Elämän huippuhetket - kannattaako niitä tavoitella?
Tekeekö se onnelliseksi että kokee elämässään jännittäviä ja mielenkiintoisia asioita, eli jonkinlaisia huipentumia? Kannattaako niihin pyrkiä, toteuttaa ja myöhemmin muistella niitä? Huippuhetkien odottelu on ahdistavaa, koska ei tiedä kokeeko niitä enää koskaan. Niiden toteuttaminen on ahdistavaa, koska tietää niiden olevan pian ohi. Niiden muistelu ahdistaa, koska ne ovat jo tapahtuneet, eivätkä enää palaa takaisin.
Kannattako vain pyrkiä elämään tasaista elämää vailla mitään odotuksia? Sitäkö se onni on?
Kommentit (2)
En suhtaudu tuolla tavoin "huippuhetkiin", ei minua ahdista odottaa, en pelkää sitä, että eivät toteudu jne. On ikävää, jos sinulla on noin. Minulle huippuhetkien mahdollisuuksia tarjoavat matkustelu ja hyvissä ravintoloissa syöminen. Jos joku asia ei sitten menekään ihan nappiin, niin ei se niin vaarallista. Mitään ekstremeä en tavoittele, vuorille kiipeilyä tai muuta erikoisempaa, joten sellaisiin asioihin en joudu pettymään. Pidän myös hyvin paljon tasaisesta arjesta.
Lue Frank Martelan uusin kirja sisäisestä motivaatiosta ja saat vähän vastauksia.