Lue keskustelun säännöt.
Huumorintajuttomat lasten kaverit
27.09.2015 |
Meillä kotona nauretaan tosi paljon, läppää heitetään ja pidetään lasten kanssa hauskaa. Itse olen aika kova hassuttelija. Minulla on neljä kouluikäistä lasta joilla käy paljon kavereita kylässä ja jestas sitä silmien pyörittelyä kun meillä hassutellaan ja nauretaan! Aivan surku tulee kun nuo vakavat lapset eivät osaa nauraa. Miten teillä muilla nauretaan kotona ja hassutellaan? Ollaanko me joku friikki perhe?
Kommentit (23)
Meillä oli lapsuudessa kotona hauska ja huumoripitoinen ilmapiiri perheemme kesken. Olen kasvanut siihen että huumori ja nauraminen on iso osa persoonaani. Mutta muistan kyllä kun pienenä käytiin kavereiden kotona ja kavereiden vanhemmat vitsailivat ja heittivät heidän perheensä sisäistä läppää niin monesti koin joko myötähäpeää tai joskus jopa vähän pelotti kun kaverin isä tuli heittämään sarkastista/puujalka läppää minulle.
Kyse ei siis ole välttämättä siitä ettei lasten kaverit ymmärtäisi huumoria, voi olla että he vähän vierastavat teitä ja ujostelevat nauraa teille, tai sitten heitä vaan vituttaa teidän paskat vitsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 11:45"]Jostain syystä ne kuitenkin tulevat noloja urpoja katsomaan. Jospa saavat siitä kuitenkin jotain. Monihan kertoo lapsuusmuistojaan, miten kavereiden luona oli alkanut raksuttaa, olisiko omassa perheessä jotain ihan oikeaa vikaa. Kyllähän se vakavaksi vetää. Elintärkeää se silti on.
[/quote]
Tai sitten lasten kaverit vain haluavat viettää aikaansa teidän lastenne kanssa, teidän urpoilusta huolimatta, vaikka se syö heitä sisältä jatkuvasti ja vaikka he saavat hallitsemattomia raivokohtauksia teidän paskoja naamanvääntelyitä ja älyvapaita vitsejä miettiessään.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 11:34"]
Huumori ei ikinä ole urpoa. Lapset lähtee helposti mukaan kaikkeen hauskaan paitsi jos niitä rangaistaan kaikesta ja kotona vallitsee kova diktatuuri
[/quote]
Oletpä läpinäkyvä, tuostakin on helppo päätellä huumorisi taso. Ajat itsesi entistä naurunalaisemmaksi tuollaisella selittelyllä ja säälittävän epätoivoisella syyttelyllä.
Meilläkin oli rennot vanhemmat ja huumoria, mutta oltiin hillittyjä ja alettiin vitsailla vasta, kun kaveri oli tutustunut minuun ja perheeseeni kunnolla. Eräiden kavereiden vanhemmat hyökkäsivät heti kimppuun idioottimaisine vitseineen, eikä siinä voinut tehdä muuta kuin pyöritellä silmiään myötähäpeissään.
Olisiko pitänyt esittää huvittunutta, ettei pieruvitsejä laukova mamma vaan kuvittelisi, että minua hakataan kotona?