Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitä tekisin väkivaltaisen miehen kanssa
06.04.2022 |
Olen suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa. Olen soittanut nollalinjalle ja sain sieltä neuvoja , toisen kerran kun soitin ja siellä oli eri ihminen vastaamassa niin sanoi että teetkö jotain sellaista mistä mies provosoituu. Koin tuon loukkaavana. Mut oli just hakattu.
Mies on ollut nyt kuukauden lyömättä ja tönimättä ja pyytänyt anteeksi , mutta väkivallan uhka varjostaa suhdetta paljon.
Avain oli se kun ymmärsin , mistä johtuu, tai koen että johtuu. Hänen äitinsä ja ainoa turva kuoli kun mies oli kuusi vuotta. Sen jälkeen muutti asumaan isälleen , ketä ei juuri tuntenut. Isä oli väkivaltainen ja löi usein remmillä ja nyrkillä . Isän naisystävät löi miestä ja kun mies oli tullut teini ikään, heitteli isän naista pitkin seiniä kun oli riittänyt se väkivalta. Tämän jälkeen isä suuttui ja piteli miestä (teini ikäistä) kiinni kun isän vaimo löi takaisin monta kertaa.
Uskon että tästä johtuu naisviha mikä miehellä on . Sanoo usein "isä oli nii tossu, ja antoi naisten tehä mulle mitä vaan, sotkun kasvoin ja annoin takasin , isä piteli kiinni niin että nainen hakkasi mua. Sen jälkeen muutti pois mutta naisviha jäi ja se näkyy monessa miehen tekemisessä ja haukkuu usein naisia.
Nyt on ollut asiallinen ja mietin voiko parantua , ei ole nyt käyttänyt väkivaltaa, mutta ennen heitti maahan , otti tukasta, Toni, löi, ja huusi . Juoksin sukkasillaan pakkaseen hakemaan apua kun uhkasi t a ppaa ja oli hakannut toisen miehen pahasti yhteisessä kodissamme. En tiedä mitä ajatella , jotenkin annan anteeksi kun tiedän miehen taustat ja mistä on johtunut. En vain tiedä enään. Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja miten on mennyt eteenpäin ?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka sanoo, ettei mies voi muuttua, onko heillä kokemusta väkivaltaisesta suhteesta? Minulla on, ja sain sen väkivallan henkisellä "pakottamisella" loppumaan noin 15 yhdessäolovuoden jälkeen. Olimme kaikkiaan yhdessä 40 vuotta, ja sitten mies kuoli fyysiseen sairauteen.
Ihmisten käsitykser väkivallasta parisuhteessa on niin stereotyyppisiä. Esim. oma kumppanini ei ollut kontrolloiva ja stalkkaava, niin kuin yleensä ajatellaan. Olin vapaa menemään ja tulemaan.
Lisäksi väkivaltainen käytös ei välttämättä ole jatkuvaa ja kokoaikaista. Meillä sitä sattui muutaman kerran vuodessa.
Miehellänikin oli väkivaltainen lapsuus ja sisällä paljon vihaa. Hän sai raivarin yleensä stressitilanteissa, varsinkin, jos verensokeri oli alhaalla. Kun tajusin tämän, pystyin hallinnoimaan tilanteita paremmin.
Mutta väkivaltaan taipuvaisen ihmisen lähellä on stressaavaa elää, keho on koko ajan jännittynyt. Siksi en sitä suosittele, jos et todella rakasta tätä miestä. Jos rakastat, menkää terapiaan yhdessä. Ei kannata jättää tilannetta sikseen, vaan etsiä apua. Tai lähteä.
Minä en suosittele vaikka rakastaisikin. Sinullankin 15 paskaa vuotta. Niitä on parempiakin rakastettavaksi kuin joku väkivaltainen hylkykappale. Älä rupea rakastamaan ketään hakkaajaa ehjäksi, etsi parempi.
Ei ollut paskoja vuosia. Meillä oli hyviä hetkiä paljon.
Katsokaa Tukholman syndroomaa. Paskoja vuosia ne oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervemenoa ruumisarkkuun. Kyllä se väkivalta sinuun loppuu sitten viimeistään sinun hautajaisissa. Toivotaan että saat kauniit hautajaiset.
Olet oksettava 262
Rakas ap, te olette kumpikin kokeneet niin kovia ja hyvin traumaattisia asioita.
Minä tiedän, että on yksi, joka voi ja haluaa auttaa teitä kumpaakin.
Ole itse kokenut erityisesti nuorena myös traumaattisia asioita, jotka vaikuttivat vielä näin aikuisenakin.
Syvä pelko ja häpeä saivat minutkin käyttäytymään väkivaltaisesti silloin kun vielä käytin päihteitä.
Isäni oli myös väkivaltainen kun olin lapsi ja nuori, hän myös alkoholisoitui kun erosivat äitini kanssa.
Olin koulukiusattu, ja ne tapahtumat aiheuttivat niin syvää häpeää, että en ikinä ole voinut kenellekään kertoa kokemuksistani.
Mutta, muistan sen hetken, kun isäni eräänä päivänä kertoi kyyneleet silmissä, kuinka hän oli polvistunut kotonaan ja sen kaiken epätoivonsa keskellä hän pyysi Jeesusta elämäänsä. Ja hän sai kokea ihmeen sinä hetkenä.
Tuon päivän jälkeen alkoi Jumala parantaa mun ja isäni välejä. Kerran oikein pysähdyin miettimään, että en pelkää enää isääni.
Tänä päivänä meidän välit on hyvin lämpimät, isäni on auttanut mua niin paljon kaikessa. Olen antanut hänelle anteeksi.
Mutta sitten kun annoin oman elämäni Jeesukselle, alkoin Hän parantamaan pikkuhiljaa omaa sisimpääni.
Olen ollut todella ihmispelkoinen, mutta enää en tunne pelkoa, en myöskään sitä hirveää häpeää, joka seurasi aina mukana.
Jeesus todella paransi ja parantaa yhä.
Hän lopulta johdatti mulle uskovan puolison, jollaista en ikinä uskonut edes saavani. Hän puhuu niin kauniisti ja uskon että Jumala myös tämän miehen kautta, parantaa.
Olen ollut niin rikki sisältä, että aina välillä yhtäkkiä huomaan, mitä ihmettä on tapahtunut, kun jokin asia ei enää olekaan kipeänä sydämessä, vaan se on vain kadonnut.
Jos mietin nyt niitä traumaattisia hetkiä, niin ne eivät enää satu, eivät aiheuta sitä häpeän tunnetta. Jumala on pyyhkinyt ne pois. Hän luo uutta, Hän tekee ihmisen uudeksi.
Ja tämä on mahdollista myös Sinun ja miesystäväsi kohdalla.
Mutta, Jeesus ei tee väkivaltaa, Hän odottaa, että saa luvan ihmiseltä tulla ja kun Häntä pyydetään sydämeen, Hän tulee.
Hän voi ja haluaa parantaa teidät kummatkin.
Omasta kokemuksesta voin luvata, että Jeesus todella parantaa ja eheyttää.
Hän rakastaa teitä ja ymmärtää, mitä olette käyneet läpi. Rukoilin yöllä teidän puolesta ja muistan teitä jatkossakin rukouksissani ♥️
Väkivalta ei missään olosuhteissa sallittua, vaikka toinen tekisi mitä. Ainoa keino on poistua tilanteesta. Rohkeutta sinulle siihen.
Parasta olisi että joku palstapoliisi nyt selvittelisi kuka on tämän aloituksen takana, ja tekisi ilmiannon nettipoliisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta olisi että joku palstapoliisi nyt selvittelisi kuka on tämän aloituksen takana, ja tekisi ilmiannon nettipoliisille.
Miksi? Eikö tämä ole keskustelupalsta, eikö ole hyvä, että ihminen voi vaikka anonyymisti tulla kertomaan mieltä painavia asioita, saa purkaa ajatuksiaan.
Ilman pelkoa
Naimisiin mennessäni sanoin miehelle, että yksi asia ja yksi kerta riittää siihen, että tämä liitto hajoaa. Jos lyöt yhden kerran, tulee ero. On pitänyt. Toista ihmistä ei lyödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko tää on porvoolainen tai sitten taas näitä dilledollei jotka luulee olevansa niiiiiin spesiaaleja että juuri he pystyvät korjaamaan seonneet ihmiset, jotka eivät edes itse halua korjaantua. Onnea vaan.
Jostain syystä pahoinpidellyillä ihmisillä on harhaluulo, että he kontrolloivat tilanteita. Että he kontrolloi väkivaltaista ihmistä ja he pystyy konttolloimaan toisen kiltiksi. Vaikka he itse ei pysty edes kontrolloimaan itseään pois tuollaisen ihmisen elintilasta.
Toisaalta, jos on pienikin tunne, että pystyy kontrolloida, ei traumatisoidu niin suurella todennäköisyydellä kuin ilman tätä tunnetta.
Itse erosin heti ja siitä alkoi yli kolmen vuoden helvetti vainoamista, väkivaltaa ja yli vuorokauden vangitseminen. Mies tappoi lopulta itsensä.
Mutta ap, eroa suunnitellusti ja siten, että asiat on järjestelty ammattilaisen kanssa. Muutat salaa jonnekin, salaa KAIKKI tiedot ja rakenna uusi, turvallinen elämä. Tsemppiä!
Hei, lähde heti. Minä jätin mieheni samana iltana, kun tajusin että 1) mustasukkaisuus on muuttunut sairaalloiseksi ja 2) väkivalta oli pahentunut sille tasolle, että pelkäsin omassa kodissani henkeni puolesta ja makasin sohvalla näkymättömänä koiran ja puhelimen kanssa aamuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voi muuttua jos haluaa sitä itse JA hakee väkivaltaiseen käytökseensä ammattiapua. Itse siihen omin voimin hyvin harva kykenee, jos kukaan. Sinä et voi toisen ihmisen käyttäytymistä muuttaa, tuhoat vain itsesi jäämällä väkivaltaiseen suhteeseen. Se, että ymmärrät väkivaltaisen käyttäytymisen taustoja, ei tarkoita että väkivalta pitäisi hyväksyä.
Asutte yhdessä. Mikä sai sinut uskomaan, että suhde voisi kestää?
Kysymys provosoinnista oli asiallinen. JOS tiedät mitä mies ei voi sietää, JOS kykenet olemaan provosoimatta (helpommin sanottu kuin tehty), ja JOS haluat vakavan suhteen, sinun on ymmärrettävä & hyväksyttävä se, mitä toistenne sietäminen vaatii.
Tiedät, että suhteen jatkaminen tapahtuu täysin omalla vastuullasi. Ehkä koet jännitystä, kun "peto uinuu" mutta saatat epäonnistua milloin tahansa. Mitä siis tekisit "pedon" kanssa? Se ehkä on suhteesi suola, ei ratkaisu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tietysti ikävä lähtökohta, jos suhde perustuu sietämiseen. Mutta ei ole kyseessä normaali parisuhde.
On naisia, jotka maksavat pahoinpidellyksi tulemisesta (fetismiä). Mutta ilman fyysistäkin puolta voi ilmeisesti olla psykologisia syitä kokea, että suhteesta saa enemmän, vaikka tulisi välillä mukiloiduksi. Suhteessa mitä ilmeisemmin HALUTAAN olla, hakattunakin. Fantasiat toisen muuttamisesta ovat mielestäni itsepetosta. Toisaalta jos vaarasta nauttii, sekin on hyvä tiedostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin mennessäni sanoin miehelle, että yksi asia ja yksi kerta riittää siihen, että tämä liitto hajoaa. Jos lyöt yhden kerran, tulee ero. On pitänyt. Toista ihmistä ei lyödä.
Tämäkin on muuten kontrollin muoto. Kyllä, yleisesti ajatellen on kohtuullista vaatia lain noudattamista - mutta ottaa aasi lemmikiksi, ja kieltää sitä hirnumasta... ;D
Näitä ihmisiä jotka lyö, on kohdeltu lapsena todella v-mäisesti. Osaa ON lyöty, ja paljon. Joten ei ole ehdottoman totta, että ihmistä ei lyödä.
Väkivallan uhri, todellinen kontrolloija, tietää mistä narusta vetää. Hän voi ihan tietoisesti ajaa toisen itsemurhaan, tavallaan se on silloin kuolemantuottamus.
Ehkä se todellinen kontrolloija on tosiaan se osapuoli, joka tahtoo "pedon kesyttää" - vaikka psykiatrin tai virkavallan avulla, ellei muu auta. Kontrolloija tahtoo huomiota, empatiaa, ehkä rahaakin; syyn omalle pahalleololleen, toisen pahanolon kautta...
Tiedän useita tapauksia, joissa "uhri" on aiheuttanut toisen kuoleman.
Puolet totuudesta. Suhteessa on aina kaksi puolta, joten syyttelyn määrä kannattaa pitää kohtuullisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka sanoo, ettei mies voi muuttua, onko heillä kokemusta väkivaltaisesta suhteesta? Minulla on, ja sain sen väkivallan henkisellä "pakottamisella" loppumaan noin 15 yhdessäolovuoden jälkeen. Olimme kaikkiaan yhdessä 40 vuotta, ja sitten mies kuoli fyysiseen sairauteen.
Ihmisten käsitykser väkivallasta parisuhteessa on niin stereotyyppisiä. Esim. oma kumppanini ei ollut kontrolloiva ja stalkkaava, niin kuin yleensä ajatellaan. Olin vapaa menemään ja tulemaan.
Lisäksi väkivaltainen käytös ei välttämättä ole jatkuvaa ja kokoaikaista. Meillä sitä sattui muutaman kerran vuodessa.
Miehellänikin oli väkivaltainen lapsuus ja sisällä paljon vihaa. Hän sai raivarin yleensä stressitilanteissa, varsinkin, jos verensokeri oli alhaalla. Kun tajusin tämän, pystyin hallinnoimaan tilanteita paremmin.
Mutta väkivaltaan taipuvaisen ihmisen lähellä on stressaavaa elää, keho on koko ajan jännittynyt. Siksi en sitä suosittele, jos et todella rakasta tätä miestä. Jos rakastat, menkää terapiaan yhdessä. Ei kannata jättää tilannetta sikseen, vaan etsiä apua. Tai lähteä.
Minä en suosittele vaikka rakastaisikin. Sinullankin 15 paskaa vuotta. Niitä on parempiakin rakastettavaksi kuin joku väkivaltainen hylkykappale. Älä rupea rakastamaan ketään hakkaajaa ehjäksi, etsi parempi.
Ei ollut paskoja vuosia. Meillä oli hyviä hetkiä paljon.
Katsokaa Tukholman syndroomaa. Paskoja vuosia ne oli.
Tämä on tätä stereotypiointia taas. Itse kasvoin vahvemmaksi taistellessani miehen luonnevääristymää vastaan. Lopulta olin niin vahva, että saatoin asettua henkisesti miestä vastaan sillä voimalla, että hänen oli pakko jättää raivonpurkaukset. Niinkin voi käydä. Ymmärrän kyllä, että useimmat nujertuvat.
Ei ollut paskoja vuosia. Meillä oli hyviä hetkiä paljon.