Kannattaako vanhana lähteä yliopistoon?

Juuri jätin graduni arvosteltavaksi.
T: n40

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 19:05"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:48"]Ei välttämättä kannata työllistymisen takia lähteä opiskelemaan, mutta muista arvoista lähtien kyllä. [/quote] Mistä muista arvoista? Niillä ei ole paljon merkitystä, jos hankkii koulutuksen, jolla ei tule ikinä työllistymään.

[/quote]

No vaikka sivistyksestä. Googleta.
[/quote]
Mitä tekee sivistyksellä kortistossa? Hukkaan menee...

No itse valmistuin maisteriksi 40-vuotiaana, sitten pääsin työelämän kautta tutkijanuralle, nyt teen väikkäriä. Että kannatti.

Jos terveys kestää ja mielenkiintoista tekemistä riittää, jatkan niin kauan kuin jaksan. Ja vaikka valmistuisinkin tästä niin että virallista työikää olisi vain 10-15 vuotta jäljellä, mielummin olen senkin 10-15 vuotta oman alani töissä kuin makaan sohvalla pötkölläni, mistä ei ole hyötyä kellekään.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:06"]Jos on jo 30-v. niin onko järkeä lähteä enää opiskelemaan ensimmäistä yliopistotutkintoa? Varsinkin jotain humanistista alaa, joka ei välttämättä hyvin työllistä?
[/quote]

Tiesin heti otsikosta että "vanhana" onkin nuori. Ala mennä jo yliopistoon, ei sit tarvii nelikymppisenä itkeä. Oot nuori!

"Mitä tekee sivistyksellä kortistossa? Hukkaan menee..." - Ja tähän tekisi mieleni ivallisesti kysyä, että alkukantaiseksi ihmiseksi ajattelit sitten taantua kortistossa? Tekisi mieleni, myös kysyä, että mitä oikein tarkoitat sivistyksellä? Minun sivistyskäsitykseni ei edellytä oppiarvoja, mutta eipä niistä  useimmiten haittaakan ole. Toki on vastenmielistä, jos joku olettaa olevansa "parempi ihminen" vain siksi, että on saanut tai voinut opiskella ja uskoo siksi olevansa ihmisenä merkittävästi arvokkaampi, kuin joku, joka  kenties täysin ilman omaa syytään ei ole voinut hanlkkiia itselleen ns koulusivistystä. Aika usein unohtuu se, kuinka historiallisesti vain hyvin lyhyen aikaa periaatteessa jokainen Suomessa asuva/ -suomalainen on voinut hankkia itselleen -itse- valitsemansa koulutuksen, niin että tätä hanketta on tuettu -ja tuetaan edelleen- mm. verovaroin merkittävästi, eikä opiskelu -millä tahansa tasolla- ole siten vain joidenkin harvoijen oikeus ja tai mahdollisuus.

Itse olen kiitollineni siitä, että olen saanut nauttia eläessäni siitä, että päässyt seuraamaan, kun  joku on innostunut omasta oppiaineestaan ja  nähyt vaivaa opettaakseen siihen liittyneitä asioita, myös minulle.  Tai, että olen voinut  jakaa myöhemmin opiskelemiani asioita yksin ja yhdessä muiden kanssa.

Oma maailman kuvani olisi todennäköisesti jäänyt kovin kapeaski, jos olisi n täysin itseoppinut, vaikka teoriassa kaiken "oikean tiedon" ja tai tarpeellisten tietojen löytäminen lienee helpompaa, kuin koskaan ennen. 

Millä kriteerillä "kannattavuus" arvioidaan? Humanistisen alan maisteri voi työllistyä huonommin kuin putkiasentaja, mutta toisaalta, eihän se putkiasentajan ammattitaito mihinkään katoa. Taiteenmaisteri voi palata aiempaan ammattiin, jos ei akateeminen ura urkene.

Yliopistossa ei ole mitään yläikärajaa. On siellä opiskelijoita, jotka valmistuvat vasta eläkeiässä. Heille se on voinut olla elinikäinen haave, jota ei nuorempana voinut eri syistä toteuttaa.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:52"]

No, opiskelemaan kannattaa lähteä sinuniässäsis ja vielä vähän myöhemminkin.

Et ole siihen liian vanha ja voit tavalla tai toisella hyödyntää myöhemmin aiempaa työ-tai opiskelukokemustasi tai vaikka vaan elämänkokemustasi enemmän kuin ehkä arvaatkaan.

Humanostista alaa opiskelevan on parasta olla ihan oikeasti kiinnostunut siitä mitä opiskelee. Aito innostuneisuus tuottaa aina mieluisan työn ja uran vaikka alan työtilanne olisi vaikeakin.

Kaikkein tärkeitä on löytää työ tai ala joka ihan oikeasti kiinnostaa ja innostaa. Silloin kun opinnot tai työ kiinnostavat vapaa- ajallakin ihminen on onnellinen. Eikä tällainen innostunut ihminen lopulta jää työttömäksi.

[/quote]

Tuo ei pidä paikkaansa. Tunnen monta tutkijaa, joilla on pitkä julkaisuluettelo, mutta jotka ovat saaneet kenkään viime vuosina pitkän pätkäisen uran jälkeen. Ei tainnut kannattaa se oman intohimon seuraaminen. Olkaa erittäin varovaisia, maailma on muuttunut!

"Tuo ei pidä paikkaansa. Tunnen monta tutkijaa, joilla on pitkä julkaisuluettelo, mutta jotka ovat saaneet kenkään viime vuosina pitkän pätkäisen uran jälkeen. Ei tainnut kannattaa se oman intohimon seuraaminen. Olkaa erittäin varovaisia, maailma on muuttunut!" - No aikaharvalle, jos kenellekään omaa intohimoaan seuraavalle on koskaan luvattu ikuisesti yhtään mitään. Ladun avaajan rooli on aina ja tai, lähes poikkeuksetta aina raska staja vaativaa. Toki järjen käyttö ei oe kielletty, mutta henkilökohtaisesti ihailen suuremmin niitä, jotka tekevät -kunhan tekevät muita (liiaksi) loukkaamatta-, kuin heitä jotka eivät tohdi tai uskalla tehdä mitään siinä pelossa, että ajattelevat tekemisensä menevän, jokatapauksessa hukkaan, joten miksi tehdä saati ajatella itse, Paljon helpompi on arvostella usein tietämättömänä vierestä Mikä näillä intohimonsa ajamilla on edes ollut vaihtoehtona? - En minä ainaaan tiedä sellaista olemassa olevaa ja tavoitettavissa olevaa, joka tyydyttäisi nyt ja vielä parinkymmenenvuoden päästäkin, ilman että pitäsi sietää ensin myös enempi vähempi epävarmuutta sen toteutumisen kannalta. 

Ilman muuta kannattaa!! Itse aloitin yhteiskuntatieteet tänä syksynä (35 v.) ja nautin suunnattomasti. On ihana opiskella vihdoin alkaa, joka tuntuu täysin omalta. Kuunnella luennoilla, pohtia, mennä syömään halpaa opiskelijalounasta ja sitten kirjastoon opiskelemaan. Olen niin iloinen, että jaksoin lukea pääsykokeisiin viime kevään, nyt saan nautiskella olostani. Suosittelen!

Itse ajattelin aloittaa yo-opinnot vihdoin ja viimein avoimen yo:n kautta. Ikää 34 v. Haen ehkä sitten vielä tutkinto-opiskelijaksi kunhan elämäntilanne sen paremmin sallii (nyt äitiysloma alkamassa).