Miksi masentaa, vaikka elämä on ihan hyvä?

Olen 25-vuotias nuori nainen. Olen korkeastikoulutettu, hyvässä työssä, esimiestehtävissä. Minulla on kaunis asunto hyvällä sijainnilla kaupungissa. Olen hoikka ja monen mielestä viehättävän näköinen. Minulla on laaja ystäväpiiri. Olen tällä hetkellä sinkku ja vientiä on riittävästi, mutta en halua seurustella. Olen päältäpäin iloinen ja seurallinen persoona, viihdyn ystävieni seurassa ja varsinkin työelämässä olen hyvin kunnianhimoinen ja täynnä ideoita.

Tämän kaiken lisäksi olen myös voimakkaasti masentunut. Olen käynyt terapiassa ja kokeillut masennuslääkkeitä, joista ei kuitenkaan ole löytynyt minulle pysyvää apua. Itken päivittäin ollessani yksin kotona enkä oikeastaan tiedä syytä siihen, myös energiani katoaa kuin tuhka tuuleen omissa oloissani. Olen lähes aina surullinen ja alakuloinen, mutta osaan kuitenkin peittää sen hyvin. Oma olotilani turhauttaa ja ärsyttää minua, koska ei minulla ole sellaisia ongelmia elämässäni jotka yleensä vetää mielen maihin. En uskalla kertoa tästä läheisille, koska pelkään niiden alkavan vain pyörittämään silmiään, kun ei ole mitään konkreettista syytä tälle olotilalle. Jos pitäisi jotain syytä itsestään alkaa kunnolla hakemaan ja tehdä syvällistä itsetutkiskelua, minua masentaa ettei elämässäni ole oikein mitään varsinaista merkitystä. Käyn töissä, nään kavereita ja teen muitakin perusjuttuja. Jotenkin ei tunnu elämässä olevan mitään ns. "päämäärää", muuta kun työelämässä mutta se taas ei tunnu niin kovin relevantilta, koska ei mun elämä oo pelkkää työtä.

Onkohan kukaan muu paininut samanlaisen olotilan kanssa, en enää tiedä mikä tähän voisi auttaa enkä myöskään enää osaa hakea apua mistään. Ja pelkään, että joku päivä vielä saan tästä kaikesta tarpeekseni, koska minulla on jo pyörinyt paljon itsetuhoisia ajatuksia, vaikka tällä hetkellä en voisi ikimaailmassa kuvitella tekeväni itselleni mitään. Pelkään vain, että mitä jos joku päivä ajattelenkin toisin.