Huumorintajuttomat lasten kaverit
Meillä kotona nauretaan tosi paljon, läppää heitetään ja pidetään lasten kanssa hauskaa. Itse olen aika kova hassuttelija. Minulla on neljä kouluikäistä lasta joilla käy paljon kavereita kylässä ja jestas sitä silmien pyörittelyä kun meillä hassutellaan ja nauretaan! Aivan surku tulee kun nuo vakavat lapset eivät osaa nauraa. Miten teillä muilla nauretaan kotona ja hassutellaan? Ollaanko me joku friikki perhe?
Kommentit (23)
Ymmärrän todella hyvin noita lapsen kavereita. Itsekään en ole koskaan välittänyt vitseistä enkä "hassuttelusta". Ei se silti tarkoita että olisi vakava tai huumorintajuton, voi olla vaikka erilainen huumorintaju. On tosi vaivaannuttavaa ja ärsyttävää kun toiset yrittää naurattaa väkisellä.
ssri lääkitys on niin monella nykyään. Vitsit on kuuleman mukaan niillä vähissä.
Heillä voi olla perheessä myös aivan erilaista huumoria verrattuna teidän huumoriin. Siksi jutut eivät naurata.
Itse huomannut samaa. Meidän lapset tottuneet siihen, että välillä isi ja äiti heittävät vitsiä eikä kaikkea pidä ottaa niin tosissaan. Tietenkin hieman hillitymmin vieraiden lasten edessä, mutta toisista selvästi huomaa, että eivät ole tottuneet minkäänlaiseen huumoriin kotona...
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:55"]Itse huomannut samaa. Meidän lapset tottuneet siihen, että välillä isi ja äiti heittävät vitsiä eikä kaikkea pidä ottaa niin tosissaan. Tietenkin hieman hillitymmin vieraiden lasten edessä, mutta toisista selvästi huomaa, että eivät ole tottuneet minkäänlaiseen huumoriin kotona...
[/quote]
Minä aina yritän noita vieraita vähän saada nauramaan mutta ei onnistu. He vaivaantuvat ja ovat sen näköisiä että naurava aikuinen on ennennäkemätön asia. Ap
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:19"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:55"]Itse huomannut samaa. Meidän lapset tottuneet siihen, että välillä isi ja äiti heittävät vitsiä eikä kaikkea pidä ottaa niin tosissaan. Tietenkin hieman hillitymmin vieraiden lasten edessä, mutta toisista selvästi huomaa, että eivät ole tottuneet minkäänlaiseen huumoriin kotona...
[/quote]
Minä aina yritän noita vieraita vähän saada nauramaan mutta ei onnistu. He vaivaantuvat ja ovat sen näköisiä että naurava aikuinen on ennennäkemätön asia. Ap
[/quote]
Kaippa sä aiheutat lapsissakin myötähäpeää ja olet kiusallinen näky kun väkisin vääntämällä yrität olla hauska ja vitsikäs, vaikka oikeasti vitsisi ovat....sanonko mistä...
Ootte varmaan tekohauskoja ja lauotte jotain typeriä puujalkavitsejä. Huumori on vaikea laji, koska samat jutut eivät naurata kaikkia. Ehkä lastesi kaverit pitävät enemmän kuivasta älykköhuumorista.
Lapset ovat yksilöitä eivätkä kaikki yksinkertaisesti pidä mistään naamanvääntelyhuumorista tai alituisesta vitsailusta. Mulle tulee aina yhtä isona yllätyksenä se, kuinka jotkut kuvittelevat kaikkien lasten olevan samasta muotista valettuja ja jos joku ei sovi sapluunaan, on hänessä automaattisesti vikaa.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:55"]
Itse huomannut samaa. Meidän lapset tottuneet siihen, että välillä isi ja äiti heittävät vitsiä eikä kaikkea pidä ottaa niin tosissaan. Tietenkin hieman hillitymmin vieraiden lasten edessä, mutta toisista selvästi huomaa, että eivät ole tottuneet minkäänlaiseen huumoriin kotona...
[/quote]
Vitsit/hassuttelu ovat hankala laji, samat asiat eivät naurata kaikkia ja vieraat aikuiset saattavat olla tahtomattaan jopa pelottavia hassutellessaan.
Meillä vitsaillaan vain oman perheen kesken, muille ollaan kohteliaan ystävällisiä.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:55"]
Itse huomannut samaa. Meidän lapset tottuneet siihen, että välillä isi ja äiti heittävät vitsiä eikä kaikkea pidä ottaa niin tosissaan. Tietenkin hieman hillitymmin vieraiden lasten edessä, mutta toisista selvästi huomaa, että eivät ole tottuneet minkäänlaiseen huumoriin kotona...
[/quote]
Lapseni juuri ihmetetli koulukaverinsa isää ja äitiä. Isä oli tiedustellut ystävällisesti syntymäpäivillä eikö ollutkin pahaa kakkua... äiti oli vitsaillut jotain outoa.
Osa vanhemmista kaveeraa omien lastensa kanssa siihen tyyliin, että kuvittelevat myös lasten kavereiden ottavan iloisesti vastaan "hauskan" rennot vanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:55"]Itse huomannut samaa. Meidän lapset tottuneet siihen, että välillä isi ja äiti heittävät vitsiä eikä kaikkea pidä ottaa niin tosissaan. Tietenkin hieman hillitymmin vieraiden lasten edessä, mutta toisista selvästi huomaa, että eivät ole tottuneet minkäänlaiseen huumoriin kotona... [/quote] Minä aina yritän noita vieraita vähän saada nauramaan mutta ei onnistu. He vaivaantuvat ja ovat sen näköisiä että naurava aikuinen on ennennäkemätön asia. Ap
[/quote]
Eikö se ole sinun lapsesi homma? Saada kaverit viihtymään, ainakin meillä lasten huoneesta kuuluu naurun rätkätys, ei minua siellä kaivata.
Toi on oikeesti nykyajan ongelma. Vanhemmat on niin vakavia ja lapsista tulee samanlaisia.
Täällä palstallakin sama ilmiö näkyy hyvin.
Musta vähän tuntuu että noi vitsit on vähän teidän perheen omia vitsejä jotka ei ihan aukea muille. Miehen perheessä on paljon tollaisia omia vitsejä, en vieläkään ymmärrä niitä mutta koko miehen perhe nauraa ihan hulluina. Ja olen kyllä tottunut pienestä pitäen huumoriin.
Moni sanoo sen saman. Lapset ei saa mitään enää tehdä muuten tulee heti sanomista. On se niin surullista
Jokaisella perheellä on oma huumorinsa. Vieraiden lasten silmissä todennäköisesti näytätte urpoille ja noloille.
Huumori ei ikinä ole urpoa. Lapset lähtee helposti mukaan kaikkeen hauskaan paitsi jos niitä rangaistaan kaikesta ja kotona vallitsee kova diktatuuri
Ilmapiiri on huono ja siksi lapsia huostaanotetaan.
Jostain syystä ne kuitenkin tulevat noloja urpoja katsomaan. Jospa saavat siitä kuitenkin jotain. Monihan kertoo lapsuusmuistojaan, miten kavereiden luona oli alkanut raksuttaa, olisiko omassa perheessä jotain ihan oikeaa vikaa. Kyllähän se vakavaksi vetää. Elintärkeää se silti on.
Erillaisuus piti olla elämän suola.
Miksi suvakki ei suvaitse muita? Taas nähdään tuttu ilmiö
Mä huomasin kyllä jo penskana, kenen perheen isät oli hyviä ja nokkelia vitsailuissaan. Jotkut isät ei kyenneet muuhun kuin huonoihin setämäisiin puujalkavitseihin tai muuten vaan omituisiin juttuihin joille naurettiin kohteliaisuudesta.