivoushommista. Onnea, puolisollasi on mahtavan osallistuva mies!
Ja kun vaimo laittaa ruokaa tai leipoo, hän heiluttelee kevyitä vispilöitä ja kauhoja, Kapanteri siinä vieressä käyttää teknisiä laitteita (liesi, uuni ja sähkövatkain).
Söpöä.
Ei ne kotonaan lapsia hoitavat naiset ole niin riippuvaisia miehestään kuin luuulet ja mihen palvontaa en ole huomannut. Kun sinä et tiedä naisen taustaa ja lapsuuden perhettä voin paljastaa että rikkaan perheen ainoalla tyttärellä on itsellään jo omaisuutta ja kivat pääomatulot ja rojaltit kuukaudessa. Kun mies korkeasti koultettu ja hyväpalkkaisessa virassaa, ei mieskään mitään varatonta siivoojaa vie vihille. Nainen voi olla vaikka juristi joka tekee työt koneella illalla. Onhan varakkaan emännän elintaso ne 18 vuotta lasten kanssa sentään huippua , matkoineen, uusine autoineen ja pitkine aamuineen ihanassa kodissa. He ovat ehkä tehneet lain mukaan kesinäisen sopimuksen mitenomasuus ja rahat jaetaan jos tulee ero. Jos sit vertaa työttämän duunarin vaimoon on siinä valtava ero ihan rahan arkikäytössä. Aloitus on ehkä pelkkäprovo joka kumpuaa kateellisuudesta.
Olen rakentanut mutta eron jälkeen olen myös rakentanut uudelleen. Ei kai siinä sen kummempaa.
Eipä ne muutkaan elämän tukipilarit sen pysyvämpiä ole. Oli minullakin ystäviä, joiden kuvittelin auttavan eron hetkellä, mutta he valitsivat olla pettäjä-exäni puolella. Harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita oli, mutta korona perui ne. Sukulaiset tuomitsivat eroni.
Meillä ei sitten ole ollutkaan niitä lainalapsia. Aikuset lapset perheineen asuvat kävelymatkan päässä. Touhutaan paljon yhdessä. Käytetään paljon samoja autoja ja kesä- paikkakoja. Lasten lapsille on täällä toinen koti. Ja perhe on kasvanut usien sukulaisten myötä, he ovat tulleet lasten puolisoiden kautta. Elmä on hyvinkin vilkasta. Siihe sinä pessimistinä voit ennustaa, ettei ne tule toimeen, niiden talous romahtaa kun me vanhemmat kuollaan. No onneks sentään ovat hyvätuloisia ja lapset pärjäävät hyvin koulussa. Asunnot ovat jo maksettu. Turhaa pelotella aina tulvaisuuspeikolla. liian lellittyjä ei ole. Katso sinäkin valoon.
Vaikka on tuttavissa eronneita , ei kenenkään maailma , eikä talous ole romahtanut. ovat menneet uusiin naimisiin ja siinä kodissa myös asuu edellisen liiton lapsi. Jos joku " palvoo " miestään, kai siihen jotain ihana sitten liittyy. Ehkä hänen miehensä huolehtii ihanan hyvin perheestään. Se on paljon se.´, kun on tutustunut millaisia isät ennen olivat. tuolla toisessa ketjussa
Korjaisin aloitusta: nainen sanan tilalle ihminen. Yhtälailla on miehiä, joilla omat kaverit ym jää perheen myötä
Huvittavaa tuo palvomisen paheksunta. Kyllä minä palvon miestäni ja on syytäkin.
En tiedä yhtään tuollaista naista. Kaveripiiri on tosin pääasiassa opiskeluajoilta ja kaikki ollaan diplomi-insinöörejä. Ei sitä koulutusta viitsi käydä läpi, jos ei ole aikomusta tehdä työuraa.
Sinähän teet sitten suurimman osan teidän siivoushommista. Onnea, puolisollasi on mahtavan osallistuva mies!