Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitä tekisin väkivaltaisen miehen kanssa
06.04.2022 |
Olen suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa. Olen soittanut nollalinjalle ja sain sieltä neuvoja , toisen kerran kun soitin ja siellä oli eri ihminen vastaamassa niin sanoi että teetkö jotain sellaista mistä mies provosoituu. Koin tuon loukkaavana. Mut oli just hakattu.
Mies on ollut nyt kuukauden lyömättä ja tönimättä ja pyytänyt anteeksi , mutta väkivallan uhka varjostaa suhdetta paljon.
Avain oli se kun ymmärsin , mistä johtuu, tai koen että johtuu. Hänen äitinsä ja ainoa turva kuoli kun mies oli kuusi vuotta. Sen jälkeen muutti asumaan isälleen , ketä ei juuri tuntenut. Isä oli väkivaltainen ja löi usein remmillä ja nyrkillä . Isän naisystävät löi miestä ja kun mies oli tullut teini ikään, heitteli isän naista pitkin seiniä kun oli riittänyt se väkivalta. Tämän jälkeen isä suuttui ja piteli miestä (teini ikäistä) kiinni kun isän vaimo löi takaisin monta kertaa.
Uskon että tästä johtuu naisviha mikä miehellä on . Sanoo usein "isä oli nii tossu, ja antoi naisten tehä mulle mitä vaan, sotkun kasvoin ja annoin takasin , isä piteli kiinni niin että nainen hakkasi mua. Sen jälkeen muutti pois mutta naisviha jäi ja se näkyy monessa miehen tekemisessä ja haukkuu usein naisia.
Nyt on ollut asiallinen ja mietin voiko parantua , ei ole nyt käyttänyt väkivaltaa, mutta ennen heitti maahan , otti tukasta, Toni, löi, ja huusi . Juoksin sukkasillaan pakkaseen hakemaan apua kun uhkasi t a ppaa ja oli hakannut toisen miehen pahasti yhteisessä kodissamme. En tiedä mitä ajatella , jotenkin annan anteeksi kun tiedän miehen taustat ja mistä on johtunut. En vain tiedä enään. Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja miten on mennyt eteenpäin ?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut koulukodeissa ja laitoksissa ihan lapsesta asti ja mies saanut useita tuomioi tai, 3 t aloin yritystä ja 4 törkeää pahoinpitelyä, kontissa kuljettamista yms yms . Mutta käynyt vihan hallinta kursseja ja on nykyään erilainen. En tiedä .
Suhteessa jossa pelkää, ei pidä olla. Ei tarvitse luottaa toiseen ja "tehdä väkisin suhdetta" hänen kanssa. Muualla on vielä elämää, miehiä ja tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuunnella miehen kaveria, eiköhän hän tunne miehen paremmin kuin sinä. Jos olet reilusti häntä nuorempi ja itse huonoista oloista kotoisin niin tilanne on jo sikäli epäilyttävä ja altistaa sinut väkivallalle.
Ja sitten se asia, että jos miehen isä on väkivaltainen ja mies myös, siinä on varmaan myös ihan perusluonteessa se aggressiivisuus. Eli miehen taustan ei tarvi johtaa siihen, että säälit häntä ja alat siksi sietää sietämätöntä, vaan se voi yhtä hyvin toimia kehotuksena lähteä, koska tilanne ei tule muuttumaan ratkaisevasti paremmaksi. Kaikki väkivaltaiset miehet pystyvät olemaan hetken lyömättä kunnes alkaa seuraava kierros.
HEI TIEDÄTHÄN! Ota ero Se on Sinun parastasi.!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista, en saa läpi kirjoitettua koko tilannetta kun tämä ei hyväksy sen kirjoittamista. Mutta kiitos. Ehkä alan oikeasti miettimääm kokonaan miehen poistamista elämästä . Silti pelottaa pystynkö siihen.
Pystyt siihen.
Kiitos ❤️
Exällä oli vaikea lapsuus. Isä kasvatti lähinnä väkivallalla ja rankaisemalla mielivaltaisesti. Suhteen alku oli hyvä, mutta jossain kohtaa nuo lapsuuden jäljet alkoivat näkymään miehen käytöksessä. Ensin oli täysin kontrolloimattomia raivareita ja sitten mukaan tuli fyysinen väkivalta.
"Onneksi" väkivalta oli lievää jopa pahimmillaan, mutta väkivallalle pitäisi aina olla nollatoleranssi eikä se koskaan ole oikeutettua. Oli se sitten henkistä tai fyysistä. Mies onneksi ymmärsi toimintansa olevan sairasta ja väärin. Erosimme ja hän on myöhemmin sanonut, että häpeää toimintaansa kovasti ja ero oli todellakin ainoa oikea ratkaisu. Nykyään olemme puheväleissä ja hän on hakenut terapiaa. On myös päättänyt pysyä sinkkuna niin kauan kunnes traumat on käsitelty. Ei halua toistaa isänsä opettamia sairaita tapoja.
Sinulle AP; puolisosi toimii väärin. Minäkin empaattisena ihmisenä yritin ymmärtää miehen taustoja ja siihen vedoten hetken verran painoin villasella miehen käytöksen. Kuitenkin ymmärsin, että näin ei voi jatkua. Kyllä jokaisen pitää saada olla omassa kodissaan ilman pelkoa väkivallasta.
Vastuu on myös sinulla, vaikka toinen toimii väärin. On ristiriitaista uhriutua kokemastaan väkivallasta, jos itse sallii sen jatkuvan. Ei tietenkään ole helppoa pistää hommalle stoppi ja lähteä, mutta yritä. Yritä kerätä itsesi ja lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuunnella miehen kaveria, eiköhän hän tunne miehen paremmin kuin sinä. Jos olet reilusti häntä nuorempi ja itse huonoista oloista kotoisin niin tilanne on jo sikäli epäilyttävä ja altistaa sinut väkivallalle.
Ja sitten se asia, että jos miehen isä on väkivaltainen ja mies myös, siinä on varmaan myös ihan perusluonteessa se aggressiivisuus. Eli miehen taustan ei tarvi johtaa siihen, että säälit häntä ja alat siksi sietää sietämätöntä, vaan se voi yhtä hyvin toimia kehotuksena lähteä, koska tilanne ei tule muuttumaan ratkaisevasti paremmaksi. Kaikki väkivaltaiset miehet pystyvät olemaan hetken lyömättä kunnes alkaa seuraava kierros.
Luin että kokeile miehen kaveria :D
Vierailija kirjoitti:
Miten voit elää noin ja tehdä itsellesi noin. Mieti itseäsi lapsena, olisiko se pieni lapsi ansainnut tuollaisen elämän.
En ole AP mutta tämä kommentti sai mut itkemään. Kuvittelin asiaa. Ihan hirveetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde. Olen ollut samanlaisessa suhteessa ja meinasi henki lähteä. Siinä vaiheessa kun soitin enemmän juuri tuonne nollinjalle kuin ystäville , tajusin lähteä.
Tervemenoa ruumisarkkuun. Kyllä se väkivalta sinuun loppuu sitten viimeistään sinun hautajaisissa. Toivotaan että saat kauniit hautajaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä sama joka pari kk sitten valitti väkivaltaisesta miehestään joka ei päästänyt edes ulos? Joka suunnitteli lähtevänsä kaverille yöksi kun mies pois kotoa ja ensin pelastavansa kissat ettei niiiltä lähde henki?
Nuo jotka sanoo, ettei mies voi muuttua, onko heillä kokemusta väkivaltaisesta suhteesta? Minulla on, ja sain sen väkivallan henkisellä "pakottamisella" loppumaan noin 15 yhdessäolovuoden jälkeen. Olimme kaikkiaan yhdessä 40 vuotta, ja sitten mies kuoli fyysiseen sairauteen.
Ihmisten käsitykser väkivallasta parisuhteessa on niin stereotyyppisiä. Esim. oma kumppanini ei ollut kontrolloiva ja stalkkaava, niin kuin yleensä ajatellaan. Olin vapaa menemään ja tulemaan.
Lisäksi väkivaltainen käytös ei välttämättä ole jatkuvaa ja kokoaikaista. Meillä sitä sattui muutaman kerran vuodessa.
Miehellänikin oli väkivaltainen lapsuus ja sisällä paljon vihaa. Hän sai raivarin yleensä stressitilanteissa, varsinkin, jos verensokeri oli alhaalla. Kun tajusin tämän, pystyin hallinnoimaan tilanteita paremmin.
Mutta väkivaltaan taipuvaisen ihmisen lähellä on stressaavaa elää, keho on koko ajan jännittynyt. Siksi en sitä suosittele, jos et todella rakasta tätä miestä. Jos rakastat, menkää terapiaan yhdessä. Ei kannata jättää tilannetta sikseen, vaan etsiä apua. Tai lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstahullu vauhdissa.
Siis aloittajako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue uutisia, joissa parisuhteessaan väkivaltainen mies on lopulta tappanut naisen. Yhdessä ollessa, eroprosessin aikana taikka eron jälkeen.
Joskus nämä ovat tappaneet samalla myös naisen uuden miesystävän. Uutisia ei ole hankala löytää.
Mieti omalle kohdalle elämäsi totaalista loppumista, arkkua, hautajaisia, hautaa. Haluatko sinä todella tuollaisen samanlaisen kohtalon kuin ne niin monet muut naiset, jotka hekin varmaan sinun laillasi kuvittelivat "ettei se siihen pysty"?
Taikka viimeistä väkivaltaista riitaa äänittäneen murhatun Paula Björkvistin sanoin "et sinä sentään niin hullu ole"?
Mutta kun niistä todella monet ovat. Ikävä kyllä.
Jos väkivaltaiset ihmiset eivät ole persoonallisuushäiriöidensä lisäksi täysiä psykopaatteja, jotka voivat tappaa puolisonkin ihan tunteetta ja helposti, he jollain kertaa yksinkertaisesti menettävät kontrollinsa totaalisesti. Lopulta.
Uutiset ovat Suomessa täynnä näitä juttuja. Joskus tilastot olivat sellaiset että 40 naista vuodessa kuoli parisuhdeväkivaltaan. Joka vuosi.
Nyt varmaan enemmän kun on tullut erään ilmiön myötä meillekin vielä rajumpaa murhasettiä. Pään irrottelua puukolla, elävältä polttoja jne.
Sinun kannattaa olla realisti ja asettaa asia isompiin mittasuhteisiin. Perheväkivallasta tiedetään, että se raaistuu jatkuessaan ja kynnys väkivaltaan laskee. Ihan aina.
Elämästä tulee sairaalla tavalla syklistä. Lepyttelyä ja huumaa, sitten jonkin aikaa tasaista, kunnes jännitteen kasvamista ja lopulta taas yhä raaistuvaa väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut koulukodeissa ja laitoksissa ihan lapsesta asti ja mies saanut useita tuomioi tai, 3 t aloin yritystä ja 4 törkeää pahoinpitelyä, kontissa kuljettamista yms yms . Mutta käynyt vihan hallinta kursseja ja on nykyään erilainen. En tiedä .
Sovitpa erinomaisesti uhrin profiilin tuolla taustallasi. Olet sellainen, joka ei usko ansaitsevansa mitään parempaa kuin huonon.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittakaa asiattomaksi. Liikaa tunnistettavia tietoja.
En minä ainakaan tunnista. Ei nimeä, ei ikää, ei paikkakuntaa…
Tunge sille sialle hiilihanko persiiseen...
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka sanoo, ettei mies voi muuttua, onko heillä kokemusta väkivaltaisesta suhteesta? Minulla on, ja sain sen väkivallan henkisellä "pakottamisella" loppumaan noin 15 yhdessäolovuoden jälkeen. Olimme kaikkiaan yhdessä 40 vuotta, ja sitten mies kuoli fyysiseen sairauteen.
Ihmisten käsitykser väkivallasta parisuhteessa on niin stereotyyppisiä. Esim. oma kumppanini ei ollut kontrolloiva ja stalkkaava, niin kuin yleensä ajatellaan. Olin vapaa menemään ja tulemaan.
Lisäksi väkivaltainen käytös ei välttämättä ole jatkuvaa ja kokoaikaista. Meillä sitä sattui muutaman kerran vuodessa.
Miehellänikin oli väkivaltainen lapsuus ja sisällä paljon vihaa. Hän sai raivarin yleensä stressitilanteissa, varsinkin, jos verensokeri oli alhaalla. Kun tajusin tämän, pystyin hallinnoimaan tilanteita paremmin.
Mutta väkivaltaan taipuvaisen ihmisen lähellä on stressaavaa elää, keho on koko ajan jännittynyt. Siksi en sitä suosittele, jos et todella rakasta tätä miestä. Jos rakastat, menkää terapiaan yhdessä. Ei kannata jättää tilannetta sikseen, vaan etsiä apua. Tai lähteä.
Minä en suosittele vaikka rakastaisikin. Sinullankin 15 paskaa vuotta. Niitä on parempiakin rakastettavaksi kuin joku väkivaltainen hylkykappale. Älä rupea rakastamaan ketään hakkaajaa ehjäksi, etsi parempi.
Testosteroni-tason laskeminen ikääntyessä laskee väkivaltaisuuttakin. Alkoholi lisää sitä.
Älä kerro erosta miehelle, lähde takavasemmalle. Siihen saa juuri tukea keskustelemalla salaa ILMAN miestä esim. pariterapeutin kanssa, tai väkivalta- ja erotilanteisiin erikoistuneen terapeutin kanssa tai kriisikeskus. Älä luovuta. Pelkoa ilman tai pelon kanssa voi lähteä, ja se hälvenee muualla ollessa. Salaa tietosi sitten.